Julkisuuslaki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.
Osa artikkelisarjaa
Suomen politiikka
Suomen vaakuna

Julkisuuslaki eli laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) [1] , lyhenne JulkL , on yleissaannos, joka kasittelee viranomaisten hallussa olevien asiakirjojen julkisuutta, salaamista ja julkistamista. Perussaannon mukaan asiakirja on julkinen, ellei sen salaamiseen ole laissa erikseen mainittua syyta. Naita syita on lueteltu lain 24 §:ssa 32 kappaletta. Lakia sovelletaan viranomaisiin, mutta ei julkisesti omistettuihin yhtioihin. Esimerkiksi Helsingin kaupungin omistamien yhtioiden ja saatioiden ei tarvitse noudattaa julkisuuslakia rahankayttonsa suhteen. [2]

Asiakirjat ja niiden saaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Julkisuuslaki maarittelee viranomaisen asiakirjan hyvin laajasti. Laki koskee kaikkia valtion ja kuntien viranomaisia, seka mita tahansa asiakirjaa sen haltijasta riippumatta, jos asiakirja liittyy julkisen vallan kayttamiseen. Mika tahansa asiakirja, joka on tallaisen viranomaisen hallussa, kuuluu julkisuuslain piiriin. Poikkeuksen muodostavat vain tietyt valmisteluun kaytettavat asiakirjat, jotka ovat luonteeltaan valiaikaisia eivatka kuulu arkistolainsaadannon piiriin. Myoskaan loytotavarat tai virka- tai luottamusmiehelle yksityishenkilona tulleet kirjeet ja viestit eivat kuulu lain piiriin.

Asiakirja tulee julkiseksi, kun se valmistuu. Tama tarkoittaa, etta paatokset ja vastaavat tulevat julkisiksi antohetkellaan. Tutkimukset ja tilastot ovat kuitenkin julkisia heti valmistuttuaan kayttokelpoiseen muotoon, vaikka varsinainen asia olisikin kesken.

Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta viranomaisen asiakirjasta. Tama tarkoittaa oikeutta saada tieto asiakirjan olemassaolosta ja sisallosta. Julkisuuslain sana "asiakirja" ei tarkoita ainoastaan kirjallista tai kuvallista esitysta vaan myos mita tahansa tallennetta esitysmuodosta riippumatta. Sellainen voi olla esimerkiksi tietokoneella sailytettava ja katseltava tiedosto. Mikali tallennetta ei voi kasitella yleisesti kaytossa olevin menetelmin, halukkaalle on annettava tilaisuus tutustua siihen viranomaisen laittein.

Asiakirjan antamisesta katseltavaksi ja jaljennettavaksi ei saa peria maksua, ei myoskaan sahkoisen asiakirjan lahettamisesta sahkopostitse tai suullisen tiedon antamisesta. Kun viranomainen antaa asiakirjan kopiona tai tulosteena, siita saatetaan peria sivu- tai yksikkokohtainen maksu. Viranomaisen on maariteltava ennakolta kopiosta ja tulosteesta perittavat maksut ja julkaistava ne yleisessa tietoverkossa.

Julkisesta asiakirjasta on oikeus saada tieto selvittamatta henkilollisyyttaan tai perustelematta pyyntoa. Kuitenkin henkilollisyyden selvittaminen saattaa olla hyodyllista, mikali on asianosainen kasilla olevassa asiassa. Talloin henkilolla on oikeus saada tieto myos useimmista asiaan liittyvista salaisista asiakirjoista, mikali tiedon antaminen ei vaaranna esimerkiksi rikostutkintaa tai muuta vastaavaa prosessia. Myos henkilolla, jota asiakirja kasittelee, on vastaava oikeus.

Viranomainen paattaa, onko asiakirja annettavissa. Asiakirja on luovutettava valittomasti, tai viimeistaan kahden viikon kuluessa pyynnosta. Mikali asiakirjan antamisesta kieltaydytaan, on kieltaytyminen perusteltava, ja pyytajalle on annettava tieto siita, etta asian voi saattaa viranomaisen ratkaistavaksi. Paatos on tehtava valittomasti, tai viimeistaan kahden viikon kuluessa pyynnosta. Poikkeuksellisen monimutkaisen tietopyynnon kohdalla viranomaisella on kuukausi aikaa luovuttaa asiakirja tai paattaa, ettei se luovuta asiakirjaa. Viranomaisen paatoksesta voi valittaa hallintotuomioistuimeen .

Julkisuuslaki ei esta tiedon antamista asiakirjoista, jotka keskeneraisyytensa vuoksi eivat viela ole julkisia. Tallaisesta asiakirjasta voidaan antaa tieto, jos viranomainen niin paattaa. Salaisesta asiakirjasta voidaan antaa vain julkiset osat, niin etta salassa pidettavat tiedot on poistettu. Useissa salaisiksi saadetyissa asiakirjaluokissa on lisaksi mahdollisuus antaa tieto, mikali sen antaminen ei vahingoita salaamisen tarkoitusta. Lainsaadannon tai yleisesti merkittavan hankkeen valmistelusta on annettava tieto jo sen ollessa kesken.

Salaiset asiakirjat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suuri osa julkisuuslaista kasittelee salaisia asiakirjoja ja niiden salassapitoa. Salaista asiakirjaa ei saa antaa ulkopuolisille eivatka virkamiehet, tyontekijat tai harjoittelijat saa ilmaista salaista tietoa palvelussuhteensa aikana tai sen jalkeen. Tietoa ei saa myoskaan kayttaa kenenkaan hyodyksi tai vahingoksi.

Salaiset asiakirjat maaritellaan lain 24 §:ssa. Jokaisen salassapitopaatoksen on perustuttava johonkin taman pykalan 32:sta kohdasta. Kohdat voidaan jakaa viiteen ryhmaan:

  • Kohdat 1?10 kasittelevat Suomen ulkosuhteita, maanpuolustusta, poliisitointa, syyttajatointa ja turvallisuutta
  • Kohdat 11?13 kasittelevat kansantaloudellisesti merkittavia asiakirjoja
  • Kohta 14 suojaa harvinaisia lajeja ja elinymparistoja
  • Kohdat 15?22 suojaavat viranomaisen toimintaedellytyksia, yksityisten liikesalaisuuksia ja viranomaisen etua yksityisoikeudellisissa prosesseissa
  • Kohdat 23?32 suojaavat yksityisyytta

Salassa pidettavia tietoja voidaan tietyin edellytyksin antaa asianosaisille seka tutkimuskayttoon. Talloin tiedonsaajat ovat vaitiolovelvollisia. Salassapitoaika on 25 vuotta asiakirjan valmistumisesta. Yksilonsuojan nojalla salatut asiat ovat kuitenkin salaisia, kunnes on kulunut 50 vuotta henkilon kuolemasta tai, jos tasta ei ole tietoa, sata vuotta asiakirjan laatimisesta. Mikali asiakirja kasittelee viela 25 vuoden kuluttuakin maanpuolustuksen tai valtion turvallisuuden kannalta ajankohtaista rakennusta, laitetta tai menetelmaa tai siina olevia tietoja kaytetaan edelleen vaestonsuojelun, maanpuolustuksen tai pelastustoimen suunnittelun pohjana, salassapito jatkuu, kunnes asiakirjan kasittelema menetelma, laite tai rakennus on poistettu salattavasta kaytosta tai asiakirja lakannut olemasta suunnittelun pohjana.

Mikali asiakirjan tulo julkiseksi vaarantaisi edelleen salaamisen pohjana olleen edun, valtioneuvosto voi pidentaa salaamisaikaa 30 vuodella.

Viranomaisen velvollisuudet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viranomaisen velvollisuus on suunnitella toimintansa siten, etta yleison mahdollisuus paasta kasiksi asiakirjoihin taataan. Tama toteutetaan noudattamalla hyvaa tiedonhallintatapaa. Tama merkitsee, etta asiakirjoista pidetaan diaaria , ne arkistoidaan ja tallennetaan suunnitelmallisesti ja etta henkilosto koulutetaan tuntemaan toimintaan liittyva julkisuuslainsaadanto. Hyva tiedonhallintatapa mahdollistaa julkisten asiakirjojen helpon saannin samalla, kun salaisten asiakirjojen pysyminen salassa varmistetaan. Viranomaisten tiedonhallinnasta on saadetty myos julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa (906/2019).

Annettaessa tietoja salaisista asiakirjoista on oltava tasapuolisia eri yksiloita kohtaan ja otettava huomioon peruste, jolla aineisto on salattu. Erityisesti on otettava huomioon, onko salaisuus ehdoton. Monien salattavien aineistojen kohdalla saadetaan, etta asiakirjasta saa antaa tiedon, mikali tama ei vaaranna salauksella suojattavaa etua. Toisten aineistojen kohdalla asiakirjat on maaratty salaisiksi vain, jos niiden paljastaminen loukkaisi salaamisella suojattavaa etua.

Viranomaisen on myos edistettava toimintansa avoimuutta ja tuotettava tietoaineistoja yleisolle. Erityisen tarkeaa aineiston oma-aloitteinen tuottaminen on, mikali viranomaisen toimintaa ei kasitella laajasti julkisuudessa tai yleisissa tilastoissa. Aineisto ja keskeisimmat asiakirjat on saatettava yleison saataville tietoverkossa ja yleisissa kirjastoissa. Viranomaisen on tiedotettava toiminnastaan ja yksityisten velvollisuuksista ja oikeuksista omaan toimintaansa liittyvissa asioissa.

Julkisuuslain aukot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kuntien omistamien yhtioiden rahan kaytosta ei tarvitse lain mukaan tehda julkisesti selkoa eika sita voida valvoa millaan tavalla. Kansalaiset tai media ei voi vaatia kunnan virkamiehilta tietoja yhtioiden toiminnasta samalla tavoin kuin viranomaistoiminnasta yleensa. [3]

Esimerkiksi Helsingin kaupungin yritysten ja saatioiden rahaliikenne on taysin valvonnan ulottumattomissa. Helsinki omistaa noin 90 erilaista yhtiota tai saatiota, joiden liikevaihdon yksityiskohdat ovat pimennossa, silla niiden ei tarvitse muiden yritysten tapaan noudattaa julkisuuslakia. Ongelmallista se voi olla esimerkiksi silloin, kun paamaarana on noudattaa hyvan hallinnon mukaisia oikeusperiaatteita , mita mikaan ei kuitenkaan takaa, kun julkisuuslakia ei tarvitse noudattaa.

Ruotsissa kuntien omistamat yhtiot ovat julkisuuslain piirissa, toisin kuin Suomessa. [2]

Joulukuussa 2018 korkein hallinto-oikeus paatti etta Oulun kaupungin taytyy luovuttaa toimittajalle kaupungin sisaisen tarkastuksen tekemat kaksi muistiota koskien palvelujen ostoja Oulun kaupunginteatterin taiteellisen johdon omistamilta ja hallinnoimilta yhtioilta. Paatosta perusteltiin kunnan viranomaistehtavalla myos omistamansa yhtion tarkastuksen kohdalla ja sita on luonnehdittu tarkeaksi ennakkotapaukseksi. [4] [5] Jos muistiot olivat olleet teatterin hallussa, ei julkisuuslaki olisi niita koskenut.

Ita-Suomen yliopiston tutkijatohtori Matti Muukkonen on laajentanut paatoksen KHO:2018:164 vaikutusalaa entisestaan. Han kirjoittaa: ”Oleellista on siis havaita, ettei julkisuuslain soveltamisalasaannos lopulta rajaakaan osaa asiakirjoja kategorisesti pois julkisuusperiaatteen piirista silloin, kun ne syntyvat kuntayhtioiden piirissa. Se kertoo vain sen, onko kyseisella tytaryhtiolla velvollisuus kasitella asiaa julkisuuslain mukaisesti eli ei ole, mikali kyse ei ole julkisen vallan kaytosta. Mutta kun asiakirjapyynto osoitetaan kunnan viranomaiselle, on silla normaali velvollisuutensa kasitella asiaa ja antaa asiassa ratkaisunsa. Osana asian selvittamista kuntaviranomaisen tuleekin selvittaa myos se, onko osa sen ’omistamista’ viranomaisen asiakirjoista jossain muualla kuin sen hallussa ja tarvittaessa pyytaa kyseiset asiakirjat vaikkapa tytaryhtioista haltuunsa.” [6] Kemin kaupunki on jo muuttanut toimintatapaansa julkisuuskysymyksissa KHO:n vuosikirjapaatoksen linjaamalla tavalla. [7]

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Julkisuuslaki&oldid=22161516 ”