Hilja Haahti
|
---|
Hilja Theodolinda Hahnsson
|
---|
Hilja Haahti
|
Henkilotiedot
|
---|
Syntynyt
| 11. syyskuuta
1874
Hameenlinna
|
Kuollut
| 6. tammikuuta
1966
(91 vuotta)
Helsinki
|
Ammatti
|
opettaja, kirjailija, suomentaja
|
Vanhemmat
|
Johan Arvid ja Sofia
Theodolinda Hahnsson
(s. Limon)
|
Puoliso
|
professori, saveltaja
Ilmari Henrik Reinhold Krohn
|
Kirjailija
|
Aidinkieli
| suomi
|
Tuotannon kieli
| suomi
|
Aikakausi
|
1895-1964
|
Tyylilajit
|
runous, kristillishenkinen kaunokirjallisuus, muistelmat
|
Aiheet
|
merimieslahetys, sisalahetys, avioliiton pyhyys ja puolison vaihtamisen pahuus, kristillinen tyovaenliike, yhteiskunnallisten luokkavastakohtien sovittaminen, ripin merkitys, Israelin asia
|
Esikoisteos
|
runokokoelmat Oraita (1895) ja Tuomenterttuja (1899)
|
Paateokset
|
romaanit Kaurialan kartano (1943) ja Sammatin sisarukset (1947)
|
Palkinnot
|
Valtion kirjallisuuspalkinto 1926
|
Muuta tietoa
|
---|
Syntymakodin paikalla olleen talon muistolaatan paljastus 1957
|
Aiheesta muualla
|
|
|
Infobox OK
|
Hilja Haahti
(oik.
Hilja Theodolinda Krohn
, o.s.
Haahti
, ent.
Hahnsson
;
11. syyskuuta
1874
Hameenlinna
?
6. tammikuuta
1966
Helsinki
) oli
suomalainen
opettaja, kirjailija ja suomentaja.
Hilja Haahden isa oli kielitieteilija ja suomentaja, Hameenlinnan ruotsalaisen ylaalkeiskoulun suomen kielen opettaja Johan Arvid Hahnsson ja aiti ensimmainen suomenkielinen naiskirjailija Sofia
Theodolinda Hahnsson
(s. Limon). Isa Johan kuoli Hiljan ollessa 13-vuotias, jolloin perhe muutti Helsinkiin. Aiti avioitui lehtori,
senaattori
, valtioneuvos
Yrjo Sakari Yrjo-Koskisen
kanssa.
[1]
Haahden elamaan tuli uusi vaihe 1906, kun han meni naimisiin patriarkaalisen saveltaja, kirkkomuusikko ja musiikkitieteilija
Ilmari Henrik Reinhold Krohnin
kanssa. Samalla hanesta tuli aidistaan orvoksi jaaneiden kuuden lapsen aiti. Vanhin lapsista oli yhdeksan vuotta, nuorin vuoden vanha.
[2]
[3]
Hilja Haahti kavi
Lucina Hagmanin
valmistavan koulun ja sen jalkeen Hameenlinnan 6-luokkaisen tyttokoulun. Haahti halusi opiskella opettajaksi. Perhe muuttikin isan kuoleman jalkeen Helsinkiin. Haahti paasi opiskelemaan Suomalaiseen jatko-opistoon. Opettajaksi han valmistui 1895 ja toimi opettajan virassa muutaman vuoden. Haahden opintojen jatkamiseen avautuivat edellytykset, kun hanen aitinsa oli mennyt uuteen avioliittoon Yrjo-Koskisen kanssa. Ylioppilastutkinnon suoritettuaan 1898 Haahti opiskeli
Helsingin yliopistossa
. Vuonna 1902 han valmistui
filosofian kandidaatiksi
.
[4]
Aluksi Haahti oli opettajan toimessa muutaman vuoden ja yliopistotutkinnon jalkeen han toimi 1902?1906 saksan kielen opettajana
Helsingin suomalaisessa tyttokoulussa
. Professori Ilmari Krohnin kanssa avioiduttuaan 1906 Haahti jattaytyi perheenaidiksi, vapaaksi kirjailijaksi ja lehtien toimittajaksi.
[3]
[2]
Opiskeluaikanaan Haahti toimi Kristillisessa Ylioppilasliitossa, NNKY:n eri harrastuspiireissa, Suomen Lahetysseurassa ja Merimieslahetyksessa.
[4]
Haahden kotiin kokoontui v. 1902 hanen ystaviaan keskustelemaan sortokauden ja kansallisen heraamisen merkeissa. Kesken kaiken Haahti soitti pianollaan kolmisoinnun, kolme savelta, joihin han liitti kristillisyyden, taiteen ja suomalaisuuden. Nain sai alkunsa yhdistys Kolmisointu. Sen toimesta syntyi 17 vuotta myohemmin
Kristillinen taideseura
[1]
sytyttamaan ja tekemaan tunnetuksi hyvan taiteen harrastusta. Seura sai monia paikallisosastoja, ja Haahti teki laajoja matkoja naiden jarjestamiin juhliin ja neuvonpitoihin. Seuran puheenjohtajana han toimi 27 vuotta vuoteen 1946 saakka ja toimi sen jalkeen kunniapuheenjohtajana. Innoitus kristillisyyteen, taiteeseen ja suomalaisuuteen sytytti Haahtea jatkuvasti.
[4]
Haahti kuului ensimmaisiin
Suomen kirjailijaliiton
jaseniin.
[2]
Haahden vanhemmat korostivat suomen kielen asemaa seka kansallisuusaatetta. 1800-luvun lopun Suomessa naiskirjailijoita ei arvostettu. Silti Haahden perheessa kirjoittaminen ja kirjallisuus kuuluivat arkeen. Koti arvosti naisten tasa-arvoa, taidetta ja uskonnollista vakaumusta. Hameenlinnan suomalaisen tyttokoulun johtaja Anna Lilius oli kokenut heratyksen vapaakirkollisten piirissa ja Haahti sai uskonnolliset vaikutteensa Liliukselta. Liikkeen henkilokohtaista uskonratkaisua korostava sanoma seka sen ajatus sukupuolten tasa-arvoisuudesta vaikuttivat Haahden elamaan ja tuotantoon.
[3]
Haahden runoilua loytyy myos virsikirjasta. Hanen suomentamiaan tai uudistamiaan ovat virret 30
Maa on niin kaunis
, 320
Sinua, Jumalaa
, 342
Niin ihanaa on ylistaa
, 508
Valkeus kirkas paalla synkan maan
seka 594
Kay aavaa merta purtemme
. Tunnetuimpia virsia on Haahden runoilema 548
Tule kanssani Herra Jeesus
.
[5]
Haahti kirjoitti pienesta pitaen satuja, kertomuksia ja runoja. Han toimitti myos omia lastenlehtia ja avusti sellaisia lehtia kuin
Tilhi
,
Sirkka
ja
Lasten Kuvalehti
.
[4]
Kirjoittaminen oli Haahden rakkain tyo. Opiskeluaikana ilmestyi hanen esikoisrunokokoelmansa
Oraita
vuonna 1895. Haahti oli varsin tuottelias kirjailija: koko hanen tuotantonsa kasittaa yhteensa 55 teosta, etupaassa runokokoelmia, romaaneja ja muistelmia. Laajan tuotantonsa vuoksi han oli usean vuosikymmenen ajan 1900-luvun alkupuolella varsin luettu kirjailija. Mainittavimmat romaanit ovat vuonna 1947 ilmestynyt
Sammatin sisarukset
, joka kertoo
Elias Lonnrotin
tyttarista seka kaksiosainen
Kaurialan kartano
:
Kaunis Kauriala
ilmestyi 1940 ja
Kaurialan nuori emanta
1941. Menestynein oli romaanisarja Kaurialan kartanon vaesta; kokonaispainos on yltanyt yli 50 000:een.
[4]
[1]
Haahden kristillishenkiseen tuotantoon kuului runokokoelmia, muun muassa
Ikiaartehet
,
Muistokoynnos
,
Tuhotulva
ja
Valittuja runoja
, seka uskonnollishenkisia kertomuksia, muun muassa
Helvi
,
Israelin tyttaret
,
Seija tyttosen tarina
ja
Todistaja
, lastenkirjoja seka matkakuvauksen
Pyhilta poluilta
. Laajan tuotantonsa ansiosta Haahti saikin aikoinaan nimityksia:
Suomen kotien kirjailija
,
Kirjailijoiden kuningatar
ja
Painosten herratar
. Hanen teoksiaan myytiin puolisen miljoonaa kappaletta hanen 70-vuotisen kirjailijauransa aikana. Han on toiminut myos toimittajana ja kaantajana. Haahden omia teoksia on niin ikaan kaannetty eri kielille, mm. ruotsiksi, saksaksi ja tanskaksi.
[4]
Kussakin romaanissaan hanella oli arvokas korostus:
Kesatoverit
mm. tahdensi
merimieslahetysta
,
Kotkat
ja
Tulenliekit
sisalahetysta
,
Valkeneva tie, Kun valkenee, Sotkuinen solmu
ja
Mahdottomuus mahdolliseksi
avioliiton
pyhyytta ja puolison vaihtamisen pahuutta,
Ahertajat
kristillista tyovaenliiketta
,
Todistaja
yhteiskunnallisten
luokkavastakohtien
sovittamista ja
Kadotettu kirje
ripin
merkitysta.
[2]
Pitkasta ja tuotteliaasta urastaan huolimatta Haahti on jaanyt miltei unohduksiin. Hanen teoksiaan on pidetty pelkastaan keveana jatkona hanen aitinsa, ensimmaisen suomenkielisen naiskirjailijan
Theodolinda Hahnssonin
, tuotannolle.
lahde?
Haahti on haudattu
Hietaniemen hautausmaalle
.
[6]
Hilja Haahti sai
Valtion kirjallisuuspalkinnon
1926.
[3]
Haahden syntymakodin paikalla (Kasarmikatu 1) olleen talon muistolaatta paljastettiin 1957. Iakas kirjailija oli itsekin paikalla puolisoineen.
[3]
- Oraita. Runokokoelma. Edlund, 1895
- Tuomenterttuja. Runokokoelma. Otava, 1899
- Helvi. Kertomus nuorisolle, 1-2, 1900
- Kaksi kotimaata. Laulelmia. Otava, 1903
- Israelin tyttaret. Romaani. Otava, 1903
- Kesatoverit, Romaani. Otava, 1905
- Kotkat. Romaani. Otava 1907
- Meidan lasten kuvakirja. WSOY, 1908
- Vanhaa ja uutta. Runokokoelma. Otava, 1908
- Valkeneva tie. Romaani. Otava, 1910
- Aamusateita. Lastenkirja WSOY, 1912
- Tauno ja Tellervo. (Kuvittanut Venny Soldan-Brofeldt). Lastenkirja. Otava, 1912
- Hehkuvan kevaan maa. Romaani. Otava, 1913
- Ikiaartehet seka muita savelrunoelmia. Otava, 1913
- Kun valkenee. Romaani. Otava, 1914
- Juhlamuisto. Runokokoelma. Otava, 1916
- Tuhotulva. Kolminaytoksinen savelrunoelma Otava, 1916
- Valittuja runoja. Otava, 1916
- Ahertajat. Romaani. Otava, 1918
- Kolme karhua. (kuvittanut Rudolf Koivu). Lastenkirja. Otava, 1918
- Kootut kertomukset 1-5. Otava, 1918-1922
- Todistaja. Romaani. Otava, 1921
- Muistokoynnos. Runoja. Otava, 1922
- Pyhilla poluilla. Matkakertomus. Otava, 1923
- Seija tyttosen tarina. Romaani. Otava, 1924
- Luvattu maa 1, Galuth. Romaani. Otava, 1925
- Luvattu maa 2, Erez-Israel. Romaani. Otava, 1925
- Lastensaarnoja. Kirjoittanut Hilja Haahti, Erkki Kaila, A.V. Kuusisto, B.H. Paivansalo, Martti Ruuth, Paavo Virkkunen ja muita. Otava, 1926
- Seimelta ristin luo. Otava, 1926
|
- Anna Liliuksen muisto. Hameenlinnan suomalaisen tyttokoulun 50-vuotisjuhlan johdosta. Otava, 1928
- Sotkuinen solmu. Romaani. Otava, 1930
- Kotini puhuu. Otava, 1932
- Kadotettu kirje. Romaani. Otava, 1933
- Tahti johtaa. Runoja. Otava, 1934
- Oma Mirri. Lastenkirja. Otava, 1935
- Mahdottomuus mahdolliseksi, "Sotkuisen solmun" henkiloitten vaiheita. Romaani. Otava, 1936
- Sukupolvet vaihtuvat. Romaani. Otava, 1938
- Kaunis Kauriala. Romaani. Otava, 1940
- Kaurialan nuori emanta. Romaani. Otava, 1941
- Kaurialan kartano. Romaani. Yhdistetty lyhentamaton p. teoksista Kaunis Kauriala ja Kaurialan nuori emanta. Otava, 1943
- Maksoi mita maksoi. Romaani. Otava, 1944
- Kymmenen neitsytta. Itamainen kuvitelma. Matt. 25:1-13. (kuvittanut Alf Danning, saveltanyt Ilmari Krohn). Otava, 1945
- Kesamailla. Runot Hilja Haahti. (Kuvat Rudolf Koivu ja Martti Santala). Otava, 1947
- Sammatin sisarukset. Romaani. Otava, 1947
- Jos me tunnustamme... Romaani. Otava, 1948
- Paivakirjan lehtia 1. Kolme julistajaa. Otava, 1950
- Paivakirjan lehtia 2. Runosatoa vuosilta 1934-51. Otava, 1951
- Kun sina olit pieni. Sommittelu ja runot Hilja Haahti. (kuvittanut Martta Wendelin). Otava, 1953
- Tulen liekit. Romaani. Otava, 1953
- Lukupiiri kokoontuu. Kertomuksia. Otava, 1954
- Kaukaisten aikojen takaa. Sukuni, lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni muistoja. Otava, 1956
- Nuoruuteni vuodet. Otava, 1958
- Valitut runot. Otava, 1963
- Ikiaartehet. Idan tietajat. Kymmenen neitsytta. Nayteltavia runoja; osittain myos lausuntaa ja sopivaa musiikkia saestyksena. Otava, 1964
- Kunnia Herran. Runoja. SLEY-kirjat, 1974
[7]
[8]
|
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Taiteenala
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|