Hautaus on toimenpide, jossa ihmiselle tai elaimelle annetaan lopullinen sijoituspaikka kuoleman jalkeen. Yleisimpia hautaustapoja ovat arkkuhautaus ja muut maahan hautaamiset, tuhkaus , sijoittaminen kryptaan , merihautaus ja taivashautaus. Hautaamisen yhteydessa pidetaan usein hautajaiset , juhlameno johon liittyy usein vainajan muistamista ja suremista.

Hautaustapoja [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Arkkuhautauksessa vainaja haudataan ruumisarkussa maahan ja arkku peitetaan maalla. Arkku voidaan sijoittaa myos kryptaan.

Tuhkauksessa arkku ja vainaja sen sisalla poltetaan eli tuhkataan krematoriossa . Laheiset saavat yleensa uurnaan laitetun tuhkan itselleen. Uurna voidaan sijoittaa joko tavalliseen sukuhautaan, erityiseen uurnahautaan, uurnalehtoon tai -holviin eli kolumbaarioon .

Laivoissa on ollut tapana haudata kuolleet mereen ilman polttohautausta. Tama oli yleista aikaisemmin, jolloin merimatkat olivat varsin pitkakestoisia, ja saattoi kestaa pitkiakin aikoja ennen kuin laiva paasi lahelle maata. Tata harjoitetaan viela nykypaivanakin, esimerkiksi joidenkin merimiesten ja merisotilaiden tapauksessa.

Tiibetissa on kaytossa myos ilmahautaus eli taivashautaus , koska maassa ei ole paljoa poltettavaa puutavaraa, ja kivinen vuoristomaasto ei sovellu ruumiiden hautaamiseen maahan. Ilmahautaamisessa ruumis hajotetaan ja annetaan petolintujen syotavaksi. Myos zarathustralaiset harjoittavat tata tapaa: ruumis sijoitetaan ns. " hiljaisuuden torniin " ja petolintujen annetaan syoda se.

Avaruushautajaiset ovat nykyaikana myos mahdollisia ? osa vainajan tuhkasta laitetaan esimerkiksi varta vasten suunniteltuun satelliittiin. Menetelma on tosin kallis, ja nykyteknologialla kaiken vainajan tuhkan, saati kokonaisten vainajien, lahettaminen avaruuteen ei ole kaytannollista - usein avaruuteen lahetetaan vain muutamia grammoja tuhkaa. Kuuluisia ihmisia, joiden tuhkaa on haudattu avaruuteen, ovat mm. Gene Roddenberry ja Timothy Leary . Eugene Shoemakerin tuhkaa vietiin Kuuhun Lunar Prospector -luotaimen mukana.

Ruotsalaisen Susanne Wiigh-Masakin kehittamassa ekologisessa hautaustavassa, promessoinnissa , ruumis pakastetaan ja upotetaan nestemaiseen typpeen . Hauraaksi muuttunut ruumis hajotetaan varahtelylla tomuksi. Tomu siirretaan tyhjiokammioon, jossa sen sisaltama neste haihdutetaan pois. Kuivasta, hajuttomasta tomusta erotellaan elohopea ja laaketieteelliset laitteet. Tomu voidaan myos desinfioida. Lopulta vainajan maalliset jaannokset siirretaan maissitarkkelyksesta valmistettuun arkkuun. Arkku lasketaan matalaan hautaan, jossa se muuttuu maaksi yhden vuoden aikana. Haudan merkiksi paikalle istutetaan puu, joka kasvaa rikkaan mullan ravitsemana. ^[1]

Ruumis voidaan myos kompostoida . Optimoiduissa olosuhteissa ihmisruumis luineen ja hampaineen muuttuu mullaksi 4?6 viikon kuluessa. Kompostoinnin sanotaan kuluttavan vain kahdeksasosan siita energiasta, joka kuluisi tuhkaukseen. ^[2]

Emaksisessa hydrolyysissa ruumis asetetaan paineastiaan, jossa vahvasti emaksinen , kaliumhydroksidista ja vedesta koostuva 152-celsiusasteinen seos liuottaa ruumiin pehmeat kudokset. Neljan tunnin kuluttua jaljella ovat vain luut, jotka murskataan jauheeksi, ja neste, joka huuhdotaan viemariin. Taman "luonnonmukaisena" tai "nestemaisena krematointina" markkinoidun prosessin on laskettu tuottavan vain seitsemasosan siita hiilidioksidin maarasta, jonka vainajan polttohautaus tuottaisi. ^[3]

Hautaus Suomessa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 2021 Suomessa tuhkattiin enemmisto, 61 prosenttia, vainajista. ^[4]

Suomessa on ollut kaytantona reformaation jalkeisesta ajasta 1700-luvulle asti, etta erityisesti pitajien arvohenkilot haudattiin kirkon lattian alle. Tasta tavasta alkoi tulla ongelmia voimakkaan hajun ja lattian alustan nopean tayttymisen takia, ja se kiellettiin 1700-luvun lopussa, joskin tapaa alettiin tehokkaasti valvoa vasta Suomen sodan jalkeen 1800-luvulla. ^[5] Suomessa kirkon lattian alle hautaaminen kiellettiin kokonaan keisarillisella asetuksella v. 1822. 1800-luvulla ja sita aiemmin taloissa tuli olla kuoleman varalta arkuksi sopivia lankkuja ruumislaudoiksi . Vainaja siirrettiin aittaan tai riiheen odottamaan hautajaisia. Aitassaolo kesti tavallisesti noin viikon.

Nykyisin vainajan ruumis viedaan ruumisautolla sairaalan tms. ruumishuoneelle , jossa vainajalle voidaan tehda oikeuslaaketieteellinen tai laaketieteellinen ruumiinavaus noin kahden viikon kuluessa henkilon kuolemasta. Pyynnon oikeuslaaketieteellisesta kuolemansyyn selvityksesta tekee poliisi , mikali vainaja on kuollut kotonaan tai jossakin kodin ulkopuolella. ^[6] Mikali vainaja on kuollut laitoksessa, kuten vanhainkodissa , sen vainajan hoidosta vastaava laakari voi kirjoittaa suoraan kuolintodistuksen vainajan sairaskertomukseen perustuen. Laaketieteellinen ruumiinavaus voidaan tehda omaisten pyynnosta tai hoitavan sairaalan pyynnosta laaketieteellisin perustein. ^[7] Vainaja voidaan haudata sen jalkeen kun omaiset ovat saaneet laakarilta hautausluvan. ^[8]

Vainajan palattua obduktiosta kotikunnan ruumishuoneelle omaiset usein haluavat nahda vainajan ja todeta arkussa olevan vainajan henkilollisyyden oikeaksi, jolloin arkun kansi avataan ja omaiset voivat jattaa viimeisen jaahyvaisensa hanelle. Samassa yhteydessa voidaan veisata tilanteeseen sopiva virsi . ^lahde?

Kustannukset ruumiinavauksesta ja siihen liittyvista kuljetuksista takaisin vainajan kotikuntaan maksaa pyynnon tekija eli tavallisesti poliisilaitos . ^lahde?

Hautajaistilaisuutta ennen ruumis tuodaan arkussa siunauskappeliin. Sen jalkeen jarjestetaan hautajaiset ja muistotilaisuus.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa vainajan siunaamisessa pappi ottaa hiekka-astiasta pitkavartisella kauhalla yhteensa kolme kertaa hiekkaa ja kaataa jokaisen kauhallisen arkun paalle.

Hautaustavat islaminuskossa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Muslimien hautausperinteessa vainaja pestaan ja haudataan omalle, muslimeille tarkoitetulle hautausmaalle mahdollisimman nopeasti kuoleman jalkeen. Pesun jalkeen vainaja puetaan kaarinliinoihin. Hautaaminen tehdaan mieluiten jo samana tai seuraavana paivana. On suositeltavaa haudata vainaja ilman arkkua. Arkkua voidaan silti kayttaa kantovalineena. Ennen hautaan laskua luetaan janaza -rukous, joka tehdaan seisten kumartamatta Mekkaan . Vainaja haudataan ita-lansisuuntaisesti, kasvot Mekkaan pain. ^[9]

Kuoltuaan ihminen saa hautaansa kaksi vierasta. He ovat enkelit nimelta Munkar ja Nakir (???? ?????). Nama kuulustelevat kuollutta hanen uskostaan Muhammediin ja kiduttavat hanta, jos vastaukset eivat kelpaa. Uskottomien kidutus alkaa siis heti kuoleman jalkeen. ^{[10] [11]} Uskovat sen sijaan saavat talloin nahda jo valahdyksen Paratiisista. ^[11]

Muilla lajeilla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Nykyihmisen sisarlaji, jo sukupuuttoon kuollut neandertalinihminen hautasi joskus kuolleensa. Vainaja saatettiin peittaa punamultaan tai okraan , tai hautaan asetettiin tyokaluja. ^[12]

Ekshumaatio [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ekshumaatio tarkoittaa haudatun kaivamista ylos haudasta. Haudattu ruumis kaivetaan ylos esimerkiksi kuolemansyyn tutkimisen takia. Ekshumaatio on Suomessa hyvin harvinaista. Laki kuolemansyyn selvittamisesta ylittaa hautarauhan koskemattomuuden. Omaisten lupaa haudan avaamiseen ei tarvita.

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hautaus Wikimedia Commonsissa