Kirkkoisa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kirkkoisiksi kutsutaan kristinuskon alkuvaiheen ensimmaisia ja vaikutusvaltaisimpia teologeja ja kirjoittajia, jotka ovat luoneet pohjan koko kristinuskon teologialle.

Kirkkoisat vaikuttivat aikana, jolloin kristillinen oppi, teologia ja elama muotoutuivat voimakkaasti, toiselta vuosisadalta 500-luvulle. Tata ajanjaksoa kutsutaan kirkkohistoriassa patristiseksi ajaksi heidan mukaansa ( latinan sanasta patres , ”isat”). Nimitys kirkkoisa on myohemmin, lahinna keskiajalla , annettu kunnianimitys niille kirkon opettajille, joiden on katsottu saavuttaneen yleiskirkollisen auktoriteettiaseman kirkon piirissa.

Pyha Athanasios Aleksandrialainen oli yksi kreikkalaisista kirkkoisista.

Ensimmaisia kristillisia kirjoittajia ja teologeja, jotka elivat kahden ensimmaisen sukupolven aikana apostolien jalkeen, kutsutaan apostolisiksi isiksi tai apostolisiksi kirkkoisiksi. Heidan oletetaan tunteneen joitain apostoleja henkilokohtaisesti. Myohaisemmat kirkkoisat taas tunsivat apostolien perinnon suullisena ja kirjallisena perimatietona. Kirkkoisilla ei siis tarkoiteta kristinuskon alkuaikojen marttyyreja, askeetteja tai muita pyhimyksia ? suurin osa on tosin julistettu pyhimyksiksi myohemmin ? ei myoskaan apostoleja eika Uuden testamentin kirjojen kirjoittajia.

Kirkkoisien merkittavin aikaansaannos on heidan edustamansa kristinuskon haaran (joka oli suhteellisen yhtenainen vuoteen 1054, jolloin se jakautui lantiseen katoliseen ja itaiseen ortodoksiseen kirkkoon) maarittely suhteessa antiikin filosofiaan , monijumalaisiin uskontoihin seka muihin kilpaileviin kristinuskon tulkintoihin. Tama maarittely on tapahtunut kirkon opin tasmennys- ja maarittelytyon kautta (saarnat, teologiset kirjoitukset, kirkolliskokoukset), julkisissa seka yksityisissa elamanohjeissa (saarnat, kirjeet, moraaliset kirjoitukset) seka kristinuskoa puolustavissa kirjoituksissa ( apologiat ). Ekumeenisten kirkolliskokousten paatoksiin ja Raamatun kaanonin muodostumiseen kirkkoisien vaikutus on ollut ratkaiseva.

Kirkkoisat jaetaan usein kahteen ryhmaan, naiden kirjoituksissaan kayttaman kielen mukaan: latinalaisiin ja kreikkalaisiin kirkkoisiin. Kuitenkin esimerkiksi kreikkalaiset kirkkoisat olivat tunnettuja opettajia myos lantisen Valimeren latinankielisella alueella ja painvastoin ? 'kirkkoisyys' sisaltaa ajatuksen kirkkoisan opetuksen luonteesta yleisena ja (teoriassa) koko kristilliseen maailmaan levinneena. Osa kirkkoisista kirjoitti muilla kuin latinan ja kreikan kielilla. Esimerkiksi Pyha Efraim Syyrialainen kirjoitti syyriaksi, mutta hanen teoksiaan kaannettiin jo varhain ja laajalti kreikaksi ja latinaksi.

Kirkkoisien ajattelua, tyota ja opetusta tutkivaa tieteenhaaraa kutsutaan patristiikaksi . Kirkkoisien teoksista on koottu laitoksia nimella Patrologia .

Apostoliset isat

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Paaartikkeli: Apostoliset isat

Kaikkein ensimmaisia kirkkoisia kutsutaan apostolisiksi isiksi, koska on ajateltu nailla olleen suoran kontaktin apostoleihin ja naiden opetukseen. Merkittavimmat olivat:

Latinalaiset kirkkoisat

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Bordesholmin luostarikirkon alttaritaulussa Saksassa on kuvattu nelja latinalaista kirkkoisaa (noin 1510).

Kuuluisimmat latinalaiset kirkkoisat olivat:

Kreikkalaiset kirkkoisat

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kuuluisimmat kreikkalaiset kirkkoisat olivat:

Muita kirkkoisia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Edella lueteltujen tunnetuimpien kirkkoisien lisaksi joukkoon voidaan lukea useita muita ensimmaisten vuosisatojen kristillisia apologeetteja, muita kirjoittajia ja piispoja. Katolisessa kirkossa Pyhan Johannes Damaskoslaisen , joka eli 700-luvulla, katsotaan perinteisesti olleen viimeinen kirkkoisista, ja samalla ensimmaisia skolastikoista . Ortodoksinen kirkko ei varsinaisesti katso kirkkoisien ajan paattyneen koskaan, ja laskee mukaan myos muita myohaisempia, vaikutusvaltaisia teologeja.

Aavikkoisat olivat varhaisia munkkeja, jotka elivat Egyptin autiomaassa. Vaikka he eivat kirjoittaneet paljon, heidan vaikutuksensa oli suuri. Heihin kuuluvat muiden muassa Pyha Antonius Suuri ja Pyha Pakhomios . Suuri maara heidan lyhyista sanonnoistaan on koottu teokseen Apophthegmata Patrum .

Ortodoksisessa kirkossa myos

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • Halldorf, Peter:  21 kirkkoisaa. Kristillisen uskon muotoutumisen historiaa . (21 kyrkofader. Historien om hur kristendomen formades, 2000.) Suomentanut Jorma Aspegren. Kokkola: Barents Publishers-Fin, 2001. ISBN 952-5179-11-7 .
  • Metropoliitta Johannes:  Kirkkoisien perinto . Pieksamaki: Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 1984. ISBN 951-9071-66-0 .
  • Russell, Bertrand:  Lansimaisen filosofian historia 1 . (History of Western Philosophy, 1946.) Suomentanut J. A. Hollo. 9. painos (1. painos 1948). Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-17867-5 .
  • Surakka, Aari:  Patrologia. Johdanto kirkon isien kirjoituksiin ja niihin sisaltyvaan oppiin . Rauschen-Nowackin teosta "Zarys patrologji, pisma ojcow ko?ciola i nauka w nich zawarta" noudattaen laatinut Aari Surakka, pastori, pappisseminaarin opettaja. Kuopio: Suomen ortodoksinen kirkollishallitus, 1959.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]