Juliana Hyrri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juliana Hyrri
Henkilotiedot
Syntynyt 1989
Kohtla-Jarve , Viron SNT , Neuvostoliitto
Ammatti kuvataiteilija, sarjakuvataiteilija
Kirjailija
Esikoisteos Satakieli joka ei laulanut (2019)
Palkinnot

Kritiikin Kannukset (2020)
Sarjakuvataiteen valtionpalkinto (2023) [1]

Aiheesta muualla
Loyda lisaa kirjailijoita Kirjallisuuden teemasivulta

Juliana Hyrri (s. 1989 Kohtla-Jarve , Viron SNT , Neuvostoliitto ) [2] on suomalainen kuva- ja sarjakuvataiteilija .

Elama

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Hyrri syntyi Virossa ja muutti nelivuotiaana perheensa kanssa Suomeen. [3] Han valmistui vuonna 2011 Hyvinkaan taidekoulusta kuva-artesaaniksi . Hyrri valmistui Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta kandidaatiksi 2016 ja maisteriksi 2020. [4] Han alkoi opiskella sarjakuvaa sivuaineena yliopistossa 2016. Aiemmin Hyrri oli keskittynyt maalaustaiteeseen ja tehnyt kandidaatintutkintonsa taidekasvatuksesta . [5]

Hyrri voitti 2017 Oulun sarjakuvaseuran Oulun pohjoismaisen sarjakuvakilpailun ensimmaisen palkinnon. Seuraavana vuonna han sijoittui kilpailussa toiseksi. [6] Hyrrin sarjakuvia ilmestyi vuosina 2017?2018 kolmessa antologiassa : Suuren Kurpitsan Rikkinaisen mielen kuvat -antologiassa oli sarjakuva ”Kai ma hengitan”, Boomknigan ja Suomen sarjakuvaseuran julkaisemassa Neighbours -antologiassa sarjakuva ”Never Come Back” ja Zum Teufelin julkaisemassa 101 sarjakuvaa Suomesta -antologiassa sarjakuva ”Pilvissa”. [7]

Hyrrin esikoisteos oli Suuren kurpitsan julkaisema Satakieli joka ei laulanut (2019). Samana vuonna han kuvitti Pauli Kallion kasikirjoittaman lastenkuvakirjan Kalle, pallo ja sello . Vuonna 2020 Hyrrille myonnettiin esikoisteoksestaan Suomen arvostelijain liiton jakama Kritiikin Kannukset -palkinto. [8]

Hyrri kuvitti 2021 toisenkin Pauli Kallion kuvakirjan Kalle, Kaneli ja kipsi , ja toisen oman teoksensa han julkaisi 2022. Paivankakkarameri on esikoisteoksen tavoin lapsen maailmaan sijoittuva sarjakuvakirja. [9]

Teoksia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Julkisia teoksia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • Vuoden paivat, Hippoksen ratikkapysakki, Tampere 2021 [10]

Lahteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. ↑ Taike jakoi 15 valtionpalkintoa ansioituneille taiteilijoille ja taideyhteisoille 21.11.2023. Taiteen edistamiskeskus. Viitattu 13.12.2022.
  2. ↑ Juliana Hyrri Kuvataitelijamatrikkeli . Suomen Taiteilijaseura. Viitattu 6.11.2022.
  3. ↑ Rompotti, Harri: Sarjakuvataiteilijana debytoivan Juliana Hyrrin, 30, hieno esikoiskirja kasittelee lapsuuden pimeita puolia: ”En usko, etta kenenkaan koko lapsuus on vain ihanaa ja kilttia” HS.fi . 9.7.2019. Sanoma company. Viitattu 22.4.2020.
  4. ↑ About Julianahyrri.com . Viitattu 6.11.2022. (englanniksi)
  5. ↑ Sarkio-Pitkanen, Auli: Viiva tarinan armoilla Kritiikin Uutiset . 22.4.2020. Suomen arvostelijain liitto ry. Viitattu 22.4.2020.
  6. ↑ Juliana Hyrri: Onnea ja menestysta Kuvittajat.fi . Kuvittajat ry. Viitattu 22.4.2020.
  7. ↑ Juliana Hyrri ChiFouMi. Viitattu 22.4.2020. (ranskaksi)
  8. ↑ Vuoden 2020 Kritiikin Kannukset -palkinto sarjakuvataiteilija Juliana Hyrrille Kritiikin Uutiset . 22.4.2020. Suomen arvostelijain liitto ry. Viitattu 22.4.2020.
  9. ↑ Ville Pirinen: Sattumia sarjakuvahyllysta #59: Juliana Hyrri ? Paivankakkarameri Kulttuuritoimitus . 24.3.2022. Kulttuuritoimitus Suomi Oy. Viitattu 21.11.2023.
  10. ↑ Tampereen ratikka

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juliana_Hyrri&oldid=22000982 ”