Jumalan teatteri oli suomalainen, Teatterikorkeakoulun opiskelijoista koostunut nelihenkinen avantgardistinen ja radikaali nayttelijaryhma. Ryhmaan kuuluivat nykyiset ohjaajat Esa Kirkkopelto ja Jari Halonen seka nykyiset nayttelijat Jorma Tommila ja Jari Hietanen . ^[1] Ryhma muistetaan parhaiten Oulun teatteripaivilla vuonna 1987 toteuttamastaan kokeellisesta esityksesta, joka suuntautui hyokkaavasti yleisoon ja josta tuli jopa kansainvalista huomiota herattanyt skandaali.

Oulun teatteripaivien skandaali [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tapahtumat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jumalan teatterin esitys tapahtui Oulun kaupunginteatterissa 17. tammikuuta 1987. ^[2] Teatterikorkeakoulun nelja opiskelijaa oli jo muutamaa paivaa aiemmin ilmoittanut sanomalehti Kalevassa esittavansa Pohjoisten teatteripaivien seminaarissa ” manifestin siita, mita teatteri nykypaivana voi olla ja mita se ei voi olla”. ^[3]

Alastomina esiintyneet vuosikurssilaiset olivat varastaneet VR:lta jauhesammuttimia ^[2] , joilla he ruiskuttivat sammutusjauhetta ympari teatterisalia. He myos ruoskivat yleisoa seka heittivat ulostetta , kananmunia ja jogurttia yleison paalle. He myos heittelivat salissa paukkupommeja . ^[4] Yleiso pakeni paikalta ja automaattinen halytysjarjestelma laukesi toimimaan. Palokunta saapui paikalle. Osa yleisosta joutui turvautumaan sairaalahoitoon paukkupommeista vapautuneiden rajahdys kaasujen aiheuttamien hengitysvaikeuksien vuoksi. ^[2] Kaksi minuuttia kestaneen esityksensa jalkeen myos nayttelijat pakenivat kaupungille, josta poliisi pidatti heidat. ^[5]

Teatterikorkeakoulun reagointi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pidatysaikana julkinen sana ei paassyt kuulemaan ryhman jasenia, joten teon vaikuttimia ryhdyttiin arvailemaan. Monet arvelivat vaikuttimien liittyvan Jouko Turkkaan ja taman opetusmetodeihin, jotka olivat olleet julkisen keskustelun aiheena aiemmin, ennen ryhman Oulun-esitysta. ^lahde?

Teatterikorkeakoulun virkaa tekevat rehtori Marianne Moller arveli vaikuttimeksi "nuorten teatteriplanttujen" julkisuudenkipeyden. Koulun johto ja suurin osa opettajakunnasta sanoutui irti produktiosta korostaen opiskelijoiden tehneen sen yksityisajallaan. ^lahde?

Toisaalta teatterikorkeakoulun ohjaajantyon professori Jouko Turkka ja dramaturgian virkaa tekeva lehtori Jussi Parviainen asettuivat jumalanteatterilaisten puolelle, vaikka korostivatkin, ettei heilla ollut ollut mitaan tietoa tapauksesta etukateen. Koulussa kyteneet riidat tulivat nain julkisuuteen. ^[2] Jouko Turkka sanoi tuoreeltaan "nostavansa pojille hattua" ja "tukevansa rakkaita oppilaitaan". ^[6]

Kymmenkunta Teatterikorkeakoulun opiskelijaa muodosti helmikuun alussa Jumalan teatteria tukeneen "avoimen oppilaskunnan", joka vaati kannanotossaan Jussi Parviaisen nimitysta uudeksi rehtoriksi seka virkaa tekevan rehtorin Marianne Mollerin, nayttelijantyon professorin Ritva Valkaman ja lehtori Erkki Saarelan erottamista. ^[7] Muutamaa paivaa myohemmin kahdeksan "avoimen oppilaskunnan" jasenta riehui Teatterikorkeakoulun tiloissa Helsingin Eirassa rikkoen ikkunoita ja heitellen tavaroita ulos lumihankeen. Samalla Jumalan teatterin jasenet kahliutuivat kettingeilla koulun ulko-oviin. ^[8]

Poliittinen kuohunta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ryhman performanssi aiheutti valtavan skandaalin. Kulttuuriministeri Gustav Bjorkstrand halusi erottaa Turkan ja Parviaisen viroistaan. ^[9] Eduskunnassa keskusteltiin jopa teatterikorkeakoulun sulkemisesta. Oikeisto vaati kovia otteita ja vasemmisto varoitteli lynkkausmielialasta. Kristillisen liiton kansanedustaja Esko Almgrenin tekemassa eduskuntakyselyssa ministeri Bjorkstrandille Almgren kysyi: "Mita hallitus aikoo tehda, etta Jouko Turkan, Jussi Parviaisen ja Teatterikorkeakoulun anarkismiin ja terroriin tahtaava teatteritaidetta vahingoittava toiminta verovaroin, valittomasti lopetetaan". ^[2] Tammikuun lopussa 1987 hallitus ilmoitti asettavansa ymparistoministerion kansliapaallikon Lauri Tarastin johtaman tyoryhman selvittamaan Teatterikoulun sisaisia ongelmia. ^[10]

Julkisen sanan reagointi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Poliitikkojen reagointi heratti myos Suomen akateemiset piirit ja kulttuurivaen. Teatterikriitikko Juha-Pekka Hotinen kirjoitti Helsingin Sanomien debattiartikkelissaan, etta "teon tarkoitus oli lapivalaista sameaa konsensusyhteiskuntaa ja sen vallankayttoa". Tassa jumalanteatterilaiset Hotisen mukaan olivat onnistuneet. Yhteiskunnan kontrollijarjestelma oli Hotisen mielesta nakynyt paljaana hetken aikaa. Skandaali estetiikkaa hyvaksi kayttaen ja sen nopea toteutus muistutti Hotisen mukaan terrorismia. Pitaessaan Jumalan teatterin esitysta nuoren teatterisukupolven kapinana Hotinen vertasi sita Lapualaisoopperaan vuodelta 1966 ja Pete Q -naytelmaan vuodelta 1978. Han katsoi tiedotusvalineiden paisuttaneen Jumalan teatterin merkitysta "jarjettomasti", koska kyseessa ei hanen mielestaan ollut ennenkuulumaton tapaus teatterin piirissa: "Historia tuntee monia tapauksia yleisoon kohdistuneista hyokkayksista taiteilijoiden rituaali-itsemurhiin asti. ? ? ? Edella esitetty ei kumoa sita, etta aktio oli monella tavalla vastenmielinen." ^[3]

Teatterikorkeakoulun opettaja professori Jouko Turkka arveli Helsingin Sanomien haastattelussa, etta todellinen terrorismi ei alkaisi teatterista, mutta yksittaiset terroriteot olisivat kasinotalouden , juppikulttuurin ja postmoderniuden Suomessa mahdollisia. ^[2]

Ainoastaan Hufvudstadsbladetin uutisoinnissa esitys arvioitiin esityksena ja erotettiin esityksen nostattama reagointi erilliseksi itse esityksesta. ^[11] Jyrkimmin Jumalan teatterin esityksen tuomitsivat Uusi Suomi ja Iltalehti . ^[12] Uuden Suomen paatoimittaja Jyrki Vesikansa otsikoi paakirjoituksen alle sijoitetun pienoiskolumninsa "Milloin ruumiita?" vaatien kulttuuriministerilta toimia "turkkalaista" teatterikasvatusta vastaan. ^[13] Keskustelu Jumalan teatterin ymparilla vaimeni helmi- ja maaliskuun vaihteen tienoilla, mutta herasi uudelleen oikeudenkaynnin alettua syyskuun alussa. ^[14]

Helsingin Sanomien pilapiirtaja Kari Suomalainen kommentoi tapausta piirroksella, jossa kaksi miesta keskusteli kadulla: "Arvaa, mika yhden kirjaimen ero on tasa-arvovaltuutetulla ja nykyteatterilla?” ? ”En tieda.” ? ”Toinen on Nikula ja toinen nakula!” ^[15]

Kirjailija Matti Makela on analysoinut skandaalia vuonna 2016 julkaistussa esseekokoelmassaan Tama ei ole taidetta . Makelan mukaan Jumalan teatterin tapaus kasiteltiin julkisuudessa aikanaan hammastyttavan nopeasti ja pintapuolisesti. Tama johtui useasta syysta: Yleisradio ei viela ollut oppinut provokaatiota uutisena, lehdiston maara oli vahentynyt eika internet ollut viela muuttanut julkisuuden rakennetta. Esittajiltaan Jumalan teatteri -tempaus oli Makelan mielesta ennen kaikkea huonoa kaytosta. ^[16]

Jumalanteatterilaisten nakemys [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vapauduttuaan Oulun poliisiasemalta tiistaina 27.1. 1987 jumalanteatterilaiset kiirehtivat Helsinkiin, jossa he pitivat 29.1. Lepakon pihalla tiedotustilaisuuden, jossa he kertoivat elaneensa pidatysaikana "suurempaa elamaa". Todellinen taide edellytti heidan mielestaan tekijalta enemman kuin vain pelkkaa puhetta. He totesivat, etteivat halunneet vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. ^[2] Kriitikko Juha-Pekka Hotisen mielesta ”Jumalan teatterin jasenet menettivat nopeasti julkisuudessa hankkimansa edun, koska eivat pystyneet perustelemaan tekoaan verbaalisesti” . ^[3]

Jari Halosen nakemys myohemmin [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jari Halonen kertoi vuonna 2016 Ylen Perjantai -ohjelmassa asiasta seuraavaa: ^{[17] lahde tarkemmin?}

Tata artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei tayta Wikipedian laatuvaatimuksia . Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemalla ongelmat tarkemmin . Lisaa tietoa saattaa olla keskustelusivulla . Tarkennus: Alla oleva suora sitaatti pitaisi toimittaa ymmarrettavaan muotoon

≫Ensinnakin silloin oli semmoinen tilanne, etta silloin ei juurikaan uskallettu valtahegemoniaa vastaan hyokata ollenkaan, tilanne oli ihan erilainen kuin nyt, nyt kaikki kynnelle kykenevat huutaa jotain vastaan jotain, silloin ei, se oli hyvin semmoinen, yksi, iso hegemonia, silloin oli tietty ongelma, sen takiahan me noin karkeesti tehtiin se, koska me nahtiin, etta koko taide on… viihdeteollisuus ottaa taiteen alle, ja niin on kaynyt, me profetoitiin ihan oikein, eli silloin me ajateltiin, etta nyt taytyy tehda jotain, me kylla puhuttiin koko ajan, ja muutamat tyypit puhui siita, esimerkiksi Turkka silloin sanoi koko ajan sita, mutta ei se hegemonia, se taidepiiri, ei ne valittany siita, eihan ne… se sama piiri meni sitten tahan viihdeteollisuuteen mukaan, silloin me nuorina teatteriopiskelijoina paatettiin, etta nyt me uhrataan omastamme, kylla me tiedettiin, etta turpaan tulee, kylla me tietenkin se, ettei me tehty mitaan vaarallista, etta siell’ ois jotain sellaista, ei me semmoista tehty, mutta me keksittiin paras asia, eli toinen asia olis ollut rajayttaa pommeja, mutta ei me haluttu vahingoittaa ketaan, ni sit me ajateltiin, etta jumakauta, paras asia, milla saat ison skandaali aikaan, etta otetaan paskaa, ja se oli niin mieleton skandaali se, etta sehan synnytti kauheen ongelman, eihan siella mitaan juurikaan tapahtunut, mutta ne ihmiset sai muka kauheita traumoja siella, se oli vitsi lukea niitten ihmisia, kun ne vuosia sitten, kun siella joku nayttelija, jonka pitaisi olla taiteilija, rohkea, tai ohjaaja, niin se poliisikuulusteluissa, “kun mina, kun mina sain siella kakat… ja sitten minun takissa oli jotain, mina en tajunnut… sen jalkeen mina olen ollut puoli vuotta sairaslomalla…” Siis tallainen taiteilija, niin ma sanoisin, etta siin on vitsit vahissa, eli saatiinhan me siita turpaamme, mutta se oli se meidan taiteilijaksi kasvamisen prosessi, eli se, etta taiteilijan ensimmainen idea on ainoastaan se, etta on rohkea, se uskaltaa tehda jotain, mutta tana paivana mun mielesta kaikkein rohkein taiteessa on se, joka on rakkaudessa, joka jattaa tekematta, tana paivana kaikki nama veronikahonkasalot ja kaikki, ne on niin provokatorisia kuin olla ja voi, mutta etta ne uskaltais olla rakkaudessa, mina en uskalla viela, mutta yritan kovasti.≫

Jussi Parviaisen nakemys myohemmin [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jussi Parviainen kertoi vuonna 2017 Oulun Merikoskikerhon jarjestamassa tilaisuudessa asiasta yhdessa entisen kulttuuritoimittajan Kaisu Mikkolan kanssa, etta Jumalan teatterilla ei ollut mitaan tekemista teatterin kanssa. Se oli terroriteko. Vihaa ja huomiontavoittelua. Muuta selitysta ei ole ilmennyt. ^[18]

Tutkintaa johtaneen rikosylikomisario Kari Myllyniemen mukaan Turkka kayttaytyi raukkamaisesti kiistaessaan poliisikuulusteluissa maininneensa julkisesti Jumalan teatterista mitaan positiivista. Parviaisen mukaan Teatterikorkeakoulun lopullinen tuho kaynnistyi juuri niista Turkan sanoista. Se synnytti koulun tuhonneen Pirun teatterin. Parviainen sanoi olleen anteeksiantamatonta, etta monet teatterikorkeakoulun opiskelijat jaivat Jumalan teatterin jalkimainingeissa ilman opetusta ja kouluttamatta ammattiinsa. Monet lopettivat koulun. Teatterikorkeakoululaisten provokaatiot jatkuivat Helsingissa. Pirun teatteriksi itsensa nimenneet opiskelijat riehuivat koulussa. Suuri osa oppilaista pelkasi. Parviainen muisteli, etta se oli hirveaa, ja etta koulu kaatui itsensa paalle. ^[18]

Parviainen vahvisti, etta Turkan ”horkkateatterista” kohuttiin ja media oli kaantynyt sita vastaan. Siina tilanteessa oppilaat halusivat puolustaa koulua. Parviaisen mukaan Teatterikorkeakoulussa oli myos erittain paljon hyvaa ja sen tuhoutuminen oli menetys suurelle maaralle lahjakkaita opiskelijoita, jotka opiskelivat intensiivisesti ja halusivat jatkaa opintojaan taysin ulkopuolella Jumalan teatterista ja sen provokatorisesta toiminnasta. ^[18]

”	Jos yleison paalle heitettaisi tanapaivana rajahteita ja paskaa ja poliisi olisi salissa niin kundit eivat poistuisi nayttamolta elavana.	”
– Jussi Parviainen (Radio Rockin haastattelussa 13.3.2018) [19]

Oikeusprosessi Jumalan teatteria vastaan [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kaksi paivaa esityksen jalkeen kymmenkunta teatteripaiville osallistunutta henkiloa teki ryhmaa vastaan rikosilmoituksen ja Oulun poliisi aloitti asiasta esitutkinnan . ^[20] Helsingin rikospoliisi kuulusteli asian vuoksi Jouko Turkkaa ja Jussi Parviaista heidan mahdollisesta osuudestaan jupakkaan. ^{[21] [22]}

Jutun oikeuskasittely alkoi Oulun raastuvanoikeudessa syyskuun alussa. Syyttajana toiminut Oulun kaupunginviskaali vaati ryhman jasenille rangaistusta varkaudesta , petoksesta ja jatketusta rikoksesta, jossa rajahteita kayttamalla aiheutettiin vaaraa toisen hengelle ja terveydelle, seka jatketusta solvauksesta , jatketusta pahoinpitelysta ja vahingonteosta. Nayttelijat myonsivat lahes kaikki syytteet. ^[23] Syyttaja oli harkinnut ryhman asettamista syytteeseen myos jumalanpilkasta , mutta luopunut aikeesta arkkipiispa John Vikstromin kielteisen kannan vuoksi. ^[24] Yhta syytetyista avusti tunnettu asianajaja Matti Wuori , jonka mielesta tapauksen rikosoikeudellisen arvioinnin lahtokohdaksi olisi tullut ottaa se, etta esityksen kohteena oli teatteripaivien ammattiyleiso, jonka olisi tullut varautua erilaiseen ja poikkeavaan ilmaisumuotoon, eika "pahaa-aavistamaton sunnuntaiyleiso, joka on tullut katsomaan Muumi-pappaa, mutta joutunutkin akkiarvaamatta symbolisuudessaankin epamiellyttavan konkreettisten elamanilmioiden keskelle". ^[25]

Seuraukset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ryhman jasenet erotettiin Teatterikorkeakoulusta vuodeksi, ja heidat tuomittiin seitseman kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin, 17 000 markan sakkoihin ja maksamaan 40 000 markkaa vahingonkorvauksia, jotka johtuivat lahinna sairaala-, siivous- ja pesulalaskuista. He tyytyivat Oulun raastuvanoikeuden langettamaan tuomioon ja sovittivat rangaistuksensa tyosiirtolassa . ^[26]

Jumalanteatterilaisten puolesta mielta osoittaneen, Teatterikorkeakoulun irtaimistoa sarkeneen ryhman jasenet menettivat niin ikaan opiskeluoikeutensa seka saivat lyhyita ehdollisia tuomioita. Taman " Pirun teatteriksi " nimetyn ryhman tunnetuin jasen oli nykyinen toimittaja ja liikenne- ja viestintaministeri Timo Harakka . ^[27]

Jupakka johti Teatterikorkeakoulun rehtorin Outi Nyytajan ja kolmen opettajan eroon viroistaan. ^[28]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Arminen Ilkka:  Juhannustansseista Jumalan teatteriin . Tutkijaliiton julkaisusarja 58. Helsinki: Tutkijaliitto, 1989. ISBN 951-9297-72-3 .
• Mita missa milloin. Kansalaisen vuosikirja 1988. Helsinki, Otava, 1987 ISBN 951-1-09685-0
• Mita missa milloin. Kansalaisen vuosikirja 1989. Helsinki, Otava, 1988 ISBN 951-1-10120-X
• Image-lehti 03/2003
• Jari Halonen, Jumalan teatteri. Yle Elava arkisto 1987
• Jumalan teatteri tanaan. Yle Elava arkisto 1987

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Seppanen, Janne:  Tehtava Oulussa: Tulkintoja Jumalan teatterin avantgardesta . Tampere: Tampere University Press, 1995. ISBN 951-44-3769-1 .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Hyokkays laitosteatteria vastaan . Kaleva, 29.10.2012