Julkiset palvelut eli peruspalvelut ovat valtion ja kuntien kansalaisille tai asukkaille jarjestamia palveluita . ^[1] Naita ovat muun muassa terveydenhoito, kulttuuripalvelut ja koulutus, seka jatehuolto ja liikenteen palvelut. ^[2] Niita tarjoamalla on pyritty lisaamaan hyvinvointia hyvinvointivaltiossa . ^[1] Suomessa julkiset palvelut eivat tavoittele voittoa niin usein kuin yksityiset palvelut, vaan tavoitteena usein on taata kaikille ihmisille mahdollisuus turvallisuutta , tasa-arvoa , hyvinvointia , terveytta ja sivistysta tuoviin palveluihin. Julkiset palvelut tuotetaan paaosin verovaroin , ja Suomessa niiden tarkoitus on olla kaikille kansalaisille yhteisesti saavutettavia. ^[3]

Julkisia palveluja ovat usein ne, joita pidetaan valttamattomana modernille elamalle, joten niiden yleisen saatavuuden pitaa olla turvattu, esimerkiksi vesi . Esimerkkina palvelusta, jota ei pideta valttamattomana eika tuoteta julkisesti, on hiustenleikkuu. Toisaalta valttamattomyys ei ole rationaalinen argumentti julkisen omistuksen puolesta, koska yksityinenkin voi tuottaa. Voidaan myos kysya, toimivatko valttamatta saatavien palveluiden markkinat, jos kaupankaynti on maaritelman mukaan tavaroiden ja palveluiden vapaaehtoista vaihdantaa. Toisaalta markkinat ovat vain yksi keino toteuttaa palveluiden saatavuus, ja niita usein nykyisissa demokraattisissa yhteiskunnissa hyodynnetaan siina maarin, missa se on asiantuntijoiden mielesta jarkevinta.

Kehittyneissa maissa julkisiin palveluihin kuuluvat usein:

• koulutus
• sahkoverkko , vesi ja viemarointi
• palokunnat
• terveydenhuolto
• poliisi .

Suomessa julkisiin yhteiskunnan hyvinvointia parantaviin palveluihin kuuluvat esimerkiksi:

Julkisia palveluita tuottavat ja jarjestavat valtio , alueet ja kunnat . Tilanteen mukaan voidaan myos tehda yhteistyota muiden toimijoiden kanssa.

Julkinen palvelu on yleensa jarjestetty joko julkisen sektorin omana tyona, ulkoistettuna muille toimijoille, tai yhteistyoverkostojen tuottamana, jolloin toimintaa voidaan pitaa naiden kahden valimallina. Palvelun jarjestamista seka tuotannon muodosta ja maarasta tehdaan poliittisia paatoksia, jotka perustuvat paatoksentekijoiden arvoihin, valintoihin ja ideologioihin, ja erityisesti tutkittuun tietoon siita, mika olisi yhteiskunnalle saavutettavien laadullisten tuloksien kuten hyvinvoinnin , turvallisuuden , tasa-arvon ja talouden kannalta jarkevin tapa tuottaa kyseinen palvelu.

Julkisen sektorin yllapitamalla palvelulla tarkoitetaan palvelua, jonka kunta , alueellinen julkinen toimija, tai valtio kustantaa seka jarjestaa itse. Palvelun tyontekijat ovat suorassa tyosuhteessa julkiseen sektoriin. Palvelun resursseista paattaa demokraattisesti valittu kunnallinen, alueellinen tai valtiollinen paatoksentekotoimija, kuten valtuusto tai eduskunta .

Julkisen sektorin yllapitama palvelu ei tavoittele voittoa, vaan palveluiden tuottamaa yhteista hyvinvointia, tasa-arvoa ja turvallisuutta, vakautta yhteiskuntaan. Palveluita voidaan tuottaa maksutta, jolloin tasa-arvoinen saatavuus taataan tulotasosta riippumatta, kuten esimerkiksi suomalainen maksuton koulutus. Joistakin palveluista voidaan peria palvelumaksu osana palveluiden kustantamista, kuten esimerkiksi terveydenhuollossa. Joillakin palvelutuotannon toimialoiloilla, esimerkiksi joukkoliikenteessa pyritaan usein nollatulokseen eli kattamaan tuotanto kokonaan palvelumaksuilla. Maksuista kaydaan poliittista keskustelua.

Palvelu voidaan tuottaa joko suoraan omana tyona jolloin kunta tai muu julkinen toimija on jarjestajana tai tuottajana, tai tyo voidaan tehda kunnan omistamassa liikelaitoksessa tai yhtiossa. Tuotantomuoto vaikuttaa poliittisen ohjaukseen ja saantelyyn, ja siita kaydaan poliittista keskustelua.

Paaartikkeli: Kilpailutus

Kilpailuttamalla pyritaan tarjoamaan julkisesti rahoitettu palvelu joka ei karsi niista ongelmista joista julkisen sektorin yllapitama palvelu karsii. Julkisen sektorin kilpailuttamassa palvelussa kunta tai valtio kustantaa palvelun mutta ulkoistaa palvelun jarjestamisen vapaille markkinoille. Kilpailuttamalla palvelu yksityisilla hyodynnetaan markkinatalouden luomaa hintainformaatiota milla paastaan tehokkaampaan lopputulokseen, toisaalta jos markkinatalous ei ole rakenteellisesti ehja , siita ei saada markkinatalouden hyotyja.

Julkisten palvelujen kilpailuttamisesta loytyy viime vuosilta esimerkkeja Suomesta ja ulkomailta koska EU vaatii saannostossaan jokaisen julkishallinnon hankinnalta kilpailutusta markkinoiden tasa-arvoisuuden toteutumisen takia, ja ongelmien valttamisen syysta. Naita ovat muun muassa joukkoliikenne, kuntien jatehuolto ja rakennusprojektit.

Kilpailuttaminen ei ole aina huono asia, mutta on esitetty kritiikkia siita, etta se edistaisi yksityisten monopolien syntya, joka johtaisi tuottajan poliittisen kontrollin katoamiseen. ^[4] Onnistunut kilpailuttaminen edellyttaa, etta julkinen rahoitus, tarkastus, valvonta ja suunnittelu hoidetaan asiallisesti. Julkista kilpailuttamista saadellaan myos kunta- ja valtiotason saannoilla ja ohjeilla.

Paaartikkeli: Palveluseteli

Palvelusetelein jarjestetylla palvelulla voidaan yrittaa korjata kahden edella esitetyn jarjestelman vikoja, kilpailutus luo tarpeen tehokkuuteen ja palvelusetelit antavat paatantavallan kansalaisille, joka joidenkin palveluiden osalta on yhteiskunnallisesti oleellista ja jarkevaa, joidenkin osalta valttamatta ei. Asiasta kaydaan yhteiskunnallista poliittista keskustelua.

Palvelusetelijarjestelmassa kunta tai valtio ei jarjesta eika tilaa mitaan palvelua, vaan antaa kansalaisille palveluseteleita, maksusitoumuksen, eli toisin sanottuna "rahaa", eraanlainen " lahjakortti " tai " lounasseteli ", joilla kansalaiset saavat itse ostaa palvelun haluamaltaan hyvaksytylta taholta. ^[5]

Palvelusetelijarjestelmassa ei siis esiinny julkista yleista kilpailuttamista, vaan kansalainen tekee itse valinnan palveluntuottajasta. Esimerkiksi tilanteessa, jossa palvelua ei olosuhteiden syysta voida tuottaa julkisena, ja on erilaisia pienia toimijoita, kuten joillain alueilla esimerkiksi hammashuollossa tai hoitokotipalveluissa, palveluseteli voi toimia julkisten palveluiden suhteen hyvin. Kaikille toimialoille palveluseteli ei sovellu, mutta on hyva siella missa auttaa julkista palvelujarjestelmaa toimimaan laadukkaasti. ^[5]

Palvelusetelein jarjestettyja palveluita ei Suomessa viela juurikaan ole. Vuonna 2009 voimaan tullut lakimuutos mahdollisti kuntien jarjestaa palveluita palveluseteleiden kautta. Palveluseteleiden kayton lisaamista kannatetaankin laajasti lapi puoluekentan, erityisesti palveluseteleihin myonteisesti suhtautuva Vihrean puolueen kansanedustaja Osmo Soininvaara on pitanyt aihetta esilla mediassa. ^[6]

Talla hetkella useassa kunnassa on kaytossa tietyilla toimialoilla kokeiluja palveluseteleista julkisen sektorin yllapitaman palvelun rinnalla.

Paaartikkeli: Luonnollinen monopoli

Palvelut voi tuottaa paikallinen tai kansallinen monopoli , etenkin aloilla, joiden poliitikot muuten ajattelevat olevan luonnollisia monopoleja. Toisaalta jotkut katsovat luonnollisen yksityisen monopolin olevan tehokkaampi kuin lakisaateinen monopoli. Ei voida myoskaan olla varmoja siita, ettei kilpailua syntyisi. Julkisen sektorin yllapitama palvelu voi myos olla laillinen monopoli , jolloin ainoastaan julkisella palvelulla on oikeus toimia markkinoilla. Esimerkkeja tallaisista palveluista ovat Veikkaus ja Alko . Varsinkin laillisissa monopoleissa julkisen sektorin yllapitamia resursseja ei usein mitoiteta kysynnan, vaan poliittisen tahdon, kuten tassa esimerkkitapauksessa kansanterveyden, riippuvuuksien ehkaisyn ja ongelmien hallinnan ja ratkaisupyrkimyksen mukaan. Ongelma julkisten sektorin yllapitamissa palveluissa on vaihtoehtojen (kilpailun) puute ^selvenna , mika ei kannusta tai pakota luomaan palveluita vastaamaan kansalaisten kysyntaa, taman takia julkisen sektorin yllapitamia palveluita on viime aikoina korvattu kilpailutetuilla palveluilla. Toisaalta ihmiset myos tekevat omalle terveydelle ja yhteiskunnalle haitallisia kuluttajavalintoja, jolloin yhteiskunnan on jarkevaa kontrolloida tilanteen kehittymista ihmisten ja ympariston kokonaisedun nakokulmasta.

Paaartikkeli: Julkinen terveydenhuolto

Yhdysvaltojen terveydenhuolto, joka tuotetaan suurimmaksi osaksi yksityisesti, on muihin kehittyneihin maihin verrattuna taloudellisesti tehottomin. ^{[7] [8]}

Arkkiatri Risto Pelkosen mukaan on olemassa runsaasti kansainvalista tietoa, jonka mukaan yksityistamisella, kilpailuttamisella seka yhtioittamisella ei paranneta terveydenhoidon laatua eika tehda terveydenhoitoa halvemmaksi ^[9] .

Julkisille palveluille on kehitetty laatumittareita ja laatukriteeristoja. Palvelujen kayttajien kokemaa laatua voidaan mitata yksittaisten laatuindikaattoreiden keskiarvoista. ^[10]

• Julkistalous

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Julkinen palvelu Suomessa .

• Suomi.fin Valtio ja kunnat -osio kertoo Suomen julkishallinnon toiminnasta