Tämä on hyvä artikkeli.

Joe Frazier

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Joe Frazier
Maailman raskaansarjan maailmanmestari
Maailman raskaansarjan maailmanmestari
Joe Frazier vuonna 2010
Joe Frazier vuonna 2010
Henkilotiedot
Koko nimi Joseph William Frazier
Syntynyt 12. tammikuuta 1944
Beaufort , Etela-Carolina [1]
Kuollut 7. marraskuuta 2011  (67 vuotta)
Philadelphia , Pennsylvania [2]
Kansalaisuus   Yhdysvallat
Nyrkkeilija
Lempinimi Smokin’ Joe
Pituus 182 cm
Paino 103 kg
Painoluokka raskassarja
Katisyys oikeakatinen, eli nyrkkeilytermein orthodox
Ammattilaistilastot
Ottelut 37
Voitot 32
– tyrmaysvoitot 27
Tappiot 4
Ratkaisemattomat 1
Ei tuomiota/
mitatoity 		0
Aiheesta muualla
www.joefrazier.com
Mitalit
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Tokio 1964 raskassarja

Joseph William ”Joe” Frazier ( 12. tammikuuta 1944 Beaufort , Etela-Carolina , Yhdysvallat ? 7. marraskuuta 2011 Philadelphia , Pennsylvania , Yhdysvallat [2] ) oli yhdysvaltalainen raskaansarjan nyrkkeilija , olympiavoittaja ja ammattilaisten raskaansarjan maailmanmestari.

Ammattilaisena Frazier voitti WBC-nyrkkeilyliiton tunnustaman New Yorkin nyrkkeilykomission maailmanmestaruuden vuonna 1968 tyrmattyaan Buster Mathisin ottelussa avoimesta mestaruudesta. Vuonna 1970 han nousi raskaansarjan kiistattomaksi maailmanmestariksi voitettuaan Jimmy Ellisin ottelussa WBA:n maailmanmestaruudesta. Han menetti mestaruutensa vuonna 1973 George Foremanille eika onnistunut saamaan sita takaisin.

Joe Frazier muistetaan erityisesti kolmesta ottelustaan Muhammad Alia vastaan vuosina 1971?1975. Vuonna 1971 Fight of the Century -nimella tunnetussa ottelussa Frazierista tuli ensimmainen nyrkkeilija, joka oli koskaan voittanut Alin. He kohtasivat taman jalkeen viela kahdesti, Super Fight II ja Thrilla in Manila -otteluissa, mutta Frazier havisi molemmat.

Frazier oli tyyliltaan hyokkaava. Hanet tunnettiin lempinimella Smokin’ Joe , koska Frazierin sanottiin ”sauhuavan” kehassa. Otteluissaan han pyrki painostamaan vastustajaansa hyokkaamalla ja ajamaan taman koysiin. Frazierilla oli hyva iskunkestavyys, silla painostaessaan han joutui ottamaan runsaasti iskuja kasvoihinsa. Tyylinsa vuoksi Frazieria on usein verrattu Rocky Marcianoon .

Elama ja ura

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lapsuus ja nuoruus: Amatooriura

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Joseph William Frazier syntyi 12. tammikuuta 1944 Beaufortin piirikunnassa Etela-Carolinassa neljatoistalapsiseen perheeseen. [3] [4] Perhe oli koyha ja asui pienessa neljan huoneen mokissa. [5] Vanhemmat ansaitsivat elantonsa pienen maatilan vuokraviljelijoina. [5] [4] Frazier on tosin myohemmin sanonut, etta hanen isansa elatti perhettaan myymalla pontikkaa [6] eika lapsilla ollut usein muuta syotavaa kuin nauriita. [7]

Kun poika syntyi, ennusti hanen isansa, etta Joesta tulisi hanen ”kuuluisin poikansa”. [5] Nyrkkeilysta Frazier kiinnostui jo pikkupoikana, jolloin han ihaili Joe Louisia ja halusi itse jonain paivana tulla samankaltaiseksi. [7] Han valmisti ensimmaisen nyrkkeilysakkinsa itse tayttamalla tyhjan rehusakin rasyilla ja kiinnittamalla sen pihalla kasvavan tammen oksaan. Tuolloin han julisti myos sisaruksilleen olevansa seuraava Joe Louis. [5]

Seitsemanvuotiaasta alkaen Joe teki maatoita vanhempiensa kanssa. [4] Han jatti koulun 13-vuotiaana, [1] ja neljatoistavuotiaana han loi valkoista miesta, joka oli sanonut hanta nekruksi. Sen jalkeen hanen aitinsa kehotti poikaansa lahtemaan muualle. Joe noudatti hanen neuvoaan, liftasi Charlestoniin ja jatkoi sielta pohjoiseen bussilla. [5]

Frazier asettui Philadelphiaan ja meni 16-vuotiaana naimisiin Florence-nimisen naisen kanssa. [3] . Han paasi toihin teurastamoon ja ansaitsi 75 dollaria viikossa, mika takasi perheen toimeentulon. [3] [5] Han aloitti nyrkkeilyharjoitukset poliisien maksuttomalla kuntosalilla, jolloin Yancey Durham -niminen harjoitusten vetaja huomasi hanen kykynsa. Han lupasi Frazierille menestysta, jos tama tekisi tyota ja kuuntelisi hanen neuvojaan. [3] Amatooriurallaan Frazier otteli 40 ottelua ja voitti niista 38. Han ei alun perin mahtunut Yhdysvaltojen olympiajoukkueeseen, mutta kun raskaansarjan edustaja Buster Mathis loukkaantui yllattaen juuri ennen kilpailuja, Frazier paasi hanen tilalleen. Han voitti raskaansarjan olympiakultaa Tokion olympialaisissa 1964 . [3] Loppuottelussa han kukisti saksalaisen Hans Huberin niukasti pistein 3?2. Myohemmin paljastui, etta Frazier oli loukannut peukalonsa aiemmassa ottelussaan Neuvostoliiton Vadim Jemeljanovia vastaan, josta han sai tyrmaysvoiton toisessa erassa, eika voinut siksi otella omalla tasollaan. [3]

Ammattilaiseksi nouseminen ja maailmanmestaruus

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Frazier oli menettanyt tyopaikkansa teurastamossa olympialaisten aikana, eika han voinut harjoitellakaan loukattuaan peukalonsa. Han joutui tyoskentelemaan vahtimestarina vuoden, [8] ennen kuin siirtyi ammattilaisuralle syyskuussa 1965. [1] Frazieria alusta alkaen tukenut valmentaja Yancey Durham kokosi 40 liikemiehesta manageriryhman, jonka johtajana toimi F. Bruce Baldwin. Jokainen sijoitti nyrkkeilijaan aluksi 250 dollaria, mika kattoi Frazierin harjoituskulut ja 100 dollarin viikkopalkan. Durham toimi seka hanen valmentajanaan etta managerinaan. [8]

16. elokuuta 1965 Joe Frazier tyrmasi ammattilaisuransa ensimmaisen ottelun ensimmaisessa erassa Woody Gossin, [8] ja sen jalkeen han tyrmasi 10 seuraavaakin vastustajaansa. [1] Nopeasti edenneen uransa kahdennessatoista ottelussa 21. syyskuuta 1966 han sai vastaansa ensimmaisen nimekkaan nyrkkeilijan, kokeneen Oscar Bonavenan , joka oli otellut maailmanmestaruudestakin. Frazier voitti Bonavenan pistein, vaikka kavikin ottelun ensimmaisessa erassa kahdesti kanveesissa. [8] Taman jalkeen Frazier kohtasi monia tunnettuja nyrkkeilijoita: vuonna 1967 han tyrmasi Eddie Machenin ja Doug Jonesin ennen kuin kohtasi maailmanmestarin haastajaksi nimetyn George Chuvalon . Frazier voitti Chuvalon teknisella tyrmayksella neljannessa erassa, kun taman silmakuopan luu murtui Frazierin vasemmasta koukusta ja Chuvalon kasvoista alkoi vuotaa verta. [9] Kyseessa oli ensimmainen kerta, kun Chuvalo ei kyennyt kaymaan ottelua loppuun. [10]

Samaan aikaan maailmanmestari Muhammad Ali menetti mestaruutensa ja nyrkkeilylisenssinsa, koska han kieltaytyi osallistumasta Vietnamin sotaan . Nyrkkeilyliitto WBA paatti selvittaa uuden raskaansarjan mestarinsa turnauksella, johon Frazier ei kuitenkaan osallistunut. New Yorkin nyrkkeilykomissio NYSAC paatti jarjestaa oman maailmanmestaruusottelunsa, ja ottelussa avoimesta mestaruudesta Frazier kohtasi Buster Mathisin. Ottelu kaytiin neljannen Madison Square Gardenin avajaisissa 4. maaliskuuta 1968, ja sita seurasi 18 096 katsojaa. Frazier otti kamppailun hallintaansa kuudennessa erassa, ja se paattyi 11. erassa hanen voittoonsa tyrmayksella. [10] Suurista nyrkkeilyliitoista maailmanmestaruuden tunnusti WBC, jolla ei ollut omaa mestaria vuosina 1967?1970. [10]

Frazier puolusti NYSAC:n maailmanmestaruuttaan nelja kertaa otteluissaan Manuel Ramosia , Oscar Bonavenaa, Dave Zyglewiczia ja Jerry Quarrya vastaan, minka jalkeen han kohtasi WBA:n maailmanmestari Jimmy Ellisin Madison Square Gardenissa New Yorkissa 16. helmikuuta 1970. Frazier yhdisti vuonna 1967 eronneet maailmanmestaruustittelit ottelussa, jota seurasi 18 079 katsojaa. Ellis hallitsi ottelua aluksi, mutta sen jalkeen Frazier sai otteen ja kaatoi Ellisin neljannessa erassa kanveesiin vartalolyonnillaan. Valmentaja Angelo Dundee ei paastanyt Ellisia enaa viidenteen eraan, joten Frazierista tuli raskaansarjan kiistaton maailmanmestari. Muhammad Ali luovutti hanelle vuodesta 1967 hallussaan pitamansa WBC:n maailmanmestaruusvyon, jolloin Frazierista tuli seka WBC:n etta WBA:n maailmanmestari. [11]

Fight of the Century

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Paaartikkeli: Fight of the Century

Frazierin ja Muhammad Alin valisesta ottelusta oli puhuttu jo pitkaan julkisuudessa. Frazier oli omalta osaltaan yrittanyt auttaa Alia saamaan kilpailulisenssinsa takaisin ja jopa lainannut hanelle rahaa, koska monet eivat olisi pitaneet Frazieria todellisena maailmanmestarina, jos han ei olisi otellut Alia vastaan. [12] Ennen ottelua Muhammad Ali alkoi pilkata Frazieria ” Seta Tuomoksi ” (eng. Uncle Tom ) eli valkoisten noyristelijaksi ja mustamaalasi hanta muutenkin julkisuudessa. Alia tukenut Frazier ei voinut ymmartaa tata, ja heidan valillaan alkoi vihanpito. [12]

Ottelu kaytiin Madison Square Gardenissa, New Yorkissa 8. maaliskuuta 1971. Frazier oli ennakkosuosikki kertoimin 6:5. [11] Ali hallitsi ottelun alkua, mutta Frazier onnistui vahitellen nousemaan tasolleen. Han horjutti Alia yhdennessatoista erassa vasemmalla koukullaan ja kaatoi taman lopulta kanveesiin viidennessatoista ja viimeisessa erassa. [13] Viisi minuuttia ottelun jalkeen Frazier julistettiin voittajaksi yksimielisesti pistein 8?6?1, 11?4 ja 9?6. [14] Voittoa on pidetty Frazierin uran huipentumana. [15]

Mestaruuden menettaminen

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Katso myos: Sunshine Showdown ja Super Fight II

Frazier puolusti maailmanmestarin tittelia menestyksellisesti viela kahdesti, kun han voitti Terry Danielsin 1972 New Orleansissa kaydyssa kamppailussa tyrmayksella ja Ron Standerin Omahassa teknisella tyrmayksella. [14] Sen jalkeen han kohtasi nuoren George Foremanin , joka oli voittanut kultamitalin vuoden 1968 olympialaisissa ja kohonnut ammattilaiseksi. Foreman osasi hyodyntaa loistavasti suurta kokoaan (han oli 190 cm pitka ja painoi 100 kg), sen tuomaa henkista ylivoimaa ja iskuvoimaansa. [16] [17] Frazier lahti Sunshine Showdown -nimella tunnettuun kamppailuun ennakkosuosikkina kertoimin 3:1. [14] [18] Foreman voitti kuitenkin Frazierin tyrmayksella toisessa erassa ja vei mestaruuden. [14]

Ottelun jalkeen Frazierin pitkaaikainen valmentaja Yancey Durham kuoli yllattaen, ja Frazier piti sen takia muutaman kuukauden tauon, ennen kuin paatti palata harjoittelemaan. Ensimmaisessa ottelussaan Foremanille karsimansa tappion jalkeen Frazier voitti Joe Bugnerin pisteilla. Hanen uudeksi valmentajakseen tuli Eddie Futch . [14] Sen jalkeen Frazier kohtasi Alin toisen kerran ja karsi 12-eraisessa ottelussa niukan pistetappion. Ottelu oli parin valisista kamppailuista tasaisin, ja osa katsojista protestoi aaneen, kun Ali julistettiin voittajaksi yksimielisesti. Tappionsa jalkeen Frazier otteli 17 kuukauden aikana vain kahdesti ja sai tyrmaysvoitot Jerry Quarrysta ja Jimmy Ellisista . [14]

Thrilla in Manila

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Paaartikkeli: Thrilla in Manila

Frazier kohtasi viimeiseksi jaaneessa maailmanmestaruusottelussaan Muhammad Alin, joka oli noussut maailmanmestariksi vuotta aiemmin voitettuaan George Foremanin Rumble in the Jungle -nimisessa kamppailussa. Ottelu jarjestettiin lampimissa oloissa Filippiinien Manilassa 1. lokakuuta 1975 [19] ja se tunnetaan promoottori Don Kingin keksimalla nimella Thrilla in Manila . Alille maksettiin kohtaamisesta 4,5 miljoonaa ja Frazierille 3,5 miljoonaa dollaria. [20]

Thrilla in Manila sai runsaasti huomiota ennen ottelun alkamista, kun Ali haukkui Frazieria julkisesti lukutaidottomaksi ja nimitti hanta gorillaksi . Frazier otti jokaisen loukkauksen henkilokohtaisesti, silla hanen lapsiaan kiusattiin niiden takia koulussa, ja nain jo aiemmissa otteluissa vastustajien valilla noussut viha syveni. Ali on myohemmin puolustautunut sanomalla, etta hanen lausuntonsa olivat vain ottelun markkinointia. [21] Ottelun nakyvyys vain kasvoi, kun Ali toi presidentti Ferdinand Marcosin vastaanotolle mukanaan Veronica Porsche -nimisen mallin, jota Marcos luuli Alin vaimoksi. Ali ei edes yrittanyt korjata virhetta, joka paatyi sanomalehtien otsikoihin ympari maailmaa. Kohun takia Ali joutui jarjestamaan lehdistotilaisuuden, jossa han sanoi olevansa vastuussa ainoastaan vaimolleen Belindalle. Tapauksen jalkeen Belinda matkusti Manilaan ja paivan mittaisen vierailunsa aikana kavi monien lahteiden mukaan Alin kimppuun. [22] Frazierin seurue toivoi Alin seurueen ajautuneen skandaalin takia sekasorron partaalle. Vain viikkoa ennen ottelua Frazier paatti vetaytya julkisuudesta Manilan ulkopuolelle askeettisiin harjoitusoloihin odottamaan ottelun alkua. [12]

Ali hallitsi kamppailun alkua, vaikkei liikkunutkaan yhta paljon kuin aiemmissa otteluissaan. Kamppailun puolivalissa Frazier otti tilanteen hallintaansa. Ali pyrki iskemaan Frazieria kasvoihin, jonka vuoksi hanen silmansa alkoivat turvota 11. erassa. Han ei nahnyt mitaan ottelun kahdessa viimeisessa erassa. [23] [24] Ali voitti ottelun teknisella tyrmayksella, kun Frazierin valmentaja Eddie Futch heitti pyyhkeen kehaan 14. ja 15. eran valisella tauolla. [24] Frazier protestoi paatosta huutamalla ja raivoamalla Futchille. [4] Ottelun jalkeen han vannoi, ettei enaa ikina puhuisi sanaakaan valmentajalleen, jota piti syypaana tappioonsa. [12] Haastattelussa vuonna 2008 Frazier sanoi olleensa valmis jopa uhraamaan henkensa, mikali olisi saanut astua kehaan viela yhden eran ajaksi. [4]

Ottelun paatyttya Ali nousi tuolilta juhliakseen voittoaan, mutta kaatui avustajansa kasivarsille kuumuuden uuvuttamana. [23] Myohemmin on kaynyt ilmi, etta maailmanmestari oli kaskenyt valmentajaansa Angelo Dundeeta luovuttamaan ottelun saman eratauon alussa. Dundee paatti kuitenkin odottaa, koska oli huomannut, etta Frazierin kulmauksessa keskusteltiin samasta asiasta. [12]

Frazierin ja Alin viimeista kohtaamista pidetaan yhtena kaikkien aikojen kuuluisimmista nyrkkeilyotteluista: aikakauslehti The Ring nimesi ottelun Vuoden otteluksi ja se oli ensimmaisena Time -lehden listauksessa ”Top 10 Boxing Matches”. Alin ottelun jalkeen antamia kommentteja Frazierista on pidetty sovinnontekona: han sanoi Frazierin olevan ”maailman paras nyrkkeilija minun jalkeeni”, kuvaili hanta kovimmaksi vastustajakseen ja kertoi kayneensa ottelun aikana ”lahempana kuolemaa kuin koskaan”. [23] [25] [26]

Viimeiset ottelut

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Muhammad Alille karsimansa tappion jalkeen Frazier piti kahdeksan kuukauden tauon ennen seuraavaa otteluaan George Foremania vastaan. Molemmat kamppailijat saivat ottelusta palkkioksi miljoona dollaria. [27] Frazier astui kehaan paansa kaljuksi ajelleena. [28] Han oli leikannut hiuksensa pois impulsiivisesti vain muutamaa tuntia ennen ottelua. [27] Frazier havisi jalleen tyrmayksella, mutta talla kertaa ottelu kesti viisi eraa. [28]

Tappionsa jalkeen Frazier paatti uransa. Han teki paluun nelja ja puoli vuotta myohemmin 3. joulukuuta 1981, jolloin han kohtasi Jumbo Cummingsin ratkaisemattomana paattyneessa ottelussa, joka jai hanen uransa viimeiseksi. Viela vuonna 1985 Frazier suunnitteli palaavansa kehaan otellakseen naytosottelun kanadalaista Robert Cleroux’ta vastaan. Viranomaisten vastustelun vuoksi ottelu ei kuitenkaan koskaan toteutunut. [28]

Elama nyrkkeilyuran jalkeen

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Yksi Joe Frazierin nyrkkeilysaleista.

Joe Frazierin nyrkkeilyuran aikana suuret ottelupalkkiot yleistyivat, ja nyrkkeilytoimittaja Ilmo Lounasheimon mukaan pelkat sijoitukset tuottivat Frazierille 70 000 dollaria vuodessa. [28] Frazier omisti muun muassa vuonna 1969 perustamansa Joe Frazier Gym -nyrkkeilysalin, jonka tiloissa han asui vuodesta 1961. [6] [12] [29]

Frazierin viha hanen tunnetuinta vastustajaansa Muhammad Alia kohtaan ei laantunut vuosien aikana. Vuonna 1996, kun Ali sytytti Atlantan olympiatulen , Frazier sanoi, etta Ali pitaisi tyontaa liekkeihin. [12] Omaelamakertansa mukaan han halusi otella Alin kanssa viela kerran, lyoda hanet kappaleiksi ja ”postittaa takaisin Jeesukselle ”. [4] Dokumenttielokuvassa Frazier vastaan Ali ( Thrilla in Manila , 2008) naytetaan, etta Frazierin puhelinvastaajassa on viesti: ”Liiku kuin perhonen, pista kuin ampiainen, mina tein sen.” Talla han viittaa Muhammad Alin uransa jalkeen sairastamaan Parkinsonin tautiin , jonka Frazier tulkitsi Jumalan rangaistukseksi nuoren Alin sanoista ja teoista: ”Joskus Jumala tulee alas ja laittaa katensa paallesi, jos olet liian ylpea.” [4] Frazierin kuoleman jalkeen Ali sanoi tiedotusvalineille maailman menettaneen loistavan mestarin, jota han muistelee kunnioittaen ja ihaillen. [30]

Lapsia Frazierilla oli yksitoista [1] ja lapsenlapsia 27. [6] Hanen poikansa Marvis Frazier nyrkkeili ammattilaisena 1980-luvulla ja auttoi myohemmin isaansa nuorten nyrkkeilijoiden valmentamisessa. [12] Myos hanen tyttarensa Jackie Frazier-Lyde on nyrkkeillyt ammattilaisena.

Frazier joutui auto-onnettomuuteen vuonna 2002 ja sai niskavamman. [6] Helmikuussa 2004 hanet pidatettiin, kun poliisi oli saanut hanen kotoaan Pohjois-Philadelphiassa ilmoituksen perhevakivallasta. Frazierin pojan aiti kertoi poliisille, etta Frazier oli lyonyt hanta ja hanella oli vammoja kasvoissaan. Syytteet hylattiin myohemmin, kun nainen kieltaytyi todistamasta Frazieria vastaan oikeudessa. [31] Vuonna 2007 Frazier vieraili Suomessa ja osallistui Se on siina -ohjelman kuvauksiin. [6]

Frazier kuoli 67-vuotiaana 7. marraskuuta 2011 kuukautta aiemmin todettuun maksasyopaan . [2]

Nyrkkeilytyyli

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
” ...Frazier oli luultavasti nykyajan armottomin, hyokkaavin ja kilpailukykyisin ammattilainen. ”

– Muhammad Ali vastustajastaan Joe Frazierista. [32]

Joe Frazier oli hyokkaava nyrkkeilija, joka tapasi kayda etukumarassa vastustajansa kimppuun heti ottelun alussa ja jatkaa hyokkaamista, kunnes vastustaja vasyi. [33] [8] . Frazierilla oli hyva iskunkestavyys, jonka ansiosta han pystyi hyokkaamaan suoraan pain vastustajansa iskuja. [33] [8] Lahietaisyydelle paastyaan Frazierilla oli tapana lyoda vastustajaansa vartaloon hidastaakseen tata. [5] Hanen erityisena vahvuutenaan pidettiin oikeaa koukkua vartaloon. [34] Frazier pystyi lyomaan 54?58 iskua jokaisessa erassa. Han tyrmasi vastustajansa usein lyomalla heita vasemmalla koukulla paahan. [5] Frazierin iskuvoima oli huippuluokkaa, ja hanen harjoitusvastustajanaan toiminut alemman raskaansarjan nyrkkeilija Ray Anderson on verrannut Frazierin iskua bussin yliajoon. [5] [33]

Ottelutapansa takia Frazier sai lempinimen Smokin’ Joe , koska han monien mielesta ”sauhusi” otellessaan. [8] Frazieria on tyyliltaan usein verrattu Rocky Marcianoon , [5] joka suomalaisen nyrkkeilytoimittaja Ilmo Lounasheimon mukaan otteli yhta tehokkaasti. [8] Aggressiivisen tyylinsa takia Frazier oli katsojien suosiossa, eika hanen otteluissaan Lounasheimon mukaan ”ollut kuollutta hetkea eika katsojien aika tullut niissa tullut pitkaksi”. [33]

Nykyaan monet mieltavat Frazierin hitaaksi nyrkkeilijaksi, mika saattaa johtua jatkuvasta vertailusta Aliin. Todellisuudessa Frazierilla oli erittain nopeat kadet. [34] Myos hanen reaktiokykynsa oli nopea. [35]

Muuta

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Joe Frazier saa palkinnon New York Daily News -lehdelta.

Joe Frazier esiintyi omana itsenaan vuoden 1976 menestyselokuvassa Rocky . [36] Lisaksi elokuva on saanut vaikutteita Frazierin elamasta. Ensinnakin elokuvan paahenkilo Rocky Balboa harjoittelee teurastamossa hakkaamalla naudanruhoa kuin nyrkkeilysakkia. Frazierin mukaan han oli silloin talloin hakannut naudanruhoja teurastamossa tyoskennellessaan ja kasikirjoittaja-paaosannayttelija Sylvester Stallone kaytti ideaa elokuvassa. Myos elokuvan toinen tunnettu kohtaus, jossa Balboa juoksee Philadelphian museon portaita lenkkinsa aikana, perustuu Frazierista kerrottuun tarinaan. Frazierille ei kuitenkaan maksettu elokuvasta muuta kuin pieni korvaus hanen esiintymisestaan. [4]

Frazier valittiin nyrkkeilyn Hall of Fameen vuonna 1990. [37]

Vuonna 1992 han vieraili televisiosarjan Simpsonit jaksossa Velipuolen paluu . [38]

Ottelut

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
32 voittoa (27 tyrmaysta/teknista tyrmaysta, 5 pistevoittoa), 4 tappiota (1 pistetappio, 3 teknisella tyrmayksella), 1 tasapeli
KO = Tyrmays, TKO = Tekninen tyrmays, PTS = Pisteilla, DRAW = Tasapeli
Tulos Vastustaja Tuomio Era Paiva Paikka Huomio
Voitto Woody Goss TKO 1 6 16.8.1965 Yhdysvallat Philadelphia , Pennsylvania Debyyttiottelu ammattilaisena.
Voitto Mike Bruce TKO 3 6 20.9.1965 Yhdysvallat Philadelphia, Pennsylvania
Voitto Ray Staples TKO 2 6 28.9.1965 Yhdysvallat Philadelphia, Pennsylvania
Voitto Ape Davis KO 1 8 11.11.1965 Yhdysvallat Philadelphia, Pennsylvania
Voitto Mel Turnbow KO 1 8 17.1.1966 Yhdysvallat Philadelphia, Pennsylvania
Voitto Dick Wipperman TKO 5 8 4.3.1966 Yhdysvallat New York City , New York
Voitto Charley Polite TKO 2 10 4.4.1966 Yhdysvallat Philadelphia, Pennsylvania
Voitto Don Smith KO 3 10 28.4.1966 Yhdysvallat Pittsburgh , Pennsylvania
Voitto Chuck Leslie KO 3 10 19.5.1966 Yhdysvallat Los Angeles , Kalifornia
Voitto Al Jones KO 1 10 26.5.1966 Yhdysvallat Los Angeles, Kalifornia
Voitto Billy Daniels TKO 6 10 25.7.1966 Yhdysvallat Philadelphia, Pennsylvania
Voitto Oscar Bonavena PTS 10 10 21.9.1966 Yhdysvallat New York City, New York
Voitto Eddie Machen TKO 10 10 21.11.1966 Yhdysvallat Los Angeles, Kalifornia
Voitto Doug Jones KO 6 10 21.2.1967 Yhdysvallat Philadelphia, Pennsylvania
Voitto Jefferson Davis TKO 5 10 11.4.1967 Yhdysvallat Miami Beach , Florida
Voitto George Johnson PTS (jaettu) 10 10 4.5.1967 Yhdysvallat Los Angeles, Kalifornia
Voitto George Chuvalo TKO 4 10 19.7.1967 Yhdysvallat New York City, New York
Voitto Tony Doyle TKO 2 10 17.10.1967 Yhdysvallat Philadelphia, Pennsylvania
Voitto Marion Connor TKO 3 10 18.12.1967 Yhdysvallat Boston , Massachusetts
Voitto Buster Mathis TKO 11 15 4.3.1968 Yhdysvallat New York City, New York Julistetaan NYSAC:n (New York State Athletic Commission) valitsemaksi maailmanmestariksi.
Voitto Manuel Ramos TKO 2 15 24.6.1968 Yhdysvallat New York City, New York Puolusti NYSAC:n maailmanmestaruutta.
Voitto Oscar Bonavena PTS (jaettu) 15 15 10.12.1968 Yhdysvallat Philadelphia, Pennsylvania Puolusti NYSAC:n maailmanmestaruutta.
Voitto Dave Zyglewicz KO 1 15 22.4.1969 Yhdysvallat Houston , Texas Puolusti NYSAC:n maailmanmestaruutta.
Voitto Jerry Quarry TKO 7 15 23.6.1969 Yhdysvallat New York City, New York Puolusti NYSAC:n maailmanmestaruutta.
Voitto Jimmy Ellis TKO 5 15 16.2.1970 Yhdysvallat New York City, New York Voitti vapaana olleen WBC:n maailmanmestaruuden
Voitti WBA:n maailmanmestaruuden
Puolusti NYSAC:n maailmanmestaruutta
Voitto Bob Foster KO 2 15 18.11.1970 Yhdysvallat Detroit , Michigan Puolusti WBC:n/WBA:n maailmanmestaruutta.
Voitto Muhammad Ali PTS (yksimielinen) 15 15 8.3.1971 Yhdysvallat New York City, New York Fight of the Century ;
Puolusti WBC:n/WBA:n maailmanmestaruudesta.
Voitto Terry Daniels TKO 4 15 15.1.1972 Yhdysvallat New Orleans , Louisiana Puolusti WBC:n/WBA:n maailmanmestaruutta.
Voitto Ron Stander TKO 5 15 25.5.1972 Yhdysvallat Omaha , Nebraska Puolusti WBC:n/WBA:n maailmanmestaruutta.
Tappio George Foreman TKO 2 15 22.1.1973 Jamaika Kingston , Jamaika Sunshine Showdown ;
Ottelu oli WBC:n/WBA:n maailmanmestaruudesta.
Voitto Joe Bugner PTS (jaettu) 12 12 2.7.1973 Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo , Englanti
Tappio Muhammad Ali PTS (yksimielinen) 12 12 28.1.1974 Yhdysvallat New York City, New York Super Fight II ;
Ottelu oli NABF:n mestaruudesta.
Voitto Jerry Quarry TKO 5 10 17.6.1974 Yhdysvallat New York City, New York
Voitto Jimmy Ellis TKO 9 12 2.3.1975 Australia Melbourne , Victoria , Australia
Tappio Muhammad Ali TKO 14 15 1.10.1975 Filippiinit Quezon City , Filippiinit Thrilla in Manila ;
Ottelu oli WBC:n/WBA:n maailmanmestaruudesta.
Tappio George Foreman TKO 5 12 15.6.1976 Yhdysvallat Uniondale , New York Ottelu oli NABF:n mestaruudesta.
Lopetti uransa ensimmaisen kerran.
Tasapeli Floyd Cummings DRAW 10 10 3.12.1981 Yhdysvallat Uniondale , New York Viimeinen ottelu.

Lahteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • Lounasheimo, Ilmo:  Kehan sankarit , s. 387?395. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5 .
  • Goldstein, Alan:  Muhammad Ali ? legendaarisen nyrkkeilijan tarina . Suomentanut Marianna Kurtto. Jyvaskyla: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7653-6 .

Viitteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. ↑ a b c d e Vincent M. Mallozzi: Fire Still Burns Inside Smokin' Joe Frazier The New York Times . 18.10.2006. Viitattu 2.9.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Schabner, Dean: ‘Smokin’ Joe Frazier Dies of Liver Cancer ABC News . 7.11.2011. Viitattu 8.11.2011. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f Lounasheimo, s. 388
  4. ↑ a b c d e f g h McRae, Donald: Still smokin' over Ali but there's no time for hatred now The Guardian . 11.11.2008. Guardian.co.uk. Viitattu 23.12.2010. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j Sport: Bull v. Butterfly: A Clash of Champions Time Magazine . 8.3.1971. Time.com. Arkistoitu 30.8.2009. Viitattu 20.9.2010. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e Holopainen, Pekka: Legenda saapui pyoratuolilla IS.fi . 10.6.2007. Viitattu 6.12.2010. [ vanhentunut linkki ]
  7. ↑ a b Lounasheimo, s. 387.
  8. ↑ a b c d e f g h Lounasheimo, s. 389
  9. ↑ Buffery, Steve: Chuvalo remembers Frazier torontosun.com . 9.11.2011. Toronto: Toronto Sun. Arkistoitu 16.11.2014. Viitattu 5.7.2013. (englanniksi)
  10. ↑ a b c Lounasheimo, s. 390
  11. ↑ a b Lounasheimo, s. 391
  12. ↑ a b c d e f g h Dokumentti: Frazier vastaan Ali ( Thrilla in Manila , 2009), HBO
  13. ↑ The Battered Face Of A Winner Sports Illustrated . 15.3.1971. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  14. ↑ a b c d e f Lounasheimo, s. 393
  15. ↑ Lounasheimo, s. 392
  16. ↑ Goldstein, s. 108
  17. ↑ Sport: Violent Coronation in Kinshasa Time Magazine . Arkistoitu 15.11.2010. Viitattu 16.11.2010. (englanniksi)
  18. ↑ Sport: Instant Champion Time Magazine . Arkistoitu 13.11.2010. Viitattu 23.11.2010. (englanniksi)
  19. ↑ Vuosisatamme kronikka , s. 1073.
  20. ↑ Lounasheimo, s.380.
  21. ↑ Goldstein, s. 122.
  22. ↑ Goldstein, s. 122?123.
  23. ↑ a b c Lee Bellfield: Boxing Classics ? The Muhammad Ali v Joe Frazier Trilogy ? 1971?1975 SaddoBoxing.com . Viitattu 16.9.2010. (englanniksi)
  24. ↑ a b Kram, Mark: 'Lawdy Lawdy He's Great' Sports Illustrated . 13.10.1975. CNN. Arkistoitu 13.1.2010. Viitattu 17.10.2010. (englanniksi)
  25. ↑ Alan Goldstein, s. 129.
  26. ↑ Levy, Glen: Top 10 Boxing Matches of All Time: Muhammad Ali vs. Joe Frazier III Time Magazine . 17.4.2010. Arkistoitu 8.11.2011. Viitattu 12.9.2010. (englanniksi)
  27. ↑ a b http://sportsillustrated.cnn.com/vault/article/magazine/MAG1091259/index.htm ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  28. ↑ a b c d Lounasheimo, s. 395
  29. ↑ Wink, Christoph: Joe Frazier's Gym closes for renovations The Temple News . 3.4.2008. Arkistoitu 9.1.2009. Viitattu 22.12.2010. (englanniksi)
  30. ↑ Suurin vastus Ali surullisena: ”Maailma on menettanyt mestarin” MTV3.fi . 8.11.2011. Viitattu 8.11.2011. (suomeksi)
  31. ↑ About.com ? Crime/Punishment: Joe Frazier ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  32. ↑ Ali, Muhammad & Durham, Richard:  Suurin ja kaunein , s. 415. Suomentanut Jussi Nousiainen. Helsinki: Tammi, 1975. ISBN 951-30-3664-2 .
  33. ↑ a b c d Lounasheimo, s. 387.
  34. ↑ a b Why I Don't Believe Those Who Say They Picked Foreman Over Frazier EastSideBoxing.com . 2.3.2004. Arkistoitu 10.7.2011. Viitattu 26.5.2011. (englanniksi)
  35. ↑ Helsingin Sanomien muistokirjoitus ( Arkistoitu ? Internet Archive), kirjoittanut Ari Pusa.
  36. ↑ Full cast and crew for Rocky (1976) The Internet Movie Database . Viitattu 6.12.2010. (englanniksi)
  37. ↑ http://www.cyberboxingzone.com/boxing/joe.htm
  38. ↑ "The Simpsons": Brother, Can You Spare Two Dimes?  (Cast) The Internet Movie Database . Viitattu 3.12.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joe Frazier .
Kansainvaliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilot
Muut
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Joe_Frazier&oldid=22181754 ”