Krakovan vapaakaupunki
(
puol.
Wolne Miasto Krakow
), myos
Krakovan tasavalta
(
puol.
Rzeczpospolita Krakowska
), oli
Wienin kongressissa
vuonna 1815 luotu kaupunkivaltio, jota vuoteen 1846 asti hallitsivat sen naapurivaltiot
Venaja
,
Preussi
ja
Itavalta
. Se oli ainoa jaljella oleva osa
Varsovan herttuakunnasta
, jonka kyseisten maiden kolme keisaria jakoivat vuonna 1815. Krakova paatyi
vapaakaupungiksi
, kun Itavalta tai Venaja eivat kumpikaan halunneet sen paatyvan toiselle. Alue oli vahintaan muodollisesti itsenainen, vaikkakin Itavalta, Venaja ja Preussi puuttuivatkin sen sisaisiin asioihin toistuvasti. Vapaakaupungin itsenaisyys paattyi vuonna 1846 alkaneeseen kapinaan, jonka jalkeen alue liitettiin Itavallan hallitsemaan
Galitsiaan
.
Vapaakaupungin perustuslain luovutus, maalannut
Jozef Brodowski
.
Krakovan vapaakaupunki luotiin
Napoleonin sotien
jalkeen jarjestetyssa
Wienin kongressissa
. Ennen sotaa kaupunkia oli pitanyt hallussaan
Itavalta
Puolan kolmannen jaon
tuloksena vuonna 1795. Vuonna 1809 kaupunki oli liitetty
Napoleonin
johtaman
Ranskan
perustamaan
Varsovan herttuakuntaan
. Wienin kongressissa paatettiin Euroopan rajojen uudeelleenjarjestelysta Ranskan voittaneiden valtioiden kesken. Itavalta ei ollut valmis luovuttamaan kaupunkia
Venajan
alaiselle
Kongressi-Puolalle
, eika Venaja puolestaan halunnut sen paatyvan Itavallalle.
Preussi
oli puolestaan tyytyvainen tilanteeseen, jossa Itavalta ja Venaja kilpailivat alueen hallinnasta. Lopulta 3. toukokuuta 1815 perustettiin Krakovan vapaakaupunki, joka oli naiden kolmen valtion suojeluksessa, mutta samalla ”vapaa, itsenainen ja puolueeton”. Vuonna 1818 kayttoon tulleen perustuslain mukaan vapaakaupunki sai liberaalin
kaksikamarisen
parlamenttijarjestelman. Parlamentin eli
sejmin
ylahuoneen puhemies oli kaupungin presidentti, jonka toimeenpanevat paatokset tuli vahvistuttaa Itavallan, Venajan ja Preussin edustajilla vapaakaupungissa.
[1]
Varsovasta
tuli sittemmin puolalaisen politiikan keskus, kun taas Krakovassa keskityttiin talouteen, joka kukoistikin vapaakaupungin olemassaolon ensimmaisen kymmenen vuoden ajan. Vapaakaupungista kehittyikin yksi Keski-Euroopan kaupan keskuksista, jossa kukoisti esimerkiksi salakuljetus. Paikalliset maanomistajat ryhtyivat perustivat
hiilikaivoksia
. Ensimmainen kaanne alueen nousujohteessa tapahtui vuonna 1827, jolloin kolme ulkovaltojen edustajaa kieltaytyi vahvistamasta sejmin valintaa vapaakaupungin presidentiksi. Hanen sijaansa virkaan asetettiin jo viisi kautta virassa toiminut kreivi
Stanisław Wodzicki
. Ulkovaltojen puuttuminen presidentin valintaan teki selvaksi vapaakaupungin itsenaisyyden rajat. Vuonna 1830 alkoi puolestaan
marraskuun kansannousu
. Vapaakaupunkiin tulvi nyt Venajan armeijaa pakenevia puolalaisia. Syyskuussa 1831 vapaakaupunkiin pakenivat myos kapinajohtajat ruhtinas
Adam Czartoryski
ja
Jozef Chłopicki
. Taman tuottaman poliittisen epavakauden takia vapaakaupungin perustuslaki,
vaalisalaisuus
ja avoimet vaittelyt lakkautettiin kahden vuoden ajaksi, eika presidentin virkaa taytetty.
[1]
Puolalaisten hyokkays venalaisia vastaan Proszowicessa, maalannut
Juliusz Kossak
.
Marraskuun kansannousu epaonnistui, mutta puolalaisten kapinahenki jatkoi kasvuaan 1830-luvulla. Krakova toimi linkkina Puolan ja tuolloin paljolti
Pariisissa
asuneiden puolalaisten johtajien valilla. Poliittisen tilanteen takia Itavalta ja Venaja pitivat armeijansa lahella vapaakaupungin rajoja ja vuonna 1836 poliisin murha toimi syyna Itavallan joukkojen toteuttamalle miehitykselle. 500 paikallista karkotettiin
Triesten
sataman kautta
Yhdysvaltoihin
ja toinen vastaava tapaus toimi jalleen syyna uusille sortotoimenpiteille vuonna 1838. Itavalta vetaytyi vapaakaupungista vuonna 1841, mutta armeijan joukot pidettiin edelleen sen lahettyvilla. Presidentin virkaan valittiin itavaltalaisia mielistellyt
Jan Schindler
. Vallankumoukselliset alkoivat puolestaan suunnitella uutta kapinaa. Odotettu kapina kaynnistyikin 20. helmikuuta 1846, jolloin vakijoukot alkoivat pystyttaa
barrikadeja
kaupungin kaduille. 22. helmikuuta annettiin julistus kansallisen hallituksen perustamisesta ja kaksi paivaa myohemmin yksi sen kolmesta jasenesta,
Jan Tyssowski
, julisti itsensa diktaattoriksi. 26. paiva noin 6 000 miehen vapaaehtoisista koottu kansalliskaarti hyokkasi
Galitsian
, jossa Itavallan armeija voitti sen
Gdowin
taistelussa. 27. paiva
Michał Wiszniewski
johti epaonnistunutta oikeistolaista vallankaappausta ja vasemmistolainen
Edward Dembowski
johti uskonnollista menoa Itavaltaan johtavalla Podgorzen sillalla. Dembowski sai surmansa sillalla itavaltalaisten luodeista ja 4. marraskuuta Tyssowski antautui jaljella olevine kannattajineen Preussille. Samana paivana vapaakaupunkiin etenevat Venajan ja Itavallan joukot kohtasivat Krakovan torilla.
[1]
Kapinan seurauksensa vapaakaupunki lakkautettiin. Marraskuussa 1846 Itavalta ja Venaja solmivat sopimuksen, jolla Krakova liitettiin Itavallan hallitsemaan Galitsiaan.
Itavallan keisari
lisasi Krakovan suuriruhtinaan arvon pitkaan arvonimien listaansa. 1 200 puolalaista pidettiin ja satoja pidettiin sittemmin vankeina
Kufsteinin
linnoituksessa. Preussille antautuneen Tyssowskiin sallittiin sittemmin muuttaa Yhdysvaltoihin. Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska esittivat turhaan protestinsa Wienin sopimuksen rikkomisesta.
[1]
Krakovan vapaakaupungin alue kasitti noin 50 kilometria levean alueen
Veikselin
varrella. Pinta-alaa vapaakaupungilla oli kokonaisuudessaan 1 164 km² ja siihen kuului itse
Krakovan
kaupungin lisaksi
Chrzanowin
,
Trzebinian
ja
Nowa Goran
pikkukaupungit ja 224 kylaa. Alue rajautui lannessa Preussin hallitsemaan
Sleesiaan
, Venajan Kongressi-Puolaan pohjoisessa ja Itavallan Galitsiaan Veikselin etelarannan puolella. Vuonna 1843 alueella asui yhteensa noin 145 000 asukasta, joista noin 80 % oli
katolilaisia
ja 20 %
juutalaisia
.
[1]
- ↑
a
b
c
d
e
Norman Davies:
God's Playground - A History of Poland
, s. 246-250. Volume II. Columbia University Press, 2005.
ISBN 978-0-231-12819-3
.
(englanniksi)