Hulluus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
William Hogarthin piirros The Interior of Bedlam .

Hullu on vanha nimitys ihmisille, joiden kaytos poikkeaa huomattavasti yhteison normeista, usein mielenterveyden jarkkymisen vuoksi. Mielenterveysongelmat ovat niin arka aihe, etta monista mielenterveysongelmaisen nimityksista on tullut poliittisesti epakorrekteja ja loukkaavia. Sanan hullu tilalle mielenterveysongelmaisen nimitykseksi onkin useampaan kertaan keksitty muita sanoja, kuten mielipuoli , mielenvikainen , mielisairas , mielenterveyspotilas ja mielenterveyskuntoutuja .

Monissa kansanperinteissa hulluuden syyksi katsottiin yliluonnollinen paha olento, kuten demoni tai piru . Paha olento oli kiinni tai sisalla ihmisessa ja hallitsi, riivasi tata. Myos sielun tai jonkun sielun osan , tai suojelushengen, kuten enkelin tai jumalan poistuminen ihmisesta tai ihmisen luota saattoi aiheuttaa hulluuden. Hulluus, kuten monet muutkin sairaudet ja ongelmat, voitiin parantaa palauttamalla vaarassa paikassa oleva olento takaisin oikeaan paikkaansa; joko haatamalla ihmiseen tullut ylimaarainen olento pois tai kutsumalla ihmiseen kuuluva olento takaisin. Pahan olennon karkotusta kutsutaan manaamiseksi .

?amanistisissa kulttuureissa usein ajateltiin, etta ihminen on pohjimmiltaan hyva, selvajarkinen ja terve, ja etta pahuus, sairaudet ja hulluus tulevat ihmisen ulkopuolelta. Hulluus ei siis ollut monissa pakanallisissa kansanperinteissa hullun ihmisen syvallinen ominaisuus, eika ihminen sinansa ollut itse sekaisin tai paha. Parantumisen mahdollisuudet riippuivat siita, oliko ihmista hallitseva olento haadettavissa, tai oliko ihmisesta karannut olento kutsuttavissa takaisin. Hullua hoitavan tietajan, parantajan tai ?amaanin kyvyt olivat tarkea tekija hoidossa. Koska ihminen itse ei ollut syypaa hulluuteensa, hanen ei valttamatta uskottu voivan paljoa vaikuttaa parantumiseensa.

Hulluus suomalaisessa kansanperinteessa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomalainen kansanperinne tunsi erilaisia hulluuden, mielisairauden ja erikoisen kaytoksen lajeja. Kalma oli sairaus, joka johtui ihmiseen suuttuneesta ja tarttuneesta kalman vaesta . Kalmaan sairastunut saattoi nahda outoja olentoja, kuten skitsofreenikko . Ihmisen saattoi taikuudella tehda hulluksi, tallaisen uhriksi joutunut oli pilattu . Ihminen saattoi myos menettaa sielunsa tai jonkun sieluolentonsa, ja tasta saattoi seurata hanelle vakavia ongelmia, myos hulluutta. Itsettomyys tarkoitti tilaa, jossa sieluolento itse oli lahtenyt omille teilleen, ja ilman sita ihminen riutui tavalla tai toisella, esimerkiksi vakavasti masentuneena tai vailla itsetuntoa. Masennusta ja saamattomuutta aiheutti myos luonto-haltijan poistuminen (luonnottomuus), seka verettomyys .

Hullua hoitavan kansanparantajan oli ensin selvitettava mista hulluus johtuu, ja vasta sitten han saattoi valita oikean hoidon. Joskus jo hulluuden syyn loytaminen vaati monimutkaisia taikakeinoja. Hoito saattoi olla edella mainitun kaltainen olennon siirto oikeaan paikkaansa.

Eras Suomessa ja Karjalassa yleinen tapa parantaa hulluja oli naiden pelastyttaminen . Kun ihminen saikaytettiin, samalla ihmista riivaava paha olento pelastyi ja lahti tiehensa.

Erikoisen kaytoksen lajeja, jotka eivat olleet varsinaisesti hulluutta, mutta muistuttivat sita, olivat esimerkiksi lumottuna ja tenhottuna oleminen, lemmen eli nykykielella sukupuolisen halun vallassa oleminen, kohtaus henkiolennon kanssa, yliluonnollinen innostus ja haltijoissaan olo .

Kylahullu on nykyisinkin kaytettava, joskus humoristinenkin nimitys maalaisyhteison silmatikuksi joutuneesta erikoisesta ihmisesta, joka ei valttamatta ole mielenvikainen. Han saattaa olla esimerkiksi taiteilija tai keksija .

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hulluus .