Kulakki ( ven. кула?к , kulak, suom. nyrkki, bol?evikeille kylakapitalisti, keinottelija, pomo) oli Stalinin nimitys varakkaista talonpojista eli maanviljelijoista , jotka jaoteltiin kolmeen eri ryhmaan vaarallisuutensa mukaisesti. ^[1] Kulakkiperheita laskettiin vuonna 1927 olevan Venajalla 750 000, mutta maatalouden kollektivisoinnin jalkeen heidan maaransa laski lahes olemattomiin. ^[1] Kulakiksi maarittely koski koko maanviljelijan perhetta. Se oli vaarallisena pidetyn luokkavihollisen leima, joka mustasi koko kulakkiperheen .

Suomalaisessa kontekstissa 1920-luvun lopulla kulakkia vastasi tavanomainen maalaisliittolainen (myoh. keskustalainen) maanviljelija. Lansimaisten mittareiden mukaan kulakit eivat olleet varakkaita, vaan omistivat yleensa vain 10 hehtaaria maata ja 2?3 lehmaa. Heidat kuitenkin leimattiin riistajiksi, jos he saivat maasta vuokratuloja , kayttivat palkattua tyovoimaa tai saivat muita tuloja ilman omaa tyopanosta. ^[2] Kulakit kykenivat varakkaampina talonpoikina myymaan viljaa valtiolle, mutta eivat olleet halukkaita siihen valtion asettamilla ehdoilla. Tasta syysta heidan kohtalonsa ratkesi Jevgeni Preobra?enskin tutkimassa niin kutsutussa saksikriisissa. ^[2]

Vuonna 1906 alkaneen Stolypinin reformin tarkoituksena oli kasvattaa tilakokoa ja maatalouden tehokkuutta. Se antoi uusille viljelijoille mahdollisuuden hankkia isoista maatiloista lohkottuja maapalstoja lainarahalla ja lyhentaa tata velkaa omalla tyollaan, eraanlaisilla taksvarkkipaivilla . Uudistuksella ei haluttu kuitenkaan loukata jo olemassa olevaa yksityista suurmaanomistusta, joka hankaloitti sen lapivientia. ^[3] Vuonna 1912 16 prosenttia talonpojista omisti vahintaan 3,2 hehtaaria, joten heidat luokiteltiin kulakeiksi. ^lahde? Bol?evikkien paastya valtaan he jatkoivat uudistusta maadekreettina alhaisen kannatuksensa lisaamiseksi maaseudulla ja jakoivat maata lahes kaikille maaseudun asukkaille. Kulakkien maara kasvoi voimakkaasti sotakommunismin aikana. ^[2]

Stalin oli itse osallistunut viljan keraamiseen Uralilla ja Siperiassa. Hanella oli kyky seurailla puolueen enemmiston mielipidetta ja ryhtya itse tarpeen vaatiessa johtamaan sita. Viljan kerayksen jalkeen han julisti keinon viljan saamiseksi pakolla. Ohjelman mukaan talonpojat jaettiin koyhiin, keskivarakkaisiin ja rikkaisiin eli kulakkeihin. Vilja saatiin kerattya rikkailta liittoutumalla koyhien ja keskivarakkaiden talonpoikien kanssa kulakkeja vastaan. Sen mukaan NEP-kaudella syntynytta liittoa talonpoikien kanssa ei saanut paastaa katkeamaan, vaan koyhempien talonpoikien avulla tuli tuhota kulakit luokkana. Ohjelman mukaisesti aloitettiin maanlaajuinen ajojahti kulakkeja vastaan. ^[2]

Marxismi-leninismin mukaan kulakit olivat koyhien maanviljelijoiden luokkavihollisia . ^lahde? Kulakit ryhtyivat vastarintaan vastustamalla vuodesta 1929 kaynnistynytta maatalouden kollektivisointia . Vastauksena se sai kokea Stalinin vastatoimet: noin 2,5 miljoonaa kulakkia teloitettiin, satoja tuhansia pakkosiirrettiin ja useilta pakkolunastettiin omaisuus. ^[4]

Karkotuksissa viranomaiset jakoivat kulakit kolmeen ryhmaan. Vaarallisimman ryhman perheet hajotettiin siten, etta isanta karkotettiin pakkotyoleirille ja muu perhe etaisille alueille. Toiseen ryhmaan kuuluneet lahetettiin perheittain kaukaisille alueille. Vahiten vaaralliset saivat jaada asuinseudulleen, ja heille annettiin heikkolaatuista maata syrjaiselta paikalta. He eivat kuitenkaan kyenneet selviytymaan valtion asettamista ylivoimaisista velvoitteista, jolloin heidan oli myohemmin lopetettava itsenainen viljely. ^[4]

• Kansanvihollinen

• Kirkinen, Heikki:  Venajan historia , s. 299-422 ^{lahde tarkemmin?} . Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-15799-X .