Frankfurt am Mainin lentoasema

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Frankfurt am Mainin lentoasema
Flughafen Frankfurt am Main
Terminaali 2.
Terminaali 2.
IATA-koodi FRA
ICAO-koodi EDDF
Sijainti Frankfurt am Main , Hessen , Saksa
Koordinaatit 50°02′00″N , 008°34′14″E
Tyyppi Siviili
Yllapitaja Fraport AG
Valmistumisvuosi 1936
Korkeus 111 m
Liikenneyhteydet
Tarkein keskus ja etaisyys Frankfurt ? 12 km
Kiitotiet
Suunta Pituus (m) Leveys (m) Pintamateriaali
07L/25R 2 800 45 betoni
07C/25C 4 000 60 asfaltti
07R/25L 4 000 45 asfaltti
18 4 000 45 betoni
Matkustajamaara (2023) 59 359 539
Huomioita
Lahteet AIP Germany [1]
Tilastot [2]
www.frankfurt-airport.de
Lentoasema ilmasta vuonna 2018.
Terminaali 1.
Terminaali 1:n sisaantulovayla.
Terminaali 1:n laajennusosaa.
Terminaali 2 ilmasta nahtyna.
Yhdyskaytava.
Lentoaseman rautatieasema.

Frankfurt am Mainin lentoasema ( IATA : FRA ICAO : EDDF ) on Saksan suurin ja Euroopan kolmanneksi suurin lentoasema Lontoo-Heathrown ja Pariisi-Charles de Gaullen lentoasemien jalkeen. Se sijaitsee noin 12 kilometria Frankfurt am Mainin keskustasta lounaaseen. Lentoterminaalien vieressa on rautatieasema , josta lahtee tiheasti junia Frankfurtiin seka muualle Saksaan.

Ensimmainen lentoasema

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

16. marraskuuta 1909 Frankfurt am Mainissa perustettiin maailman ensimmainen lentoyhtio, Deutsche Luftschiffahrts-Aktiengesellschaft (DELAG). DELAG rakensi ensimmaisen lentoaseman Frankfurtiin, jota kutsutaan nimella Airship Base at Rebstock , joka sijaitsi Bockenheimissa, kaupungin lansiosassa, ja oli paaasiassa ilmalaivojen kaytossa. Lentoasema avattiin vuonna 1912, ja sita laajennettiin Ensimmaisen maailmansodan jalkeen, mutta jo vuonna 1924 asiantuntijalausunto jo kyseenalaisti laajennukset talla paikalla.

Kun Deutsche Luft Hansa perustettiin, alkoi siviilimatkustuksen suosio nousta nopeasti, ja pian ilmalaivat alkoivat olla liian pienia kysyntaan. Suunnitelmat uudesta ja suuremmasta lentoasemasta Frankfurtin lounaisosassa hyvaksyttiin vuonna 1930 , mutta eivat toteutuneet suuren laman vuoksi. Laman jalkeen vuonna 1933 hallitus elvytti suunnitelmat, ja alkoi rakentaa uutta lentoasemaa.

Toinen lentoasema

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
LZ 129 Hindenburg Lakehurstissa.
Rhein-Main Air Base Berliinin ilmasillan aikaan.
Matkustajaliikennetta vuonna 1951.

Frankfurt Rein-Mainin lentoasema avattiin virallisesti 8. heinakuuta 1936 . Seuraavina vuosina siita tuli Saksan toiseksi suurin lentoasema ( Tempelhofin lentoaseman jalkeen), ja oli koti kahdelle suurimmalle saksalaiselle zeppeliinille: LZ 127 Graf Zeppelinille ja LZ 129 Hindenburgille . Frankfurtista oli tarkoitus tehda ilmalaivojen tarkein kohde Saksassa, mutta 6. toukokuuta 1937 sattuneen Hindenburgin onnettomuuden jalkeen ilmalaivakausi koki akillisen lopun.

Toinen maailmansota

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Toisen maailmansodan syttymisen jalkeen kaikki ulkomaiset lentoyhtiot lopettivat liikenteen Frankfurtiin, ja lentoliikenteen valvonta siirrettiin Luftwaffelle . 9. maaliskuuta 1940 ensimmaiset pommikoneet hyokkasivat Ranskaan. Elokuusta marraskuuhun 1944 perustettiin keskitysleiri Walldorfiin, lentoaseman lahelle. Keskitysleirin juutalaiset naisvangit joutuivat tekemaan tyota lentoasemalle. Liittoutuneet tuhosivat kiitotiejarjestelman ilmaiskuissa vuonna 1944 , ja ilmavoimat rajaytti rakennukset ja polttoainevarastot juuri ennen kuin Yhdysvaltain armeija otti lentoaseman haltuunsa 25. maaliskuuta 1945 . Kun Saksa antautui, ja sota paattyi Euroopassa, Yhdysvaltain armeija alkoi rakentaa uutta tilapaista kiitotieta. Lentoaseman etelaiseen osaan rakennettiin Rhein-Main Air Base Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohdaksi Euroopassa.

Berliinin ilmasilta

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 1948 Neuvostoliitto esti rautatie- ja maantieyhteydet Lansi-Berliiniin, tarkoituksenaan pakottaa Lansivaltojen sallia Neuvostoliiton toimittaa Lansi-Berliiniin ruokaa ja polttoaineita, joka antaisi Neuvostoliitolle mahdollisuuden valvoa koko kaupunkia. Vastauksena lansiliittoutuneet jarjestivat Berliinin Ilmasillan kuljettaakseen tarvikkeita ilmateitse Berliiniin. Lentoasemat Frankfurtissa, Hampurissa ja Hannoverissa olivat ensisijaiset tukikohdat lentokoneille. Niista raskaimmat koneet, niin sanotut "Rusina-pommittajat" aiheuttivat Frankfurtin lentoaseman kiitotielle vahinkoa, ja pakotti Yhdysvaltain armeijaa rakentamaan toisen, rinnakkaisen kiitotien. Ilmasilta paattyi syyskuussa 1949 , kun Neuvostoliitto lopetti saarron.

Lentoaseman kasvu

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 1951 rajoitukset Saksan lentomatkustajille poistettiin, ja siviililentoliikenteen kysynta alkoi jalleen kasvaa. Vuonna 1952 Frankfurtin lentoasema hoiti yli 400 000 matkustajaa, seuraavana vuonna se oli jo yli puoli miljoonaa. Frankfurtista lahti ja Frankfurtiin laskeutui noin 100?120 lentokonetta paivittain. Vuonna 1955 Lufthansa aloitti vihdoin uudelleen lennot Frankfurtiin, ja samana vuonna Saksan liittotasavalta sai itsemaaraamisoikeuden takaisin liittoutuneilta. Vuonna 1957 pohjoista kiitotieta laajennettiin, ensin 3 000 metriin ja sitten 3 900 metriin, jotta se soveltuisi suihkukoneille. Vuonna 1958 avattiin uusi Empfangsanlage Ost , eli itainen terminaali. Vain nelja vuotta myohemmin oli selvaa, etta terminaali oli jo liian pieni kysyntaan nahden. Vuonna 1961 Frankfurtissa oli jo 2,2 miljoonaa matkustajaa, ja 81 000 nousua ja laskeutumista, joten se oli Euroopan vilkkain lentoasema Lontoon Heathrow'n jalkeen. Vuonna 1962 paatettiin rakentaa uusi, viela suurempi terminaali, jonka kapasiteetti on 30 miljoonaa matkustajaa vuodessa. Rakennustyot aloitettiin 1965. Etelainen kiitotie pidennettiin 3 750-metriseksi vuonna 1964. Vuonna 1970 vihittiin kayttoon uusi lentokonehalli, johon mahtui kuusi suihkukonetta ? se oli tuolloin maailman suurin lentokonehalli.

Terminal Mitte

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Informaationaytto terminaalissa 1.

Uusi terminaali, nimeltaan Terminal Mitte (Keskusterminaali, nykyinen terminaali 1) avattiin yleisolle 14. maaliskuuta 1972. Terminaalissa oli kolme hallia (A, B ja C), 56 porttia, ja sahkoinen matkatavaroidenkasittelyjarjestelma. Oletettiin, etta matkustajakapasiteetti olisi riittava seuraaville kolmellekymmenelle vuodelle. Muutama paiva myohemmin vanha Empfangsanlage Ost suljettiin.

Kolmas kiitotie

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kolmannen kiitotien suunnittelu aloitettiin 1973. Hanke sai asukkaat ja ymparistonsuojelijat esittamaan vastalauseita. Mielenosoitukset eivat kuitenkaan estaneet kiitotien rakentamista. Protestit jatkuivat kiitotien avaamisen jalkeen vuonna 1984, ja vuonna 1987 asemies tappoi kaksi poliisia. Koska kolmas kiitotie kulkee pohjois?etelasuunnassa, toisin kuin kaksi aikaisempaa jotka kulkevat ita-lansisuunnassa, kolmannen kiitotien kayttoa on rajoitettu.

Terminaali 2

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Uuden terminaalin rakennustyot aloitettiin 1990, koska huomattiin, etta Terminal Mitten kapasiteetti ei riita. Uusi terminaali rakennettiin Terminal Mittesta itaan, paikkaan jossa Empfangsanlage Ost oli sijainnut. Terminaalin avaaminen vuonna 1994 kasvatti lentoaseman matkustajakapasiteetin 54 miljoonaan vuotuiseen matkustajaan.

Toinen rautatieasema

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 1999 avattiin toinen rautatieasema, lahinna pitkan matkan InterCity Express -junille avattiin Terminaali 1:n lahella osana Koln - Frankfurt suurnopeusjunarataa. Samaan aikaan paikallisjunat keskitettiin vanhalle asemalle, joka sai uudeksi nimekseen Frankfurt (Main) Flughafen Regionalbahnhof (suom. Frankfurtin lentoaseman lahiliikenneasema).

Kaksi Lufthansan A380:a Frankfurtissa (2010).
Neljannen kiitotien rakennustyot (Kesakuu 2009).

30. joulukuuta 2005 Rhein-Main Air Base (Rein-Mainin tukikohta) suljettiin, ja Yhdysvaltain ilmavoimien toiminnot siirtyivat Rammsteinin lentotukikohtaan. Omaisuus luovutettiin takaisin Fraportille, jonka avulla lentoasema rakentaa uuden matkustajaterminaalin.

Vuosina 2005?2007 rakennettiin suuri Airbus A380-huoltohalli, koska Lufthansa halusi sijoittaa hallin tulevalle A380-laivastolleen Frankfurtiin. Taloudellisista syista vain puolet hangaarista on tahan mennessa rakennettu. Molempiin terminaaleihin tehtiin peruskorjauksia A380:n vuoksi, muun muassa asennettiin kolmannet matkustajasillat useille porteille. Lufthansan ensimmainen A380 saapui kesakuussa 2010 ja kastettiin Frankfurt am Mainiksi. Lentoaseman neljas kiitotie otettiin kayttoon 20. lokakuuta 2011.

Frankfurtin lentoasemalla on kaksi suurta matkustajaterminaalia, ja yksi pienempi, First Class Terminal , joka on vain Lufthansan kaytossa. Toisin kuin muilla kansainvalisilla lentoasemilla, terminaalien toiminnot on ryhmitelty lentoyhtioittain, eika kohteen mukaan (kotimaan lennot ja ulkomaan lennot)

Terminaali 1

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Terminaali 1 on suurempi ja vanhempi kahdesta terminaalista. Se on jaettu halleihin A, B, C ja Z, ja sen vuosittainen matkustajakapasiteetti on noin 50 miljoonaa matkustajaa. Terminaali on 420 metria pitka. Terminaalia 1 kayttaa ensisijaisesti Lufthansa , Lufthansan osakkuusyhtiot ( Swiss International Air Lines , Austrian Airlines ja Brussels Airlines ), seka Star Alliance -yhteistyokumppanit (esim. Air Canada , Air China , All Nippon Airways , Scandinavian Airlines , Singapore Airlines , Turkish Airlines ja United Airlines ). 20. lokakuuta 2012 800 metria pitka laajennus lanteen, nimeltaan Pier-A-Plus aloitti toimintansa. Uusi laajennusosa palvelee yksinomaan Lufthansaa, ja Star Alliance-yhteistyokumppaneita. Se tarjoaa enemman matkustajasiltoja laajarunkokoneiden, esim. Airbus A380 :n kayttoon, ja mahdollistaa Lufthansan keskittaa kaikki Yhdysvaltain lentonsa kahteen A-halliin. [3]

Terminaali 1 on toiminnallisesti jaettu kolmeen tasoon; lahtoselvitysaulat ja lahtevat lennot ylimmalla tasolla, saapuvat lennot ja matkatavaroiden luovutus maanpinnan tasolla, ja rautatie- ja metroasemat, seka monitasoinen pysakointi maan alla. Linja-autoasema sijaitsee saapuvien tasolla.

Satelliittikuvan mukaan terminaalissa 1 on 50 matkustajasilloin varustettua porttia (25 A-hallissa, 18 B-hallissa ja 11 C-hallissa). Frankfurtin lentoaseman verkkosivujen mukaan terminaalissa on yhteensa 103 porttia (sisaltaa ns. "stand-portit", joilla ei ole matkustajasiltaa, vaan matkustajat siirtyvat linja-autoilla kauempana olevaan lentokoneeseen).

Terminaali 2

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Terminaali 2 avattiin vuonna 1994, ja se on jaettu kahteen halliin, D ja E. Jatkuva halli terminaalien 1C ja 2D valilla tarjoaa suoran, (muttei julkisen) paasyn terminaalista toiseen. Terminaali 2:n vuosittainen matkustajakapasiteetti on noin 15 miljoonaa matkustajaa. Terminaalia kayttavat paaasiassa Oneworld -lentoyhtiot (esim. Finnair , Japan Airlines ), ja SkyTeam -lentoyhtiot (esim. Air France , Delta Airlines ja KLM ).

Terminaali 2:ssa on kahdeksan matkustajasillallista porttia, ja 34 'standia', yhteensa 42 porttia.

Lentoyhtiot ja kohteet terminaaleittain

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • Austrian Airlines (Wien)
  • Croatia Airlines (Dubrovnik, Split, Zagreb)
  • LOT Polish Airlines (Gda?sk, Krakova, Pozna?, Varsova, Wrocław)
  • Lufthansa (Abu Dhabi, Abuja, Accra, Addis Ababa, Aleksandria, Alger, Almaty, Amman, Amsterdam, A?gabat, Asmara, Ateena, Atlanta, Bahrain, Baku, Bangalore, Bangkok-Suvarnabhumi, Barcelona, Basel/Mulhouse, Peking, Beirut, Belgrad, Berliini-Brandenburg, Bilbao, Birmingham, Bologna, Boston, Bryssel, Bukarest-Otopeni, Budapest, Buenos Aires-Ezeiza, Kairo, Kapkaupunki, Caracas, Casablanca, Chennai, Chicago-O'Hare, Koopenhamina, Dallas/Fort Worth, Dammam, Delhi, Denver, Detroit, Doha, Dubai, Dublin, Dusseldorf, Edinburgh, Jekaterinburg, Faro, Firenze, Geneve, Goteborg-Landvetter, Hampuri, Hannover, Helsinki, Hof-Plauen, Hongkong, Houston-Intercontinental, Hyderabad, Istanbul-Ataturk, Jakarta, Jedda, Johannesburg, Kanton, Karachi, Katowice, Kazan, Khartum, Kiova-Boryspil, Kolkata, Kuala Lumpur, Kuwait, Lagos, Larnaka, Leipzig/Halle, Linz, Lissabon, Lontoo-City, Lontoo-Heathrow, Los Angeles, Madrid, Manchester, Manila, Marseille, Mexico, Miami, Milano-Linate, Milano-Malpensa, Minsk, Moskova-?eremetjevo, Munster/Osnabruck, Mumbai, Munchen, Masqat, Nagoya-Centrair, New York-JFK, Newark, Nizza, Ni?ni Novgorod, Nurnberg, Oslo, Osaka-Kansai, Paderborn, Palma de Mallorca, Pariisi-Charles de Gaulle, Perm, Philadelphia, Portland (OR), Porto, Pozna?, Praha, Riika, Rimini, Riad, Rooma-Leonardo da Vinci, Rostov, Rzeszow, Pietari, Samara, San Francisco, Sanaa, Sao Paulo-Guarulhos, Soul-Incheon, Shanghai-Pudong, Singapore, Split, Stavanger, Tukholma-Arlanda, Stuttgart, Tallinna, Teheran-Mehrabad, Tel Aviv, Tokio-Narita, Toulouse, Toronto-Pearson, Tripoli, Tunis, Torino, Ufa, Vancouver, Verona, Wien, Vilna, Varsova, Washington-Dulles, Zagreb, Zurich)
  • Luxair (Luxemburg)
  • Scandinavian Airlines System (Koopenhamina, Goteborg-Landvetter, Oslo-Gardermoen, Tukholma-Arlanda)
  • Swiss International Air Lines (Zurich)
  1. ”AD 2 EDDF Frankfurt Main”,  Luftfahrthandbuch Deutschland / AIP Germany , s. 1-4?1-5. Langen: DFS Deutsche Flugsicherung GmbH, 29.5.2014. Julkaisun verkkoversio, vaatii maksuttoman rekisteroitymisen (viitattu 20.7.2014). (saksaksi) (englanniksi)
  2. Traffic Figures Frankfurt am Main: Fraport AG. Arkistoitu 15.5.2017. Viitattu 20.7.2014.
  3. https://archive.is/20130123120723/http://www.fraport.com/content/fraport-ag/en/press_center/news_releases/frankfurt-airport-opens-pier-a-plus-as-scheduled.html

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]