Kristillisdemokraatit
(
tansk
.
Kristendemokraterne
) on
tanskalainen
poliittinen puolue.
[2]
Puolue perustettiin huhtikuussa 1970 kristillisena kansanpuolueena (Kristeligt Folkeparti) vastustamaan
pornografian
rajoitusten vapauttamista ja
abortin
laillistamista. Puolueen nimi vaihdettiin nykyiseen vuonna 2003. Kristillisdemokraatit ovat
Euroopan kansanpuolueen
(EPP) ja
Centrist Democrat Internationalin
jasenia.
Puolue oli edustettuna Tanskan parlamentissa vuosina 1973-1994 ja 1998-2005. Kesakuussa 2010 puolueeseen liittyi sitoutumaton
Per Ørum Jørgensen
, joten puolue oli edustettuna yhdella paikalla syyskuun 2011 parlamenttivaaleihin asti. Huhtikuussa 2021
Jens Rohde
liittyi kristillisdemokraatteihin, jotka olivat jalleen edustettuina Tanskan parlamentissa, kunnes han erosi elokuussa 2022.
[3]
Kristillisdemokraatit haluaa muokata yhteiskuntaa kristillisen elaman- ja ihmiskasityksen pohjalta. Puolueella on yhteyksia
kristillisdemokraattiseen
maailmanliikkeeseen ja se tekee erityisen tiivista yhteistyota Pohjoismaiden kristillisten puolueiden kanssa. Sosiaalis-taloudellisissa kysymyksissa puolue sijoittuu poliittisesti keskustaan. Sen keskeisia kysymyksia ovat muun muassa abortin poistaminen, eettiset kysymykset, ymparistopolitiikka ja perhepolitiikka. Puolueen kanta EU:hun on ollut jakautunut. Vuoden 2023 lopussa kristillisdemokraatit hyvaksyivat uuden arvomaailman, johon on kirjattu naisten aborttioikeuden vastustaminen.
[3]
Kristillisdemokraatit perustettiin nimella
Kristeligt Folkeparti
13. huhtikuuta
1970
suorana vastareaktiona pornografian laillistamista koskevan lain hyvaksymiselle vuonna 1969 ja abortin kayttoonotolle sosiaalisena syista maaliskuussa 1970. "Vapaa abortti" laillistettiin vasta vuonna 1973. Perustajille oli myos tarkeaa torjua sita, mita he pitivat yhteiskunnan moraalisena hajoamisena.
[3]
Kristillisdemokraatit paasivat ensimmaisen kerran Tanskan parlamenttiin niin sanotuissa maanvyorymavaaleissa joulukuussa 1973
Jens Møllerin
johdolla. Puolue oli edustettuna yhtajaksoisesti vuoteen 1994 asti aanestajien kannatuksen vaihdellessa 5,3 prosentin ja yhdeksan paikan seka 2,3 prosentin ja neljan paikan valilla.
[3]
Vuosina 1982-1988 puolue osallistui konservatiivien johtamaan neliapilahallitukseen, jossa
Christian Christensen
toimi ymparistoministerina, ja Poul Schluterin toisessa hallituksessa syyskuussa 1987 puolue sai toisen ministerin,
Flemming Kofod-Svendsenin
asuntoministeriksi. Vuosina 1993-1994 puolue osallistui sosialidemokraattien johtamaan enemmistohallitukseen.
Jann Sjursen
toimi energiaministerina ja Flemming Kofod-Svendsen asuntoministerina seka pohjoismaisen yhteistyon ja Itameriasioiden ministerina.
[3]
Vuoden 1994 vaaleissa kristillisdemokraatit eivat paasseet yli aanikynnyksen, mutta vuonna 1998 puolue palasi Tanskan parlamenttiin neljan paikan ja 2,5 % kannatuksen turvin Jann Sjursenin johdolla. Puolue sailytti asemoitumisensa keskustaan, mutta ilmoitti tyoskentelevansa sellaisen keskustaoikeistolaisen hallituksen muodostamiseksi. Vuoden 2001 parlamenttivaaleissa puolue sailytti nelja paikkaa (2,3 %), mutta silla ei ollut merkitysta enemmiston ja hallituksen muodostamisen kannalta.
[3]
Lokakuussa 2002 puheenjohtajaksi valittiin
Marianne Karlsmose
, joka halusi uudistaa puoluetta vetoamaan laajempaan aanestajajoukkoon kuin tunnustuksellisiin kristittyihin. Nimenmuutos Kristeligt Folkeparti -puolueesta KristenDemokraterne-puolueeksi oli osa tata prosessia, ja se hyvaksyttiin
26. lokakuuta
2003
.
[4]
Puolue ei paassyt Tanskan parlamenttiin vuoden 2005 vaaleissa, ja Marianne Karlsmosen tilalle puheenjohtajaksi tuli
Bodil Kornbek
.
[3]
Vuoden 2007 vaaleissa puolueen kannatus lahes puolittui, ja kristillisdemokraatit sai 0,9 prosenttia aanista. Vuoden 2008 puoluekokouksessa Bodil Kornbekin tilalle puheenjohtajaksi tuli
Bjarne Hartung Kirkegaard
. Entinen konservatiivi
Per Ørum Jørgensen
liittyi kristillisdemokraatteihin kesakuussa 2010 ja puolue sai yhden paikan Tanskan parlamentissa. Paikkaa ei kuitenkaan onnistuttu uusimaan vuoden 2011 vaaleissa. Ørumista tuli kristillisdemokraattien puheenjohtaja lokakuussa 2011, mutta syyskuussa 2012 han jatti puolueen tuen puutteen vuoksi. Hanen seuraajakseen tuli lokakuussa 2012
Stig Grenov
. Vuoden 2015 parlamenttivaaleissa kristillisdemokraatit saivat 0,8 prosenttia aanista eivatka saaneet edustusta Tanskan parlamenttiin.
[3]
Vuoden 2019 vaalikampanjan alussa Stig Grenov jai sairauslomalle. Varapuheenjohtaja
Isabella Arendt
tuli tilalle, ja hanen vaikutuksestaanpuolue yli kaksinkertaisti aanimaaransa. Puolue ei kuitenkaan saavuttanut aanikynnysta 1,7 prosentin tuloksella.
13. lokakuuta
2019
Isabella Arendt valittiin virallisesti puolueen puheenjohtajaksi. Huhtikuussa 2021
Jens Rohde
liittyi puolueeseen, ja kristillisdemokraatit olivat jalleen edustettuina Tanskan parlamentissa. Puolueen tuen puutteen vuoksi Isabella Arendt luopui puheenjohtajuudesta
17. toukokuuta
2022
. Samalla han erosi kristillisdemokraateista. Seuraavassa kuussa han ilmoitti pyrkivansa Tanskan parlamenttiin konservatiivisen kansanpuolueen ehdokkaaksi.
25. elokuuta
2022
myos Jens Rohde jatti puolueen, joka menetti jalleen kerran edustuksensa Tanskan parlamentissa.
[3]
Arendtin lahdon jalkeen entinen puheenjohtaja Marianne Karlsmose, joka oli tuolloin varapuheenjohtaja, ryhtyi vt. puheenjohtajaksi. Hanesta tuli jalleen puolueen keulahahmo ennen vuoden 2022 parlamenttivaaleissa. Taman jalkeen Stig Grenov palasi politiikkaan ja hanesta tuli ehdokas Tanskan parlamenttiin. Puolue ei kuitenkaan saavuttanut paikkaa vaaleissa. Taman jalkeen Karlsmose erosi ja suositteli, etta puolue ei asettuisi ehdolle tulevissa parlamenttivaaleissa, vaan keskittyisi kunta- ja aluepolitiikkaan ja osallistuisi julkiseen keskusteluun. Puolueen johtokunta hylkasi taman ehdotuksen. Kun liikemies
Jeppe Hedaa
valittiin puoluekokouksessa
19. maaliskuuta
2023
uudeksi puheenjohtajaksi, han ilmoitti, etta puolue pyrkii jatkossakin asettumaan ehdolle parlamenttiin.
[3]
Ajankohta
|
Aanet
|
Paikat
|
#
|
%
|
± pp
|
#
|
±
|
1971
|
57 072
|
1,9%
|
+1,9
|
|
Uusi
|
1973
|
123 573
|
4,0
|
+2,1
|
|
7
|
1975
|
162 734
|
5,3
|
+1,3
|
|
2
|
1977
|
106 082
|
3,4
|
−1,9
|
|
3
|
1979
|
82 133
|
2,6
|
−0,8
|
|
1
|
1981
|
72 174
|
2,3
|
−0,3
|
|
1
|
1984
|
91 623
|
2,7
|
+0,4
|
|
1
|
1987
|
79 664
|
2,4
|
−0,3
|
|
1
|
1988
|
68 047
|
2,0
|
−0,4
|
|
0
|
1990
|
74 174
|
2,3
|
+0,3
|
|
0
|
1994
|
61 507
|
1,9
|
−0,4
|
|
4
|
1998
|
85 656
|
2,5
|
+0,6
|
|
4
|
2001
|
78 793
|
2,3
|
−0,2
|
|
0
|
2005
|
58 071
|
1,7
|
−0,6
|
|
4
|
2007
|
30 013
|
0,9
|
−0,8
|
|
0
|
2011
|
28 070
|
0,8
|
−0,1
|
|
0
|
2015
|
29 077
|
0,8
|
0,0
|
|
0
|
2019
|
61 215
|
1,7
|
+0,9
|
|
0
|
2022
|
18 276
|
0,5
|
−1,2
|
|
0
|
- Esa Eravalo:
Yhteinen hyva - Johdatus kristillisdemokratiaan
. Helsinki: Ajatuspaja Kompassi ry, 2018.
ISBN 978-952-7289-03-7
.
|
---|
| | | Puolueet
| Jasenpuolueet (
EU
)
|
- CDA
- CD&V
,
LE
- BCM
,
DSB
,
GERB
,
SDS
- PP
- FG
- AP
,
FI
,
PATT
,
PpI
,
SVP
,
UdC
- OVP
- ND
- HDZ
,
HDS
- DISY
- V
- TS-LKD
- CSV
- PN
- CDS-PP
,
PSD
- PO
,
PSL
- LR
- PMP
,
PNL
,
UDMR
- KD
,
M
- CDU
,
CSU
- D
,
KDH
,
Slovakia
,
SA
- NSi
,
SDS
,
SLS
- KD
,
KOK
- KD
,
C
- KDU??SL
,
TOP 09
- KDNP
- I
|
---|
| Liitannaisjasenet
| |
---|
| Tarkkailijajasenet
| |
---|
|
---|
| Puolueen puheenjohtajat
| |
---|
| Europarlamentin
ryhmapuheenjohtajat
| |
---|
| Komissaarit
| |
---|
| Hallituksien johtajat
| |
---|
| |
|