Kummitus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”haamu” ohjaa tanne. Sanan muita merkityksia luetellaan erillisella tasmennyssivulla . Kummitus -yhtyeesta kerrotaan omassa artikkelissaan.
Kummitus
Ominaisuudet
Muut nimet Aave
Haamu
Henkiolento
Status Elava kuollut
Tuntomerkit Aavemainen hahmo, joskus ihmisenlainen, toisinaan ilman erityista muotoa
Esiintyminen Kaikkialla maailmassa, mm. rakennuksissa, luolissa ja synkissa metsissa
Voimat Mm. Kyky menna objektien lapi, lentokyky, kyky riivata , kuolemattomuus
Luonteenpiirteet Voivat olla vihaisia, koska eivat jostain syysta paase henkimaailmaan
Kansanperinne
Kansanperinteen
alkupera
Muinainen eurooppalainen kansantarusto
Samanlaiset
olennot
Banshee
Kuolema
Suhteet
Henry Fuselin teos Hamletista ja isan kummituksesta.
William Hopen ottama, vaarennokseksi paljastunut henkivalokuva.

Kummitus , aave tai haamu on uskomuksissa kuolleen ihmisen tai elaimen sielu , joka kulkee elavien maailmassa, usein samoilla paikoilla kuin elaessaan. Tata elavien maailmaan jaamista kutsutaan kummitteluksi . Kummittelevien sielujen vaitetaan usein yrittavan saattaa loppuun jotain tehtavaa, joka jai elamassa tekematta, tai karsivan rangaistusta pahoista teoistaan. Kummitusten katsotaan usein olevan jonkinlaisessa valitilassa, kuolleina, mutta kykenemattomina siirtymaan esimerkiksi helvettiin tai taivaaseen . Kummitustarinoita esiintyy ympari maailmaa. lahde? Suomalaisista noin 10 % uskoo kummituksiin. [1]

Suomalaisessa kansanperinteessa haamu ja aave (tai vaihtoehtoisesti hahmo tai emuu ) ovat olleet yksi ihmisen kolmesta sielusta, jotka ovat vastanneet ihmisen hyvinvoinnista. Haamun poistumiseen ruumiista on katsottu johtavan ihmisen sairastumiseen, tai jos sen nahtiin liikkuvan ihmisen ruumiista irrallisena, ennenaikaiseen kuolemaan. [2]

Piirteita [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kummittelun katsotaan liittyvan lahes aina johonkin paikkaan, jossa kummitus on ollut elaessaan. Joskus harvemmin kummituksen myos vaitetaan seuraavan elossa olevia sukulaisiaan.

Haamut kuvataan usein lapinakyvina, varjomaisina , sumumaisina tai luurankoina . Haamu voi myos valilla nakya kuten elava ihminen, mutta kadota sitten oudosti. Yleensa ajatellaan, etta haamu voi kulkea aineen lapi, eika sita voi koskettaa, mutta etta se voi koskettaa ihmisia tai siirrella esineita. Vaitetaan, etta haamun lapi kulkiessa saattaa tuntua erittain kylmalta. Kummitustaloissa kerrotaan usein olevan poikkeuksellisen kylmia kohtia, jotka liikkuvat, vaikka itse olentoa ei nakyisikaan. Jotkut ajattelevat haamun olevan ektoplasmaa .

Ihmisten lisaksi kerrotaan elaimien ja jopa esineiden ja asioiden kummittelevan. On esimerkiksi varsin paljon tarinoita kummitustaloista ja - laivoista miehistoineen. Kummitustaloksi sanotaan seka rakennusta, jossa on kummituksia etta rakennusta, joka itse kummittelee. Tarinan mukaan eraasta linnasta puretun lattian sanottiin joskus nakyvan katonrajassa, jossa se ennen oli sijainnut. Kuuluisin esimerkki kummituslaivasta lienee Lentava hollantilainen .

Kummituksiin kohdistuu niihin uskovissa kansoissa ja yksiloissa pelkoa. On myos tarinoita kummituksista, jotka ovat varoittaneet ihmista tai pelastaneet ihmisen, ja jotka eivat vahingoita ihmisia. Monia aaveisiin liittyvia kauhuelokuviakin on tehty.

Yleisyys [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 2011 tehdyn kansainvalisen tutkimuksen mukaan 14 prosenttia ihmisista uskoi ”kuolleiden esivanhempien yliluonnollisiin voimiin”. Uskovista kolme prosenttia sanoi, etta edesmenneilla on varmasti yliluonnollisia voimia ja 11 prosentin mukaan kyvyt ovat todennakoisia. [1]

Taiwanissa , Etela-Afrikassa ja Turkissa yli puolet ihmisista uskoi kummituksiin. Usko oli yleista myos katolisissa maissa kuten Filippiineilla , Meksikossa ja Chilessa . Euroopassa kummitususko oli vahvinta Ukrainassa . Suomessa 10 prosenttia uskoi kummituksiin. Syyksi kummitusten ja muiden henkiolentojen suhteelliseen harvinaisuuteen Pohjoismaissa arvellaan luterilaisuuden perinteisesti tuomitsevaa suhtautumista. [1]

Tieteellisia teorioita [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Eraan kasityksen mukaan kummitushahmojen nakeminen liittyy infraaaniin ja silmamunan resonointiin noin 19 Hz:n kohdalla. Lisaksi infraaanet aiheuttavat useille ihmisille epamukavan olon. [3] Teorian jaljille paastiin 1998 tutkija Vic Tandyn kohdattua laboratoriossa lahestyvan harmaan olennon tilassa, jossa myos muut kertoivat nahneensa kummituksia. Suoritettuaan mittauksia tutkijakaverinsa kanssa, he huomasivat eraan huoneen kohdan olevan altis 18,98 hertsin infraaanelle johtuen huoneen ilmastoinnista ja ilman kierrosta [4] . Myos tutkija Richard Wiseman on tutkinut ilmiota.

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. a b c Kataja-Lian, Marika: Kummitukset eivat juuri kammota suomalaisia ? arkipaivan taikausko taas on sitkeaa Yle Uutiset . 5.11.2013. Viitattu 7.4.2016.
  2. Risto Pulkkinen:  Suomalainen kansanusko , s. 143?147. Gaudeamus, 2018.
  3. Infrasound linked to spooky effects NBC News . 7.9.2003.
  4. Infrasound The Skeptic’s Dictionary . 9.12.2010. Robert T. Carroll.

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Aaltonen, Sami: Aavetaloja . Kustannusosakeyhtio Nemo, 2002. ISBN 952-5180-47-6 .
  • Hautala, Tiina, ja Kari, Suvi: Aaveiden Pohjanmaa ? Kummitustarinoita mailta ja merilta . [Vaasa]: Haamu, 2013. ISBN 978-952-68007-0-7
  • Hautala, Tiina, ja Kari, Suvi: Hotellien henget ? Kummitustarinoita suomalaisista majapaikoista . Vaasa: Haamu, 2017. ISBN 978-952-7100-39-4
  • Hautala, Tiina, Kari, Suvi ja Hietikko-Hautala, Tiina: Aaveiden kaupunki ? Kummitustarinoita Vaasasta . [Vaasa]: Scriptum, 2009. ISBN 978-952-5496-58-1

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wikisanakirja
Wikisanakirja
Wikisanakirjassa on tahan liittyva sananselitys: kummitus .