Ilkivalta
siina merkityksessa, jossa sanaa kaytetaan
Suomen rikoslaissa
, on tahallista hairion aiheuttamista esimerkiksi meluamalla muualla kuin yleisella paikalla tai yleisolta suljetussa
virastossa
,
toimistossa
, liikkeessa tai
tehtaassa
tai muussa vastaavassa paikassa. Ilkivaltaa on myos hairion aiheuttaminen tarpeettomilla puhelinsoitoilla virastoon, toimistoon, liikkeeseen taikka muuhun vastaavaan paikkaan, samoin kuin vaaran
halytyksen
aiheuttaminen kayttamalla
julkisen kulkuneuvon
hatajarrua
tai halytinta muutoin kuin hatatilanteessa. Suomessa ilkivallasta seuraa
sakkorangaistus
.
[1]
Yleisella paikalla tapahtuvasta ilkivallasta eli hairion aiheuttamisesta esimerkiksi meluamalla julkisella paikalla rangaistaan
jarjestyslain
perusteella jarjestysrikkomuksena.
Yleisessa kielenkaytossa ilkivallaksi nimitetaan myos toisen omaisuuden tahallista vahingoittamista. Tallaisesta teosta kaytetaan yleisesti myos nimitysta
vandalismi
, varsinkin kun havitysvimma kohdistuu kulttuurielaman tuotteisiin
[2]
. Sana juontuu alun perin
kansainvaellusten
aikaisesta
vandaalien
heimosta, joka havitti
Galliaa
ja
ryosti Rooman
vuonna 455
[3]
. Sanan ”vandalismi” (
ransk.
vandalisme
) keksi ranskalainen piispa ja poliitikko
Henri Gregoire
. Han kaytti sita ensi kerran Ranskan
kansalliskonventissa
vuonna 1794 pitamassaan puheessa, jossa han rinnasti
Ranskan vallankumouksen
kiihkeimpana aikana
tapahtuneen taideteosten ja muistomerkkien tuhoamisen vandaalien
Roomassa
harjoittamaan havitykseen.
[4]
Suomen rikoslain
35 luvussa toisen omaisuuteen tai tekijan yhdessa muiden kanssa omistaman omaisuuden vaurioittamisesta tai havittamisesta kaytetaan nimitysta
vahingonteko
. Siita rangaistaan sakolla tai
vankeudella
enintaan yhdeksi vuodeksi, torkeissa tapauksissa jopa neljaksi vuodeksi.
[5]
[6]
Lievissa tapauksissa rangaistusseuraamus on sakko.
[7]
Paljon vaaraa aiheuttava ilkivaltateko voi tuoda tekijalleen syytteen myos
liikenneturvallisuuden vaarantamisesta
tai
tapon
yrityksesta.
[8]
Eraissa tapauksissa kyseessa voi olla myos
hautarauhan
tai
kotirauhan
rikkomisen muoto.
- Rantala, Risto (toim.): Perustieto. Akateemisen tietosanakirja. Otava 1993.
ISBN 951-1-12579-6
- ↑
Suomen rikoslaki, 17 luvun 13 §
(
Arkistoitu
? Internet Archive)
- ↑
Rantala 1993, s. 974
- ↑
Vandal
Britannica Academic, Encyclopædia Britannica
. Encyclopædia Britannica Inc. Viitattu 1.7.2018.
(englanniksi)
- ↑
Arto Kivimaki & Pekka Tuomisto:
Rooman keisarit
, s. 392. Karisto, Hameenlinna 2001.
- ↑
a
b
Rikoslaki (19.12.1889/39), 35 luku - Vahingonteko, 1 § Vahingonteko
(
Arkistoitu
? Internet Archive) Ajantasainen lainsaadanto, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014
- ↑
a
b
Rikoslaki (19.12.1889/39), 35 luku - Vahingonteko, 2 § Torkea vahingonteko
(
Arkistoitu
? Internet Archive) Ajantasainen lainsaadanto, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014
- ↑
a
b
Rikoslaki (19.12.1889/39), 35 luku - Vahingonteko, 3 § Lieva vahingonteko
(
Arkistoitu
? Internet Archive) Ajantasainen lainsaadanto, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014
- ↑
Alyton ilkivalta voi tuoda paljastuneelle tekijalle ankaran syytteen
YLE. Viitattu 26.12.2012.
- Koski, Sami & Rissanen, Mika & Tahvanainen, Juha:
Havityksen historiaa: Eurooppalaisen vandalismin vuosisadat
. Jyvaskyla: Atena, 2007.
ISBN 978-951-796-490-6
.