Jules Mazarin , alkuperainen nimi Giulio Raimondo Mazzarino , usein kardinaali Mazarin , ^[1] ( 14. heinakuuta 1602 Pescina , Abruzzi, Napolin kuningaskunta ? 9. maaliskuuta 1661 Vincennes , Ranskan kuningaskunta ) oli italialaissyntyinen ranskalaispoliitikko ja kardinaali, joka toimi kardinaali Richelieun seuraajana Ranskan paaministerina vuodesta 1642 kuolemaansa asti. ^[2]

Kun Ludvig XIV peri Ranskan kruunun nelivuotiaana toukokuussa 1643, hanen aidistaan kuningatar Anna Itavaltalaisesta tuli aluksi sijaishallitsija. Kaytannossa valtaa kuitenkin kaytti paaministeri Mazarin. ^[3] Kardinaalista tuli Annan rakastaja, ja heidan valillaan saattoi olla salainen avioliittokin. ^[4]

Paavi Urbanus VIII oli lahettanyt italialaisen Mazarinin Ludvig XIII:n hoviin erikoislahettilaanaan ( nuncio extraordinario ) vuonna 1634, ja muutaman vuoden kuluttua Ranskan silloinen paaministeri, kardinaali Richelieu sai nuoren diplomaatin siirtymaan Ranskan hovin palvelukseen vuonna 1640. ^[4] Mazarinin ura eteni salamavauhtia: han sai Ranskan kansalaisuuden, ja vuonna 1641 hanet nimitettiin kardinaaliksi. ^[5]

Kardinaali Richelieun kuoltua Mazarin nousi maan paaministeriksi, kuten tama oli suositellutkin. Tosin Mazarinilta puuttui Richelieun nerokkuus, mutta han oli taitava ja ovela, tarmokas ja sitkea ja hanella oli hyva ihmistuntemus; vakivaltaisia keinoja han kuitenkin karttoi. ^[4]

Mazarin johti Ranskaa maaratietoisesti kolmikymmenvuotisen sodan viime vaiheiden lapi. Han joutui puolustautumaan myos sisaisesti fronde-kapinallisia vastaan ja lahti jopa kahdesti maanpakoon, kun osa aatelistosta ja kuningas­suvusta vastusti hanen toimiaan. Mazarinin johdolla Ranska neuvotteli Westfalenin rauhansopimuksen , joka varmisti Ranskan aseman sodan voittajana. Mazarin edisti Ranskan etuja Etela-Italiassakin lietsomalla Espanjan-vastaista mielialaa. Han pyrki heikentamaan Habsburg -suvun asemaa samalla tavoin Saksassa ja Alankomaissa. Nama tavoitteet onnistuivat vain osittain, mutta Pyreneiden rauha vuonna 1659 oli Ranskalle merkittava voitto, koska se oli yksi askel Espanjan heikentymisessa. ^[3]

Mazarin joutui vuosien varrella useiden murha­yritysten kohteeksi. Hanen onnistui silti sailyttaa niin henkensa kuin poliittisen asemansakin. Ludvig XIV julistettiin taysi-ikaiseksi vuonna 1651, mutta han jatti yha vallankayton Mazarinille. Kolmen vuoden kuluttua Ludvig voideltiin kuninkaaksi, ja Mazarin pysyi paa­ministerina kuolemaansa saakka vuonna 1661. ^[2]

Roomalaisen nepotismin perinteen mukaan Mazarin antoi runsaita myotajaisia ja jarjesti aatelisia avioliittoja veljenpoikiensa ja erityisesti Mancini ja Martinozzi sukuisille seitsemalle veljen- ja sisarentyttarelleen. Han ei kuitenkaan antanut kiintymyksensa setana voittaa poliittisia nakokohtia; nain ollen han teki tyhjaksi Ludvig XIV :n halun menna naimisiin oman sisarentyttarensa Anna Maria Mancinin (1639?1715) kanssa, koska valtapoliittisesta avioliitosta espanjalaisen infantan kanssa oli jo sovittu. ^[2]

Han vastasi myos nuoren hallitsijan koulutuksesta. Leskikuningatar Anna Itavaltalainen tunsi voimakasta vetovoimaa hanta kohtaan: han oli komea mies, kaunopuheinen ja viehattava ja vailla poliittista kokemusta oleva Anna Itavaltalainen hyvaksyi taman neuvot kyselematta. Heita syytettiin laittomasta suhteesta, mutta todisteet ovat ristiriitaisia. Myos hypoteesi sijaishallitsija Annan ja hanen paaministerinsa salaisesta avioliitosta on epatodennakoinen, silla kardinaalin arvo, jopa maallikkona, merkitsi selibaatin noudattamista. Mazarin ei ollut vihitty pappi, vaikka han ajatteli useaan otteeseen ottavansa pappisvihkimyksen, etenkin vuonna 1651 ja jopa viela vuonna 1660 vahan ennen kuolemaansa. ^[2]

Taiteen rakastajana Mazarin hankki omistukseensa hienoja kokoelmia, sisusti pariisilaisen kartanon (nyk. Ranskan kansalliskirjasto, Bibliotheque Nationale ) italialaisten taiteilijoiden teoksilla ja sai aikaan italialaisen oopperan suosion Ranskassa. Hanen kirjastonsa on sailynyt palatsissa (nyk. Ranskan instituutti, Institut de France) , jonka han maarasi rakennettavaksi College des Quatre-Nations oppilaitokselle, joka oli tarkoitettu nuorten miesten koulutukseen neljasta provinssista, jotka Ranska oli hankkinut omistukseensa hanen hallintokaudellaan: Alsace , Roussillon , Flanderi - Artois ja Pinerolon alue Italiassa. Han perusti Ranskan kuninkaallisen taideakatemian vuonna 1648 ja maksoi elakkeita useille kirjailijoille ja oppineille. ^[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jules Mazarin Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Chile Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Italia Israel Belgia Yhdysvallat Ruotsi T?ekki Australia Kreikka Korea Alankomaat Puola Portugali Vatikaani Tieteilijat CiNii Taiteenala RKD Artists Te Papa (New Zealand) ULAN Henkilot Alankomaat Dizionario Biografico degli Italiani Deutsche Biographie Trove Muut RISM SNAC IdRef