Internointi tarkoittaa (1) yleisvaarallisten henkiloiden pitamista turvasailossa, (2) viholliskansalaisten eristamista sotatilan aikana ja (3) totalitaarisissa maissa hallinnon vihollisten sulkemista keskitysleireille. ^[1] Kiinni ottamiseen ei tarvita yksilolliseen tekoon liittyvaa syyta, vaan vain ryhmaan kohdistuva epailys siihen kuuluvien mahdollisesti tuottamasta vaarasta. Internointi toimeenpannaan muun muassa silloin, kun maat ajautuvat sotatilaan eika vihollismaan kansalaisten anneta enaa toimia vapaasti toisen osapuolen hallussa olevilla alueilla.

Laajan internoinnin aloittivat buurisodan aikana britit , jotka aitasivat vastustajan siviilivaestoa piikkilangoin eristettyihin keskitysleireihin . Toisen maailmansodan aikana Yhdysvallat internoi suuren maaran japanilaisperaista ja saksalaista ^[2] vaestoa.

Puolueettomat maat internoivat sodan osapuolten sotilaita ja sotakalustoa vakuuttaakseen osapuolet siita, ettei puolueeton maa suosi tai salli sotatoimia omalta alueeltaan toista osapuolta vastaan.

Suomessa internoitiin valvontakomission maarayksesta jatkosodan paatyttya Saksan ja Unkarin kansalaisia. Nama internointileirit olivat toiminnassa kesaan 1947 saakka, jolloin loput internoidut karkotettiin Neuvostoliiton miehitysvyohykkeelle Saksaan. ^[3]

Yhdysvaltojen Guantanamon vankileiri ja Kiinan uudelleenkoulutusleirit Xinjiangissa ovat esimerkkeja uuden vuosituhannen internoinnista.

• Suomalaiset internointileirit toisen maailmansodan jalkeen
• Amerikanjapanilaisten internointi

• Mikko Maattala, Vihollisina vangitut. Internointileirit neuvostosuhteiden valikappaleina 1944?1947 , Atena 2011. ISBN 9789517967594
• Niklas Jensen-Eriksen, Saksan ja Unkarin kansalaisten seka heidan suomalaisten puolisoidensa internointi 1944-1947, Kansallisarkisto, 2009. ISBN 978-951-53-3200-42009

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Internointi Wikimedia Commonsissa