Golda Meir
(o.s.
Mabovitz
, ent.
Meyerson
)
3. toukokuuta
1898
Kiova
,
Ukraina
?
8. joulukuuta
1978
Jerusalem
) oli
Israelin
valtion perustajia. Han toimi tyoministerina 1949?1956, ulkoministerina 1956?1965 seka Israelin neljantena paaministerina 1969?1974.
Golda Meir oli Israelin politiikan "rautarouva" vuosia ennen kuin sanaa alettiin kayttaa
Margaret Thatcherista
.
David Ben Gurion
kuvasi hanta kerran "hallituksen ainoaksi mieheksi".
[1]
Han oli maansa ensimmainen naispaaministeri ja naihin paiviin ainoa Israelissa, kolmas naispaaministeri maailmassa.
Golda Mabovitz syntyi
juutalaiseen
perheeseen
[2]
Venajan keisarikunnassa
Kiovassa
,
Ukrainassa
vuonna 1898.
[3]
Lapsuutensa aikaisimmaksi muistikuvaksi Golda mainitsee muistelmissaan isansa rakentamassa estetta talon etuoveen kuultuaan huhuja tulossa olevista juutalaisiin kohdistuvista vakivaltaisuuksista,
pogromeista
. Elinolot olivat vaikeat keisarikunnan lansirajalla
sijainneella alueella
, jonne juutalaisia oli pakotettu muuttamaan ? Golda ja hanen kaksi sisartaan (Sheyna ja Tzipke) olivat usein nalissaan ja kylmissaan. Goldan seitsemasta sisaruksesta viisi kuoli lapsena.
[4]
Perheen isa Moshe Mabovitz muutti vuonna 1903
Yhdysvaltoihin
, ja muu perhe muutti perassa vuonna
1906
. Ennen muuttoa Yhdysvaltoihin aiti ja lapset asuivat aidin kotikaupungissa Pinskissa.
[4]
Goldan ihailema isosisko Sheyna oli vaarassa toimiessaan sionistisessa vallankumousliikkeessa.
Golda Meir vuonna 1914
Milwaukeessa
Perhe asettui
Milwaukeehen
,
Wisconsiniin
, jossa isa tyoskenteli puuseppana ja aiti, Blume Naiditch, piti ruokakauppaa. Goldan ollessa vain kahdeksanvuotias han joutui aamuisin lyhyen aikaa huolehtimaan kaupasta aidin kaydessa ostamassa tavaraa kauppaan torilta.
Golda Meir kavi Fourth Street -koulua (nykyisin Golda Meir School) vuodesta 1906 vuoteen 1912. Koulussa Golda organisoi ensimmaisen yhteiskunnallisen projektinsa, kun han jarjesti rahankerayksen, jotta hanen koulukaverinsa saisivat rahaa koulukirjoja varten.
[4]
14-vuotiaana Golda meni North Division High Schooliin ja tyoskenteli osa-aikaisesti. Aiti kehotti Goldaa lopettamaan koulunkaynnin, hankkimaan tyopaikan ja menemaan naimisiin vanhemman miehen kanssa. Golda kapinoi ja karkasi kotoaan Sheyna-sisaren luo Denveriin. Golda asui Denverissa vuoden kayden koulua North High Schoolissa. Tuona aikana han tapasi Morris Myersonin, mainoskylttimaalarin, josta myohemmin tuli hanen aviomiehensa.
[5]
Golda palasi Milwaukeehen 18-vuotiaana isansa toiveesta. Milwaukeessa Golda toimi aktiivisesti nuorisoliike Habonimissa. Han piti puheita kokouksissa ja puhui usein sosialistisen sionismin puolesta. Han myos toimi Palestiinasta tulleiden vierailijoiden hyvaksi.
Valmistuttuaan opettajaksi Golda tyoskenteli julkisissa kouluissa. Oltuaan nuoruudestaan asti poliittisesti aktiivinen han liittyi virallisesti
Sionistiseen Tyovaenpuolueeseen
vuonna 1915. Golda avioitui Morris Myersonin kanssa vuonna 1917. Vuonna 1921 pariskunta ja Goldan vanhempi sisko Sheyna muuttivat Palestiinaan.
[4]
Ensimmaiset vuodet Britannian hallitsemassa Palestiinassa Golda ja Morris asuivat ja tyoskentelivat Merhavian
kibbutsissa
. Golda valittiin edustamaan kibbutsia ammattiyhdistysliike
Histadrutissa
.
[5]
Vuonna 1924 Golda ja Morris muuttivat pois kibbutsista
Tel Aviviin
ja sittemmin
Jerusalemiin
. Jerusalemissa perheeseen syntyi poika ja tytar, Menachem ja Sarah. Vuonna 1928 Golda valittiin sihteeriksi Histadrutin naisasiain neuvostoon. Tehtava vaati muuttoa Tel Aviviin, jonne Golda lapsineen muutti Morrisin jaadessa Jerusalemiin. Vuonna 1936 Meir nousi Histadrutin johtoon.
[3]
Histadrut kasvoi ammattiyhdistysliikkeesta lopulta sionistiliikkeen varjohallitukseksi Britannian alaisessa Palestiinassa Goldan vaikutusvallan kasvaessa jarjestossa. Vuonna 1946 brittihallinto pidatti useita sionistiliikkeen johtajia. Golda valtti pidatyksen. Han neuvotteli brittihallinnon kanssa ja oli myos yhteydessa kasvavaan aseelliseen itsenaisyysliikkeeseen.
Golda Meir oli yksi
Israelin
valtion itsenaisyysjulistuksen 24 allekirjoittajasta 14. toukokuuta 1948.
[3]
Seuraavana paivana Egyptin, Syyrian, Libanonin, Transjordanian ja Irakin joukot hyokkasivat Israeliin. Goldalle myonnettiin Israelin ensimmainen passi
[6]
ja han matkusti Yhdysvaltoihin keratakseen rahaa uudelle valtiolle. Kerays tuotti 50 miljoonaa dollaria.
[5]
Palattuaan Golda toimi lyhyen aikaa ensimmaisena Israelin suurlahettilaana
Moskovassa
,
[3]
jattaen tehtavan vuonna
1949
. Osallistuessaan juutalaisen juhlapaivan viettoon Moskovassa 1948 Golda sai sankarin vastaanoton paikalle kokoontuneilta 50 000
venajanjuutalaiselta
. Massakokous osoitti, etta
Stalinin
venajanjuutalaisiin
kohdistama sorto ei ollut onnistunut havittamaan juutalaisten identiteettia.
[7]
Israelin kymmenen
sekelin
seteleissa on kuva tasta kokouksesta.
[8]
Vuonna 1949 Golda valittiin Israelin parlamenttiin
Knessetiin
,
[5]
jossa han toimi yhtajaksoisesti vuoteen 1974.
Golda Meir ja
Eva Peron
9.4.1951.
Golda Meir oli Israelin tyoministerina vuodesta 1949 vuoteen 1956, jolloin maahan suuntautui voimakas muuttoliike. Alkaen vuodesta 1956 han toimi ulkoministerina paaministeri
David Ben-Gurionin
hallituksessa.
[3]
Ben-Gurion pyysi Goldaa heprealaistamaan sukunimensa.
Meir
tarkoittaa hepreaksi valon sytyttajaa.
[5]
1960-luvun alussa Goldalla todettiin
lymfooma
. Han piti sairauden salassa,
[5]
koska hanen mielestaan siita ilmoittaminen olisi tehnyt hanet muiden mielesta kyvyttomaksi hoitamaan tehtaviaan. Lopulta Golda erosi hallituksesta vuonna 1965, perustellen eroaan sairaudella ja tyouupumuksella. Golda toimi tyovaenpuolueen paasihteerina kahdeksan kuukautta ja jatti tehtavan 1. elokuuta 1968.
Levi Eshkolin
kuoltua akillisesti sydankohtaukseen 26. helmikuuta 1969 parlamentti valitsi Golda Meirin paaministeriksi.
[9]
Israelin paaministerina han oli
17. maaliskuuta
1969
?
1974
. Meirin aloittaessa paaministerina Israel oli taynna itseluottamusta vallattuaan
kuuden paivan sodassa
suuria alueita arabinaapureilta. Egypti jatkoi sotatoimia ampumalla tykistolla Israelin joukkoja Suezin kanavan varrella.
Vuoden 1972 olympiakisoissa Munchenissa tapahtuneen
terrori-iskun
jalkeen paaministeri Meir vetosi maailman johtajiin saadakseen tukea iskuun vastuullisten kiinni saamiseksi. Tukea ei kuitenkaan tullut riittavasti Meirin ja Israelin puolustuskomitean mielesta, ja he valtuuttivat
Mossadin
murhaamaan
Musta syyskuu
-jarjeston ja
PFLP:n
jasenia missa pain maailmaa tahansa.
[10]
Israelin tiedustelupalvelu ei kyennyt selvittamaan, olivatko arabinaapurit hyokkaamassa ennen kuin vasta sotaa edeltavana paivana. Kuusi tuntia ennen sodan alkua Meir tapasi puolustusministeri
Moshe Dayanin
ja yleisesikuntapaallikko
David Elazarin
. Dayan oli sita mielta, etta hyokkays olisi epatodennakoinen, kun taas Elazar olisi halunnut tehda
ennaltaehkaisevan hyokkayksen
Syyrian joukkoja vastaan.
[11]
Meir teki paatoksen olla tekematta ennaltaehkaisevaa iskua,
[5]
koska han arvioi Yhdysvaltojen jattavan Israelin ilman tukea tassa tapauksessa. Euroopasta taas ei tukea saataisi, koska arabimaat uhkasivat Euroopan maita
oljynviennin lopettamisella
. Tama oli oikea paatos, ja Yhdysvallat aloitti myohemmin ilmasillan Israeliin (
Operation Nickel Grass
).
[12]
Myohemmin
Henry Kissinger
vahvisti Meirin arvion oikeaksi: mikali Israel olisi iskenyt ensin, se ei olisi saanut Yhdysvalloilta "naulaakaan".
[11]
Golda Meirin hauta
Herzl
-vuorella.
Meir joutui eroamaan 11. huhtikuuta 1974, koska katsottiin, etta han oli paaministerina osavastuussa siita, etta Syyria ja Egypti paasivat yllattamaan Israelin Jom kippur -sodassa
6. lokakuuta
1973
. Lisaksi koalitiohallituksessa oli sisaisia ongelmia.
[13]
Hanen seuraajakseen valittiin
Jitzhak Rabin
. Suhtautumisessa palestiinalaisiin Meir katsoi, ettei Israelin tarvinnut tehda kompromisseja niin pitkaan kuin se oli turvassa.
Golda Meir kuoli vuonna
1978
syopaan 80-vuotiaana, ja hanet haudattiin
Herzl-vuorelle
Jerusalemiin.
[14]
- Barth, Reinhard:
Historian suurnaiset
. (Frauen, die Geschichte machten. Von Hatschepsut bis Indira Gandhi. Suomennos Tuulikki Virta, Katja Zollner. Alkusanat Kaari Utrio. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005.
ISBN 951-20-6762-5
.
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Tieteilijat
| |
|---|
| | Taiteenala
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|