Julija Volodymyrivna Tymo?enko
(suomalaisessa mediassa usein myos
Julia Timoshenko
,
ukr.
Юл?я Володимир?вна Тимошенко
, s.
27. marraskuuta
1960
Dnepropetrovsk
,
Ukrainan SNT
,
Neuvostoliitto
) on ukrainalainen poliitikko, joka toimi
Ukrainan
paaministerina 4. helmikuuta ? 8. syyskuuta 2005. Uudestaan paaministerina han toimi joulukuusta 2007 maaliskuuhun 2010. Tymo?enko on aikaisemmin ollut Ukrainan energiamonopolin paajohtaja 1995?1997 ja
Viktor Ju?t?enkon
hallituksen varapaaministeri 1999?2001.
Hanen johtamansa yleisukrainalainen liitto "Isanmaa" (Всеукра?нське об'?днання "Батьк?вщина") tai
Batkiv?t?yna
otettiin 2007
Euroopan kansanpuolueen
tarkkailijajaseneksi.
[1]
Tymo?enko tuomittiin lokakuussa 2011 seitsemaksi vuodeksi vankeuteen valtaoikeuksiensa vaarinkaytosta oikeudenkaynnissa, jota Tymo?enkon kannattajat ja monet eurooppalaiset poliitikot ovat kritisoineet. Hanet vapautettiin vankilasta 22. helmikuuta 2014 Ukrainan parlamentin hataistunnossa. Vapauttamista edelsivat pitkaan jatkuneet opposition mielenosoitukset.
[2]
Tymo?enko syntyi
Dnepropetrovskissa
Ljudmila Nikolajevna Teleginan ja Vladimir Abramovit? Grigjanin tyttarena. Isa jatti perheen Julijan ollessa kolmivuotias.
Isan sukunimi on
armenialainen
, mutta Tymo?enko ilmoittaa taustansa olevan
ukrainalais
-
latvialainen
.
[3]
Vladimir Abramovit? Grigjanin kansallisuus perustuu hanen Neuvostoliiton sisamaan passiinsa, jossa oli maaritelty sosiaalinen kerrostuma.
Venajankielisessa
Ita-Ukrainassa
kasvaneena han kuitenkin oppi
ukrainaa
vasta aikuisena politiikkaan lahtiessaan.
[4]
Vuonna 1979 han nai Oleksandr Tymo?enkon ja aloitti uransa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen nuorisojarjeston, Yleisliittolaisen lenininaisen kommunistisen nuorison,
Komsomolin
palveluksessa. He saivat 1980 tyttaren
Jevhenijan
.
Julija Tymo?enko suoritti taloustieteen tutkinnon
Dnipropetrovskin yliopistossa
1984 ja tyoskenteli
insinoori-ekonomistina
, tuotantotalousinsinoorina, Leninille nimetyssa autotehtaassa
Dnepropetrovskissa
. Vuonna 1999 Tymo?enko puolusti verotuksen saantelya koskevaa vaitoskirjaansa Kiovan taloustieteellisessa yliopistossa.
Vuonna 1989 han perusti menestyneen Komsomolin videovuokrausketjun ja yksityisti sen myohemmin. Samana vuonna hanesta tuli nuorisoyhtio
Terminalin
kaupallinen johtaja ja sitten Ukrainan kaasuyhtyman kaupallinen johtaja. Marraskuusta 1995 tammikuuhun 1997 hanesta tuli Ukrainan oljy-yhtiosta yksityistamansa Ukrainan yhdistyneet energiajarjestelmat (UESU) -yhtyman johtaja. Yhtio kuljetti venalaista kaasua Ukrainaan. Tymo?enko solmi suhteita Dnipropetrovskin klaanin liikemiesten ja poliitikkojen kanssa seka venalaisen
Gazpromin
johtoon.
Julkisen poliittisen uransa valtion tasolla Tymo?enko aloitti 1996, jolloin hanesta tuli kansanedustaja, radan jasen. Vuodesta 1997 han oli
Gromada
-nimisen puolueen varapuheenjohtaja.
30. joulukuuta 1999 Tymo?enkosta tuli apulaisenergiaministeri, mista tehtavasta hanet vapautettiin epailtyna kahdesta rikoksesta. 13. helmikuuta 2001 hanet pidatettiin ja vangittiin Ljukjanovskin vankilaan, mista hanet vapautettiin 42 paivan kuluttua kirjallista sitoumusta vastaan siita, ettei han poistu
Kiovasta
.
Tammikuussa 2001 Tymo?enkosta tuli kansallisen pelastuksen liikkeen johtaja ja vaaliryhmittyman johtaja. Maaliskuun 2002 parlamenttivaaleissa
Julija Tymo?enkon ryhmittyma
sai 7,2 prosenttia aanista.
Ukrainan entinen presidentti
Leonid Kut?ma
erotti hanet hallituksesta vuonna 2001, epailtyna aseman vaarinkaytosta.
Venajan
sotilassyyttaja etsintakuulutti hanet lahjontaepailyjen takia. Etsintakuulutus oli voimassa viela Tymo?enkon tultua nimitetyksi Ukrainan paaministeriksi 2005. Han ei koskaan paaministeriaikanaan tehnyt valtiovierailua tai tyovierailua Venajalle.
Julija Tymo?enko puhumassa Radassa helmikuussa 2005.
Tymo?enko nimitettiin paaministeriksi tammikuussa 2005
Viktor Ju?t?enkon
noustua presidentiksi vuoden 2004 presidentinvaalien ja marraskuun 2004 ? tammikuun 2005 "
oranssin vallankumouksen
" jalkeen.
Tymo?enkon tavoitteisiin kuului 1990-luvulla oligarkkien kasiin yksityistettyjen yhtioiden yksityistamisten purkaminen ja niiden yksityistaminen uudelleen.
Kesalla 2005 Tymo?enko jarjesti paaministerina Ukrainan maakaasukauppojen valitysyhtioon liittyvan tutkinnan. Tymo?enkon nimea ei mainittu epailtyjen joukossa.
Tymo?enkon hallitus erotettiin korkeimman hallinnon lahjusepailyjen vuoksi syyskuussa 2005. Ukrainan presidentinhallinnon johtajan tehtavista eronnut
Oleksandr Zint?enko
syytti presidentti Ju?t?enkon lahimpia liittolaisia korruptiosta. Ju?t?enko syytti hallitusta keskittymisesta keskinaisiin valtakamppailuihin, ennemmin kuin Oranssin vallankumouksen paamaarien ajamiseen.
Hallituskriisia edelsi metallitehtaan yksityistamisen purkaminen
Nikopolissa
. Sen oli saanut alun perin hallintaansa
Viktor Pint?uk
, entisen presidentti
Leonid Kut?man
vavy. Muutamien oikeuden maaraysten jalkeen se paatyi Tymo?enkon tukemalle liikemiehelle. Tymo?enkon ja presidentti Ju?t?enkon ystavan ja kansallisen turvallisuusneuvoston sihteerin ja puolustusneuvoston johtajan
Petro Poro?enkon
valilla kaytiin myos valtakamppailua.
[5]
Uutta hallitusta valittiin muodostamaan
Dnipropetrovskin alueen
kuvernoori
Juri Jeh’anurov
.
Tymo?enko ilmoitti 12. syyskuuta 2005 vievansa oman puolueensa maaliskuun 2006 vaaleihin ja osallistuvansa haastajana vuoden 2009 presidentinvaaleihin. Ju?t?enko syytti Tymo?enkoa seuraavana paivana paaministerin asemansa vaarinkaytosta oman yhtionsa kahdeksan miljardin hryvnjan velkojen mitatoimiseksi.
Parlamenttivaaleihin 26. maaliskuuta 2006 Julija Tymo?enkon ryhmittyma lahti oranssikoalition sailyttamisen hengessa tavoitteenaan estaa
Viktor Janukovyt?in
johtaman
Alueiden puolueen
nousu hallituspuolueeksi.
Pitkittyivat hallitusneuvottelut perustuivat lahinna Meidan Ukrainamme ja Julija Tymo?enkon ryhmittyman paikkajakoon.
Ju?t?enkoa kannattava
Meidan Ukrainamme
antoi vaalien jalkeen ymmartaa olevan myos mahdollista, etta se muodostaa
Julija Tymo?enkon ryhmittymasta
riippumatta
Alueiden puolueen
kanssa hallituksen.
Meidan Ukrainamme ilmoitti suostuvansa, etta Tymo?enkosta tulee paaministeri, mutta halusi
Petro Poro?enkon
radan
puhemieheksi tuottaen nain oranssikoalition kolmannelle puolueelle, Ukrainan sosialistiselle puolueelle, ja sen puheenjohtajalle Morozille pettymyksen. Tymo?enko ilmoitti, etta oranssikoalitio on kuollut ja etta Ju?t?enkon tulee hajottaa rada seka jarjestaa uudet parlamenttivaalit, vaihtoi Ukrainan sosialistinen puolue puolta ja liittoutui
Alueiden puolueen
johtamaan hallituskoalitioon.
Mikheil Saaka?vili
,
Viktor Ju?t?enko
ja Julija Tymo?enko
Euroopan kansanpuolueen
kokouksessa lokakuussa 2007.
Syyskuun 2007 parlamenttivaaleissa Tymo?enkon ja Ju?t?enkon ryhmien muodostama liitto voitti niukasti paaministeri Janukovyt?in kannattajat. Janukovyt?in puolue tosin sai vaaleissa suurimman yksittaisen aanimaaran. 29. marraskuuta Julija Tymo?enkon ryhmittyma ja Ju?t?enkoa kannattava Meidan Ukrainamme allekirjoittivat liittoutumissopimuksen. 18. joulukuuta Tymo?enko valittiin uudeksi paaministeriksi. Han sai 226 kannatusaanta, joka on pienin valinnan mahdollistava maara.
[6]
Tymo?enko oli ehdokkaana
vuoden 2010 presidentinvaaleissa
. Toisella kierroksella han havisi Janukovyt?ille muutamalla prosenttiyksikolla. Lopulta han tunnusti vaalitappionsa.
[7]
[8]
Pian vaalien jalkeen hanet pakotettiin eroamaan paaministerin tehtavista.
[9]
Valtionsyyttajanvirasto asetti Tymo?enkon syytteeseen valtion varojen vaarinkayttoepailyn vuoksi joulukuussa 2010.
[10]
Tymo?enko pidatettiin 5. elokuuta 2011 ja hanta syytettiin oikeuden halventamisesta. Lisaksi hanta vastaan on nostettu useita oikeusjuttuja. Pidatys nostatti vastalauseita niin Ukrainassa kuin ulkomaillakin.
[11]
Lokakuussa 2011 Tymo?enko sai seitseman vuoden vankeustuomion valtaoikeuksien vaarinkaytosta. Tuomarin mukaan Tymo?enko kaytti valtaansa rikollisesti ja Ukrainaa vahingoittavasti 2009, kun han solmi kaasusopimuksen ukrainalaisen
Naftogazin
kanssa. Ukrainan valtio olisi karsinyt kaupassa jopa 140 miljoonan euron tappiot.
[12]
Seitseman vuoden vankeustuomiota karsiva Tymo?enko pakotettiin selkavaivojen vuoksi sairaalaan vakivalloin. Sen jalkeen han aloitti syomalakon.
[13]
Julia Tymo?enko vapautettiin Harkovan vankilasta 22.2.2014 Kiovan Itsenaisyysaukion mielenosoitusten ja presidentti Viktor Janukovyt?in syrjayttamisen yhteydessa.
[14]
[15]
Tymo?enko osallistui
Ukrainan presidentinvaaleihin 2019
saaden ensi kierroksella 2 532 452 aanta, mika oli prosentuaalisesti 13,40. Han jai vaaleissa nain kolmannelle tilalle eika paassyt mukaan toiselle kierrokselle lopulta valituksi tullutta
Volodymyr Zelenskyia
ja istuvaa presidenttia
Petro Poro?enkoa
vastaan.
[16]
Ukrainan parlamenttivaaleissa heinakuussa 2019 Julija Tymo?enkon puolue Batkivshchyna (Isanmaa) tuli kolmanneksi ja sai 8,2% aanista.
[17]
Puolueen listalla sen johtaja ja perustaja Tymo?enko oli listan ehdokas numero yksi.
[18]
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|