Kamakura-kausi
(
jap.
鎌倉時代
,
Kamakura-jidai
;
1185
?
1333
) on
Japanin historiassa
ajanjakso, jolloin luotiin perusta Japanin
feodalistiselle
jarjestelmalle. Ajanjakso on saanut nimensa
Kamakuran
kaupungin mukaan, jonne sotilasjohtaja eli
sh?gun
Minamoto no Yoritomo
perusti vuonna
1192
Kamakura-sh?gunaatin
paamajan.
[1]
Kamakura-kausi paattyi 1333 kun valta siirtyi tilapaisesti sh?gunilta takaisin itse keisarille.
Yoritomo perusti oman sotilashallintonsa (
bakufu
) keisarillisen hovin rinnalle saavutettuaan ratkaisevan voiton
Taira-klaanista
Dannouran taistelussa vuonna 1185. Vuonna 1192 Yoritomo sai virallisen arvonimen sh?gun. Yoritomon kuoleman jalkeen seuraavien sh?gunien asema kuitenkin heikkeni, ja todellista valtaa piti bakufussa
H?j?-klaani
. Kamakura-kauden aikana
sotilasluokka
kohosi tarkeimmaksi yhteiskuntaluokaksi. Sen tarkeimpia arvoja olivat taistelutaito, velvollisuus, uskollisuus ja rohkeus. Seka rituaali-itsemurha
seppuku
etta miekan kultti nousivat tarkeiksi.
[1]
Kamakura-kautta pidetaan Japanin keskiajan alkuna ? myos Muromachi-kausi lasketaan keskiaikaan. Kamakura-kauden sanotaan myos aloittaneen Japanin feodaalisen kauden.
[2]
Silloin keisarilla ja hovilla oli kaytannossa vain seremoniallinen asema. Aatelisto piti kasissaan todellista valtaa niin sotilaallisissa kuin siviiliasioissakin.
Kamakura-kaudella
buddhalaisuus
tuli suosituksi Japanissa. Kurinalaisuutta, keskittymista ja suoraa toimintaa korostavan
zen
-buddhalaisuuden vaikutusvalta kasvoi, silla se vastasi hallitsevan soturiluokan arvoja. Samaan aikaan Toden puhtaan maan ja Nichiren-buddhalaisuuden uudet uskonlahkot saivat runsaasti seuraajia tavallisen kansan parissa.
[1]
. Voi olla etta epavarmat ajat, vakivalta ja pessimismi saivat ihmiset etsimaan lohdutusta lupauksista kuolemansa jalkeisesta elamasta. Uudet lahkot, zen ja jodo-shu, kerasivat kannattajia.
Japanin suhteet Kiinaan olivat katkenneet 900-luvun puolivalissa, kun
Heian-hallitus
sulkeutui ja keskittyi sisaisiin asioihin, ja Kiinaa vallinnut Tang-dynastia heikkeni. Vahaista kaupankayntia hairitsivat japanilaiset merirosvot. 1268 tuli tieto vallan vaihdoksesta Pekingissa:
Kublai-kaani
joukkoineen hallitsi nyt Kiinaa, ja halusi myos Japanin alistuvan valtaansa.
Mongolit
hyokkasivat Japaniin useita kertoja vuosina
1274
?
1281
. Heilla oli parempi aseteknologia ja paremmat laivat, mutta Japani kykeni vaivoin torjumaan mongolihyokkaykset.
[3]
Hyokkaysten torjunnassa auttoi ”jumalan tuuli” (
kamikaze
) eli taifuuni, joka upotti vihollisen laivaston. Mittavat puolustustoimet mongolien hyokkayksia vastaan aiheuttivat kuitenkin huomattavan taloudellisen taakan, joka heikensi jo ennestaan vaikeuksissa ollutta hallintoa.
[1]
Torjuntavoitto johti sisaisiin levottomuuksiin, kun uhrauksia isanmaan eteen tehneet tavalliset kansalaiset vaativat palkkiota, eika sh?gunaatilla ollut varoja sellaiseen.
Sh?gunaatin valtakausi paattyi, kun keisari
Go-Daigo
nousi kapinaan sh?gunaattia vastaan vuonna 1331. Sita seuranneet sisaiset valtataistelut johtivat bakufun romahtamiseen vuonna 1333.
[1]