Georgian samettivallankumous (tai T?ekkoslovakian vuoden 1989 verettoman vallankumouksen tapaan Georgian ruusuvallankumous tai Ruusujen vallankumous ) on tapahtumasarja, joka sai alkunsa Neuvostoliitosta itsenaistyneen Georgian toisen presidentin, Eduard ?evardnadzen kannattajien vaalipetosepailyista 2. marraskuuta 2003 jarjestetyissa parlamenttivaaleissa. Epailemaansa vaalipetosta vastustavat mielenosoittajat kokoontuivat Tbilisiin ja ?evardnadze luopui 23. marraskuuta 2003 presidentin virasta. ^{[1] [2]}

Neuvostoliiton ulkoministerina toiminut ?evardnadze tuli presidentiksi ensimmaisen kerran Georgian sisallissodan tuloksena itsenaisyyspresidentti Zviad Gamsakhurdiaa vastustavan ja Venajan tukeman opposition voitettua sodan.

Monien muiden IVY -maiden tapaan Georgia pyrki ottamaan etaisyytta Venajasta ja lahentymaan lantta. ?evardnadze lahestyi Yhdysvaltoja sallimalla Yhdysvaltain lahettaa sotilasasiantuntijoita Georgiaan auttamaan georgialaisia kansainvalisen terrorin vastaisessa taistelussa. Samalla han kuitenkin oli valmis myos neuvottelemaan Venajan Gazpromin kanssa valtiollisen sekayhtion perustamiseksi Venajan maakaasutoimituksia varten Georgiaan.

Georgian pohjoisosassa on kapinallinen ja Venajaan tukeutuva Abhasia , ja Venajalla on Georgiassa edelleen neuvostoajalta peraisin oleva tuhansien sotilaiden sotilastukikohta, jonka Georgia toivoi Venajan lakkauttavan vuoteen 2008 mennessa. Venaja ei ole kuitenkaan suostunut pyyntoon.

?evardnadzen tilalle presidentiksi parlamentin puhemiehen Nino Burd?anadzen toimittua presidentinvaaleihin saakka virkaa tekevana presidenttina, tuli lannessa opiskellut ja Yhdysvaltain tukema Mikheil Saaka?vili , joka lupasi lopettaa korruption ja purkaa hallinnon neuvostoaikaisia piirteita.

Georgialaiset samettivallankumoukselliset konsultoivat Ukrainan oranssivallankumouksellista opiskelijaliiketta.