Henri Turenne
Henkilotiedot
Syntynyt	11. syyskuuta 1611 Sedan
Kuollut	27. heinakuuta 1675  (63 vuotta) Sasbach
Sotilashenkilo
Palvelusmaa(t)	Alankomaat Ranska
Palvelusvuodet	1625?1675
Komentajuudet	Ranska (1643?1675)
Taistelut ja sodat	Tuttlingen 1643 Freiburg 1644 Mergentheim 1645 Allerheim 1645 Arras 1654 Dyynit 1658 Sinzheim 1674 Enzheim 1674 Turkheim 1675
Sotilasarvo	Marsalkka-kenraali (1660)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Henri Turenne oikeammin Henri de la Tour d'Auvergne, Turennen varakreivi (11. syyskuuta 1611 Sedan ? 27. heinakuuta 1675 Sasbach Baden ) oli Ranskan marsalkka vuodesta 1643, ja 1600-luvun merkittavimpia sotilaita.

Turenne syntyi Sedanissa vuonna 1611 ja han oli Vilhelm I Oranialaisen tyttarenpoika. Han oli Alankomaiden armeijan palveluksessa vuosina 1625?30, muun muassa setansa Morits Oranialaisen alaisuudessa. Turenne siirtyi vuonna 1630 Ranskan palvelukseen, jossa han saavutti Ranskan marsalkan arvon 1643. ^[1]

Turenne johti Ranskan armeijaa kolmikymmenvuotisessa sodassa vuosina 1643?48. Han sai komennettavaakseen Baijerissa operoivan Ranskan armeijan vuonna 1643. Han havisi Tuttlingenin taistelun marraskuussa 1643 Franz von Mercyn johtamille keisarillisille . Tappion jalkeen Turenne joutui vetaytymaan seuraavan talven aikana Reinille ja menetti yli puolet 16 000 miehestaan. Elokuussa 1644 Turenne yritti edeta Reinin laaksosta pois Schwarzwaldin kautta, mutta han havisi uudestaan Mercylle Freiburgin taistelussa . Turenne koetti jattaa Reinin uudelleen vuonna 1645, kun yritti han hyokata Schwabeniin , mutta Mercy voitti hanet jalleen, talla kertaa Mergentheimin taistelussa toukokuussa. Keisarillisten yliote Reinilla murtui, kun he havisivat Boomissa ruotsalaisille Jankovin taistelun maaliskuussa 1645. Voittonsa jalkeen ruotsalaiset lahettivat Turennelle apuvoimia. Saatuaan vahvistuksia Turenne lahti hyokkaamaan ja 3. elokuuta 1645 kaytiin Allerheimin taistelu , jossa Mercy kaatui ja keisarillinen armeija tuhottiin. Kolmikymmenvuotinen sota paattyi vuonna 1648. ^[2]

Fronden kapinassa Turenne pysyi uskollisena Ranskan kuningas Ludvig XIV:lle . Ranskan armeija asettui Turennen puolelle kapinallisen Louis II Conden sijaan. Vuosina 1654?55 Turenne haati vaiheittain Ranskaan kapinallisten avuksi tunkeutuneet espanjalaiset ja hyokkasi sitten itse Espanjan Alankomaihin . Turenne valtasi Arrasin vuonna 1654 ja voitti Dyynien taistelun vuonna 1658. Rauha solmittiin vuonna 1659 ja Turenne sai Ranskan marsalkka-kenraalin arvon vuonna 1660. ^[3]

Ranska aloitti devoluutio-sodan Espanjaa vastaan vuonna 1667. Turenne komensi paaarmeijaa, jonka mukana nimellisesti sotatoimia johtanut Ludvig XIV oli. Armeija hyokkasi Espanjan Alankomaihin toukokuussa 1667. Armeija eteni menestyksekkaasti, mutta epatyydyttava rauha paatti sodan vuonna 1668. ^[4]

Ludvig XIV aloitti uuden sodan Alankomaita vastaan vuonna 1672. Ranskan?Hollannin sodassa Turennen johtama armeija operoi ensin Alankomaissa. Sota eteni hyvin ja syksylla kaksi kolmasosaa Alankomaista oli vallattu. Keisari Leopold I ja Brandenburgin vaaliruhtinas Fredrik Vilhelm liittyivat sotaan Hollannin puolelle ja syksylla 1672 Turenne lahetettiin johtamaan sotatoimia Reinille. Seuraavana talvena Turenne havitti Reinin itarantaa tavoitteenaan estaa keisarillisten eteneminen alueelle. Keisarillinen kenraali Enea Caprara ylitti Reinin Strasbourgissa vuonna 1674. Turenne kohtasi hanet Sinzheimin taistelussa 16. kesakuuta 1674. Kummatkin armeijat koostuivat lahinna ratsuvaesta alueen vaikean huoltotilanteen vuoksi. Ranskalaiset joutuivat taistelussa vaikeaan asemaan, mutta Turennen taktinen neronleimaus ratkaisi taistelun. Ranskalaiset voittivat, mutta he olivat liian vasyneita lahteakseen takaa-ajoon. Kumpikin puoli menetti noin 2 000 miesta. Turenne ei pystynyt kayttamaan voittoa hyvakseen, silla hanella oli liian vahan joukkoja kaytettavissaan. Sen sijaan han havitti lapi koko kesan laajasti Reinin itarantaa. (ns. ensimmainen Pfalzin havitys ) ^[5]

Turenne kohtasi 4. lokakuuta 1674 Enzheimin taistelussa Alexander Bournonvillen , jolla oli 36 000 miesta. Turenne oli vain 25 000 miesta, joten han oli alivoimainen, mutta hanen oli pakko aloittaa taistelu. Ranskalaiset hyokkasivat aamunkoitteessa ja seurasi koko paivan kestanyt taistelu. Keisarilliset jaivat tappiolle, mutta he paasivat vetaytymaan pimeyden suojassa seuraavana yona. Keisarilliset menettivat taistelussa 3 500 ja Turenne 3 000 miesta. ^[5]

Taistelun jalkeen keisarilliseen armeija yhtyi 20 000 brandenburgilaista 10. lokakuuta ja Turenne joutui vetaytymaan. Bournonville luuli, etta Turenne oli siirtynyt jo talvimajoitukseen, ja asetti omankin armeijansa talvimajoitukseen. Asioiden laita oli kuitenkin toinen: Turenne sai vahvistuksia ja lahti liikkeelle joulukuun alussa. Han hyokkasi keisarillisten hajallaan olleen armeijan kimppuun. Ranskalaiset loivat keisarillisten viivyttavan ratsuvaen Mulhausenin taistelussa 29. joulukuuta 1674. Turenne kohtasi keisarillisten paaarmeijan 4. tammikuuta 1675 Turkheimin taistelussa . Kummallakin puolella oli noin 30 000 miesta. Keisarilliset vetaytyivat illan tultua alueelta ja Turenne siirsi joukkonsa talvimajoitukseen. Seuraavaksi kesaksi keisari Leopold kutsui Reinin armeijansa komentajaksi Raimondo Montecuccolin . Hanella oli armeijassaan 35 000 miesta Turennen 25 000 vastaan. Turenne pakotti Montecuccolin taisteluun epaedullisessa asemassa Sasbachissa 27. heinakuuta. Taistelussa Turenneen osui tykinkuula ja han kuoli. ^[5]

• Childs, John:  Warfare in the Seventeenth Century . London: Cassell, 2001. ISBN 0-304-36373-1 .

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Henri Turenne Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Israel Belgia Yhdysvallat Ruotsi T?ekki Australia Kreikka Alankomaat Puola Portugali Vatikaani Tieteilijat CiNii Henkilot Alankomaat Deutsche Biographie Trove Muut SNAC IdRef