Tama artikkeli kasittelee Pyhan saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisaria. 1800-luvun samannimisesta Saksan keisarista on
oma artikkelinsa
.
Fredrik III
(saks.
Friedrich III)
; (
21. syyskuuta
1415
Innsbruck
,
Tiroli
?
19. elokuuta
1493
Linz,
Itavallan arkkiherttuakunta
) oli
Habsburg
-sukuun kuulunut
Itavallan
herttua vuodesta 1424,
Saksan
kuningas vuodesta 1440 ja
Pyhan saksalais-roomalaisen valtakunnan
keisari vuodesta 1452
[1]
seka Itavallan arkkiherttua vuodesta 1457 lahtien. Han oli viimeinen paavin vuonna 1452 Roomassa kruunaama keisari.
[2]
[3]
Hanen vanhempansa olivat Leopold III Itavallan herttua (1351?1386),
Rudolf IV:
n nuorin veli ja Viridis Viscontin (1352?1414), joka oli
Milanon herttuakunnan
herra Barnabo Viscontin (1323?1385) ja Beatrice Regina della Scala (1331? 1384) tytar.
[2]
Hanella oli kuusi sisarusta, joista vanhin veli Vilhelm (saks.
Wilhelm der Freundliche)
Itavallan herttua (
n.
?1370?1406) avioitui Napolin kuningatar
Johanna II:
n (1371?1435) kanssa, liitto oli lapseton; vanhempi veli Leopold IV Lihava (1371?1411) avioitui Catherine de Valois Burgundilaisen (1378?1425) kanssa, liitto oli lapseton; Ernest Rautainen (saks.
Ernst der Eiserne)
; (1377?1424) avioitui 1. vuonna 1392 Margareeta Pommerilaisen kanssa (k. 1407 tai 1410), liitto oli lapseton, avioitui 2. Cymburgis Masovialaisen (1394/1397?1429) kanssa, heilla oli yhdeksan lasta; Fredrik IV Tyhjatasku (saks:
Friedrich mit der leeren Tasche
); (1382?1439) avioitui 1. Elisabet Palatinatelaisen (1381?1408) kanssa, liitosta syntyi tytar joka kuoli aitinsa kanssa, avioitui 2. Anna von Brunswick-Luneburgin (k. 1432) kanssa, heilla oli nelja lasta; Elisabet (1378?1392) kuoli 14-vuotiaana; Margareeta (1370??) ja Katariina (1385??) ryhtyi nunnaksi Wienin Pyhan Klaran luostariin.
[2]
Ennen keisarilksi kruunaustaan han oli
Sisa-Itavallan
herttuakuntien
Steiermarkin,
Karntenin
ja
Carniolan
herttua vuodesta 1424 ja toimi myos Itavallan herttuakunnan valtionhoitajana vuodesta 1439 lahtien. Hanet valittiin ja kruunattiin
Saksan kuninkaaksi
vuonna 1440.
[2]
Hanta vaivasivat konfliktit sukulaistensa ja voimakkaan, kapinallisen aateliston kanssa koko hanen hallituskautensa ajan.
Ladislaus V Postumuksen
, serkkunsa Saksan kuningas
Albrekt II:
n nuorimman pojan holhoojana Fredrik yritti kayttaa hyvakseen vaatimuksia Boomin ja Unkarin valtaistuimiin omaksi edukseen, mutta kapinalliset aateliset pakottivat hanet vapauttamaan Ladislausin ennenaikaisesti vuonna 1452. Pojan kuoltua vuonna 1457 Habsburgien suku menetti tilapaisesti molemmat alueet; Boomi valitsi Georg Pod?bradyn
Yrjo Podebrady
(1458?1471) ja Unkari
Matias I Corvinuksen
kuninkaiksi.
[3]
Itavallan aateliston kapinat, kiistat saksalaisten ruhtinaiden kanssa ja kyvyttomyys toteuttaa hallintouudistuksia saivat Fredrikin vetaytymaan lahes kokonaan Saksan asioista. Tama lisasi saksalaisten tyytymattomyytta ja johti useiden valtaistuimen tavoittelijoiden esiintuloon, kuten Fredrikin oma veli Albrekt VI. Albrektin kuoltua vuonna 1463 ja kun Fredrikin serkku
Sigismund Luxemburgilainen
luovutti
Tirolin
Fredrikin pojalle Maksimilianille, itavaltalainen perinto, joka oli jaettu Habsburgien suvun kahden kilpailevan haaran valilla vuonna 1379, yhdistyi jalleen.
[3]
Fredrik sailytti jonkin verran paremmat suhteet kirkkoon. Matkustamalla Italiaan han sai Lombardian kuninkaan kruunun vuonna 1452 ja 19. maaliskuuta 1452 hanesta tuli viimeinen keisari, jonka paavi kruunasi Roomassa.
[3]
Fredrik III ei koskaan pystynyt rauhoittamaan valtakuntansa itarajoja.
Ottomaanit
valloittivat
Konstantinopolin
vuonna 1453 ja etenivat Steiermarkiin ja Karnteniin taloudellisesti ja sotilaallisesti heikon keisarin vastustamatta. Hanen hallituskautensa jalkeen Habsburgit pitivat kuitenkin itseaan kristillisen Euroopan ensimmaisena puolustuslinjana islamia vastaan, roolissa joka heilla oli ollut yli kolmen vuosisadan ajan. Fredrik joutui karsimaan noyryytyksen nahdessaan unkarilaisen
Matias I Corvinuksen
valloittavan suuren osan Itavallasta ja saapuvan Wieniin vuonna 1485, mutta Matiasin kuolema vuonna 1490 antoi Fredrikin pojalle Maksimilianille mahdollisuuden valloittaa takaisin Itavalta vuosina 1490?1491.
[3]
Fredrik III:n suurin saavutus oli saada poikansa Maksimilian avioitumaan vuonna 1477 Burgundin herttuan
Kaarle Rohkean
tyttaren ja perijan, herttuatar
Maria Burgundilaisen
kanssa. Liitto antoi Habsburgien suvulle suuren osan Burgundin alueista ja teki Itavallan arkkiherttuakunnasta eurooppalaisen suurvallan. Vuoden 1486 jalkeen, kun Maksimilian I:sta tuli saksalaisten ruhtinaiden vaatimuksesta roomalaisten kuningas ja toinen valtionhallinto, keisari otti vahemman aktiivisen roolin valtion asioissa.
[3]
Kuten monet muutkin aatelismiehet myohaiskeskiajalla, han kaytti aikaansa astrologiaan, magiaan ja alkemiaan eli kullan valmistamiseen epajaloista metalleista. Han matkusti
Pyhaan maahan
vuonna 1437 humanistien seurassa seka kerasi kirjoja ja jalokivia.
[3]
Fredrik III:n 53 vuotta kestanyt hallituskausi on pisin
Pyhan saksalais-roomalaisen keisarikunnan
ja Saksan monarkian historiassa. Hanen kuoltuaan vuonna 1493 hanta seurasi hallitsijana hanen poikansa
Maksimilian I
. Hallintonsa aikana Fredrik keskittyi Itavallan Habsburgien "perintomaiden" yhdistamiseen ja oli vahemman kiinnostunut keisarillisista asioista. Siita huolimatta han loi perustan myohemmalle Habsburgien valtakunnalle dynastisella oikeudellaan Unkariin seka Burgundiin. Huolimatta siita, etta hanta elinaikanaan pilkattiin "Pyhan Rooman valtakunnan arkki-unikeoksi" (saks.:
Erzschlafmutze
), nykyaan hanta pidetaan tehokkaana hallitsijana.
[2]
Fredrikin puoliso vuodesta 1451 oli Portugalin infanta, kuningas
Edvard I:
n ja
Eleonoora Aragonialaisen
kolmanneksi vanhin tytar
Eleonoora Portugalilainen
(1434?1467). Avioliitosta ei tullut onnellinen, koska aviopuolisot olivat taysin erilaisia luonteiltaan ja kiinnostuksiltaan. Heille syntyi viisi lasta, joista kaksi eli aikuiseksi:
[2]
- Kristofer (1455?1456), kuoli vuoden ikaisena
- Maksimilian I
(1459?1519), Pyhan saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari, avioitui vuonna 1477 herttuatar
Maria Burgundilaisen
(1457?1482), Burgundin herttua
Kaarle Rohkean
tyttaren ja perijan kanssa; toinen puoliso vuonna 1494 oli Bianca Maria Sforza (1472?1510),
Milanon herttuan
Galeazzo Maria Sforzan tytar
- Helene (1460?1462), kuoli kaksivuotiaana
- Kunigunde (1465?1520), avioutui vuonna 1487 Baijerin herttua Albert IV:n kanssa
- Johannes (1466-1467), kuoli vuoden ikaisena
Eleonoora kuoli viimeisen lapsensa synnytykseen 34-vuotiaana vuonna 1467. Fredrik III:n seuraaja oli hanen toiseksi vanhin poikansa
Maksimilian
, joka oli myos hanen kanssahallitsijanaan kymmenkunta vuotta ennen hanen kuolemaansa.
[2]
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Tieteilijat
| |
---|
| Taiteenala
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|