Kaaviokuva feodalismista.
| Osa artikkelisarjaa
|
| Valtiomuodot
|
|---|
|
Vallan lahde
|
|---|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vallan ideologia
|
|---|
(yhteiskuntapoliittiset ideologiat)
|
(sosioekonomiset ideologiat)
|
(geokulttuuriset ideologiat)
|
|
Vallan rakenne
|
|---|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Feodalismi
tai
feodaalinen jarjestelma
(latinan sanasta
feudum
) on
keskiajalle
tyypillinen sotilaallinen,
hallinnollinen
ja taloudellinen jarjestelma. Euroopassa feodalismi kehittyi
Lansi-Rooman
hajoamisen jalkeen, 700- ja 800-luvuilla.
[1]
Jarjestelma perustui
laanitysperiaatteelle
, joka on tunnettu myos muualla maailmassa,
Aasiassa
(
Kiina
ja
Japani
) seka
Afrikassa
.
[2]
Oikeushistoriallisesti
suuntautuneet tutkijat samaistavat usein feodalismin ja laanityslaitoksen. Nain maaritellyn feodalismin peruspilari on
laaninherran
suojelu ja yllapito vastapalkkiona alamaisen verosuorituksesta, ylempana (laaninherrojen valilla) ylemman suojelu vastikkeena alemman herran uskollisuudesta ja palveluksesta.
Vasallin
uskollisuus koski vain lahinta herraa, jolle han oli vannonut uskollisuutta. Yllapitovelvollisuus ilmeni useimmiten niin, etta herra antoi vasallilleen maa-alueen, joka tunnetaan laanityksena.
[1]
Laanityksia kaytettiin sotilasluokan palkan korvikkeena.
Myos
Japanissa
esiintyi jarjestelma, jota usein verrataan eurooppalaiseen feodalismiin.
[2]
Se tunnettiin nimella bakuhan taisei (幕藩?制).
Feodalismi-termin kaytosta on kayty historioitsijoiden kesken paljon keskustelua. Kyseessa on, kuten historiallisessa kasitteenmuodostuksessa usein,
anakronistinen
ilmaisu, joka luo kasityksen yhtenaisesta jarjestelmasta. Niinpa tutkijat puhuvat nykyaan usein mieluummin
feodaalisesta yhteiskunnasta
kuin feodalismista.
[3]
Feodalismi syntyi sodankaynnissa tapahtuneen kehityksen tuloksena 800-luvulla.
Ratsusotilaista
tuli ylivoimaisia
jalkaisin taisteleviin sotilaisiin
nahden
jalustimen
keksimisen myota. Keskiajan
ritari
syntyi, kun ratsumiehet ja heidan hevosensa suojattiin haarniskoilla. Taman jalkeen jokainen
kuningas
halusi ritareita omiin sotajoukkoihinsa.
[4]
Ongelmana oli
rahan
puuttuminen, silla ilman sita ritarille ei voitu maksaa sotapalveluksesta. Ratkaisuna rahatalouden puuttumiseen oli maa-alueen eli
laanityksen
antaminen ritarille vastineeksi sotapalveluksesta. Aluksi laanitys siirtyi takaisin laanityksen antajalle, jos laaninherran alainen ?
vasalli
? kuoli tai lopetti ratsupalveluksen, mutta myohemmin laanitykset olivat perinnollisia. Kuninkaiden oli yha enemmissa maarin laanitettava maitaan saadakseen enemman ritareita.
[4]
Aikaa myoden kuninkaat olivat pirstoneet koko valtakuntansa laanityksiksi, ja samalla he olivat luovuttaneet pois valtaansa: ritarit muodostivat kuninkaan armeijan ytimen, ja mikali he paattivat kieltaytya tottelemasta kuningasta, ei talla ollut voimaa, jonka nojalla han voisi pakottaa ritarit tottelemaan hanta.
[4]