Farmasia ( m.kreik. φ?ρμακον , laake; myrkky ) on soveltava tieteenala ja ammattiala, joka tutkii laakeaineita ja niiden valmistusta. Tarkemmin farmasian tehtavakenttaan voidaan lukea esimerkiksi laakeainemolekyylien kemiallisten ominaisuuksien ja niiden synteesin tutkiminen, laakeaineiden vaikutusmekanismien tutkiminen, laakeaineiden analytiikka seka etenkin aiemmin historiassa myos laakinnallista arvoa omaavien kasvien tunteminen ja tutkiminen. Laakeaineita koskevan tieteellisen tutkimuksen lisaksi farmasialla voidaan viitata ammatilliseen toimintaan. Farmasian alan ammattilaisten tehtaviin kuuluu esimerkiksi laakkeiden jakelu potilaille, laakkeiden oikeaoppisen kayton neuvonta ja laakevalmisteiden valmistaminen. ^[1]

Ihmiskunta on kautta historian harjoittanut farmaseuttisia taitoja, eli pyrkinyt loytamaan ja tutkimaan tauteja lievittavia laakekasveja ja muita valmisteita. Farmasia itsenaisena tieteenalana on kuitenkin huomattavasti tuoreempi ilmio. Antiikin aikana laakarit valmistivat usein itse maaraamansa laakkeet eika itsenaista laaketieteesta erillista farmaseuttista tieteenalaa viela esiintynyt. Laakehoito ja laakkeiden valmistus eriytyivat ensin islamilaisen kulttuurin piirissa 700-luvulla ja myohemmin keskiajalla arabialaisten vaikutteiden myota myos Euroopassa . ^[1]

Perinteisesti apteekkien ja farmaseuttisten ammattilaisten keskeinen tehtava on ollut laakevalmistus. Nykyaikana laakkeiden valmistuksen teollistuminen on vaikuttanut farmasian alan ammattilaisten tyonkuvaan, ja esimerkiksi apteekkien tyo yha enenevissa maarin keskittyy laakkeiden valmistuksen sijasta laakkeiden toimittamiseen ja potilaille annettavaan laakeneuvontaan. ^[1]

Suuressa osassa maailmaa farmaseuttisten tyotehtavien harjoittaminen on luvanvaraista ja edellyttaa farmaseuttista yliopistokoulutusta. Suomessa farmasian alan perustutkintoja ovat alempi korkeakoulututkinto farmaseutti ja ylempi korkeakoulututkinto proviisori . ^[2] Farmasian alan tieteellinen jatkotutkinto on farmasian tohtori. ^[3] Farmaseuttista koulutusta Suomessa tarjoavat Helsingin yliopisto , Ita-Suomen yliopisto ja Abo Akademi . ^[4]

Apteekki on perinteinen farmasian alan tyopaikka. Farmasian alan tyopaikkoja on myos sairaala-apteekeissa, teollisuudessa, tutkimuksessa ja hallinnossa. Farmaseuttiset ammattilaiset ovat terveydenhuollon laillistettuja ammattihenkiloita, joiden ammattioikeudet myontaa Suomessa Valvira . ^{[4] [5]}

Paaartikkeli: Farmasian historia

Tama artikkeli tai osio on keskenerainen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua . Lisaa tietoa saattaa olla keskustelusivulla . Merkinnan syy: Aloitettu esihistoria, tarkoitus jatkaa lahipaivina pidemmalle.

Ihmiskunta on koko olemassaolonsa ajan pyrkinyt lievittamaan tautien aiheuttamaa karsimysta. Mikali farmasia ymmarretaan laakkeina kaytettavien valmisteiden tutkimiseksi ja valmistustaidoksi, on farmaseuttista toimintaa esiintynyt koko ihmiskunnan historian ajan. Apteekkien synty seka farmaseuttisen tieteenalan erkaantuminen laaketieteesta riippumattomaksi tieteenalaksi tapahtuivat kuitenkin huomattavasti myohemmin.

Vaikka esihistoriassa usein kasitykset sairauksista ja niiden parantamisesta ovat nivoutuneet tiiviisti uskontoon ja mytologiaan, on sairauksia jo hyvin varhain myos pyritty lievittamaan luonnonlaakinnan avulla. Ensimmaiset laakkeet ovat olleet enimmakseen suoraan luonnosta saatavia kasveja. ^[6] Jo varhain on tunnettu esimerkiksi oopiumiunikon , kiinapuiden , strykniinipuun , kokapensaiden ja oksetusjuuren laakinnallinen vaikutus. ^[7]

Farmasia on soveltava tieteenala, joka tutkii laakeaineita ja niiden valmistusta useista eri nakokulmista. Farmaseuttisia oppialoja ovat esimerkiksi farmaseuttinen kemia, farmaseuttinen biologia, farmasian teknologia, biofarmasia, sosiaalifarmasia ja kliininen farmasia. ^{[8] [9]} Farmasian lahialoja ovat kemian ja biologian lisaksi esimerkiksi laaketieteen alaan kuuluva farmakologia seka myrkkyjen vaikutuksia tutkiva toksikologia. ^{[10] [11]}

Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Biofarmasia tutkii laakeaineiden fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia, erilaisia laakemuotoja, laakkeiden valmistustekniikkaa seka apuaineiden osuutta laakkeiden vaikutukseen ja sailyvyyteen seka ihmisten etta elainten laakinnassa.

Biofarmasia yhdistaa farmaseuttisen kemian ja farmasian teknologian fysiologiaan ja farmakologiaan.

Farmaseuttinen biologia (aikaisemmin farmakognosia ) tutkii luonnonaineiden kayttoa laakkeina. Tieteenalana farmaseuttinen biologia koostuu kemiasta , perinnollisyystieteesta ja kasvitieteesta , mutta siina sovelletaan myos mikrobiologiaa , biokemiaa , farmakologiaa seka geenitekniikkaa .

Farmaseuttisen biologian tarkeinta tutkimusalaa on farmaseuttisesti kaytettavien mikrobien , kasvien ja elainten metabolia ja edella mainitusta saatavien tuotteiden eli elain- ja kasvirohdosten tutkiminen.

Farmaseuttinen biologia etsii luonnosta uusia laakeaineita ja kehittaa niille analyyttisia ja biologisia tutkimusmenetelmia seka selvittaa laakekasvien kerailyn ja varastoinnin vaikutusta rohdosten laakeaineiden sailyvyyteen.

Farmaseuttinen kemia tutkii ja opettaa synteettisten laake - ja apuaineiden kemiaa , uusien laakeainemolekyylien suunnittelua seka laakevaikutuksen kemiallista perustaa.

Farmasian teknologia tutkii ja kehittaa laakkeita seka laakevalmisteiden valmistusprosesseja. Tassa se soveltaa muita luonnontieteita, esimerkiksi fysiikkaa , biokemiaa ja tekniikkaa .

Sosiaalifarmasia on farmasian haara, joka tutkii laakkeiden kayttoa yhteiskunnallisesta ja potilaan nakokulmasta.

Kliininen farmasia tarkoittaa farmasian alan edustajan osallistumista potilaan laakehoidon kokonaisvaltaiseen suunnitteluun. Kliinisen farmasian tavoitteena on rationaalinen (tehokas, turvallinen, taloudellinen ja tarkoituksenmukainen) laakehoito. Kliininen farmasia edellyttaa moniammatillista yhteistyota terveydenhuollon ammattilaisten kesken seka yhteistyota potilaan kanssa. Esimerkiksi proviisorin tai farmaseutin yhteistyossa potilaan ja laakarin kanssa suorittama laakehoidon kokonaisarviointi on kliinista farmasiaa. Muita esimerkkeja farmasian ammattilaisten kliinisista tehtavista ovat mm. laakeinformaatio, potilasohjaus, potilaan kotilaakityksen selvittaminen ja laakelistan ajantasaistaminen seka laakityspoikkeamien raportointi ja analysointi. Yhdysvalloissa kliininen farmasia toimii kliinisen farmakologian rinnalla. Farmasian osaamista on mahdollista hyodyntaa myos Suomen terveydenhuoltojarjestelmassa etenkin turvallisen laakehoidon varmistamisessa.

Teollisuusfarmasia on tieteenala, joka keskittyy teollisuuspainotettuun laakevalmisteen tutkimiseen ja tuotekehitykseen. Keskeisia kysymyksia teollisuusfarmasiassa ovat laakekoostumuksen kehittaminen, tuotantoon soveltaminen, laakkeiden teollinen valmistaminen ja laakkeiden valmistamiseen liittyvat laatujarjestelmat seka laakerekisterointi.

Farmakologia on farmasialle keskeinen laaketieteen ala. Sen keskeisin tehtava on opettaa ja tutkia miten laakeaineet vaikuttavat ja mitka ovat laakkeen hyodyt ja haitat.

Toksikologia on keskeinen ala uusien laakkeiden kehitystoiminnassa. Kaikki uudet laakeaineet joutuvat kaymaan lapi perusteellisen toksisuustutkimusten patteriston, ennen kuin niita voidaan testata ihmisille.

Apteekkijarjestelma ja farmaseuttiset ammattinimikkeet eroavat jonkin verran eri maiden valilla. Suuressa osassa maailmaa farmaseuttisten ammattien harjoittamista saadellaan lailla, ja farmaseuttisissa tehtavissa saa usein toimia vain asianmukaisen toimiluvan saanut lisensoitu ammattilainen. Farmaseuttisten ammattioikeuksien saaminen edellyttaa useissa maissa korkeakoulutasoisen koulutuksen suorittamista farmasian alalta. Lisaksi voidaan vaatia maaratynlaista kokemusta alalla toimimisesta tai esimerkiksi maarattyjen kokeiden ja testien lapaisya. ^[1]

Farmaseuttisia tehtavia joiden suorittamista useissa maissa rajataan lailla ovat etenkin vaarallisiksi tai huumaaviksi luokiteltujen laakkeiden toimittaminen asiakkaille. Usein myos muiden laakeaineiden toimittamista ja laakeneuvontaa saatetaan rajoittaa lailla. ^[1]

Myos Suomessa farmasia on tarkasti saannelty ja luvanvarainen ammattiala, jossa toimiakseen henkilolla taytyy olla asianmukainen koulutus ja Valviran myontama ammattioikeus. ^[4] Myos apteekkien perustaminen ja omistaminen on luvanvaraista. Apteekkarina toimimiseen oikeuttavan apteekkiluvan myontaa Suomessa Fimea . ^[12] Lisaksi laakealalla ja apteekeissa toimii farmaseuttista henkilokuntaa avustavia tyontekijoita, joilla ei valttamatta ole farmaseuttista koulutusta. ^[13]

Apteekkari on yrittaja, joka yleensa omistaa apteekin ja vastaa apteekin toiminnasta. Suomessa apteekkarit ovat yksityisia toiminimiyrittajia. Poikkeuksen muodostavat yliopistolliset apteekit, joiden apteekkarit toimivat yliopistonsa alaisuudessa. ^[14] Yksityiset apteekkiketjut, joissa sama omistaja hallinnoisi useita eri apteekkeja, eivat ole Suomessa mahdollisia. ^[12]

Apteekkari vastaa apteekkinsa alueen laakehuollosta ja laakitysturvallisuudesta. Apteekkari vastaa myos mm. apteekkiliikkeensa talouden hoitamisesta, apteekin asiakaspalvelun ja muun toiminnan kehittamisesta seka henkilokuntansa ammatillisen osaamisen yllapidosta. ^[14]

Apteekkarina toimimisesta saadetaan Suomessa laakelaissa. Apteekkarina toimiminen edellyttaa apteekkilupaa, jonka myontaa Fimea. Luvan edellytyksena on proviisorin tutkinto. Yleensa luvan saaminen on mahdollista vasta, kun proviisori on toiminut useita vuosia apteekeissa tai laakehuollon eri tehtavissa. ^[14] Lupa on henkilokohtainen, eika sita ole mahdollista myyda, vuokrata tai muutenkaan siirtaa apteekkarin itsensa eteenpain. Apteekkarin elakoityessa tai luopuessa apteekkiluvastaan paattaa Fimea luvan seuraavasta haltijasta. ^[12]

Proviisori on farmasian alan ylempi korkeakoulututkinto ja terveydenhuollon laillistettu ammattihenkilo. Proviisorin tutkintoa edellytetaan apteekkiluvan saamiseen. Suuri osa proviisoreista ei kuitenkaan ole apteekkareita, vaan he toimivat muissa laakealan asiantuntija- ja johtotehtavissa. ^[15]

Proviisoreista suurin osa tyoskentelee apteekeissa. Toiseksi suurin tyollistaja on laaketeollisuus ja -tukkukauppa. Muita tyollistajia ovat esimerkiksi yliopistot, sairaala-apteekit ja terveyskeskusten laakekeskukset seka hallinto- ja viranomaistehtavat. Proviisorin tyonkuva sisaltaa usein esimiestehtavia ja han saattaa olla tyonjohdollisessa, toiminnallisessa tai taloudellisessa vastuussa toimipaikkansa osalta. ^[15]

Farmaseutti on farmasian alan alempi korkeakoulututkinto ja terveydenhuollon laillistettu ammattihenkilo. ^[2] Farmaseutin tai proviisorin tutkintoa edellytetaan apteekkien farmaseuttisten tehtavien suorittamiseen.

Valtaosa farmaseuteista toimii apteekeissa asiantuntija- ja asiakaspalvelutehtavissa. Tyo sisaltaa esimerkiksi resepti- ja itsehoitolaakkeiden toimittamista asiakkaille, laakkeiden oikeaoppisen kayton neuvontaa ja erilaisten asiakaspalvelutehtavien hoitoa. Apteekkien ohella farmaseutteja tyoskentelee myos sairaala-apteekeissa, terveyskeskusten laakekeskuksissa seka laaketeollisuudessa ja -tukkukaupassa. Myos viranomaistehtavissa toimiminen on mahdollista. ^[4]

Laaketeknikko on laakealalla muita kuin farmaseuttisia tehtavia suorittava tyontekija. Naita ovat esimerkiksi apteekin kassapalvelu, laakkeiden tilaaminen, laakevaraston yllapitotehtavat ja tietotekniikkaan liittyvat tehtavat. ^[13]

Toisin kuin farmaseuttiselle henkilokunnalle, ei laaketeknikolla ole lain asettamia kelpoisuusehtoja. Laaketeknikon koulutustaustana voi olla esimerkiksi laakealan perustutkinto. Tutkinto on ammatillinen perustutkinto, joka tarjoaa valmiuksia apteekin ei-farmaseuttisten tehtavien suorittamiseen. ^[16]

Suurin osa laaketeknikoista tyoskentelee apteekeissa. Lisaksi tyopaikkoja on sairaala-apteekeissa, terveyskeskusten laakekeskuksissa ja laaketukkukaupan ja -teollisuuden parissa. ^[17]

Apteekkilainsaadannossa ja farmaseuttisissa ammattiryhmissa on jonkin verran maakohtaisia eroja. Suomalaiset ammattinimikkeet eivat kaannykkaan yksiselitteisella tavalla muille kielille. Sekaannusta saattaa aiheuttaa etenkin se, etta useissa kielissa farmasian ammattilaista tarkoittava termi (esim. Pharmazeut, pharmacien, pharmacist) muistuttaa kieliasultaan suomalaista farmaseutin ammattinimiketta, vaikka naiden koulutusvaatimukset, tyonkuva ja ammattioikeudet ovat usein luonteeltaan lahempana suomalaista proviisorin tutkintoa.

Ruotsissa farmasian alan ylemman korkeakoulututkinnon suorittaneesta henkilosta kaytetaan nimitysta apotekare. ^[18] Vastaavasti alempi farmaseuttinen tutkinto on receptarie. ^[19] Vastaavat nimikkeet Norjassa ovat ylemman tutkinnon suorittanut provisorfarmasøyt seka alemman tutkinnon suorittanut reseptarfarmasøyt . Nimikkeet vastaavat koulutusvaatimustensa osalta melko tarkasti suomen proviisoria ja farmaseuttia. Tosin esimerkiksi Ruotsissa receptar ie ja apotekare taustalla tyoskentelevien farmasian ammattilaisten valilla ei ole yhta selvaa eroa tyonjaossa ja palkkauksessa kuin mita esimerkiksi Suomessa proviisorin ja farmaseutin valilla tyypillisesti on. ^[20]

Farmaseuttisen henkiloston siirtyminen ja ammattioikeuksien hakeminen Suomen, Ruotsin ja Norjan valilla on myos verrattain helppoa johtuen toisiaan pitkalti vastaavista tutkintovaatimuksista. ^[19]

Euroopan unionin jasenvaltioissa esiintyy edella kuvatun pohjoismaisen mallin lisaksi useita toisistaan poikkeavia apteekkijarjestelmia. Euroopan unionin ja Sveitsin sisalla kuitenkin on sovittu ammattioikeuksien siirrettavyydesta eri maiden valilla, joten paasaantoisesti ammattioikeudet jossain maassa omaava henkilo voi hakea tutkintonsa tunnustamista myos toisessa jasenvaltiossa. ^[21]

Kaikkialla Euroopan unionissa ei ole olemassa kolmevuotisen alemman korkeakoulututkinnon suorittanutta farmaseuttista ammattiryhmaa, jollaisia vaikkapa Suomessa farmaseutti tai Ruotsissa receptarie ovat. Esimerkiksi Saksassa farmasian alan ammattioikeuksien saaminen edellyttaa yleensa vahintaan viisivuotista yliopistokoulutusta. ^[21] Saksankielisissa maissa farmasian ammattilaisista kaytetaan nimitysta Pharmazeut, ^[22] joka siis vastaa koulutusvaatimustensa osalta Suomessa lahinna proviisoria.

Myos Ranskassa farmaseuttiset ammattioikeudet vaativat vahintaan viiden vuoden farmaseuttista yliopistokoulutusta. Taman lisaksi ammattioikeuksiin vaaditaan tohtorin tukinto. ^[23] Ranskassa farmaseuttisesta ammattilaisesta kaytetaan nimitysta pharmacien.

Englanninkielisissa maissa yleisesti kaytetty ammattinimike pharmacist voi viitata paitsi apteekkarina toimivaan farmasian ammattilaiseen, mutta myos kehen tahansa farmaseuttiset ammattioikeudet omistavaan korkeakoulututkinnon suorittaneeseen henkiloon. ^[24] Sana pharmacist vastaa Suomessa kuitenkin lahinna proviisoria, kun taas farmaseutista kaytettava termi on pharmaceutical dispenser. ^[25]

Vaatimukset farmasistina toimimiseen eroavat jonkin verran maittain. Esimerkiksi Britanniassa ja Australiassa rekisteroidyn farmasistin tulee suorittaa noin viisivuotinen maisterintutkinto. ^{[26] [24]} Yhdysvalloissa puolestaan edellytetaan useimmiten Farmasian tohtorin (Pharm.D.) tutkintoa. ^[27] Tietyissa maissa kuten Australiassa vaaditaan tutkinnon lisaksi myos erillisen kokeen suorittamista ja sen hyvaksymista maan farmaseuttisen ammattijarjeston toimesta ennen ammattioikeuksien myontamista. ^[26]

n k m Farmasia Yleista Farmasian historia Esihistoriallinen laaketiede Laake Reseptilaake Farmaseutiikka Farmakologia Farmakodynamiikka Farmakogenetiikka Farmakokinetiikka Toksikologia Laakeainekemia Farmakognosia Farmakokybernetiikka Ammatit Apteekkari Proviisori Farmaseutti Kaytanto Kliininen farmasia Apteekki Sairaala-apteekki Radiofarmasia Laaketeollisuus Laakekehitys

n k m Farmakologia Suuntaukset Biofarmasia Etnofarmakologia Farmakoepidemiologia Farmakogenetiikka Farmakognosia Yrttilaakinta Farmakoinformatiikka Farmakotoksikologia Kliininen farmakologia Farmasia Laakeainekemia Laakekemia Neurofarmakologia Psykofarmakologia Uniterapia Osa-alueet Farmakodynamiikka Farmakokinetiikka