Jeremy Bentham
Henkilotiedot
Syntynyt	15. helmikuuta 1748 Spitalfields , Lontoo , Englanti , Yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut	6. kesakuuta 1832  (84 vuotta) Spitalfields, Lontoo, Englanti , Yhdistynyt kuningaskunta
Koulutus ja ura
Koulukunta	klassinen liberalismi , utilitarismi , oikeuspositivismi
Vaikutusalueet	poliittinen filosofia , oikeusfilosofia , etiikka , talousfilosofia
Tunnetut tyot	suurimman onnellisuuden periaate
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Jeremy Bentham ( IPA : ['benθ?m] ) ( 15. helmikuuta 1748 Spitalfields , Lontoo ? 6. kesakuuta 1832 Spitalfields, Lontoo) oli englantilainen valistusfilosofi , juristi ja uudistaja. Hanet tunnetaan parhaiten utilitarismin kiteyttajana, ensimmaisena feministina ja elainten hyvinvoinnin varhaisena puolestapuhujana.

Bentham oli vaikutusvaltaisimpia (klassisia) liberaaleja . Hanella oli oppilainaan John Stuart Millin lisaksi muun muassa johtavia poliitikkoja ympari maailmaa, mutta han jatti myos Britanniaan merkittavan filosofisten radikaalien koulukunnan, josta muun muassa manchesterilaiset ja chartistit osin periytyivat ja joka vaikutti myos whig -puolueeseen.

Bentham asetti utilitarismin aarimmilleen viedyn liberalismin edelle mutta kannatti silti ? tai mielestaan juuri utilitarismin vuoksi ? pitkalle menevaa yksilonvapautta kuten ilmaisunvapautta, kirkon ja valtion erottamista, taydellista tasa-arvoa naisille, oikeutta avioeroon , orjuuden ja ruumiillisten rangaistusten kieltoa (myos lasten kurituksen), kansainvalista tuomioistuinta, laajaa aseistariisuntaa , homoseksuaalisuuden sallimista, siirtomaiden vapauttamista, vapaakauppaa , hintasaantelyn lakkauttamista, vapaasti maaraytyvia korkoja jne. Toisaalta han kannatti perintoveroa , monopolivallan rajoituksia seka sosiaaliturvaa , kunhan valtion puuttuminen kansalaisten toimintaan olisi aina erittain harkittua, rajoitettua ja varovaista.

Bentham syntyi Spitalfieldsissa Lontoossa varakkaaseen tory -perheeseen. Han oli lapsinero , jo taaperona hanet loydettiin isansa poydan aaresta lukemasta moniosaista Englannin historiaa. Kolmivuotiaana han alkoi opiskella latinaa . Yksitoistavuotiaana han luki eraan kurtisaanin oikeustaistelusta. Myohemmin han kertoi sen kokemuksen naisten alistetusta asemasta innostaneen hanet uudistajaksi. Han valmistui Oxfordista vuonna 1766 ja toimi juristina mutta turhautui Englannin lain epajohdonmukaisuuteen.

Ajan mittaan hanen ajatuksensa ja kirjoituksensa saivat huomiota, vaikuttivat poliittisiin puolueisiin ympari maailmaa ja kerasivat hanelle laajan oppilaspiirin. Oppilaisiin kuului James Mill , jonka pojan kummisedaksi han ryhtyi. Kaksikko kasvatti pojasta yhdessa lapsineron ja merkittavan liberaalifilosofin nimelta John Stuart Mill .

Ranskan vallankumouksessa Bentham oli aatteellinen taustavaikuttaja kirjeenvaihtonsa kautta, mutta kun hanet vuonna 1792 valittiin maan kunniakansalaiseksi, han esitti paheksuntansa jakobiinien kasiin paatyneen vallankumouksen muuttumisesta vakivaltaiseksi.

Vuonna 1823 Bentham ja John Stuart Mill perustivat Westminster Review -lehden filosofisen radikalismin aanenkannattajaksi. Lehteen kirjoitti myohemmin Edwin Chadwick , josta Bentham toivoi turhaan tyolleen jatkajaa. ^[1]

Ihmisena Benthamia on kuvattu varikkaaksi ja omaperaiseksi, sulkeutuneeksi mutta ystavalliseksi ja elamanmyonteiseksi. Han puuttui epakohtiin intohimoisesti ja jopa epakaytannollisen pikkutarkasti.

Bentham vaati koulutusta tarjottavan myos niille, jotka eivat olleet varakkaita tai eivat kuuluneet anglikaaniseen kirkkoon ( Oxford ja Cambridge vaativat molempia).

Benthamin ruumista sailytetaan (hanen testamenttinsa mukaisesti) "omakuvaksi" (auto-icon) kutsutussa lasikaapissa Lontoon University Collegessa , joka oli ensimmainen hanen kriteerinsa tayttanyt yliopisto, ja toisinaan hanet tuodaan "osallistumaan" julkisiin tilaisuuksiin. Kaapissa sailyttamisen mahdollistaa testamentin toinen kohta, jossa ruumis maarataan vuorattavaksi oljilla. Sen jalkeen se oli puettava vaatteisiin ja asetettava kaappiin. Yliopiston satavuotisjuhlassa vuonna 1926- ja 150-vuotisjuhlissa vuonna 1976 se vietiin osallistumaan yliopistoneuvoston kokoukseen, joka totesi, etta se on lasna mutta ei aanesta. Yliopiston mukaan on pelkka myytti, etta omakuva antaisi ratkaisevan aanen tasatulokseen paattyvissa aanestyksissa.

Paan palsamointi ei onnistunut, ja se vaurioitui, ja siksi ruumiille valmistettiin vahapaa. Oikeaa paata sailytettiin kaapissa ruumiin vieressa. Paa kuitenkin joutui useasti opiskelijakepposten kohteeksi, ja se varastettiin useita kertoja. Nykyisin paa on varastoitu muualle.

Bentham julkaisi vuonna 1776 anonyymisti kirjoituksensa "Fragment on Government". Siina han kritisoi William Blackstonen "Commentaries"-kirjoitusta ja tuli nain lordi Shelburnen tietoisuuteen. Vuonna 1780 ilmestyi Introduction to Principles of Morals and Legislation ja vuonna 1787 Koron vapauden puolustus , joka sai korkosaantelya kannattaneen Adam Smithin muuttamaan mieltaan. Bentham teki myos lukuisia pienia kaytannon ehdotuksia. Naihin kuuluu Panopticon (suom. Panoptikon ), jossa han ehdottaa paitsi parannuksia vankilaan, myos keinon valvoa vankeja vahemmalla henkilokunnalla, mita on myohemmin pidetty jatkuvan tarkkailun vertauskuvana (ks. Michel Foucault ). Tarkeita Benthamin myohempia teoksia olivat Discourse on Civil and Penal Legislation (1802), Punishments and Rewards (1811), Parliamentary Reform Catechism (1817) ja A Treatise on Judicial Evidence . Hanen luotettu ystavansa, poliitikko John Bowring toimitti hanen yksitoistaosaiset kootut teoksensa (1843).

Tietosanakirjan (1906) mukaan Bentham vastusti ankarasti "taikauskoista" kunnioitusta kaikenlaisia vanhoja "ennakkoluuloja" kohtaan, jotka hanen mielestaan estavat inhimillista onnellisuutta. ^[2]

Benthamin on joskus vaitetty olleen ensimmainen ja suurin filosofinen radikaali . Han seka esitti oikeudellisia ja sosiaalisia uudistuksia etta loi etiikan, jolla perusteli nama. Utilitarismin periaatteita olivat jo muut liberaalit esittaneet, mutta Bentham systematisoi ne koherentiksi moraalikoodiksi.

Utilitarismin mukaan tuli pyrkia "suurimpaan onnellisuuteen mahdollisimman monelle" (fraasi oli jo Hutchesonin kaytossa) eli maksimoida yhteenlaskettu onnellisuus. Benthamin mukaan kaikki: miehet, naiset, lapset, koyhat, vammaiset, erirotuiset, eriuskoiset, jopa elaimet, olivat samanarvoisia. John Stuart Mill nimesi aatteen ja kehitti sita edelleen muun muassa teoksessaan Utilitarismi (1863), joidenkuiden mielesta taydelliseksi, toisten mielesta taas han aristokratisoi sen, mita kuvaa Millin sitaatti : "onneton Sokrates on arvokkaampi kuin onnellinen sika".

Bentham ei yleensa suoraan puhunut vapaudesta, koska han ei mielestaan osannut muotoilla kasitetta riittavan selkeasti, vaan piti utilitarismia ohjenuoranaan. Toisaalta hanen johtopaatoksensa siita olivat pitkalti, joskaan eivat taysin, liberaaleja.

Jotkut "naiivit utilitaristit" ovat ehdottaneet, etta siina teoreettisessa tilanteessa, jossa yhden yksilon kidutus toisi suunnattomasti enemman onnea muille kuin karsimysta talle, kidutus olisi oikeutettua. Kuten P. J. Kelly on huomauttanut kirjassaan Utilitarianism and Distributive Justice: Jeremy Bentham and the Civil Law , Bentham kannatti tallaisten yksilonvapauden rikkomusten kieltoa lailla, koska sellaiset lait luovat ihmisille turvallisuuden, joka on suuremman onnen perusta. Kellyn mukaan Bentham ei kannattanut muutaman uhrausta monen onneksi (tata ei pida tulkita aarimmilleen: han kannatti perintoveroa ja maltillista sosiaaliturvaa). ^[3]

Bentham ei myoskaan pitanyt naiivia hedonismia toimivana tiena kestavaan onneen, ainakaan ihmisen kaltaisille alyllisille olennoille, mutta silti utilitarismi on ollut jatkuvasti kritiikin kohteena muun muassa "korkeaa moraalista siveellisyytta" vaativien konservatiivien taholta.

Benthamin yksinkertainen ja tasa-arvoinen ihmiskasitys oli liikaa monelle romantiikan ihmiskasityksen omaksuneelle, jotka halveksivat kaikkea normaalia ja keskinkertaista. Myos Karl Marx kritisoi Benthamia muun muassa sanoin: tuo 1800-luvun tavallisen porvarijarjen typeran pikkumainen, loyhasuinen oraakkeli - - mita naiivimman kuivasti han edellyttaa, etta uudenaikainen poroporvari - - on normaali-ihminen . Ei Bentham edellyttanyt keneltakaan kansanhuveissa viihtymista, han vain hyvaksyi sen. Keskeinen jakolinja oli myos siina, etta Marx puhui Hegelin tavoin yhteison edusta, kun taas Bentham ei tunnustanut valtiolle mitaan ylitsekayvaa etua, vaan katsoi valtion ainoaksi tehtavaksi kansalaistensa palvelemisen: "Enta sitten yhteison etu, mita se on? ? Sen muodostavien jasenten etujen summa."

Benthamia on sanottu "ensimmaiseksi feministiksi". Yli kymmenen vuotta ennen kuin Mary Wollstonecraft julkaisi uraauurtavan teoksensa Vindication of the Rights of Women (1792), naisille tasa-arvoa vaatinut Bentham oli kirjoittanut naisten "orjamaisesta" asemasta lahes kaikkialla maailmassa. Bentham vaati naisille myos oikeutta aanestaa ja olla ehdokkaina vaaleissa seka oikeutta avioeroon. Han kritisoi sita, etta naisilta vaadittiin paljon tiukempaa seksuaalimoraalia kuin miehilta. Myos hanen oppilaansa J. S. Mill on yha tunnustettu feminismin uranuurtaja. ^[4]

Teoksessaan Introduction to the Principles of Morals and Legistlation Bentham arvosteli jyrkasti sita, etta monissa maissa naisten oikeuksia evattiin vaittamalla heidan olevan henkisesti kehittymattomampia kuin miehet. Benthamin koko poliittinen heratys tapahtuikin hanen kiinnostuttuaan 11-vuotiaana naisten oikeuksista. ^[4]

Bentham oli ensimmaisia filosofeja, jotka halusivat poistaa homoseksuaalisuuden kiellon ja sallia tasa-arvoiset oikeudet homoseksuaaleille. ^[5] Kahdessa postuumisti julkaistussa esseessaan (kirjoitettu 1785 ja 1814) han esitti yksityiskohtaisen loogisen argumentaation homoseksuaalisten suhteiden stigmatisointia vastaan.

Essee "Offences Against One's Self" puolusti homoseksuaalisuuden dekriminalisointia. ^[6] Kirjoitus julkaistiin vasta vuonna 1931, koska sen katsottiin kirjoitushetkella uhanneen yleista moraalia. ^[7] Vaikka Bentham kirjoitti homoseksuaalisuuden olevan "epanormaali taipumus", kirjoitus tuomitsi yhteiskunnan reaktion asiaan, jonka Bentham sanoi olevan yksityinen asia - yhdyntaan pakottamista vastaan oli jo muita lakeja.

Bentham oli naimaton. Han aikoi kahdesti naimisiin, mutta ensimmaisella kerralla hanen isansa esti liiton ja toisessa nainen ei suostunut. ^lahde?

• Robinson, Dave & Groves, Judy (2003). Introducing Political Philosophy . Icon Books. ISBN 1-84046-450-X .

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jeremy Bentham .

Benthamin teoksia verkossa

• "Critique of the Doctrine of Inalienable, Natural Rights," in Anarchical Fallacies , vol. 2 of Bowring (ed.), Works , 1843. (englanniksi)
• "Offences Against One's Self"

Muuta

• Sweet, William: Jeremy Bentham The Internet Encyclopedia of Philosophy . (englanniksi)
• The Bentham Project ( Arkistoitu ? Internet Archive). University College London. (englanniksi)
• Jeremy Bentham ( Arkistoitu ? Internet Archive). Extensive collection of links to writings by and about Bentham. (englanniksi)
• Jeremy Bentham's Life and Impact (englanniksi)
• Hayry, Matti: Elainten vallankumous ? Jeremy Bentham vastaan muu maailma . niin & nain 3/2000, 14?17.

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Chile Espanja Ranska BnF data Argentiina Katalonia Saksa Italia Israel Yhdysvallat Ruotsi Latvia Japani T?ekki Australia 2 Kreikka Korea Kroatia Alankomaat Puola Portugali Vatikaani Tieteilijat CiNii Henkilot Deutsche Biographie Trove 2 Muut Europeana SNAC IdRef