Hippiliike ( englannin sanasta hippies ) on 1960-luvulla voimakkaasti vaikuttanut nuorisokulttuuri ja protestiliike, joka vastusti sotaa ja kapinoi keskiluokkaisia ja konservatiivisia arvoja vastaan.

Hippiliikkeen ihanteita olivat rauhanaate , suvaitsevaisuus , "tajunnanlaajentaminen" huumeilla ja ”vapaa rakkaus” eli kapinointi vallinnutta tiukkaa seksuaalinormistoa vastaan. Liikkeen jasenten keskeisia ulkoisia tunnusmerkkeja olivat varikkaat vaatteet ja miehilla tuolloin epatavalliset pitkat hiukset.

Hippiliike oli osa laajempaa 1960-luvun kulttuurista ja poliittista kuohuntaa. 1970-luvun aikana alkuperainen hippiliike hiipui, mutta sen perinto on jaanyt vaikuttamaan eraissa myohemmissa nuorisokulttuureissa ja protestiliikkeissa .

Etymologia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sana hippi (engl. hippie ) tulee afroamerikkalaisissa jazzklubeissa 1940- tai 1950-luvulta alkaen kaytetysta adjektiivista hip , jolla tarkoitettiin tietoisuutta uusimmista trendeista. Trenditietoinen henkilo oli hipster , josta hippie oli diminutiivimuoto. Jotkut lehtimiehet alkoivat 1960-luvulla kayttaa sanaa San Franciscoon syntyneesta vastakulttuurista, minka jalkeen se levisi yleiseen kayttoon ja yhdistyi yksinomaan kyseiseen vastakulttuuriin. Hipit harvoin kuitenkaan itse kayttivat tata nimitysta itsestaan. ^[1]

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tausta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Hippiliikkeen esimuotoja on tunnistettu eraissa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kulttuuriliikkeissa, kuten saksalaisessa Lebensreformissa . Varsinainen hippiliike syntyi Yhdysvalloissa 1960-luvun alussa beatnik -liikkeen ja folkmusiikkipiirien pohjalta. Eras hippikulttuurin syntyman kannalta tarkea tekija oli Jack Kerouacin vuonna 1957 julkaistu kirja Matkalla , jossa tekija kertoi omakohtaisista yhteiskunnan ulkopuolelta keratyista kokemuksistaan ja taman elaman mukanaan tuomasta vapaudesta seka paihdekokeiluista. ^[2] Kirja tarjosi nuorisolle houkuttelevan kuvauksen vaihtoehtoisesta maailmasta, ja siita tuli suosittu. ^[3]

Psykedeelisen kulttuurin keskeisimpia henkiloita Yhdysvalloissa oli Harvardin yliopiston psykologian professorina toiminut Timothy Leary , joka kokeili persoonallisuuden muutosten tutkimuksissaan henkilokohtaisesti seka LSD:n etta psilosybiinin kayttoa. LSD:n tuoma kokemus lahenteli Learyn mielesta uudelleensyntymista . ^[4]

Vuonna 1963 professori Leary erotettiin virastaan kielteisen julkisuuden takia. Han perusti ”Sisaisen vapauden kansainvalisen liiton” ja vakuuttui yha enemman psykedeelien myonteisesta vaikutuksesta ihmisten henkisessa kehityksessa. Learylla oli vahva kytkos seuraavien vuosien yhdysvaltalaisiin hippeihin. ^{[2] [5]}

Hippiliikkeen synty ja kukoistus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Hippiliikkeen katsotaan kiteytyneen ja saaneen nimensa San Franciscossa sijaitsevassa Haight-Ashburyn kaupunginosassa noin vuosina 1965?66. Myos Kalifornian toiseen suurkaupunkiin, Los Angelesiin , muodostui hippiyhteiso. Haight-Ashburyn loysivat 1960-luvun alkupuolella beatnikit , jotka olivat paenneet pois laheiselta North Beachilta vuokrien nousun ja lisaantyvan turismin jaloista. ^[6] Paikka veti puoleensa myos yliopistokaupunki Berkeleyn radikaaleja, muusikoita ja eri alojen taiteilijoita, ja siita kehittyi vapaamielinen ja monirotuisten ihmisten tayttama vastakulttuurin keskus. Tama yhteiso houkutteli joukkoonsa myos kotinsa monista eri syista jattaneita nuoria. ^{[7] [8]} 1800-luvulla rakennetut hatarat ja ransistymaan paasseet vuokratalot kelpasivat edullisuutensa takia asunnoiksi hipeille ja beatnikeille. Vuoden 1966 aikana hipeista tuli Haight-Ashburyn suurin vaestoryhma. ^[6]

Ensimmainen San Franciscon hippiyhteison suuri tapahtuma oli Human Be-In -niminen katujuhla tammikuussa 1967. Tilaisuutta mainostettiin suurin julistein ”Heimojen kokoontumisena”. Tarkoituksena oli yhdistaa hipit, kansalaisoikeustaistelijat ja erilaiset radikaalit ryhmittymat toisiinsa. Nain yhdistyneella vaihtoehtokulttuurilla uskottiin olevan paljon paremmat mahdollisuudet vaikuttaa tulevaisuuteen. ^[9] Golden Gate Parkin nurmikoille levittaytyneet 30 000 ihmista seurasivat tapahtumaa kuunnellen paikallisten yhtyeiden happorockia ja nauttien tarjolla olevaa ilmaista marihuanaa . Tilaisuus ei yleisomenestyksesta huolimatta pystynyt yhdistamaan vastakulttuurin eri aaripaita toisiinsa. ^[10]

Kukkaistietoisuuden voimaa alettiin tietoisesti hyodyntaa Human Be-inin saaman myonteisen vastaanoton jalkeen. Alun perin maanalaiset pienet lehdet kuten San Francisco Oracle ja Los Angelesista tuleva Free Press levisivat hippikulttuurin mukana maanlaajuisiksi. Ne antoivat tayden tukensa suunnitteilla olevalle Montereyn popfestivaaleille . ^[12] Monterey Pop suunniteltiin epakaupalliseksi tapahtumaksi, jota varten perustettiin tilapainen organisaatio hoitamaan asioita musiikkipromoottorien sijasta. Monterey Popin johtokunnassa istuivat muun muassa Paul McCartney , Brian Jones , Mick Jagger , Brian Wilson ja Donovan . ^[13] Yksi konsertin esiintyjista oli kitaristi Jimi Hendrix , joka suoritti samalla lapimurtonsa Yhdysvalloissa. Tapahtuma jarjestettiin 16.?18. kesakuuta, ja se houkutteli yli 200 000 kuuntelijaa paikalle. ^[14]

Kaupallistuminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Samainen kesa nimettiin ” rakkauden kesaksi ”, jonka myota San Franciscon hipit nousivat kansainvaliseen maineeseen ja julkisuuteen. Tuhansia nuoria kulkeutui kyseisen kesan aikana hippikommuunien keskuspaikaksi muotoutuneen Haight-Ashburyn liepeille tarkoituksenaan paasta nauttimaan vapaasta elamantavasta. Heidan unelmansa jaivat vaille tayttymysta. Paikallinen yli 15 000 hipin muodostama ydinjoukko ei halunnut jakaa aluetta, ja ”nokkimisjarjestys” karkotti suurimman osan uusista tulokkaista kaduille. Vaeston maara paisui 75 000:een. ^[15] Huumeiden valittajat ja sutenoorit hyotyivat syntyneesta tilanteesta houkutellen asunnottomia nuoria mukaan omiin kayttotarkoituksiinsa. ^[16]

Kaupallisuus tunkeutui saman kesan aikana Haight-Ashburyyn. Turistibussit ilmestyivat katukuvaan. Uteliaat matkailijat halusivat nahda kirjaviin vaatteisiin pukeutuneita hippeja ja tehda ymparistoon tutustumiskaynteja. Voimakas kaupallistuminen iski kyntensa myos psykedeeliseen musiikkiin ja niiden esittajiin. Alkuperaiseen ajatukseen kuulunut ”tahteyden vierastaminen” alkoi vaihtua yha useamman muusikon kohdalla maineen, rahan ja suurten yleisomaarien tavoitteluksi. Markkinavoimat puristivat psykedeliasta yha viihteellisempaa kulutushyodyketta. ^[17]

The Mamas & the Papas -yhtyeen johtohahmo John Phillips teki kukkaiskansan aatteen ja ulkoisen olemuksen innoittamana laulun, jonka nimeksi tuli ” San Francisco ”. Laulun sai esitettavakseen jokseenkin tuntematon Scott McKenzie . Hippiaatteen ja pasifismin tunnuslauluksi noussut ”San Francisco” kuljetti rauhansanomaa ympari maailmaa, ja siita tuli yksi vuoden 1967 suurimmista hiteista. Sita myytiin yli 7 miljoonaa kappaletta. ^[18] Samasta aiheesta ideansa ammentanut The Flowerpot Men sai maistaa hetkellista menestysta laulullaan ”Let's Go to San Francisco”. Hippikesan huumaa hyodynsi myos Eric Burdon and The Animals kappaleella ”San Franciscan Nights”, joka oli omistettu Friscon oille ja siella liikkuville poliiseille , Helvetin enkeleille ja kukkaislapsille. ^[19]

Vietnamin sotaa vastaan [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Vietnamin sodan vastaiset protestit Yhdysvalloissa

Vietnamin sodan vastustaminen oli hippiliikkeen keskeisimpia yhteisia poliittisia tavoitteita. Yhdysvaltain rahoittaessa vuoden 1967 sotatoimiaan 24 miljardin dollarin budjetilla laajeni myos sotaa vastustava rauhanliike. Nuoret miehet polttivat sotilaspassejaan eri puolilla Yhdysvaltoja, ja jotkut pakenivat kutsuntoja Kanadaan . ^[20]

Historiallisesti merkittavammaksi sodanvastaiseksi protestiksi nousi lokakuussa 1967 Pentagonin ymparilla tapahtunut mielenosoitus, johon on uskottu osallistuneen arviolta 100 000 ihmista. ^[21] Eri puolilta Yhdysvaltoja tulleisiin suuriin hippijoukkoihin oli liittynyt sotaveteraaneja , mustia nationalisteja , opiskelijoita, radikaaliryhmia, useita eri naisjarjestoja seka kansalaisia kaikista yhteiskuntaluokista. He vaativat Yhdysvaltoja vetamaan joukkonsa pois Vietnamista . Mielenosoittajien maara ja heidan pilkallinen iskulauseensa ”Hei LBJ, kuinka monta nuorukaista tapatat tanaan!” murensi presidentti Lyndon B. Johnsonin arvovaltaa ja jarkytti koko kansakuntaa. ^[20] Uutistoimistot ja lehdisto levittivat kuvia vastakulttuurin protestimarsseista ja mielenosoittajien ”Rakasta, ala sodi”(”Make love, not war”) -kilvista, joista tuli hippikulttuurin tunnuslause. Mielenosoitukset muuttivat Yhdysvaltain politiikan suuntaa Vietnamissa. ^[22]

Muualla maailmassa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Hippiliike levisi kesalla 1967 myos Eurooppaan . Eurooppalaisen hippikulttuurin keskuksia olivat muun muassa Lontoo ja muut Britannian kaupungit, joissa pitkia hiuksia ja boheemeja tapoja suosinut rock- ja blueskulttuuri oli valmistellut hipeille tieta jo muutaman vuoden ajan. Sen lisaksi merkittavaksi hippikeskukseksi nousi Amsterdam . Jugoslavia sen sijaan julisti sodan hippeja vastaan, ja Kreikka kielsi epasiististi pukeutuneilta turisteilta paasyn maahan. Ranskassa kukkaiskulttuuri jai yksittaisten boheemien ilmioksi. ^[23] Intia oli lansimaalaisten hippien yleinen matkakohde 1960-luvun puolivalin tienoilla. Hipit lahtivat Intiaan hakemaan oppia itamaisista uskonnoista ja opeista. Lisaksi he olivat tervetulleita ja edullinen hintataso oli monien mieleen, mika johtikin erityisesti Goan alueella lansimaisten hippiyhteisojen nousuun rannoille. Hippiturismin vahennyttya jai alueelle viela hippeja, jotka olivat asettuneet sinne asumaan. Naiden hippiyhteisojen harrastukset musiikki, jooga, paihteet ja sodanvastaisuus kerasivat paikalle myos israelilaisia , jotka joko valttelivat asevelvollisuutta tai olivat sen suorittaneet ja halusivat muuta ajateltavaa. Rannalla jarjestetyista juhlissa musiikki myos kehittyi 1970?1980-luvulla Goa trance -tyyliksi, joka on psykedeelista elektronista musiikkia.

Liikkeen hiipuminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Woodstock oli hippiajan huipentuma.

Kristianian vapaakaupunki jai elamaan hippikauden jalkeenkin.

Monet San Franciscon hippiyhteison jasenet katsoivat jo vuoden 1967 syksylla liikkeensa alkuperaisen idean vesittyneen niin paljon, etta he jarjestivat hippiliikkeen vertauskuvalliset hautajaiset Haight-Ashburyssa saman vuoden lokakuussa. ^[16]

Liike ei kuitenkaan kuollut, vaan saavutti suurimman laajuutensa emamaassaan vuonna 1968, jolloin tehdyn tutkimuksen mukaan 0,2 prosenttia amerikkalaisista ilmoitti olevansa hippeja. Saman vuoden alkupuolella osa hipeista organisoitui heihin liittyneiden vasemmiston opiskelijaradikaalien, vapautusliikkeiden aktivistien ja taiteilijoiden kanssa perustaen kansainvalisen nuorisopuolueen YIP:n ( Youth International Party ), joka oli valmiimpi poliittiseen toimintaan. Heita johdatti kasitys, etta kunkin yksilon tajunnanlaajennus johtaisi lopulta yhteiskunnalliseen muutokseen. YIP:n protesti ei ollut kovin yhteiskunnallista, vaan sen on sanottu perustuneen lahinna vandalismin ja erilaisten ruokottomuuksien varaan. ^[24]

Woodstockin (1969) ja Englannin Isle of Wightin (1970) valtavat rockfestivaalit edustivat suurimmalle osalle ihmisista eraanlaista hippiliikkeen loppuhuipentumaa. Liike itsessaan ei kuitenkaan kuollut, vaan jatkoi toimintaansa ympari maailmaa pienemmassa mittakaavassa. 1971 perustettu Christianian vapaakaupunki Koopenhaminan lahettyvilla on tullut tunnetuksi vaihtoehtoisen asumistyylin tarjoajana ja hippihenkisten nuorten kokoontumispaikkana. ^[25]

Hippiliikkeen eri puolia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vapaa rakkaus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Hipit ottivat seksiin avoimen ja ihanteellisen asenteen. Se oli taysin vallankumouksellista 1960-luvun alun konservatiivisessa Amerikassa, jossa seksia pidettiin yha yksityisasiana. Hipeille seksi oli vapaata ja nautinnollista itseilmaisua, eika siveetonta, synnillista tai salattavaa, kuten edelliselle sukupolvelle. Hippien ”vapaan rakkauden” ihanteeseen kuului ajatus rakkauden ja seksin yhteydesta seka kasitys, jonka mukaan seksiin kuului seka vapaus valita kumppani etta vapaus valtakulttuurin saannoista ja moraalista. Kahdenvaliset suhteet kylla hyvaksyttiin, mutta niita ei enaa pidetty ainoana hyvaksyttavana suhdemuotona. Jotkut hipit pitivat mustasukkaisuutta ja omistushalua kielteisina tunteina, jotka eivat kuuluneet rakkaussuhteisiin. Hipit hyvaksyivat myos luonnollisen alastomuuden seka itsetyydytyksen . Hippiliikkeen myota Amerikassa alkoi ” seksuaalinen vallankumous ”, joka salli myos nuorille naisille esiaviollisen seksin. Toisaalta monet hippimiehet halusivat yha yllapitaa perinteisia sukupuolirooleja taloudenhoidossa, mika sai monet naiset pettymaan hippikommuunien elamaan. ^[26]

Musiikki [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Rockmusiikki kehittyi 1960-luvun nuorisoliikkeen pohjalta ja samalla ruokki sita. Toisin kuin huumeet ja seksi, rock oli luonteeltaan yhteisollista, joten siita tuli hipeille kulttuurisen viestinnan tarkea kanava. Yhdysvaltain rock-kulttuuri alkoi muuttua vuonna 1963 The Beatlesista alkaneen ” brittilaisen invaasion ” myota. Samaan aikaan maassa voimistui folkmusiikkiliike , jonka piirissa hippiliikkeen kannalta yksi nakyvimmista artisteista oli kantaa ottava Joan Baez . 1960-luvun puolivalissa rockiin alkoi tulla psykedeelisia elementteja, jotka osittain perustuivat tuolloin nuorison suosioon nousseisiin kannabikseen ja LSD:hen . Hippiliikkeen yhdessa keskuspaikassa, San Franciscon Haight-Ashburyssa , perustettiin muun muassa yhtyeet Big Brother and the Holding Company , Grateful Dead ja Jefferson Airplane . Naiden lisaksi hippiajan suurimmiksi rocktahdiksi nousivat esimerkiksi Janis Joplin ja Jimi Hendrix , joiden ennenaikaiset huumekuolemat myos muodostuivat joillekin hippiliikkeen liiallisuuksien symboleiksi. Hippiliikkeen tarkeiksi kokoontumistilaisuuksiksi ja jopa huippukohdiksi muodostuivat vuodesta 1967 alkaen jarjestetyt suuret musiikkifestivaalit, etenkin Montereyn popfestivaali ja Woodstock . 1960-luvun lopulla kovaaaninen psykedeelinen rock alkoi korvautua pehmeammalla ja introspektiivisemmalla musiikilla, jota esittivat laulaja-lauluntekijat kuten James Taylor , Carly Simon , Cat Stevens ja Joni Mitchell . ^[27]

Huumausaineet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Hipit suhtautuivat myonteisesti luonnollisina pitamiinsa huumausaineisiin, kuten kannabikseen , LSD:hen , psilosybiiniin , peyoteen ja meskaliiniin . Naita aineita kaytettiin seka nautinnon vuoksi etta henkilokohtaisena ja hengellisena itsetutkiskeluna tajunnan laajentamiseksi. Kovia synteettisia huumeita, kuten heroiinia , kokaiinia ja amfetamiinia , hippiliikkeessa sen sijaan karsastettiin, silla niita pidettiin haitallisina mielelle ja ruumiille. ^[28]

Huumekulttuurin nopeaa kasvua Yhdysvalloissa ruokki huumeiden helppo saatavuus seka hipeille tarkeiden rockartistien huumemyonteisyys. Nakyvimpia psykedeelien enteogeenisen ja vallankumouksellisen kayton puolestapuhujia oli entinen Harvardin professori Timothy Leary . LSD:n suosion kasvu vastakulttuuripiireissa johti kuitenkin aineen kieltamiseen ja voimakkaaseen valistuskampanjaan huumeita vastaan. ^[29] Vaikka useimpien hippien suhtautuminen koviin huumeisiin oli aluksi torjuvaa, moni heista siirtyi kuitenkin kayttamaan niita myohemmin. Tama lisasi hippiyhteisojen rappiota ja toi niihin vakivaltaa. ^{[16] [30]}

Yhteiskunnallisuus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Hippeja yhdisti yleisesti valtakulttuurin ja establishmentin vastaisuus ja etenkin huumelakien ja Vietnamin sodan vastustaminen. Hippikulttuuri syntyi Yhdysvalloissa keskelle vakavia yhteiskunnallisia konflikteja, kuten taistelut kansalaisoikeuksista , kylma sota , Vietnamin sota ja ydinaseiden vastaisuus. Hipit ottivat usein kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja tukivat aikakaudelle ominaisia poliittisia liikkeita, vaikka poliittinen aktivismi ei ollutkaan hippikulttuurin keskeinen teema. Hippeja osallistui protestitapahtumiin, marsseihin ja joidenkin poliittisten liikkeiden toimintaan. Moni hippi kannatti uusvasemmistoksi nimitettya liiketta. Toisaalta jotkut hipit nimenomaan torjuivat kaikenlaisen poliittisen aktivismin. Yhteiskunnallisesti tarkeinta hipeille oli rakkaus ja siita seuraava vakivallattomuuden aate, joka johti heidat sodanvastaisuuteen. Hipit vastustivat myos materialismia ja pitivat rahaa merkityksettomana hyodykkeena, jota ei pida tavoitella. ^[31] Hipit tukivat myos ymparistoliiketta . ^[32]

Jotkut hipit noudattivat Timothy Learyn ohjetta jattaytya ulos ( drop out ) valtavirtayhteiskunnan konventioista. Hipit perustivat kaupunkeihin ja maaseudulle tuhansia vaihtoehtoisia kommuuneja , joissa elettiin vapaata ja tasa-arvoista hippielamaa. Useimmat hippikommuunit olivat lyhytikaisia, mutta osa niista on sailynyt 2000-luvulle saakka. ^[33]

Uskonto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Osa hipeista kiinnostui itamaisista uskonnoista. Niista nakyvin oli totuuden syvinta olemusta etsiva Hare Krishna , joka kehittyi nykyiseen muotoonsa juuri Amerikan hippiyhteison keskuudessa.

The Beatles -kitaristi George Harrison innostui vuoden 1967 aikana intialaisesta mystiikasta niin perinpohjaisesti, etta veti mukanaan koko yhtyeen Intiaan tapaamaan uskonnollista gurua Maharishi Mahesh Yogia . Pyha mies uskoi opettavansa maailman meditoimaan kolmessa vuodessa ja havittavansa ihmiskuntien valiset sodat uudelleensyntyman valityksella. ^[34]

Itamainen mystiikka kohosi hetkellisesti muoti-ilmioksi monen julkisuuden henkilon seuratessa Beatlesin esimerkkia. Vaikka Maharishin uskonnollisen julkisivun takaa paljastuneet maalliset tarkoitusperat soivat myohemmin hanen suosiotaan, Hare Krisna -tietoisuus levisi Yhdysvalloissa hippihenkisen vaeston keskuudessa, ja uusia temppeleita avattiin. ^[35] Osa hippiyhteison jasenista oli kiinnostunut okkultismista ja magiasta , mika valmisteli tilaa new age -ilmion nousulle. Kun ilmio teki lapimurtonsa 1980-luvun lopulla, siina oli hippikulttuurista tarttunutta elamankatsomusta ja itamaista henkisyytta. ^[36]

Hippikulttuurin pimea puoli [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 1967 Haight-Ashburyyn kulkeutui myos Charles Manson , joka hakeutui paikalliseen hippikommuuniin ja kerasi ymparilleen ”Perheen”. Voimakastahtoisena ja hypnoottisena puhujana han nousi nopeasti oman pienen ryhmansa johtajaksi. Kaksi vuotta myohemmin Manson uskollisine opetuslapsineen suoritti Los Angelesin Beverly Hillsissa elokuussa 1969 rituaalimurhien sarjan, jossa yksi surmatuista oli elokuvaohjaaja Roman Pola?skin raskaana ollut vaimo Sharon Tate . ^[37]

Saman vuoden joulukuussa hippikulttuuriin liitettiin uusia kielteisia ilmioita, kun Altamontin rocktapahtumassa sahkogeneraattoria vartioimaan palkatut Helvetin enkelit puukottivat The Rolling Stones -yhtyeen konsertin aikana yhden katsojista kuoliaaksi ja pahoinpitelivat kymmenia muita. ^[38]

Alkuvuodesta 1970 taloudelliseen ahdinkoon joutunut hippiopiskelija surmasi kalifornialaisen silmakirurgin ja hanen perheensa. ^{[39] [40]} Jo aiempina vuosina useita veritoita Pohjois-Kaliforniassa tehnyt sarjamurhaaja Zodiac yhdistettiin paikallisiin hippeihin. Hanen henkilollisyytensa ei kuitenkaan koskaan selvinnyt. ^{[39] [41]} Nama tapaukset ruokkivat hippikulttuurin vastustajien kasvavia riveja. San Franciscon reportterit kaivoivat esiin okkultistisia ryhmia, jotka harrastivat ”saatanallisia” rituaaleja. Valtamedia lietsoi yleista pelkoa ja naki jokaisessa hipissa potentiaalisen massamurhaajan ainekset. ^[42] Vaikka suurin osa hippikansasta eli rauhallista elamaa, he alkoivat leimautua yha useampien silmissa ei-toivotuksi vaestonryhmaksi.

Hippiliike ja Suomi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomessa hippiliike oli hillittya, eika siita koskaan muotoutunut kovin nakyvaa nuorisokulttuuria. Sen alkumainingit rantautuivat maahan kuitenkin jo kesalla 1967 lahinna Beatles-levyjen ja ennen kaikkea singlen ” All You Need Is Love ” valityksella. Kun Jatkoaika -ohjelman juontajat vuonna 1967 etsivat Helsingissa vanhan ylioppilastalon edustalta haastataltavikseen hippeja, he tapasivat Jukka Kuoppamaen , jolla oli selva kuva hippiaatteesta: ”Ei vihata toisiaan, eika tehda pahaa vaan hyvaa ? rakastetaan!” ^[43] Laulussaan ”Kukkasen valta” Kuoppamaki pyrki tyynnyttelemaan huumeiden aiheuttamaa kohua vertaamalla niita kahviin ja tupakkaan, jotka myos olivat joskus kuuluneet kiellettyihin nautintoaineisiin. ^[43] Myohemmin hanet valittiin Suomen ensimmaiseksi hipiksi. ^[44]

Hippiaatteen henkeen sopivia vaatteita saattoi loytaa intialaisvaatteita myyvista kaupoista, mutta kovin nakyvaa osaa katukuvassa tama vaatetus ei muodostanut. Lisaksi useimmat kotimaisen hippiliikkeen edustajista olivat ”osapaivahippeja”. Suomalaisnuoret eivat olleet valmiita heittaytymaan jarjestaytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle. Hippiliikkeen kaupallistumisen mukana tulleet asiat kuten musiikki kiinnostivat nuorisoa enemman kuin aatteen vaalima vaihtoehtoinen elamantapa. ^[44] Vuosina 1968?69 huumeongelmat yleistyivat jonkin verran Suomen kaupungeissa. ^[45]

Aluksi hippikulttuuriin kuuluneet huumeet liikkuivat suurelta osalta taiteilija- ja muusikkopiireissa. Helsingissa toimivat underground -ryhmat olivat omanneet hippien arvoja ja koostuivat ihmisista, jotka olivat aiemmin kokoontuneet yhteen muun muassa Eino Leinon patsaalla. Osa oli myos matkustellut Euroopassa, kuten Tanskassa ja Englannissa, ja saanut vaikutteita sikalaisista nuorisokulttuureista. Vuonna 1967 hippikulttuuri, avantgardetaide ja kulttuuriradikalismi nousivat tarkeimmiksi yhdistaviksi tekijoiksi. ^[46] Joukko ryhman edustajia vuokrasi 1968 kevaalla KOP:lta Lonnrotinkadulla sijainneen talon. Siella jarjestettiin konsertteja, naytettiin filmeja tai kokoonnuttiin muuten vain yhteen. Osa tapahtumiin osallistuneista asui paikalla vakituisesti muun asunnon puutteessa. Saman syksyn aikana asukkaille tuli erimielisyyksia, kun he yrittivat etsia yhtenaista linjaa toiminnan jarjestamiseksi. Huoltopoliisi vaati talon vuokrasopimuksen purettavaksi epamaaraisen aineksen lisaantyessa ymparistossa. ^{[47] [48]} Poliittinen osallistuminen oli vilkkaimmillaan kesalla 1968, jolloin lahinna Yhdysvaltoja vastaan suunnatut mielenosoitukset olivat lahes jokaviikkoisia. ^[49] Marraskuussa 1968 radikaalit opiskelijaryhmat valtasivat vanhan ylioppilastalon . ^[50]

Suoraan hippien vastakulttuurista ammensi ideansa Hair -musikaali, jonka suomalainen kantaesitys oli Tampereella 6. elokuuta 1969. Hair oli peraisin Yhdysvalloista, missa se oli alkanut pyoria Broadwaylla vuotta aiemmin. Musikaalissa kasiteltiin huumeiden ja aseistakieltaytymisen lisaksi sellaisia aiheita kuten politiikka, uskonto, seksi ja eri rotujen tasa-arvo. ^[51] Tosin alkuperaisia teemoja jouduttiin pyoristamaan ennen Tampereen Popteatterin ensi-esitysta. Musikaalista tuli suuri menestys, ja sen ronski kielenkaytto ja alastonkohtaukset herattivat tunteita puolesta ja vastaan. Tielta vaistyvan vuosikymmenen teemoista nayttamotaidetta tehnytta Hairia esitettiin eri puolilla Suomea vuosina 1969?71 kaikkiaan 250 kertaa. ^[52]

Suomen kuuminta hippikesaa vietettiin vasta vuonna 1970, jolloin jarjestettiin ensimmaisen kerran Woodstockista vahvoja vaikutteita imenyt Turun Ruisrock . Psykedeelisen musiikin jalkimaininkeja hyodynnettiin myos radio-ohjelmassa Vesimiehen aika , joka avasi vuosina 1969?71 Jorma Elovaaran juontamana kuuntelijoille salatieteiden oudon maailman. ^[53]

Perinto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Alkuperaisen hippiliikkeen katsotaan hiipuneen pois 1970-luvun alussa. 1960-lukulainen protestiliike ja poliittinen aktivismi heikentyivat, ja nuorisokulttuuriin tulivat toisenlaiset tyylit, muodit ja aatteet. Kasite ”hippi” on kuitenkin sailynyt kaytossa. Sita kaytetaan yha melko yleisesti ihmisista, jotka samaistetaan tai jotka samaistuvat ulkonakonsa, musiikkimakunsa, aatteidensa tai elamantapansa puolesta 1960-luvun hippeihin. ^[54]

Alkuperaisen hippiliikkeen perintoa on nahtavissa monissa myohemmissa ilmioissa, kuten esimerkiksi 1980-luvun rauhanliikkeessa seka nykyajan luonnonsuojeluaatteessa , vihreassa liikkeessa , elainoikeusliikkeessa ja feminismissa . Osa hippien tavoittelemista uudistuksista on tavallaan toteutunut, esimerkiksi seksuaalinen vapautuminen, avoliittojen hyvaksyminen, yhteisoasuminen , yksilonvapauden lisaantyminen esimerkiksi pukeutumisessa ja ymparistonsuojelun nouseminen keskeiseen asemaan yhteiskunnallisessa paatoksenteossa. Jotkin hippiliikkeeseen yhdistetyt ilmiot, kuten rockmusiikki, ovat valilla esiintyneet myos sovinnaisen valtakulttuurin osina. Intian osavaltio Goa on eras nykypaivan ”uushippien” suurimmista keskittymista. ^[55]

Rainbow Gathering -leirit ovat 1970-luvulta lahtien pitaneet ylla hippikulttuuria. Euroopassa nama nykyajan uushippikokoontumiset ovat paihteettomia. Vuonna 2010 Rainbow Gathering -leiri jarjestettiin Leppavirralla Savossa . Pohjois-Savon poliisilaitoksen komisarion mukaan tapahtuma oli hyvin rauhallinen ja poliisin kannalta ongelmaton ja edusti ”ihailtavaa elamantyylia” ^[56] . Ita-Suomen yliopiston kulttuuriantropologian tutkijan Janne Rantalan mielesta Rainbow Gathering -tapahtumien uushippien ja alkuperaisen hippiliikkeen valinen yhteys on kuitenkin vain ihmisten ulkoinen olemus. Rantalan mukaan on silti luontevaa, etta monin tavoin 1960-luvun hippiliiketta muistuttavalle tapahtumalle halutaan antaa tuttu nimitys. ^[57]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Ala-Ketola, Marja:  Hippeja, jippeja, beatnikkeja: Amerikan 1960-luvun vastakulttuuriliikkeiden historiaa . Oulu: Pohjoinen, 1985. ISBN 951-749-008-9 .
• Burdon, Eric & Marshall, Jeff: Don't Let Me Be Misunderstood . The Mouth Press, 2002. ISBN 9781560254485
• Henderson, David: Jimi Hendrix . Love, 1984. ISBN 951-835-081-7
• Issitt, Micah L.: Hippies: a guide to an American subculture . ABC-CLIO, 2009. ISBN 9780313365720
• Nyman, Jake: Onnenpaivat . Tammi, 1995. ISBN 951-31-0573-3
• Lachman, Valentine: Tajunnan alkemistit . Like, 2009. ISBN 978-952-01-0281-4
• Lindfors, Jukka & Salo, Markku: Ensimmainen aalto: Helsingin Underground 1967-1970 . Odess, 1988. ISBN 951917835X
• MacFarlane, Scott: The hippie narrative: a literary perspective on the counterculture . McFarlane & Co Inc. ISBN 9780786429158
• Miles, Barry: Hippie . Sterling Publication Co Inc. 2005. ISBN 9781402728730
• Untenberger, Richie & Hicks, Sam & Dempsey, Jennifer: Music USA . Penguin Book, 1999. ISBN 1-85828-421-X

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hippiliike .

• Hippeja, poppareita ja nuorisoidoleita . Ylen Elava arkisto.