Ionosfaari tarkoittaa planeetan kaasukehan ylaosan kerrosta, jossa kaasukehan molekyylit ovat ionisoituneet tahden sateilyn vaikutuksesta, ja se muodostaa magnetosfaarin sisimman osan. Esimerkiksi Maalla ja Jupiterilla on ionosfaarit. Maan ionosfaari on noin 50–400 kilometrin korkeudella ilmakehan ylimmissa kerroksissa. Maan ionosfaarissa ilmakehan molekyylit ovat ionisoituneet auringon sateilyn vaikutuksesta. Ionosfaari muodostaa magnetosfaarin sisimman osan. Kaytannollista merkitysta ionosfaarilla on esimerkiksi radioaaltojen peilautumisen muodossa. Tama mahdollistaa kommunikaation radioaaltojen avulla paljon nakyvaa horisonttia pidemmalle.

Kerrokset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• D-kerros sijaitsee mesopaussin alapuolella, muodostuu paivalla ja heijastaa alle 50 kHz:n ^lahde? radioaaltoja, mutta myos vaimentaa voimakkaasti 0,3?3 MHz taajuuksisia radioaaltoja. D-kerroksessa esiintyy paaosin vetyatomien ionisoimia typpioksidi (NO) -molekyyleja.
• E-kerros eli Heaviside-kerros (nimetty loytajansa Oliver Heavisiden mukaan) ulottuu noin 90?120 kilometrin etaisyydelle maapallosta. Se syntyy Auringon noustessa, ollen minimissaan yolla ja se heijastaa alle 1 MHz:n radioaaltoja. Ilmahehku sijaitsee nailla main ja aiheutuu siita kun vapaat elektronit yhtyvat takaisin ioneihin. E-kerros heijastaa satunnaisesti kesaaikaan myos VHF-taajuisia radioaaltoja n. 150 MHz asti (E _s ).
• F-kerros koostuu paaosin atomaarisen hapen ioneista. Se sisaltaa kaksi tiheampaa kohtaa:
  • F ₁ -kerros sijaitsee noin 200 km:n korkeudella.
  • F ₂ -kerros eli Appleton-kerros (nimetty brittifyysikko Edvard Victor Appletonin mukaan) noin 300 km:n korkeudella. Tama kerros on varsin pysyva luonteeltaan, silla ionien ja elektronien yhtyminen, joka kerroksen aiheuttaa on varsin hidasta johtuen pienesta ilmantiheydesta.
  • F-kerrokset heijastavat lyhyita radioaaltoja, Suomessa auringonpilkkumaksimin aikoihin pystyluotauksessa n. 7?15 MHz:n ja minimin aikaan noin 4?5 MHz:n aaltoja. Vastaavasti radioaalto taipuu horisontin taa matalilla heijastuskulmilla pilkkumaksimin aikoihin talviaikaan jopa 40?50 MHz taajuuksille asti ja pilkkuminimin tienoilla 10?20 MHz. Suurempitaajuuksiset aallot menevat kerrosten lapi.

Vaikutuksia ja ilmioita [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ionosfaarissa esiintyvat hairiot aiheuttavat mm. vaihteluita Maan magneettikentassa . Naita voimakkaita vaihteluita kutsutaan magneettisiksi myrskyiksi ja ne aiheuttavat hairioita radioliikenteelle. Magneettiset myrskyt aiheutuvat Auringosta syoksyvista vety-ytimista ja kalsiumioneista , jotka saavat mm. revontulet aikaan. ^[1]

Ionosfaarissa esiintyvia ilmioita ovat muun muassa:

• Mogelin-Dellingerin hairio, joka aiheutuu Auringon ultraviolettisateilyn valiaikaisesta voimistumisesta. Lyhyiden radioaaltojen absorptio kasvaa ja pitkien radioaaltojen heijastuskyvyn paraneminen. Ionosfaarissa on myos voimakkaita sahkovirtoja ; jopa kymmenia tuhansia ampeereja .
• Faraday-kiertyma , joka tarkoittaa sahkomagneettisen aallon polarisaatiotason kiertymista. Kiertyma on suoraan verrannollinen ionosfaarin vapaiden ionien maaraan. Kiertyman vaikutus alkaa nakya matalilla mikroaaltotaajuuksilla (~1 GHz) ja sita pienemmilla taajuuksilla.
• revontulet

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ionosfaari Wikimedia Commonsissa