Hilja Riipinen
Hilja Riipinen 1920-luvulla.
Henkilotiedot
Syntynyt	30. lokakuuta 1883 Oulujoki
Kuollut	16. tammikuuta 1966  (82 vuotta) Helsinki
Ammatti	rehtori
Poliitikko
Puolue	IKL
Asema	kansanedustaja
Vaalipiiri	Uudenmaan laanin vaalipiiri
Puoliso	Heikki "Ale" Riipinen
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Hilja Elisabet Riipinen (o.s. Miklin , myoh. Metsapolku , 30. lokakuuta 1883 Oulujoki ? 16. tammikuuta 1966 Helsinki ) ^[1] oli suomalainen lapuanliikkeen jasen ja Kokoomuksen (1930?1933) ja Isanmaallisen Kansanliikkeen (1933?1939) kansanedustaja . ^[2]

Riipista pidetaan Lotta Svard -jarjeston ideologina, jolla oli merkittava vaikutus jarjeston syntyyn ja aatemaailmaan. Han paatoimitti Lotta Svard -lehtea, kuului jarjeston keskusjohtokuntaan ja johti sen Etela-Pohjanmaan piiria. Hanet syrjaytettiin jarjeston johdosta 1936 aarioikeistolaisten mielipiteidensa vuoksi, mutta han palasi jarjestoon valirauhan aikana vuonna 1941. ^[2]

Riipinen oli lapuanliikkeen radikaalin siiven merkittava taustavaikuttaja. Lapuanliikkeen lakkauttamisen jalkeen Riipisesta tuli yksi fasistisen Isanmaallisen kansanliikkeen (IKL) perustajista ja sen ainoa nakyva naispoliitikko. Riipinen toimi myos IKL:n naisjarjeston Uuden Huomenen puheenjohtajana ja jarjeston lehden paatoimittajana. ^[2]

Siviiliammatiltaan Riipinen oli kieltenopettaja. Han toimi Lapuan yhteiskoulun johtajana ja myohemmin rehtorina vuodesta 1912 vuoteen 1953. Riipinen oli varikas ja ehdoton ihminen, jonka nakemyksen mukaan sosialismi oli ihmiskunnan pahin vihollinen. ^[2]

Riipisen vanhemmat olivat maapoliisi Kristian Miklin ja Anna Charlotta Karna. Han tuli ylioppilaaksi vuonna 1902 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi vuonna 1910. Riipinen oli venajan kielen stipendiaattina Moskovassa 1905, 1909 ja 1914. ^[1] Riipisen opiskelutovereita ja myohempia opettajakollegoja olivat tuleva Lotta Svard -jarjeston ylijohtaja Fanni Luukkonen ja myohempi Suomen kansanvaltuuskunnan jasen ja SDP:n kansanedustaja Hilja Parssinen . 1930-luvulla Riipinen ja Parssinen ottivat useita kertoja kiivaasti yhteen eduskunnassa. ^[3]

Riipinen oli ammatiltaan oppikoulun opettaja ja rehtori . Han oli Lapuan yhteiskoulussa opettajana vuodesta 1906, koulun johtajana vuodesta 1912, virkaa tekevana rehtorina vuodesta 1927 ja rehtorina vuodesta 1929. ^[1] Hilja Riipinen oli naimisissa vuodesta 1911 Jyvaskylan opettajaseminaarin voimistelun ja terveysopin lehtorin ja voimistelun olympiamitalistin Heikki Aleksi Riipisen (1883?1957) kanssa. Heilla oli kaksi tytarta, jotka kuolivat nuorina ennen aitiaan ilmeisesti perinnolliseen sydansairauteen. ^[2]

Riipinen kiinnostui politiikasta Suomen itsenaistyttya. Han kuului toisen sortokauden aikana suomettarelaisiin eli myontyvyyssuunnan kannattajiin. Han oli myos naisasianainen , raittiusliikkeen ja kieltolain tukija ja kannatti muun muassa naispappeuden sallimista. Sisallissodan aikana Riipinen tuki voimakkaasti valkoisia joukkoja. Ennen maaliskuun vallankumousta han oli ihaillut keisarillisen Venajan kulttuuria, ja uskonnollisena ja raittiina siveyden puolestapuhujana naki Neuvostoliiton ja kommunismin edustavan paholaista maan paalla. Riipinen vastustikin kommunismia voimakkaasti koko elamansa. ^{[5] [6]}

Riipinen oli nakyva toimija Lapuan ja Etela-Pohjanmaan politiikassa ja yhdistyksissa. Valtakunnallisella tasolla han oli aktiivinen Lotta Svard -jarjestossa, lapuanliikkeessa ja Isanmaallisessa kansaliikkeessa IKL:ssa. Riipinen valittiin kolme kertaa eduskuntaan. Han loikkasi toisella kaudellaan Kokoomuksen ryhmasta IKL:n kansanedustajaksi ja valittiin kolmannen kerran eduskuntaan vuonna 1936 IKL:n listalta. ^[2] Suomen havittya jatkosodan Neuvostoliitolle Riipinen etsi syita tappioon Raamatusta ja varsinkin Johanneksen ilmestyskirjasta . ^[7] Sodan jalkeen Riipinen palasi opettajan ja rehtorin tehtaviinsa Lapuan yhteiskouluun. Hanelle myonnettiin kouluneuvoksen arvonimi vuonna 1953, jolloin han siirtyi elakkeelle. ^[8] Hilja Riipinen kuoli ilman lastenlapsia, yksinaisena ja eristaytyneena tammikuussa 1966. Pari kuukautta myohemmin sai ensiesityksensa Arvo Salon kirjoittama Lapualaisooppera , jossa Riipinen oli yksi henkilohahmoista. ^[9]

Muutettuaan Helsinkiin opiskelemaan Riipinen osallistui suomalaiskansallisen liikkeen toimintaan. Hanesta tuli esimerkiksi pohjalaisen osakunnan radikaalin fennomaaniryhman Pohjalaiset sihteeri. Osana nimien suomalaistamisen aaltoa han muutti vuonna 1906 sukunimensa alkuperaisesta Miklinista Metsapoluksi. Riipinen oli myos naisasianainen ja aktiivinen naisliikkeen voittoon paattyneessa taistelussa aanioikeudesta. Hanen esikuviaan olivat erityisesti Suomalaisen puolueen naiskansanedustajat Suomen Naisyhdistyksen puheenjohtaja Alexandra Gripenberg ja Hilda Kakikoski . ^[2] Riipinen oli myohemmin myos itse Suomalaisen puolueen kansanedustajaehdokkaana vuoden 1917 eduskuntavaaleissa . ^[10]

Riipinen tapasi opettajapuolisonsa Ale Riipisen Lapuan yhteiskoulussa ja heista tuli koulun johtajapari. Riipisten johtama koulu oli uskonnollishenkinen ja poliittiselta kannaltaan valkoinen . Koululla harjoitteli osin kouluaikana opettajien vetama oppilaiden suojeluskuntaosasto . Koulusta lahti lukuisia oppilaita jaakariliikkeen mukana Saksaan koulutettavaksi. Suomeen jaaneista oppilaista 41 osallistui koululaisjoukkueena sisallissotaan valkoisten puolella. ^[11]

Hilja Riipisella oli merkittava vaikutus siihen, etta valkoiset naiset eivat kantaneet aseita sisallissodassa. Etela-Pohjanmaan naiset olivat alusta saakka valkoisten joukkojen tukena kotirintamalla ja huoltotehtavissa, esimerkiksi varusteiden hankinnassa ja muonituksessa. Vuonna 1917 Riipinen laati yhdessa Helsingin Naisliiton puheenjohtajan kanssa valkoisessa lehdistossa laajalle levinneen mielipidekirjoituksen, jonka mukaan naisten tulisi keskittya vain hoiva- ja huoltotehtaviin. Tasta myos Mannerheimin kannattamasta kaytannosta tulikin vallitseva valkoisessa armeijassa. Samana vuonna Riipisen aloitteesta jarjestettiin Lapualla yksi ensimmaisista samariitti- eli ensiapukursseista, joka koulutti naisia valkoisten terveydenhuoltoon. Ensimmaiset naissairaanhoitajat lahtivat sisallissodan rintamille Lapualta. ^[12] Riipinen ilmeisesti radikalisoitui entisestaan kun han traumatisoitui nahtyaan ja otettuaan vastaan kuolleiden oppilaidensa ruumiita Lapualla toimineessa sotasairaalassa. Sisallissota teki Riipisesta loppuiakseen jyrkan kommunismin vastustajan. ^{[13] [14]}

Hilja Riipinen oli yksi Lotta Svardin keskeisista aatteellisista vaikuttajista ja ydinhenkiloista 1920-luvulla. Hanta on pidetty jarjeston ideologina. ^[15] Riipinen ajoi voimakkaasti suojeluskuntajarjeston rinnalle perustetun Lotta Svard -jarjeston rajaamista ”naiselliseen” hoiva- ja huoltotyohon aktiivisen sotatoiminnan sijasta. ^[16] Yhtena syyna suojeluskunnista erillisen jarjeston perustamiseen on pidetty Riipisen varhaista aktiivisuutta naisasialiikkeessa ja naisjarjestoissa. Oma jarjesto miesten rinnalla vain suojeluskuntajarjeston alajaoston sijasta oli merkki naisten voimasta. ^[17]

Riipinen kirjoitti 1926 lottien seinataulun 'kultaiset sanat', joista muodostui liikkeen kymmenen kaskya. Han perusti Lotta Svard -lehden ja toimi sen paatoimittajana vuodesta 1928 vuoteen 1936. ^[18] Voimakkaasti uskonnollisen Riipisen vaikutuksesta jarjeston periaatteisiin lisattiin kodin ja isanmaan rinnalle uskonto. ^[19] Tata periaatetta tulkittiin niin tiukasti, etta jarjeston jasenyys tuli mahdolliseksi juutalaisille , islaminuskoisille ja siviilirekisteriin kuuluville vasta talvisodan jalkeen. ^[20] Riipinen toimitti myos Lotta Svardin vuonna 1929 julkaiseman Valkoisen kirjan , joka oli valkoisten vuosien 1917?1918 tapahtumiin osallistuneiden naisten historiikki. ^[21]

Riipinen oli Lotta Svard -jarjeston keskusjohtokunnan jasen vuodesta 1923 ja Etela-Pohjanmaan piirin Lotta Svard -yhdistyksen puheenjohtaja vuodesta 1927. Kun piiri jakautui 1941, Riipinen jatkoi uuden itaisen piirin puheenjohtajana vuoteen 1944 saakka. Vuonna 1936 Riipinen syrjaytettiin aarioikeistolaisuutensa vuoksi Lotta Svardin keskusjohtokunnasta ja Lotta Svard -lehdesta. Jasenkuntaansa laajentamaan pyrkinyt Lotta Svard katsoi Riipisen politikoineen liian nakyvasti IKL:n puolesta. Han palasi kuitenkin jarjeston keskusjohtokuntaan valirauhan aikana ja oli sen jasen jarjeston lakkauttamiseen saakka vuonna 1944. ^[19]

Riipinen oli marraskuun 1929 ensimmaisesta kansalaiskokouksesta lahtien mukana lapuanliikkeessa. ^[22] Hanesta tulikin yksi lapuanliikkeen ydinhenkiloista ja myohemmin yksi aktiivisimmista puhujista liikkeen puhetilaisuuksissa eri paikkakunnilla. Hanella oli merkittava taustarooli seka valittajana lapuanliikkeeseen osallistuneiden henkiloiden valilla etta Vihtori Kosolan nousussa liikkeen johtoon. ^[23] Riipinen piti Lapuan toisessa kansalaiskokouksessa puheen, joka osaltaan vei liikkeen radikalismin tielle, kun han vaati ”miesten tekoja”. Isku Tyon Aanen kirjapainoon on saattanut olla Riipisen ajatus. ^[24]

Riipinen valittiin eduskuntaan 1930 Kokoomuksen ryhmassa paaosin lottien aanilla, mutta myos lapuanliikkeen kannattajien tuella. Kansanedustajana ja perustuslakivaliokunnan jasenena han edisti erityisesti lapuanliikkeen ajamien kommunistilakien hyvaksymista. ^[25] Riipisesta tuli ehdottoman esiintymisensa vuoksi tunnettu hahmo suomalaisessa politiikassa ja han sai kutsumanimen "Hurja-Hilja". ^[2] Riipinen oli lapuanliikkeen kannattaja sen loppuun saakka ja kannatti myos liikkeen loppunaytosta Mantsalan kapinaa . Kapinan kukistuttua han ilmaisi avoimesti pettymyksensa presidentti P. E. Svinhufvudin toimintaan. Riipinen piti myohemmin puheen kansankokouksessa, jossa juhlittiin Vihtori Kosolan vapautumista vankilasta taman Mantsalan kapinan seurauksena saaman vankilatuomion jalkeen. ^[26]

Lapuanliikkeen lakkauttamisen jalkeen Riipisesta tuli yksi sen seuraajan Isanmaallisen kansanliikkeen perustajajasenista. Vuoden 1933 eduskuntavaalien jalkeen han loikkasi Kokoomuksesta IKL:n eduskuntaryhmaan. ^[4] Kansanedustajana Riipinen teki lakiesityksia varsinkin koulutuspolitiikasta, mutta esitti myos kuolemantuomion ottamista kayttoon. ^[28] Aarioikeistolaisessa IKL:ssakin han kuului puolueen oikeaan aarilaitaan yhdessa Elias Simojoen kanssa. Sisapoliittisten olojen rauhoituttua molemmat putosivat eduskunnasta, kun IKL menetetti kuusi paikkaa vuoden 1939 vaaleissa . Molemmat olivat toisaalta myos ilmoittaneet, etta eivat halunneetkaan jatkaa. Riipinen oli pettynyt politiikkaan ja ei oikeastaan edes kaynyt kunnon vaalikampanjaa. ^[29]

Riipinen oli IKL:n ainoa nakyva naispoliitikko ja johti myos puolueen Uusi Huomen -naisjarjestoa, mutta hanet syrjaytettiin radikalisminsa vuoksi jarjeston johdosta vuonna 1936. Puolueen miehet pelkasivat Riipisen johtavan liikkeen naiset tekoihin, jotka olisivat vahingollisia koko puolueen maineelle. ^[30] Taustalla vaikuttivat myos toisen puolueen aarilaidan aktiivin teot, silla Elias Simojoen johtaman Sinimustat -jarjeston sekaantuminen Viron sisapolitiikkaan johti kansainvaliseen huomioon ja nuorisojarjeston kieltamiseen 23. tammikuuta 1936. ^[31] Tinkimaton Riipinen perusti tyylilleen uskollisena IKL:sta riippumattoman Uusi Huomen -naistenlehden, jonka paatoimittajaksi han ryhtyi. ^[10]

Riipinen oli hyvin varikas persoona. Han oli ehdottoman raitis kieltolain kannattaja ja pyrki terveelliseen, periaatteidensa mukaiseen elamaan. Hanen poliittiset mielipiteensa olivat mustavalkoisuuteen saakka ehdottomia. Sosialismi oli Riipisen suurin vastustaja lapi hanen elamansa. ^[10] Valtioneuvos Karl-August Fagerholm kirjoitti myohemmin muistelmissaan Hilja Riipisen olleen hanen tapaamistaan poliitikoista fanaattisin, "ja kun poliittinen naishenkilo on fanaattinen, hanen fanaattisuudellaan ei ole aarta eika laitaa". ^[32] Jyrkan ja hyokkaavan esiintymisensa vuoksi Riipinen saikin kutsumanimet ”Hurja-Hilja” ja ”eduskunnan l'enfant terrible”. Vuonna 1934 hanet suljettiin viikoksi eduskuntatyosta eduskunnan puhemiehen herjaamisen vuoksi. ^{[13] [10]} Jo 1920-luvulla Riipinen oli poistunut Lapuan kunnallisvaltuuston kokouksista jos paatokset eivat miellyttaneet hanta. Myos opettajana Riipinen jakoi mielipiteet. Hanta pidettiin toisaalta loistavana opettajana, mutta monet oppilaat ja opettajat myos vaihtoivat muihin kouluihin, koska eivat pystyneet toimimaan Riipisen kanssa. ^[10] Riipista luonnehdittiin loistavaksi esiintyjaksi ja puhujaksi. ^[33] Hanesta tuli myohemmin yksi rovastinrouva Ellen Salpakarin esikuvista Vaino Linnan romaanissa Taalla Pohjantahden alla . ^[34] Han on yksi henkiloista myos Arvo Salon kirjoittamassa Lapualaisoopperassa . ^[35]

Hilja Riipinen ihaili avoimesti Saksan ja Italian johtajia Adolf Hitleria ja Benito Mussolinia , mita han ei koskaan myohemminkaan katunut. Lahes taydellisesti saksan hallinnut Riipinen vieraili Saksassa vuonna 1934 ja kirjoitti Ajan Suunta -lehteen hurmioituneen matkakuvauksen. Saksan ja Neuvostoliiton valinen Molotov?Ribbentrop-sopimus elokuussa 1939 oli Riipiselle suuri jarkytys ja pettymys, mutta jatkosodan alkuvaiheet kesalla ja syksylla 1941 han koki ”Suomen suurena aikana”. Viela kevaalla 1945, jolloin Hitlerin Saksa oli jo luhistumassa, Riipinen kannatti sodan jatkamista Saksan rinnalla. ^[36] Riipinen oli todennut 1930-luvulla, etta jokaisen maan olisi loydettava oma tiensa isanmaalliseen heraamiseen. Hitler ja Mussolini tekivat kuitenkin hanen nakemyksensa mukaan hyvaa tyota heikentaessaan Neuvostoliittoa, ateismia ja kommunismia. ”Fasismi” oli Riipisen mielesta vain kommunistien IKL:lle antama nimitys. ^[37]

Poliittisten olojen muututtua sotien jalkeen Riipinen pelkasi joutuvansa vangituksi ja piti sen varalta ladattua pistoolia tyopoytansa laatikossa. ^[20] Erkki Vasaran vaitostutkimuksen mukaan Riipinen kannatti eugeniikkaa ja katsoi, etta ”henkisesti tahi ruumiillisesti rappiolla olevat eivat kelpaa tulevien sukujen perustajiksi”. Riipinen naki maailman taistelutantereena, jossa vastakkain olivat ”yleismaailmallisuususko neuvostojuutalais-moskovalais-merkeissa” ja ”patriotismi-isanmaallisuus”. Juutalaisia han piti ahneina, rikkaina, isanmaattomina kiskureina. ^[38]

• Nimipaivat : kaksiosainen naytelma Lottien ja Suojeluskunnan iltamia varten . Lotta Svard keskusjohtokunta, Helsinki 1926 ^[1]
• Junkkarit  : kaksi naytoksinen naytelma. Lotta-Svard julkaisu n:o 6. Helsinki 1927 ^[1]
• Kun se alkoi : viisiosainen naytelma vapaussodasta . Otavan naytelmakirjoja 32. Otava 1944 ^[1]

• Lyhyt katsaus Lapuan yhteiskoulun kymmenvuotiskauteen : puhe yhteiskoulun 10-vuotisjuhlassa teoksessa Kertomus Lapuan yhteiskoulun toiminnasta lukuvuonna 1913-1914 . Vaasa 1914
• Seitseman kirjetta nuorelle sisarelle : ajatuksia omistettu kehitysiassa oleville tytoille . Otava 1925
• Naisasialiike ja lottatyo . Lotta-Svard julkaisu n:o 7. Sortavala 1927
• Nainen papiksi, nainen pappina : alustus Suomen naisyhdistyksen yleiskokouksessa Helsingissa 21. X. 1928 . Suomen naisyhdistys, Helsinki 1928
• Rauhanaate ja rauhantyo . Lotta-Svard julkaisu n:o 12. Helsinki 1929
• Kommunisminvastainen kansanliike : esitelma L-S. yhdistyksen vuosikokouksessa 25.3.1930 , pitanyt Hilja Riipinen. Helsinki 1930
• Onko kommunismi valistustyolla kukistettavissa? : esitelma lottapaivilla Jyvaskylassa kesakuun 28 paivana 1930 . Lotta-Svard julkaisu n:o 17. Helsinki 1930
• Etela-Pohjanmaan lotat : Lotta Svard, Etela-Pohjanmaan piiri  ; toimituskunta Hilja Riipinen ym. Etela-Pohjanmaan naisten huolto-saatio, Lapua 1965

• Ivan Turgenjev : Metsamiehen muistelmia  ; suomentanut Hilja Riipinen. WSOY 1931, 2. painos 1952, 5. painos 2000 (alkuteos Записки охотника ) ^[1]

Kirja- ja artikkelilahteet

• Fagerholm, K.-A.:  Puhemiehen aani . Helsinki: Tammi, 1977. ISBN 951-30-3981-1 .
• Hentila, Seppo :  Pitkat varjot : muistamisen historia ja politiikka . Helsinki: Kustannusosakeyhtio Siltala, 2018. ISBN 9789522345141 .
• Kotioja, Eeva: Reippaat tytot ja rohkeat pojat ? nuorisonkansallismielinen kasvatus suomessa vuosina 1934?1938. Kasvatus & Aika , 1.9.2014, 2014. vsk, nro 3, s. 49-60. Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seura. Artikkelin verkkoversio (PDF) . Viitattu 25.3.2020.
• Nevala-Nurmi, Seija-Leena:  Perhe maanpuolustajana : sukupuoli ja sukupolvi Lotta Svard- ja suojeluskuntajarjestoissa 1918-1944 . Vaitoskirja, Tampereen yliopisto. Tampere: Tampere University Press, 2012. ISBN 9789514487439 . Vaitoskirjan verkkoversio (PDF) .
• Siltala, Juha :  Lapuan liike ja kyyditykset 1930 . Helsinki: Otava, 1985. ISBN 9511087169 .
• Silvennoinen, Oula & Tikka, Marko & Roselius, Aapo :  Suomalaiset fasistit : mustan sarastuksen airuet . Helsinki: WSOY, 2016. ISBN 9789510401323 .
• Sulamaa, Kaarle:  Hilja Riipinen ? Lapuan lotta . Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13497-3 .
• Vares, Vesa & Uola, Mikko & Majander, Mikko:  Kansanvalta koetuksella . Sarjassa Suomen eduskunta 100 vuotta, Osa 3. Helsinki: Edita, 2006. ISBN 9513745430 .
• Virtanen, Aarni:  "Toimikaa, alkaa odottako" : Vihtori Kosolan puheiden muutokset 1929-1936 . Vaitoskirja, julkaistu sarjassa Jyvaskyla studies in humanities. Jyvaskyla: University of Jyvaskyla, 2015. ISBN 978-951-39-6396-5 . Vaitoskirjan verkkoversio (PDF) .

Verkkolahteet

• Kirjasampo: Riipinen, Hilja  (biografia) Kirjasampo.fi . Kirjastot.fi. Arkistoitu 30.5.2016. Viitattu 24.3.2020.
• Sulamaa, Kaarle: Riipinen, Hilja Biografiskt lexikon for Finland . 4.7.2013. Svenska litteratursallskapet i Finland. Arkistoitu 1.6.2018. Viitattu 25.3.2020. (ruotsiksi)
• Ylitalo, Teppo: Hilja Riipinen (1883?1966) Helemi, Lapuan historiallinen tietokanta . 4.7.2013. Lapua: Lapuan kaupungin museot. Arkistoitu 25.3.2020. Viitattu 25.3.2020.

• Kaarle Sulamaa: Riipinen, Hilja (1883 - 1966) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen) . 9.10.2006 (paivitetty 14.2.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Aikalaiskirja 1934 (Projekt Runeberg)
• Kirjasampo.fi: Hilja Riipinen
• "Elamakertaromaanin Hilja Riipinen nakyy seitsemana kuin karppa Hurja Hilja, mainettaan parempi" (HS 20.11.1995)

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Saksa Suomi (KANTO) Yhdysvallat Henkilot Kansallisbiografia Biografiskt Lexikon Eduskunta Uppslagsverket Finland Biografiasampo