Himmea nuori aurinko -paradoksi on yhteensopimattomuus kahden eri Maa -planeetan alkuaikoja koskevan teorian valilla. Nykykasityksen mukaan Aurinko oli alussa huomattavasti nykyista himmeampi kuin nyt. Laskujen mukaan Aurinko olisi ollut niin himmea ja lammittanyt maata niin vahan, etta kaikki maan vesi olisi jaatynyt ja elama ei voinut syntya. ^{[1] [2]} . Toisaalta geologisten merkkien perusteella mukaan Maassa kuitenkin lainehti virtaava vesi jo 200–600 miljoonaa vuotta sen synnyn jalkeen ^[3] . Ongelman muotoilivat Carl Sagan ja George Mullen vuonna 1972 ^[4] .

Astrofysikaalisten laskelmien mukaan Auringon kirkkaus oli sen syntyessa noin 70 % ^{[3] [5]} , kun se oli nollaian paasarjassa , jonne tahdet asettuvat kutistuttuaan kaasu- ja polypilvesta. Silloin Maa olisi ollut alussa kokonaan tai suurelta osin jaakauden kourissa pitkia aikoja. Monet merkit kuitenkin viittaavat siihen, ettei nain ollut kuin korkeintaan ajoittain.

Auringon kirkkauden ollessa 0,7 nykyisesta Maan pintalampotila olisi ollut ilman edes nykyista hiilidioksidi- ja muuta kasvihuonekaasujoukkoa ?40 astetta. Nykyisten kasvihuonekaasujen kanssa se olisi ollut ?25 astetta ^[1] .

Vallitsevan nakemyksen mukaan ongelman ratkaisu on, etta Maalla olisi ollut aluksi tulivuoritoiminnan vuoksi runsaasti hiilidioksidia ja metaania sisaltanyt kaasukeha , jolla oli voimakas kasvihuonevaikutus . Erityisesti karbonyylisulfidi on saattanut tuottaa riittavan kasvihuonevaikutuksen jaatymisen estamiseksi ^[6] . Muutamien tutkijoiden mielesta kosmiset sateet ovat voineet vaikuttaa ilmakehaan ^[7]

Teoriaa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Planeetan teoreettinen pintalampotila lasketaan kaavasta

${\displaystyle T_{e}=\left({F_{s}(1-A) \over {4\sigma }}\right)^{1/4}}$

jossa T _e laskettu pintalampotila, F _s aurinkovakio eli Auringon sateilyvoima planeetan, tassa siis Maan, radan kohdalla, A planeetan sateilynheijastuskyky, ns. Bondin albedo ja ${\displaystyle \sigma }$ Stefan-Bolzmannin vakio . Tulokseksi saatava T _e antaa planeetan pintalampotilan ilman kasvihuoneilmiota . Se on Maalle noin 255 K eli ?18 °C.

Jos aurinkovakioksi asetetaan Auringon alkuperainen sateilymaara 0,7  Fs , lampotilaksi tulee 233 K eli ?40 °C, ja kasvihuoneilmiolla 262 K eli ?11 °C.

Kun tunnetaan lisaksi ilmakehan emissiivisyys , kasvihuoneilmion vaikutusta pintalampotilaan voidaan arvioida kayttamalla kaavaa:

${\displaystyle T_{s}=T_{e}\left({2 \over {2-e}}\right)^{1/4}}$

jossa T _s on pintalampotila ja e ilmakehan emissiivisyys, joka on maapallolle noin 75 % ^[8] .

Auringon kirkkauden vaihtelu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]