Koadjuuttorisota
oli
Vanhalla-Liivinmaalla
vuosina 1556?1557 kayty
sisallissota
. Sodan osapuolina olivat
puolalaismielinen
Riian arkkipiispa
ja tata vastustanut
Liivinmaan ritarikunta
. Sota paattyi Puolan sekaantumiseen sotaan ja Posvolissa vuonna 1557 solmittuun puolustus- ja hyokkaysliittoon.
Riian arkkihiippa
Wilhelm von Brandenburg
.
Riian arkkipiispana toimi ennen sotaa maakreivi Wilhelm, jolla oli laheiset suhteet veljeensa,
Preussia
johtaneeseen
Albrektiin
ja serkkuunsa Puolan kuninkaaseen
Sigismund II:een
. Wilhelm oli lisaksi koonnut ymparilleen puolalaispuolueen, jota han aikoi kayttaa noustakseen Vanhan-Liivinmaan johtoon. Lahentaakseen suhteita Puolaan Wilhelm valitsi
koadjuuttorikseen
Mecklenburgin
herttuan Kristoferin.
[1]
Lisaksi han solmi suhteet ritarikunnan puolalaismieliseen maamarsalkkaan
Jaspar Munsteriin
, joka pyrki puolestaan ritarikunnan koadjuuttoriksi. Munsterin sijaan ritarikunta valitsi kuitenkin koadjuuttorikseen puolalaisvastaisen
Wilhelm von Furstenbergin
.
[2]
Kun ritarikunnalle oli paljastunut puolalaismielisten valtapyrkimykset, se hyokkasi Riian arkkihiippakuntaan ja valtasi kaikki alueen linnat. Myos itse arkkipiispa ja hanen koadjuuttorinsa jaivat vangeiksi. Tapahtumien seurauksena Puola keskitti runsaasti joukkoja rajalle ja pakotti nain ritarikunnan kanssaan neuvotteluihin.
[3]
Neuvotteluihin lahti ritarikunnan Furstenberg, joka oli talla valin valittu maamestariksi.
[2]
Puolalaiset ja ritarikunta solmivat sodan paattaneen sopimuksen Posvolissa syyskuussa 1557. Sopimuksen mukaan Riian arkkipiispa ja hanen koadjuuttorinsa palautettiin virkoihinsa ja ritarikunnan oli pakko solmia hyokkays- ja puolustusliitto Puolan kanssa. Liiton oli maara tulla voimaan Puolan ja Venajan valisen valirauhansopimuksen rauettua viiden vuoden kuluttua. Posvolin sopimus lisasi merkittavasti puolalaisten vaikutusvaltaa Liivinmaalla, mutta se ei tarjonnut suojaa ulkoista hyokkaysta vastaan. Venaja hyokkasikin maahan vuoden kuluttua ja aloitti Vanhan-Liivinmaan hajoamiseen johtaneen
Liivinmaan sodan
.
[2]
- Vilho Niitemaa:
Baltian historia
. taydentanyt Kalervo Hovi. Helsinki: Kustannusosakeyhtio Tammi, 1991.
ISBN 951-30-9112-0
.
- Seppo Zetterberg:
Viron Historia
. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007.
ISBN 9517465203
.
- ↑
Niitemaa ja Hovi 1991, s. 162
- ↑
a
b
c
Niitemaa ja Hovi 1991, s. 163
- ↑
Zetterberg 2007, s. 159