Karjalohja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karjalohja
Karislojo
Entinen kunta ? nykyiset kunnat:
Lohja

vaakuna

sijainti

Karjalohjan vanha kunnantalo, nykyinen Kylätalo Kehrä, 2022.
Karjalohjan vanha kunnantalo, nykyinen Kylatalo Kehra, 2022.
Sijainti 60°14′25″N , 023°43′05″E
Maakunta Uudenmaan maakunta
Seutukunta Helsingin seutukunta
Kuntanumero 223
Hallinnollinen keskus Karjalohjan kirkonkyla
Perustettu 1614
Kuntaliitokset Osa Sammattiin (1934)
Liitetty 2013
? liitoskunnat Lohja
Nummi-Pusula
Karjalohja
? syntynyt kunta Lohja
Pinta-ala 163,39 km²  [1]
(1.1.2012)
? maa 121,28 km²
? sisavesi 42,11 km²
Vakiluku 1 474   [2]
(31.12.2012)
? vaestotiheys 12,15 as./km²  (31.12.2012)

Karjalohja ( ruots. Karislojo ) on entinen Suomen kunta , joka sijaitsi Uudenmaan maakunnassa . Vuoden 2013 alussa Karjalohja liitettiin Lohjan kaupunkiin. Karjalohjan ainoa taajama oli Karjalohjan kirkonkyla . [3] Karjalohjan kaavoitetut alueet muodostavat nykyaan Lohjan 102. [4] kaupunginosan.

Kunta oli yksikielisesti suomenkielinen ja siella asui ennen sen lakkauttamista 1 474 ihmista, [2] ja sen pinta-ala oli 163,39 km², josta 42,11 km² oli vesistoja. [1] Vaestotiheys oli 12,15 asukasta/km². Karjalohjan kuntaliitosta edeltaneet naapurikaupungit olivat Lohja , Raasepori ja Salo ., naapurikunnat puolestaan Sammatti , Lohjan kunta , Karjaa , Pohja , Kisko ja Suomusjarvi .

Kartta Lohjan kaupungin kuntaliitoksista. Karjalohja liittyi Lohjaan vuonna 2013 yhdessa Nummi-Pusulan kanssa.

Karjalohjan nimi muodostuu kahden vanhan suurpitajan nimista Karjaa ja Lohja. Karjalohjan vanhin asutus on sijainnut Lohjanjarven lansirannalla Iloniemen, Lohjantaipaleen, Pellonkylan ja Tallaan alueilla. Nimiston perusteella Ahtilan ja Immulan on asuttanut aikoinaan Lohjan suunnalta tullut vaesto. Jotkin alueen paikannimet viittaavat Varsinais-Suomesta tulleeseen vaestoon. [5]

Ruotsinkielinen nimi Karislojo mainitaan ensi kerran 1400-luvun puolivalissa. Itsenaiseksi kirkkoherrakunnaksi Karjalohja muodostettiin 1614 mutta kappeliseurakuntana se oli ollut jo 1200-luvulla. Suuri osa nykyisista Karjalohjan kylista oli jo 1400-luvulla olemassa ja se oli yksi Raaseporin linnanlaanin pitajista. [6]

Itsenainen seurakunta Karjalohjasta tuli 1614 sen erotessa Karjaasta. Karjalohjan etelaosa oli perinteisesti ruotsinkielista.

Karjalohja liittyi Lohjan kaupunkiin 1. tammikuuta 2013 . Karjalohjan kunnanvaltuusto pyorsi aiemman kantansa maaliskuussa 2008, ja paatti aloittaa liitosneuvottelut. [7] Karjalohjan kunnanvaltuusto hyvaksyi kesakuussa neuvotellun sopimuksen aanin 11?2. [8] Lohjan kaupunginvaltuusto hyvaksyi liittymisen 4. elokuuta 2008. Liitoksen ehtona on, etta Lohja osallistuu Karjalohjan talousarvioiden hyvaksymiseen ennen kuntaliitosta. [9]

Karjalohjalla sijaitseva Karkalin luonnonpuisto on yksi Etela-Suomen hienoimmista lehtoalueista. [10] Tama Natura-kohde sijaitsee Karjalohjan itaosassa pitkan Lohjanjarveen pistavan niemen karjessa ja se muodostaa monipuolisen kokonaisuuden, jossa on vanhaa metsaa, lehtoja, kalkkikallioita, puustoisia soita, niittyja ja rakentamattomia saaria. Alueella on poikkeuksellisen runsaasti uhanalaista lajistoa ja joitain lajeista tavataan ainoastaan Karkalissa. [11]

Karjalohjan luonto- ja kylaidylli on kautta historiansa inspiroinut tunnettuja taiteilijoita. Muun muassa professori ja satuseta Zacharias Topelius asui perheineen Kukkasniemen huvilallaan, joka kuuluu yha Karjalohjan kulttuurimaisemaan. Karjalohjalla Topelius kirjoitti muun muassa Maamme kirjan. Karjalohjan kulttuurivakeen kuului aikoinaan myos taidemaalari-kirjailija-keksija Sigurd Wettenhovi-Aspa .

Muita Karjalohjalla vaikuttaneita tai sielta innoitusta hakeneita taiteilijoita ja tutkijoita ovat olleet muun muassa I.K.Inha , Mika Waltari , Hilda Kakikoski , Maija Karma ja Gustav Komppa .

Karjaan pitajaruoiksi nimettiin 1980-luvulla verimakkara tai veripalttu seka perunajauhoista tehty pannukakku . [12]

Nahtavyyksia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Karjalohjan kirjasto 2010.
Vuonna 1860 valmistunut Jean Wiikin suunnittelema Karjalohjan kivikirkko

Karjalohjan kirkko , joka paloi 1970-luvulla salamaniskusta, jai raunioina pystyyn. Jaanteiden viereen rakennettiin ”lasikirkkona” tunnettu seurakuntatalo. 1990-luvulla vanhaa kirkkoa alettiin vahin erin korjata lahjoitusvaroin.

Karjalohjan vanhin koulurakennus, nykyinen Karjalohjan kirjasto, rakennettiin vuonna 1875, ja se on yksi kunnan tunnetuimmista rakennuksista. Karjalohjalla sijaitsevat myos muun muassa professori Gustav Kompan suunnittelema ja toteuttama Tammiston arboretum, joka on yksi Suomen lajirikkaimmista ja luonnonlaheisimmista puulajipuistoista [13] seka Karkelan vanha ruukkialue .

Karjalohjan vaakuna

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Karjalohjan vaakunan on suunnitellut Toivo Vuorela vuonna 1965. Vaakunassa on sinisessa kentassa kolmilehtinen haarusristin muotoinen kultainen koivunoksa, jonka ylla on kultainen kuusisakarainen tahti. Vaakunan aihe viittaa Zacharias Topeliuksen satuun Koivu ja tahti, jonka han kirjoitti Karjalohjalla. [14]

Heinakuussa Karjalohjalla pidetaan vuotuiset markkinat Puujarvipaivat. Samassa kuussa jarjestetaan myos Koivu ja Tahti -musiikkifestivaalit. Karjalohjan Kivikirkossa jarjestetaan vuosittain Elokuun konsertti, jonka taiteellisena johtajana toimii Heikki Orama . Vierailijoina ovat olleet muun muassa Helsingin kaupunginorkesteri , Tapiola Sinfonietta ja Norjan radion orkesteri.

Nakyma Karjalohjan keskustiesta Fiskarsin suuntaan talvella 2008.
Nakyma Karjalohjan keskustiesta Sammatin suuntaan kesalla 1939.
Kirkko ja keskustie huhtikuussa 2010.

Harjanvatsa , Ilmoniemi, Immola, Karkali, Kattelus, Kourjoki, Kuusia, Karkela, Lohjantaipale, Lonnhammar (Linhamari) , Maila, Makkarjoki, Murto, Mustlahti, Nummijarvi, Pappila, Pellonkyla, Pipola, Pitkalahti (Langvik), Puujarvi, Pyoli, Saarenpaa, Sakkola, Suurniemi, Sarkjarvi, Tallaa, Tammisto

Tunnettuja asukkaita

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2012 1.1.2012. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.1.2013.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain ? Kunnittain aakkosjarjestyksessa 31.12.2012. Vaestorekisterikeskus. Viitattu 16.1.2013.
  3. Taajama- ja haja-asutusaluevaesto ian ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Arkistoitu 9.12.2015. Viitattu 22.3.2013.
  4. K5 Harjunrinne lohja.fi . Viitattu 10.6.2021.
  5. Saulo Kepsu:  Uuteen maahan - Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimisto , s. 51. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005.
  6. Toim.Veikko Kallio:  Karjalohja -Itsenaisen vaen pitaja . Karjalohjan Historiayhdistys, 2005.
  7. Ilpala-Klemm, Merja: Karjalohja liittyy Lohjaan Turun Sanomat . 4.3.2008. Viitattu 23.7.2012. [ vanhentunut linkki ]
  8. Erja Hinkkanen: Pettynyt Karjalohja hyvaksyi liitossopimuksen aanin 11?2. Lansi-Uusimaa , 18. kesakuuta 2008.
  9. Jukka Kiho: Lohja hyvaksyi Karjalohjan liittymisen kaupunkiin. Lansi-Uusimaa , 5. elokuuta 2008, s. 5.
  10. Karkalin luonnonpuisto Metsahallitus.
  11. Karkali Uudenmaan ymparistokeskus.
  12. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitajaruoat , s. 54. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  13. Tammiston Arboretum Lohjan kaupunki. [ vanhentunut linkki ]
  14. Etelasuomalainen: Uudenmaan Vaakunoita. Etelasuomalainen , 2006, nro 2, s. 31.
  15. a b c Laisi, Erno & Nuoska, Lauri: Jattihakukone julki ? katso, kuinka monta kansanedustajaa on kotoisin paikkakunnaltasi Ilta-Sanomat . 27.4.2024. Viitattu 9.5.2024.
  16. Saloranta, Emilia: Minua luultiin pultsariksi Apu . 10.12.2014. Viitattu 13.6.2016.
  17. Lounakirjastot: Lounakirjailijat - Tukkinen, Tauno lounakirjailijat.net . Viitattu 13.6.2016.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]