Platina ← Kulta → Elohopea Ag ↑ Au ↓ Rg        Koko taulukko
Yleista
Nimi	Kulta
Tunnus	Au
Jarjestysluku	79
Luokka	Siirtymametalli
Lohko	d
Ryhma	11
Jakso	6
Tiheys	19,32 · 10 3  kg/m 3
Kovuus	2,5 (Mohsin asteikko)
Vari	Metallisen keltainen
Loytovuosi, loytaja	Esihistoria, tuntematon
Atomiominaisuudet
Atomipaino (A r )	196,966570(4) [1]
Atomisade , mitattu (laskennallinen)	135 (174) pm
Kovalenttisade	130 [2] pm
Van der Waalsin sade	214 [2] pm
Orbitaalirakenne	[ Xe ] 4f 14 5d 10 6s 1
Elektroneja elektronikuorilla	2, 8, 18, 32, 18, 1
Hapetusluvut	+I, +III
Kiderakenne	pintakeskeinen kuutiollinen (Face-centered cubic, FCC)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto	Kiintea
Sulamispiste	1 337,33 [3] [4]   K (1 064  °C )
Kiehumispiste	3 129 [3]  K (2 856 °C)
Moolitilavuus	10,2 [4]  · 10 −3  m 3 /mol
Hoyrystymislampo	330 [3] kJ/mol
Sulamislampo	12,5 [3] kJ/mol
Hoyrynpaine	0,000237 [4] Pa 1 337,73 K:ssa
Aanen nopeus	1 740 [3] m/s 293,15 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus	2,54 [3] [4] ( Paulingin asteikko )
Ominaislampokapasiteetti	0,129 kJ/(kg K)
Sahkonjohtavuus	45,2 · 10 6 [3] S /m
Lammonjohtavuus	(300 K) 320 [3] W/(m·K)
CAS-numero	7440-57-5
Tiedot normaalilampotilassa ja -paineessa

Kulta on alkuaine , joka kuuluu metallien ryhmaan. Kullan jarjestysluku on 79 ja kemiallinen merkki Au ( lat. aurum , ’hohtava sarastus’). ^[5] Kulta kuuluu siirtymametalleihin ja jalometalleihin . Kultaa on kaytetty tuhansien vuosien ajan vaihdon valineena seka kolikkojen ja korujen materiaalina, ja nykyisin sita kaytetaan muun muassa elektroniikkateollisuudessa sahkonjohtavuutensa, mutta ennen kaikkea hapettumattomuutensa ja hyvan lammonjohtokykynsa vuoksi. Kulta on myos suosittu sijoituskohde.

Kulta on keltaista, kiiltavaa, suhteellisen pehmeaa, erittain helposti muokattavaa, ja hyvin sahkoa johtavaa. ^[6] Se on hyvin taottavaa ja venyvaa ; yhdesta grammasta kultaa ? kuten noin 5 mm halkaisijaltaan olevasta kuulasta ? voidaan tehda 4 neliometria lehtikultaa ^[6] tai kahden kilometrin pituinen kultalanka. Kulta ei reagoi useimpien kemikaalien kanssa, mutta kuningasvesi ja kloori pystyvat syovyttamaan sita. ^[7]

Kulta on painavampaa kuin lyijy . Kulta painaa 19,32 tonnia kuutiometria kohden ja lyijy 11,34 tonnia. Yksi kuutio vetta painaa yhden tonnin. ^[5]

Metallinen kulta on myrkytonta, eika silla ole ihoa arsyttavaa vaikutusta. Se ei liukene vatsassa, siksi sita voidaan kayttaa ruoan lisaaineena (yleensa nayttavyyden vuoksi). Se ei aiheuta elimistossa mitaan reaktioita, vaan tulee muuttumattomana ulos. Kullan E-koodi on 175. ^[5]

Kulta ei ole taysin reagoimatonta, vaan muodostaa useita yhdisteita, kuten esimerkiksi syanidikomplekseja , klorideja ja oksideja . Liukoiset kultayhdisteet, kuten kultaamisessa kaytettava kaliumtetrasyanoauraatti ovat myrkyllisia ja aiheuttavat maksa- ja munuaisvaurioita. ^lahde?

Kullan vari on poikkeuksellisen keltainen, toisin kuin lahes kaikki muut metallit kuparia ja cesiumia lukuun ottamatta. Kulta-atomin uloimmat elektronit varahtelevat eraanlaisena ” plasmana ”, ja varahtelya vastaa energiataso ja taajuus . Muilla metalleilla varahtelytaajuus on ultraviolettialueella , mutta kullan tapauksessa nakyvan valon alueella ^selvenna . Jos elektronien rata laskettaisiin klassisen mekaniikan mukaan, kullankin pitaisi olla harmaata, kuten hopea , jonka d - orbitaali (4 d ) on myos taynna. Kun suhteellisuusteoria ^selvenna otetaan laskuihin mukaan, havaitaan, etta sisemmat s - ja p -orbitaalit ovat vakaampia ja ulommat d - ja f -orbitaalit epavakaampia ja harvempia. Kullan tapauksessa 5 d -orbitaalin laajeneminen johtaa matalampaan energiaan, matalampaan taajuuteen ja taten nakyvan valon alueelle ja keltaiseen variin. ^{[8] [9]}

Kaikki luonnon kulta koostuu alkuaineen ainoasta pysyvasta isotoopista ¹⁹⁷ Au. Kullalle tunnetaan 37 radioisotooppia , joiden massaluvut ovat valilla 170?206. Niista pitkaikaisin on vuonna 1948 loydetty ¹⁹⁵ Au, jonka puoliintumisaika on hieman yli 186 paivaa. Isotoopit, joiden massat ovat alle 197, hajoavat β ⁺ -hajoamisella , α-hajoamisella ja harvoin protonin emissiolla, poikkeuksena ¹⁹⁵ Au, joka hajoaa elektronisieppauksella . Raskaammat radioisotoopit massaluvun 197 jalkeen hajoavat pelkastaan β ^- -hajoamisella . Kullan isotoopeilla on lisaksi runsaasti ydinisomeereja . ^[10]

Kultaa esiintyy maapallolla niin ytimessa kuin vaipassa ja kuoressakin . Ytimen kulta on peraisin maapallon syntyajoilta, ja se vajosi sinne muiden raskaiden metallien kuten raudan tapaan. Vaipassa ja maankuoressa oleva kulta on peraisin 3,9 miljardia vuotta sitten maahan iskeytyneista meteoriiteista . ^{[11] [12]}

Hyodynnettavissa oleva kulta esiintyy maankuoressa, irrallisina kultahippuina maaperassa, seka meressa. Kulta esiintyy luonnossa yleensa metallisena, seka lahes puhtaana kultana etta metalliseoksina . ^[6] Yleisimmin kulta esiintyy seoksena hopean kanssa, mutta vahaisissa maarin myos kuparin , raudan ja palladiumin kanssa. Maanpinnan kulta on muodostunut syvalla maankuoressa, josta se on noussut veden mukana ylos ja kiteytynyt, yleensa kvartsin sisaan. Kun eroosio ja kemiallinen rapautuminen kuluttavat kalliota, kultasuonet paljastuvat ja kulta irtoaa ajan myota. Nain syntyneet kultahiput asettuvat maaperaan ja joenuomiin. ^[13]

Alle kaksi prosenttia kullasta esiintyy kultahippuina. ^[14] Kultahiput ovat 20?23 karaatin kultaa. Suurin koskaan loydetty kultahippu oli Australian Victoriasta vuonna 1869 loydetty ”Welcome Stranger”, jonka nettopaino oli 72,02 kilogrammaa. Suurin yha olemassa oleva kultahippu on 27,21 kilogramman painoinen ”Hand of Faith”, joka loydettiin Victoriasta vuonna 1980. ^[15] Suurin Suomesta loytynyt hippu on vuonna 1935 loytynyt 393-grammainen ”Evert”. ^[16]

Maailman valtamerissa on yli kymmenen miljoonaa tonnia kultaa, mutta sen pitoisuus on hyvin alhainen, eika sen erottelu ole ollut kannattavaa. ^[6]

Soran seassa toisinaan esiintyvat kultahiput on jo tuhansia vuosia sitten kyetty erottamaan huuhtomalla . ^[6] Malmeista , joissa kultaa on vain pienina pitoisuuksina, se voidaan erottaa muun muassa syanidi-, klooraus- tai amalgaamiprosessilla:

• Syanidiprosessissa kulta reagoi natriumsyanidiliuoksessa muodostaen natriumsyanoauraattia , joka pelkistetaan elektrolyyttisesti.
• Kloorausprosessissa malmi reagoi kloorin kanssa korkeassa lampotilassa muodostaen kulta(III)kloridia (AuCl ₃ ). Liuos pelkistetaan vetysulfidilla , jolloin saadaan kultasulfidia , joka voidaan puhdistaa sulattamalla.
• Amalgaamiprosessissa kulta liuotetaan lietteesta amalgaamiksi elohopeaan ja erotetaan siita tislaamalla .
• Booraksimetodissa kullan sulamislampotilaa lasketaan booraksin avulla, jotta se voidaan sulattaa jopa pelkan kaasupuhaltimen avulla. Keksitty Ruotsissa , kaytossa muun muassa Filippiineilla . ^[17]
• Pelkistamalla oksaalihapolla tai muulla vastaavalla aineella kulta(III)kloridiliuoksesta saatua hienojakoista kultaa on kutsuttu nimella kultasieni . ^[18]

Vuoteen 2022 mennessa kultaa oli tuotettu arviolta 209 miljoonaa kiloa. ^[19] Se on noin 26 grammaa jokaista maapallon ihmista kohti. Vuonna 2021 kultaa tuotettiin 3,09 miljoonaa kiloa ja 3,10 miljoonaa kiloa vuonna 2022 ^[20] .

Suurimmat kullantuottajamaat vuonna 2022 olivat: ^[20]

Sija	Maa	Kullan tuotanto tonneissa
1	Kiina	330
2	Australia	320
2	Venaja	320
4	Kanada	220
5	Yhdysvallat	170
6	Kazakstan	120
6	Meksiko	120
8	Etela-Afrikka	110
9	Peru	100
9	Uzbekistan	100
11	Ghana	90
12	Burkina Faso	70
12	Indonesia	70
14	Brasilia	60
14	Kolumbia	60
14	Tansania	60
17	Mali	50
17	Papua-Uusi-Guinea	50
17	Sudan	50
	Muut maat	620
	Koko maailma	3100

Kullan tuotanto kilogrammoissa maailmanlaajuisesti vuonna 2006:

Vuonna 2008 Suomesta tunnettiin yli 200 kairauksin todettua kulta-aihetta. ^[21] Geologian tutkimuskeskuksen tietokantaan on sisallytetty kulta-aiheet, joissa on kairaamalla tai muuten todettu yli yhden metrin paksuinen lavistys kultamineralisaatiosta.

Malmi on kalliomassa, joka voidaan taloudellisesti kannattavasti hyodyntaa sen sisaltamien arvometallien tai - mineraalien vuoksi. Suomen yli 200:sta kulta-aiheesta vain muutama on tahan mennessa tayttanyt nama vaatimukset ja niita voitaisiin kutsua varsinaisiksi malmiesiintymiksi. Monissa tapauksissa hyodynnettavia metalleja tai mineraaleja on useita, ja hyodynnettavien ainesten yhteisarvo saattaa ratkaista sen, onko kohde malmia vai ei. Useimmissa kultamalmeissa kulta on joko ainoa tai ylivoimaisesti merkittavin arvometalli.

Kallioperan kivilajeissa, vaikkapa graniitissa tai liuskeessa , on kultaa 1,5 milligrammaa (ppb) tonnissa. Jotta kalliomassa olisi kultamalmi, on kivessa oltava tuhatkertaisesti kultaa ”tavalliseen kiveen” verrattuna. Jo pari grammaa kultaa tonnissa saattaa riittaa malmiksi, jos malmikivea on vahintaan miljoonia tonneja, ja jos louhinta voidaan tehda helposti avolouhintana. Mikali kullan rikastaminenkaan ei vaadi erikoismenetelmia, ja mikali lahella on laadukasta infrastruktuuria, voi kultamalmi olla louhintakelpoista. Mikali esiintyma on pieni, avolouhinta kannattanee vasta pitoisuuksilla 3?10 grammaa (ppm) kultaa tonnissa. Maanalainen louhinta tai ongelmallinen, kallis rikastus vaativat samoilla malmimaarilla usein kaksinkertaisen tai suuremmankin kultapitoisuuden kuin edella mainituissa edullisissa tapauksissa. Olennaista ja ratkaisevaa on kullan hinta ? mita korkeampi hinta, sita suuremmin kustannuksin metallin tuotanto kannattaa.

Suomessa on ollut kultakaivos Haverissa Ylojarvella , Saatto­porassa Kittilassa , Pahtavaarassa Sodankylassa , ja Kutemassa Orivedella . Kanadalainen kaivosyhtio Agnico-Eagle Mines avasi Euroopan suurimman kultakaivoksen Kittilan Suurikuusikkoon vuonna 2008. Kaivos tuottaa noin 5 000 kiloa kultaa vuodessa. Pahtavaaran ja Oriveden kaivokset ovat 2011 uudelleen tuotannossa. Myos Huittisissa (Jokisivu) tuotetaan kultamalmia, jota rikastetaan Vammalan rikastamolla Oriveden Kutemajarven malmin ohella. Vuonna 2011 Ilomantsissa (Pampalo) ja Raahessa (Laiva) avattiin kaivokset. ^[21]

Suomen Lapissa harjoitetaan kullanhuuhdontaa konekaivuna ja kasinkaivamalla. Suurin osa kullanhuuhtojista toimii harrastepohjalla, ja kyse on virkistystoiminnasta. Lisaksi Lapissa toimii muutamia konekaivajia, joille kullanhuuhdonta on joko sivutoimi tai paaasiallinen elinkeino. Suomen Lapin konekaivajien vuosittain nostama kultamaara on muutamia kymmenia kiloja. Lapin kullalla on oma arvo, ja kauniin hipun markkinahinta voi olla moninkertainen sen sisaltaman metallin hintaan verrattuna.

Kultaa kaytetaan muun muassa koruihin , hammaspaikkoihin ja aiemmin myos proteeseihin . Kulta on aiemmin ollut ensisijainen reuman hoidossa seka pistoksina etta suun kautta, vaikka kultayhdisteiden vaikutustavat eivat ole taysin selvia. ^{[6] [22]}

Hyvan sahkonjohtavuuden ja korrodoitumattomuuden takia kultaa kaytetaan myos elektroniikkateollisuudessa muun muassa liitin- ja kytkinpinnoissa. ^[6] Kulta on erittain haluttua materiaalia teollisuuden kayttoon, silla se osaltaan mahdollistaa elektroniikassa tehokasta lammonsiirtoa ja heikosti hapettuvana tuo liittimille pitkaikaisyytta. Kultaa ei kayteta sahkonjohtavuutensa vuoksi ? kuten usein luullaan, silla hopea on parempi johde ja myos edullisempaa.

Aito kultaesine varustetaan virallisella leimalla , josta ilmenee yleensa pitoisuus, valmistaja ja valmistusvuosi.

Kultaus on menetelma, jossa esine pinnoitetaan lehtikultakerroksella , jonka paksuus on vain 0,0001 millimetria. Kultausmenetelmia on kaksi: vesikultaus ja oljykultaus. Vesikultauksessa pinta puhdistetaan aluksi usealla hienojakoisella liimakittikerroksella, jotta se ei epatasaisena rikkoisi haurasta lehtikultaa. Liimakitti voidaan varjata sivelemalla pintaan pulimenttikerroksia. Sen jalkeen pintaan sivellaan kullan laskuviinaa, jossa on spriita , vetta ja hiukan liimaa. Kultalehti lasketaan taman kerroksen paalle ja kiillotetaan akaattikarkisella kynalla, kun se on kuivunut. Oljykultauksessa pinta maalataan aluksi kiinnitysaineella, joka on tartuntaoljya. Oljyn kuivuttua silkkipaperista irrotettu siirtokulta asetellaan paikalleen. ^[23]

Kultaesineita ei yleensa valmisteta puhtaasta kullasta, vaan erilaisista kultaseoksista. Tavallisimmin seosaineina kaytetaan hopeaa ja kuparia . Yleisimmissa Suomessa kaytetyissa kultaseoksissa on kuparia ja hopeaa yhta paljon. Seosaineita kaytetaan metalliseoksen lujittamiseksi ja hinnan laskemiseksi. Seoksen lujittuminen edellyttaa, etta seoksessa on seka kuparia etta hopeaa. ^lahde?

Kultaseosten kultapitoisuutta mitataan perinteisesti karaatteina eli kahdeskymmenesneljasosina. Toisin kuin jalokivilla , kullan karaatti ei ole siis ole massan vaan seoksen kultapitoisuuden yksikko. Puhdas kulta on 24 karaatin kultaa ja esimerkiksi 22 karaatin kulta sisaltaa kultaa 22/24 = 91,6 %. Kultaesineisiin lyotavissa leimoissa kultapitoisuutta ei kuitenkaan ilmoiteta karaatteina vaan promilleina . Suomessa leimoihin merkittavat kultapitoisuudet ovat 375, 585, 750, 916 ja 999, mitka vastaavat 9, 14, 18, 22 ja 24 karaattia. Talloin esineen kultapitoisuuden on oltava vahintaan niin monta promillea kuin leima osoittaa; poikkeamat alaspain eivat ole sallittuja. ^[24] Seoksen kulta­pitoisuus voidaan maarittaa kulta­kokeella .

Puhtaan kullan tiheys on 19,32 g/cm³ ja sulamispiste 1 064 °C. ^[25] Seossuhteella 50 % Ag / 50 % Cu seostettujen kultaseosten tiheydet ovat: ^[26]

• Au585 13,5 g/cm³
• Au750 15,3 g/cm³
• Au900 17,3 g/cm³
• Au916 17,6 g/cm³

Puhdas kulta on keltaista, kuten myos yleisimmin kaytetyt kultaseokset, keltakulta , joissa seosaineena on seka kuparia etta hopeaa. Eri seosmetalleja kayttamalla voidaan kuitenkin valmistaa myos muunvarisia kultaseoksia. Sellaisia ovat:

• valkokulta , jossa kultaan on seostettu nikkelia tai palladiumia
• punakulta eli ruusukulta, jossa kultaan on seostettu yksinomaan tai lahes yksinomaan kuparia
• viherkulta , jossa kultaan on seostettu noin 30?40 % hopeaa, mutta ei sanottavasti kuparia

Ita-Euroopassa kaytettiin kultaa koriste-esineissa 4000-luvulla eaa. Sumerilaiset kayttivat kultaa monentyylisissa koruissa 3000-luvulla eaa. Muinaiset egyptilaiset kayttivat Nubiasta louhittua kultaa ja hautasivat varhaisten dynastioidensa kuninkaat kultaesineiden kanssa. Kullasta tuli vuoteen 1500 eaa. mennessa kansainvalisen kaupan vaihdantavaline. 11,3-grammainen sekeli oli Lahi-idassa yleinen raha: se oli tehty elektrumista , metalliseoksesta, jossa oli kaksi kolmasosaa kultaa ja yksi kolmasosa hopeaa . ^[27]

1200-luvulla eaa. Egyptissa opittiin kullan tyostaminen lehtikullaksi seka sen kovuuden ja varin muuttaminen sekoittamalla se muihin metalleihin. Mustanmeren seuduilla opittiin kultahiukkasten erottaminen jokihiekasta lampaantaljojen avulla. 1000-luvulla eaa. suorakulmaisista kultapaloista tuli Kiinassa virallinen raha. 500-luvulla eaa. Lyydiassa Vaha-Aasiassa lyotiin ensimmaiset kultakolikot. ^[27]

200-luvulla eaa. roomalaiset kartuttivat kultavarantojaan kaivamalla kultaa Espanjan vuorilta. Julius Caesar toi Gallian-sotaretkeltaan Roomalle runsaasti kultaa, ja vuonna 50 eaa. Roomassa alettiin painaa aureus -kultakolikkoa. ^[27]

Vuonna 1284 venetsialaiset alkoivat lyoda kultadukaattia , josta tuli maailman kaytetyin kolikko viideksi sadaksi vuodeksi. Samalla Britanniassa alettiin lyoda floriinia ja myohemmin muitakin kultakolikoita, kuten guineaa . ^[27]

1500-luvulla espanjalaiset alkoivat tuoda kultaa vasta loydetysta Amerikasta, jonne he menivatkin suureksi osaksi kullan vuoksi. Konkistadori Francisco Pizarro vangitsi inkakuningas Atahualpan ja sai tasta lunnaaksi huoneellisen inkavaltakunnalta kerattyja kultaesineita, jotka sulatettiin rahaksi Espanjassa. ^[28] Portugalin siirtomaasta Brasiliasta tuli maailman suurin kullantuottaja vuoteen 1720 mennessa. ^[27] Espanjan ja Portugalin siirtomaistaan tuoma kulta ei pysynyt kuitenkaan Euroopassa, vaan se kaytettiin mausteiden, teen, silkin ja muiden ylellisyystuotteiden ostamiseen Aasiasta. ^[29] Espanjan uusi valtava kultavarallisuus ei tehnyt Espanjasta vaurasta maata vaan johti tuhlaukseen ja naivetti maan oman tuotannon. ^[30]

Venajan Jekaterinburgin kvartsijuonista loydettiin kultaa vuonna 1744, minka seurauksena Venajan kullantuotanto elpyi. 1800-luku oli suurten kultaryntaysten aikaa. Yhdysvaltojen Kaliforniasta loydettiin kultaa vuonna 1848, mika aloitti Kalifornian kultaryntayksen . Australian Uudesta Etela-Walesista loydettiin kultaa vuonna 1850. Etela-Afrikan kultaesiintymat loydettiin vuonna 1868: Sen jalkeen lahes 40 % kaikesta kullasta on louhittu Etela-Afrikasta. Vuonna 1898 loydettiin kultaa Alaskasta , mista seurasi Klondiken kultaryntays . ^[27]

80 % kaikesta koskaan tuotetusta kullasta on tuotettu vuoden 1910 jalkeen. ^[31] On arvioitu, etta jos kaikki koskaan tuotettu kulta valettaisiin kuutioksi, sen sivu olisi 20 m (eli 8 000 m³). ^[32]

Harvinaisuutensa, kauniin varinsa ja kiiltonsa seka kemiallisen kestavyytensa vuoksi kultaa on kautta aikojen pidetty hyvin arvokkaana materiaalina. Siita on sananparsissakin tullut monien arvokkaiden asioiden seka myos rikkauden ja vallan ehka merkittavin symboli. ^[6] Siita on tehty myos kuninkaiden kruunut ja muut vallan symbolit. Urheilukilpailuissakin kultamitali on ensimmainen palkinto. Kultakannan aikana se oli myos rahajarjestelman perustana. Toisaalta kullan suuri arvostus on jo vanhoina aikoina herattanyt myos arvostelua, ja eraissa yhteyksissa kullasta on tullut myos ahneuden ja muiden kielteisten asioiden vertauskuva, mita osoittavat esimerkiksi taru kuningas Midaksesta ^[33] ja Vanhan testamentin kertomus kultaisesta vasikasta . ^[34]

Katso myos: Kulta sijoituksena

Kullan hinta noteerataan yleensa yksikossa: USD /troy oz (99,98 % Au). (Troy oz = troy-unssi = 31,1034768 grammaa.)

Kultakolikkoina kultaa on kaytetty vuosituhansien ajan ja yha edelleen silla voidaan katsoa olevan rahantapainen arvo, vaikkei minkaan maan valuutta enaa virallisesti olekaan sidottu kultaan . Kultaa voidaan pitaa neljantena maailmanvaluuttana Yhdysvaltain dollarin , euron ja jenin lisaksi ^{kenen mukaan?} . Kullalla on valuuttakoodi XAU , joka vastaa yhta unssia kultaa. ^[36] Suuri maara kultaa on talletettuna keskuspankkien kassaholveissa. Suomen Pankin kultavaranto on pysynyt pitkaan 49 tonnissa. ^[37]

Kultaan halutaan sijoittaa , koska ^{kenen mukaan?} se on ollut ihmiskunnan yleisin vaihdannan valine yli 6 000 vuoden ajan. Historiallisesti kulta on sailyttanyt arvonsa huonoina aikoina (lamat, sodat) ja suojannut jossain maarin inflaatiota vastaan. ^lahde? Kultaan voi sijoittaa ostamalla kultaharkkoja tai -kolikoita tai seka sijoittamalla erilaisiin kultaan sidottuihin rahastoihin tai johdannaisiin. Vuodesta 2000 lahtien fyysinen sijoituskulta on ollut Suomessa arvonlisaverosta vapaata. ^[38] Sijoituskullan kultapitoisuuden on kolikkojen osalta oltava vahintaan 900 promillea ja laattojen/harkkojen osalta vahintaan 995 promillea. ^[38]

• Alkemia
• Luettelo maailman kultavarannoista
• Luettelo valtioista kullantuotannon mukaan
• Kulta (heraldiikka)

• Bronstein, Peter L.:  The Power of Gold . John Wiley & Sons, 2000. ISBN 0-471-25210-7 .
• Tina Frederiksen: Tieteen maailma uusin silmin, Tieteen kuvalehti s. 86, nro 15/2008

• HS.fi Alkuaineet ? Kulta villitsi kaikki sivilisaatiot ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Periodictable: Technical data for Gold (englanniksi)
• Luettelo kullan isotoopeista The Isotopes Project Home Page (englanniksi) )
• Human Metabolome Database (HMDB): Gold (englanniksi)
• Mindat: Gold (englanniksi)
• Webmineral: Gold Mineral Data (englanniksi)
• Webmineral: Mineral Species containing Gold (Au) (englanniksi)
• Americanelements: Gold Technical and Safety Data (englanniksi)
• Handbook of Mineralogy: Gold ^{[ vanhentunut linkki ]} (pdf) (englanniksi)
• London Metal Exchange: Gold price (englanniksi)
• InfoMine: Gold Prices and Gold Price Charts (englanniksi)
• The Royal Society of Chemistry (RSC): Gold (englanniksi)
• PeriodicTable: Gold (Au) (englanniksi)
• PubChem: Gold (englanniksi)