Ðorđe Petrovi? (Karađorđe),
Vladimir Borovikovskin
maalaama muotokuva vuodelta 1816.
Karađorđen patsas
Belgradissa
.
Karađorđe
(syntyjaan
George Petrovi?
,
serbokroaatiksi
Ðorđe Petrovi?
, tunnettiin myos nimella
Musta George
;
14. marraskuuta
(
J
: 3. marraskuuta)
1762
Vi?evac
?
25. heinakuuta
(
J
: 13. heinakuuta)
1817
Radovanje
)
[1]
oli
serbialainen
kapinajohtaja, joka johti serbien itsenaisyystaistelua
ottomaanien
valtaa vastaan vuosina 1804?1813. Han oli myos
Karađorđevi?in
dynastian perustaja.
Karađorđe oli lahtoisin talonpoikaisesta perheesta ja vietti nuoruutensa siko- ja vuohipaimenena. Han muutti vuonna 1787
Itavaltaan
ja soti Itavallan armeijassa italialaisia ja turkkilaisia vastaan.
Itavallan?Turkin sodan
loputtua han asettui asumaan Serbian
Topolaan
ja elatti itsensa karjakauppiaana. Kun serbit vuonna 1804 nousivat turkkilaisia
janitsaareja
vastaan, he valitsivat Karađorđen johtajakseen. Sulttaani
Selim III
hyvaksyi janitsaarien kukistamisen, silla han piti naita kapinallisina. Menestys kuitenkin innoitti serbit vaatimaan itsehallintoa, mihin sulttaani ei enaa suostunut. Taman seurauksena Karađorđe aloitti vuonna 1805
itsenaisyyssodan
. Taitavalla sissisodankaynnilla han onnistuikin karkottamaan turkkilaiset Serbiasta ja maa itsenaistyi valiaikaisesti. Vuonna 1808 hyvaksyttiin Serbian ensimmainen perustuslaki ja Karađorđe nimitettiin maan valtionpaamieheksi nimikkeella ”Serbian ylin perinnollinen johtaja”.
[1]
Vuodesta 1807 sodassa Turkkia vastaan ollut
Venaja
toimi Serbian liittolaisena, mutta sen tuki Serbian itsenaisyydelle oli lahinna muodollinen. Vuonna 1810 serbit ja venalaiset voittivat yhteisvoimin turkkilaiset Varvarinin ja Loznican taisteluissa, mutta
Napoleonin
hyokattya Venajalle
vuonna 1812 Venaja solmi pikaisesti Turkin kanssa rauhan, joka ei antanut kunnollisia takeita Serbian itsenaisyyden sailymiselle. Turkkilaiset hyokkasivatkin pian Serbiaan ja valloittivat maan takaisin vuonna 1813. Karađorđe pakeni Itavaltaan.
Milo? Obrenovi?
kaynnisti vuonna 1815 Serbiassa
uuden kapinan
turkkilaisia vastaan, mutta han piti Karađorđea kilpailijanaan eika sallinut taman palata maahan. Karađorđe palasi kuitenkin Venajan kautta salaa Serbiaan tarkoituksenaan johtaa uutta kansannousua kreikkalaisten tuella. Hanet murhattiin nukkuessaan Obrenovi?in kaskysta, joka lisaksi maarasi Karađorđen paan lahetettavaksi sulttaanille
Konstantinopoliin
. Karađorđevi?in ja
Obrenovi?in
sukujen suhteet olivat taman jalkeen pitkaan vihamieliset, mika vaikutti merkittavasti Serbian politiikkaan.
[1]
Karađorđen poika
Aleksanteri Karađorđevi?
oli Serbian ruhtinaana vuosina 1842?1858, mutta hanen syrjayttamisensa jalkeen Obrenovi?it palasivat valtaan vuoteen 1903 asti.
- ↑
a
b
c
Karadjordje
(englanniksi)
Encyclopædia Britannica Online Academic Edition
. Viitattu 20.4.2013.
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|