Janne Ahonen
Henkilotiedot
Koko nimi	Janne Petteri Ahonen
Syntynyt	11. toukokuuta 1977 (ika 47) Lahti , Suomi
Makihyppaaja
Lempinimi	Rane Kuningaskotka
Pituus	184 cm
Seura	Lahden Hiihtoseura
Suksimerkki	Fischer
Maailmancup
Kaudet	1992 ? 2008 , 2009 ? 2011 , 2013 ? 2018
Voitot	36
Palkintokorokkeella	108
Tietolaatikko paivitetty 27. lokakuuta 2018
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mitalit
Maa:   Suomi
Makihyppy
Olympialaiset
Hopeaa	Salt Lake City 2002	joukkuemaki
Hopeaa	Torino 2006	joukkuemaki
MM-kilpailut
Kultaa	Thunder Bay 1995	joukkuemaki
Kultaa	Trondheim 1997	normaalimaki
Kultaa	Trondheim 1997	joukkuemaki
Kultaa	Val di Fiemme 2003	joukkuemaki
Kultaa	Oberstdorf 2005	suurmaki
Hopeaa	Lahti 2001	normaalimaen joukkuemaki
Hopeaa	Lahti 2001	suurmaen joukkuemaki
Hopeaa	Oberstdorf 2005	suurmaen joukkuemaki
Pronssia	Lahti 2001	suurmaki
Pronssia	Oberstdorf 2005	normaalimaki
Lentomaen MM-kilpailut
Hopeaa	Kulm 1996	henkilokohtainen kilpailu
Hopeaa	Planica 2004	henkilokohtainen kilpailu
Hopeaa	Planica 2004	joukkuekilpailu
Hopeaa	Kulm 2006	joukkuekilpailu
Hopeaa	Oberstdorf 2008	joukkuekilpailu
Pronssia	Vikersund 2000	henkilokohtainen kilpailu
Pronssia	Oberstdorf 2008	henkilokohtainen kilpailu

Janne Petteri Ahonen (s. 11. toukokuuta 1977 Lahti ) ^[1] on suomalainen makihyppaaja .

Ahonen on makihypyn kaksinkertainen maailmanmestari henkilokohtaisessa kilpailussa ( Trondheim 1997 ja Oberstdorf 2005 ), seka moninkertainen MM-hopea- ja pronssimitalisti lentomaessa, normaalimaessa seka suurmaessa. Ahonen on maailmancupin kokonaiskilpailun voittaja kausilta 2003?2004 ja 2004?2005 seka ainoa viisinkertainen Keski-Euroopan makiviikon voittaja (1998?1999, 2002?2003, 2004?2005, 2005?2006 ja 2007?2008). Joukkuekilpailuissa han on kolminkertainen maailmanmestari. Nelinkertainen nuorten maailmanmestari (kaksi henkilokohtaista ja kaksi joukkuekilpailussa). Henkilokohtaista olympiamitalia han ei ole urallaan saavuttanut.

Ahosen valmentajana toimii hanen veljensa Pasi Ahonen seka Jari Larinto ^[2] , ja han edustaa Lahden Hiihtoseuraa .

Ahonen ilmoitti lopettavansa uransa kesalla 2008. Hanelle jarjestettiin viela jaahyvaiskilpailu, johon kutsuttiin monia huippuhyppaajia. ^[3] Ahonen kuitenkin ilmoitti maaliskuussa 2009 palaavansa takaisin makikisoihin kaudeksi 2009 ? 2010 . ^[4] Kauden viimeisen kilpailun eli normaalimaen SM-kisojen jalkeen Ahonen ilmoitti jatkavansa viela ainakin yhden kauden ajan, ja ilmoitti paatavoitteikseen kaudelle 2011 Keski-Euroopan makiviikon ja Oslon pohjoismaisten hiihtolajien maailmanmestaruuskilpailut. 5. maaliskuuta 2011, Oslon maailmanmestaruuskisoissa, Ahonen ilmoitti lopettavansa uransa kuluvan kauden jalkeen ^[5] .

Ahonen palasi jalleen kilpailemaan kaudelle 2013?2014 paatavoitteenaan vuoden 2014 olympialaiset . Olympialaisten ollessa kaynnissa Ahonen ilmoitti jatkavansa uraansa viela ainakin vuodella kevaaseen 2015 saakka. Ilmoitus laukaisi mediassa spekulaatiot mahdollisesta jatkosta myos seuraaviin olympialaisiin 2018 saakka. ^[6] Ahonen ilmoitti vuoden 2016 alussa jatkavansa uraansa ainakin viela Lahden MM-kisoihin 2017 saakka. ^[7] Kevaalla 2017 Ahonen ilmoitti jatkavansa uraansa ainakin vuoden 2018 talviolympialaisiin saakka. ^[8] Ahonen osallistui Pyeongchangin talviolympialaisiin 2018 ja oli normaalimaessa 40:s, suurmaessa 27:s, joukkuemaessa 8:s ja nailla sijoituksillaan paras suomalainen. Kisojen jalkeen Ahonen ilmoitti jatkavansa viela hyppaamista. ^[9] Ahonen ilmoitti lokakuussa 2018 lopettaneen kilpauransa makihyppaajana. ^[10] Maaliskuussa 2020 Ahonen ilmoitti jatkavansa uraansa ja osallistuvansa kevaan SM-kilpailuihin. ^[11]

Ura [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ennen aikuisten huipulle nousemista Ahonen voitti nuorten MM-kultaa vuonna 1993. Samana vuonna han paasi 15-vuotiaana myos aikuisten MM-kisoihin Falunissa , jossa han kilpaili suurmaessa. Seuraavalla kaudella Ahonen voitti nuorten MM-kullan lisaksi ensimmaisen MC-osakilpailunsa Engelbergissa .

Kaudella 1994?1995 Ahonen voitti arvostetun Garmisch-Partenkirchenin uudenvuodenpaivankilpailun. Ahosen ensimmaisen kierroksen hyppy kantoi vain 78 metria, mutta Suomi teki protestin vauhtimaen ladulle pudonneesta lumesta. Protesti hyvaksyttiin ja Ahonen hyppasi uusintahypylla uuden makiennatyksen 114 metria. Kun toinenkin hyppy kantoi 112 metria, Ahosen 247,6 pistetta riittivat kilpailun voittoon lahes kuuden pisteen erolla itavaltalaiseen Andreas Goldbergeriin . Makiviikon kokonaiskilpailussa Ahonen oli kolmas. ^[12] Thunder Bayn MM-kilpailut tuottivat joukkuemaailmanmestaruuden seka kaksi henkilokohtaista 9. sijaa. Maailmancupin yhteispisteissa sijoitus oli kolmas, kuten seuraavalla kaudella 1995?1996 . Tuolloin han voitti lentomaen MM-hopeaa Kulmissa.

Trondheimin MM-kisoissa 1997 Ahonen voitti ensimmaisen maailmanmestaruutensa normaalimaessa noustuaan ensimmaisen kierroksen kahdeksannelta sijalta yllatysvoittoon. Normaalimaen kultamitalin lisaksi Ahonen voitti maailmanmestaruuden myos joukkuemaessa. Naganon olympialaiset 1998 toivat myohemminkin turhankin tutuksi kayneen 4. sijan normaalimaessa. Seuraavalla kaudella 1998?1999 Ahonen voitti ensimmaista kertaa Keski-Euroopan makiviikon, mutta kausi tuotti myos pettymyksia. Ramsaun MM-kisoissa 1999 Ahonen oli kaikissa, niin normaali-, suur- kuin joukkuemaen kilpailussakin, neljas. Han myos johti pitkaan maailmancupia, mutta joutui loppukaudesta taipumaan Saksan Martin Schmittille ja jai toiseksi.

Vuonna 2000 Ahonen voitti pronssia lentomaen MM-kilpailuissa ja oli kolmas maailmancupissa. Palkintopallisijoja kauden aikana kertyi perati 16. Vuoden 2001 MM-kotikisoissa, kotimaissaan Lahdessa han otti henkilokohtaisen pronssimitalin suurmaessa ja kaksi joukkuehopeaa. Maailmancup-kausi 2001?2002 alkoi karsiutumisella toiselta kierrokselta. Ahonen karsi kauden aikana sitkeasta tekniikkavirheesta, joka vinoutti hyppyjen suuntausta vasempaan. Lopulta syy loytyi alaselan vammasta, jonka kuntoon saatuaan Ahonen nousi takaisin huipulle juuri ennen olympialaisia. Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002 tuloksena oli kuitenkin tutuksi tullut neljas sija normaalimaessa ja joukkuemaen hopea. Kyseinen hopeamitali tuli mita katkerimmin, silla Suomi havisi kilpailun voittaneelle Saksalle pienimmalla mahdollisella erolla, 0,1 pisteella.

Toistaiseksi viimeisimman joukkuemaen MM-kultansa Ahonen voitti Val di Fiemmen MM-kilpailuissa 2003 . Samalla kaudella han voitti toisen kerran Keski-Euroopan makiviikon, jonka aikana han myos voitti Innsbruckin osakilpailun. Seuraavana vuonna Ahonen voitti ensimmaista kertaa maailmancupin ja hopeaa lentomaen MM-kilpailuissa, seka henkilokohtaisessa etta joukkuekilpailussa. Maailmancup-kamppailu oli tiukkaa Ahosen ja Norjan Roar Ljøkelsøyn valilla, mutta eroa Ahosen hyvaksi jai lopulta 10 pistetta. Kauden aikana Ahonen voitti kolme osakilpailua ja sijoittui perati 13 kertaa kolmen parhaan joukkoon.

Kausi 2004?2005 oli Ahosen dominoima. Han voitti toistamiseen maailmancupin ja 12 osakilpailua, mika oli ennatys yhden kauden voitoissa kauteen 2008?2009 asti. Niin ikaan Ahosen kuuden osakilpailun voittoputki on ennatys, johon tosin loppukaudesta ylsi myos Matti Hautamaki , kauden 2007?2008 alussa Thomas Morgenstern ja kaudella 2008?2009 Gregor Schlierenzauer . Ahonen voitti Keski-Euroopan makiviikon jo kolmatta kertaa voittamalla kolme ensimmaista osakilpailua ja sijoittumalla Bischofshofenissa toiseksi. Makiviikon jalkeen Ahosta vaivasi sitkea flunssa seka myohemmin murtunut kylkiluu. Ahonen teki tasta huolimatta loistokkaan paluun Oberstdorfin MM-kisoihin voittamalla suurmaesta kultaa ja normaalimaesta pronssia. Lisaksi Suomen joukkue saavutti hopeaa Oberstdorfissa suurmaen joukkuekilpailussa. Willingenissa Ahonen hyppasi 152 metrin "haamuhypyn", eli pisimman hypyn, mita suurmaessa on koskaan hypatty. Kauden ainoa todellinen vastoinkayminen tuli vasta paatoskisassa Planicassa , kun voitosta taistellut Ahonen liiti viimeisella hypyllaan vaarallisen pitkalle (240 metria), kaatui hyppynsa ja mursi hantaluunsa .

Kauden 2005?2006 maailmancupin Ahonen aloitti hienosti. Ennen Torinon olympialaisia kaytiin 14 henkilokohtaista osakilpailua, joissa han sijoittui joka kerta kuuden parhaan joukkoon, voittaen kaksi kertaa ja sijoittuen palkintokorokkeelle yhdeksan kertaa. Keski-Euroopan makiviikolla Ahosen lahin uhkaaja oli Jakub Janda , jonka kanssa Ahonen otti makiviikon historian ensimmaisen jaetun voiton. Myos maailmancupissa Ahosen pahin vastustaja oli Janda, jonka kauden aloitus oli viela parempi kuin Ahosella. Viisi voittoa ensimmaisista yhdeksasta kilpailusta, ja makiviikon jalkeen Jandan johto Ahoseen maailmancupin kokonaispisteissa oli 117 pistetta, mutta seuraavan kahden osakilpailun jalkeen ennen olympiataukoa eroa oli enaa 51 pistetta. Torinon kisat olivat Ahoselle pettymys ja kauden kaannekohta, kun henkilokohtaista olympiamitalia ei tullutkaan, sijoitusten ollessa normaalimaessa kuudes ja suurmaessa yhdeksas. Maailmancupin osakilpailut Torinon jalkeen eivat sujuneet Ahoselta enaa alkukauden tapaan ja parhaaksi sijoitukseksi jai viimeisen osakilpailun kymmenes sija Planicassa . Maailmancupin kokonaispisteissa eroa Jandaan jai lopulta 127 pistetta ja Ahonen oli toinen.

Kausi 2006?2007 oli Ahoselle vaikea; ensimmaista kertaa urallaan han jai taydella maailmancup-kaudella ilman palkintokorokesijoituksia. Maailmancupin loppupisteissa han sijoittui lopulta kahdeksanneksi. Sapporon MM-kisoissa 2007 Ahonen sijoittui suurmaessa kuudenneksi ja normaalimaessa han oli 14.

Kaudella 2007?2008 Ahonen kuitenkin palasi takaisin huipulle ottamalla historiallisen viidennen makiviikon kokonaisvoittonsa, jattaen taakseen Jens Weißflogin saavuttamat nelja voittoa. Samalla han nousi maailmancup-voittojen maarassa (36) ohi Weißflogin (33). Ahosta parempaan ovat tassa pystyneet vain Gregor Schlierenzauer , Matti Nykanen ja Adam Małysz . Garmisch-Partenkirchenin uudenvuoden kilpailussa 2008 Ahonen saavutti sadannen maailmancupin palkintopallisijoituksensa. Kyseista tilastoa han johtaa ylivoimaisesti ennen Adam Małyszia (92 palkintopallisijoitusta). Helmikuussa 2008 Ahonen saavutti henkilokohtaisen pronssimitalin seka joukkuehopean lentomaen MM-kisoissa Oberstdorfissa. Naiden mitalien myota han sivuaa Matti Nykasen ennatysta aikuisten arvokilpailuiden mitalien maarassa (19). Viimeisen mitalinsa ennen valivuottaan Ahonen nappasi 28.3.2008 Rukalla jarjestetyssa kisassa voittamalla suurmaen Suomen mestaruuden. Se oli hanen uransa kahdestoista Suomen mestaruus.

Aiemman ilmoituksensa mukaisesti Janne Ahonen lopetti makihyppyuransa 9. heinakuuta 2008 Lahdessa jarjestetyn jaahyvaiskilpailun jalkeen. Hanen jaahyvaiskisaansa oli eri lahteiden mukaan seuraamassa 11 500?15 000 ihmista paikan paalla. Viimeisen, tosin naytosluontoisen, kisansa Janne onnistui voittamaan kohtalaisen ylivoimaisesti. ^[13]

Ahonen valittiin vuoden urheilijaksi vuonna 2005. Vuoden 2008 Urheilugaalassa Ahonen sai kaksi Uuno-palkintoa. Erikoispalkinnon pitkasta urheilu-urastaan ja Vuoden sykahdyttavin hetki -palkinnon makiviikon voitostaan. Makihyppyuransa jalkeen han vastasi A-maajoukkueen hyppypuvuista. ^[14]

Ahonen sai kunnian toimia Suomen joukkueen lipunkantajana Naganon ^[15] ja Pyeongchangin olympialaisten ^[16] seka Lahden maailmanmestaruuskilpailuiden avajaisissa seka vuosina 2001 etta 2017 ^[17] .

Paluu makikisoihin [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Janne Ahosen tekemasta paatoksesta jatkaa makihyppyuraansa kaudella 2009?2010 tuli tieto 8. maaliskuuta 2009. Tavoitteekseen Ahonen ilmoitti palkintokorokkeelle nousemisen. Han sanoo, ettei tule kilpailemaan taytta maailmancupin kiertuetta, mutta tavoitteena on kuitenkin ottaa paikka Suomen makijoukkueessa seka Keski-Euroopan makiviikolle etta Vancouverin 2010 talviolympialaisiin . ^[18] Ahonen kilpaili ensimmaisen kerran paluunsa jalkeen joukkuekisassa Lahdessa 18. syyskuuta 2009. Ahosen joukkue Lahden Hiihtoseura voitti kilpailun. Seuraavan paivan henkilokohtaisessa kilpailussa Ahonen voitti mestaruuden ennen Harri Ollia .

Kausi 2009?2010 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Maailmancup-kauden Ahonen aloitti sijoittumalla Kuusamon henkilokohtaisessa osakilpailussa 34:nneksi. Makiviikolla Ahonen sijoittui palkintokorokkeelle kolmesti oltuaan toinen Oberstdorfissa 29. joulukuuta 2009, kolmas Innsbruckissa 3. tammikuuta 2010 ja toinen Bischofshofenissa 6. tammikuuta 2010. Makiviikon kokonaiskilpailussa han sijoittui toiseksi.

Olympialaisten normaalimaen kilpailussa Ahonen sijoittui jo kolmatta kertaa olympialaisissa neljannelle sijalle, jaaden pronssimitalista viiden pisteen paahan. ^[19] Suurmaessa Ahonen oli 31. vetaydyttyaan kilpailun toiselta kierrokselta koekierroksella sattuneen kaatumisen seurauksena. ^{[20] [21]}

Ahonen osallistui viela vammastaan huolimatta vuoden 2010 makihypyn SM-kisoihin. Siella han saavutti normaalimaen henkilokohtaisessa kilpailussa hopeaa ja joukkuekilpailussa kultaa. Suurmaen kilpailu peruttiin huonojen tuuliolosuhteiden vuoksi. ^[22] Hieman sen jalkeen Ahonen paljasti jatkavansa uraansa ainakin kaudelle 2010?2011 asti. Kauden 2011 viimeiset hyppynsa Ahonen hyppasi Lahden Salpausselan kisoissa ^[23] .

Vuodet 2013?2020 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tammikuussa 2013 Ahonen ilmoitti palaavansa toistamiseen makihyppaajaksi. Han palasi maailmancupiin kaudeksi 2013?2014 paatavoitteenaan ensimmainen henkilokohtainen olympiamitali vuoden 2014 olympialaisissa Sot?issa . ^[24] Kaudella 2013?2014 Ahonen sijoittui yhdeksanneksi Lillehammerin suurmaen osakilpailussa. ^[25] Titisee-Neustadin sunnuntaiosakilpailussa han sijoittui viidenneksi, mika on hanen paras sijoituksensa maailmancupissa toisen paluunsa jalkeen. ^[26] Sot?in olympialaisissa 2014 han sijoittui suurmaessa 22:nneksi, normaalimaessa 29:nneksi ja joukkuekilpailussa kahdeksanneksi. Falunin MM-kilpailuissa 2015 han sijoittui normaalimaessa 15:nneksi ja suurmaessa 19:nneksi. Lahden MM-kilpailuissa 2017 Ahonen oli suurmaen 23:s, normaalimaen 25:s, sekajoukkuemaen 11:s ja joukkuemaen kuudes.

Ahonen edusti Suomea vuoden 2018 Pyeongchangin talviolympialaisissa jo seitsematta kertaa. ^[27] Suurmaessa han sijoittui 28:nneksi ^[28] ja normaalimaessa 40:nneksi ^[29] .

Ahonen ilmoitti lokakuussa 2018 lopettaneen kilpauransa makihyppaajana. ^[10] Maaliskuussa 2020 han ilmoitti paluustaan kilpailun pariin. ^[11] Ahonen osallistui tammikuussa 2022 jarjestettyihin makihypyn SM-kilpailuihin ja saavutti SM-pronssia suurmaen kilpailusta. ^[30] Helmikuussa 2022 Salpausselan kisoissa han hyppasi naytoshypyn joukkuemaen kilpailun tauolla. ^{[31] [32]}

Saavutukset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kaksi henkilokohtaista maailmanmestaruutta (suurmaki 2005, normaalimaki 1997)
• Kaksi henkilokohtaista MM-hopeamitalia (lentomaki 1996 ja 2004)
• Nelja henkilokohtaista MM-pronssimitalia (lentomaki 2000 ja 2008, suurmaki 2001, normaalimaki 2005)
• Joukkuemaailmanmestari ( 1995 , 1997 ja 2003 )
• Kuusi MM-joukkuehopeaa (suurmaki 2, normaalimaki 1 ja lentomaki 3)
• Olympialaisten joukkuehopeamitalisti ( 2002 ja 2006 )
• Kaksi henkilokohtaista nuorten maailmanmestaruutta ( 1993 ja 1994 )
• Kaksi nuorten joukkuemaailmanmestaruutta ( 1993 ja 1994 )
• Maailmancupin voittaja ( 2004 ja 2005 )
• Kesa-GP:n kokonaiskilpailu: 1 voitto ( 2000 ), 1 hopea ja 1 pronssi
• Eniten Keski-Euroopan makiviikon voittoja ( 1999 , 2003 , 2005 , 2006 ja 2008 )
  • Muut palkintosijat kolme hopeaa, ja kaksi pronssia, makiviikoilla yhteensa yhdeksan osakilpailuvoittoa
• 36 osakilpailuvoittoa maailmancupissa
• Toiseksi eniten henkilokohtaisia palkintokorokesijoja maailmancupissa kerannyt hyppaaja (108)
• Kaikkien aikojen eniten maailmancup-pisteita kerannyt hyppaaja (15 529)
• Toiseksi eniten maailmancupin osakilpailuvoittoja yhdella kaudella (12)
• Eniten perakkaisia osakilpailuvoittoja kaudella (6) (jaettu ennatys Matti Hautamaen, Thomas Morgensternin, Gregor Schlierenzauerin ja Ry?y? Kobayashin kanssa)
• Pisin hyppy 233,5 metria pystyssa pysyen. (240 metria kaatumalla Planicassa 2005)
• SM-kilpailuissa 22 kultaa (13 henkilokohtaista ja 9 joukkuekilpailussa), 8 hopeaa (4 henkilokohtaista ja 4 joukkuekilpailussa) seka 5 pronssia (5 henkilokohtaista) ^[33]

Makiennatyksen haltija seuraavissa hyppyrimaissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Willingen ( Saksa ): 152 m (vuonna 2005)
• Engelberg ( Sveitsi ): 141 m (vuonna 2004)
• Liberec ( T?ekki ): 139 m (vuonna 2004)
• Harrachov ( T?ekki ): 145.5 m (vuonna 2004)

Sijoitukset maailmancupin kokonaiskilpailussa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• 1992?93 : 50.
• 1993?94 : 10.
• 1994?95 : 3.
• 1995?96 : 3.
• 1996?97 : 8.
• 1997?98 : 9.
• 1998?99 : 2.
• 1999?00 : 3.
• 2000?01 : 5.
• 2001?02 : 15.
• 2002?03 : 4.
• 2003?04 : 1.
• 2004?05 : 1.
• 2005?06 : 2.
• 2006?07 : 8.
• 2007?08 : 3.
• 2009?10 : 11.
• 2010?11 : 44.
• 2013?14 : 31.
• 2014?15 : 58.
• 2016?17 : 50.

Maailmancupin osakilpailuvoitot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yksityiselama [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Janne Ahonen avioitui Tiia Monica Ahosen (o.s. Jakobsson) kanssa vuonna 2004. Ahosilla on vuonna 2001 syntynyt, julkisuudessakin esiintynyt Mico -poika ja toinen, vuonna 2008 syntynyt Milo-poika. ^[34] Janne Ahosen nuorempi veli Pasi Ahonen (s. 17. toukokuuta 1981 ) on myos entinen makihyppaaja ja osallistui urallaan kahteen maailmancupin osakilpailuun. ^[35]

Janne Ahonen harrastaa moottoripyoria ja kiihdytysajoa . Parhaimmillaan Ahonen on sijoittunut FIA:n kiihdytysajon EM-kisoissa viidenneksi vuonna 2010 ^[36] ja perusti vuonna 2011 oman kiihdytysautotallin, joka kantaa nimea ART. Tallin nimi tulee kirjaimista Ahonen Racing Team. Ahonen makihyppyvalmentaa vanhempaa poikaansa Mico Ahosta. Ahonen ompelee myos makihyppypukuja, paaasiakkaanaan Suomen Hiihtoliitto . ^[37]

Ahonen lopetti alkoholin kayton elokuussa 2013. ^[38] Ahonen aloitti tyon Suomen moottoripyoramuseossa Lahdessa helmikuussa 2022. ^[39]

Saavutukset kiihdytysajossa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• 2003 Competition (Comp) SM-pronssi
• 2004 Competition (Comp) Suomen mestari, Pohjoismaiden mestari
• 2005 Competition (Comp) SM-hopea, Ruotsin mestari, Pohjoismaiden mestari
• 2006 Competition (Comp) SM-hopea, Ruotsin mestari, Pohjoismaiden mestari
• 2006 Euroopan ennatys 6,985/307 km/h (ensimmainen kuuden sekunnin Comp B/D -aika Yhdysvaltain ulkopuolella)

Muuta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 2009 Ahonen oli kilpailemassa Pelkokerroin -ohjelman urheiluspesiaalissa, jossa mukana oli myos toinen entinen makihyppaaja, Matti Nykanen . ^[40] Ahonen sijoittui jaksossa toiseksi. Ahonen on toiminut Ylen asiantuntijana makihypyn kaudesta 2019?2020 alkaen.

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Janne Ahonen .

• Janne Ahonen Kansainvalinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
• Ahonen, Janne & Holopainen, Pekka:  Kuningaskotka . Kustannusosakeyhtio Teos, 2009. ISBN 978-951-851-225-0 .
• Ylen Elava arkisto: Janne Ahonen
• Ahosen drag racing -kilpatalli ART ( Arkistoitu ? Internet Archive)

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset ISNI VIAF Kansalliset Saksa Suomi (KANTO) T?ekki Henkilot Yle