Jeesuksen toinen tuleminen
eli
paruusia
(
kreik.
παρουσ?α
,
par?sia
tai
parousia
)
[1]
tarkoittaa
kristinuskon
odotusta
Jeesuksen
paluusta, jonka yhteydessa hanen on maara tayttaa loput
Raamatun
messiaanisesta ennustuksesta. Jeesuksen toinen tuleminen on keskeinen osa kristillista
eskatologiaa
eli
lopun aikojen
tapahtumia koskevia oppeja.
Myos islamiin sisaltyy oppi Jeesuksen paluusta lopun aikoina.
Useimmat kristilliset suuntaukset odottavat Raamatussa kuvattua Jeesuksen toista tulemista eli paluuta. Nakemykset eri kristillisten suuntausten parissa vaihtelevat, mutta nykyaan suhteellisen harvat yrittavat tehda tarkkaa kuvausta Raamatun osien vertauskuvallisilta vaikuttavien profetioiden perusteella. Yleisesti on hyvaksytty, etta Jeesus tulee tuomitsemaan maailman (
viimeinen tuomio
) ja perustamaan
Jumalan valtakunnan
eli tayttamaan Raamatussa
messiaasta
annetun profetian.
Myos muissa
Uuden testamentin
kirjoissa on viitattu usein toiseen tulemiseen. Myos lukuisten
Vanhan testamentin
kohtien on tulkittu kertovan tuosta tapahtumasta.
Koraanissa Jeesus on paljon nakyvammin esilla kuin
Muhammed
, mutta hanen toista tulemistaan ei mainita. Jeesuksen tehtavista lopun aikoina aletaan kirjoittaa vasta 800-luvulla, kun islamilaista teologista kirjallisuutta alkaa ilmestya.
[2]
Jeesuksen rooli tassa vaiheessa on nahtavissa jo kalifi
Abd al-Malikin
apokalyptisessa Jeesus-kultissa, jossa pian tulevaa maailmanloppua odotettiin tapahtuvaksi Jerusalemissa, minne sita varten oli rakennettu
Kalliomoskeija.
Jeesuksen asema lopun aikojen ruhtinaana vastaa kristillista kasitysta, mutta on saanut paljon uusia vivahteita. Jeesus ei tule tuomitsemaan ihmisia
Viimeisella Tuomiolla
, vaan saapuu sotimaan
Antikristusta
vastaan. Jeesuksen rinnalla esiintyy myos toinen messiaaninen hahmo,
Mahdi
. Nain islamilaisessa
eskatologiassa
on rinnakkain kaksi messiaanista sankaria:
[3]
≫Muhammad on sanonut: Kansakunta, jonka alussa olen mina, jonka lopussa on Jeesus, Marian poika, ja jonka keskella on Mahdi, ei voi tuhoutua.≫
Lopun aikojen tuloa ennakoi Antikristuksen
(ad-Dajjal)
saapuminen, maanjaristykset, auringon nouseminen lannesta ja yleinen tapojen turmelus. Sodan Antikristusta vastaan aloittaa
Mahdi
, joka tuo mukanaan oikeudenmukaisuuden ja ajaa vaaryyden pois.
?iialaiset
katsovat, etta han on katkeytynyt 12. imaami, mutta
sunnit
eivat ole siita yhta varmoja.
Jeesus palaa maan paalle sotimaan yhdessa
Mahdin
kanssa muslimina roomalaisia ja Antikristusta vastaan. Han laskeutuu valkoiseen minareettiin Damaskoksen itaosassa. Jeesuksen paluu tapahtuu perjantaina, muslimien aamurukouksen aikana. Jeesus surmaa Antikristuksen Luddin portin luona, sarkee ristit, tappaa siat ja lopettaa
jizya
-veron tarpeettomana, koska kristittyja tai juutalaisia ei enaa ole.
[4]
[5]
Han voittaa myos Gogin ja Magogin. Jeesus tuomitsee ihmisia islamin lain,
?arian
, mukaan, menee naimisiin arabialaisen naisen kanssa ja saa lapsia
[6]
. Jeesus kuolee ennen viimeista tuomiota, ja hanet haudataan Medinaan Muhammedin viereen.
[7]
≫Muhammad on sanonut: Jumala lahettaa Jeesuksen, Marian pojan, hahmossa joka muistuttaa Urwa bin Mas'udia. Jeesus etsii Antikristuksen ja surmaa hanet. Taman jalkeen kuluu seitseman vuotta, joiden aikana kenenkaan kahden ihmisen valilla ei ole vihamielisyytta.≫
Jeesuksen asema lopun aikojen ruhtinaana on
Jaakko Hameen-Anttilan
mukaan saanut nostetta islamin sisaisista kiistoista. Sunnimuslimit halusivat kaventaa Mahdin merkitysta tuomalla hanen rinnalleen Jeesuksen toisena lopun aikojen sankarina.
[3]
- ↑
Paruusia
evl.fi
.
Arkistoitu
17.12.2019. Viitattu 17.12.2019.
- ↑
Patrick Sookhdeo:
Understanding Islamic Theology
, s. 218. Isaac Publishing, 2013.
- ↑
a
b
Hameen-Anttila, Jaakko:
Jeesus, islamin profeetta
, s. 131?132, 155?156. Kirjapaja, 2006.
- ↑
Sookhdeo, 2013, s. 258?259
- ↑
Al-Bukhari:
(49)Chapter: The advent (descent) of 'Isa (Jesus), son of Maryam (Mary) alayhis-salam
Sahih al-Bukhari, Prophets, Vol. 4, Book 55, Hadith 657
. sunnah.com.
- ↑
Sartola, Pekka:
Islam: Ystava vai vihollinen?
, s. 202?210. Turku: Ajanteos, 2006.
ISBN 952-99597-1-0
.
- ↑
Sookhdeo, 2013, s. 259