Euroopan vapaakauppajarjesto
eli
EFTA
(lyhenne sanoista
European Free Trade Association
[2]
) on
valtioiden
valista
vapaakauppaa
edistava
kansainvalinen jarjesto
, johon kuuluvat nykyisin
Islanti
,
Liechtenstein
,
Norja
ja
Sveitsi
. EFTA ja
Euroopan unioni
(EU) muodostavat yhdessa
Euroopan talousalueen
(ETA), johon Sveitsi ei kuulu.
EFTA perustettiin alun perin
Yhdistyneen kuningaskunnan
johdolla vastavedoksi
EEC:lle
, josta myohemmin kehittyi EU. Britannian sen aikainen
Konservatiivipuolueen
johto vastusti Euroopan yhdentymiskehitysta, joka naytti johtavan ylikansallisten instituutioiden pikemminkin kuin vain maiden valisen yhteistyon suuntaan. Toisaalta
Ranska
ei halunnut Britanniaa EEC:hen. EFTAn oli tarkoitus olla loyhempi yhteiso ja sen toimialan rajoittua vain
vapaakauppaan
ilman poliittisempia ulottuvuuksia.
EFTAn perustivat Britannia, Norja,
Itavalta
,
Portugali
,
Ruotsi
, Sveitsi ja
Tanska
vuonna 1960.
[3]
Islanti liittyi EFTAan vuonna 1970.
Suomi liittyi EFTAan liitannaisjaseneksi vuonna 1961 FINEFTA-sopimuksella. Vuonna 1986 Suomesta tuli EFTAn taysjasen.
Suomen lahentyminen EEC:hen alkoi vuoden 1973 vapaakauppasopimuksella, kun EFTA menetti painoarvoaan Britannian liityttya EEC:n jaseneksi vuoden 1973 alusta
Edward Heathin
paaministerikaudella. Suomelle Britannia on ollut perinteisesti merkittava vientimaa, erityisesti paperiteollisuudelle. Britannian mukana EEC:n jaseneksi siirtyi Tanska. Portugali siirtyi EFTAsta
EY:hyn
vuonna 1986. EFTAan liittyi vuonna 1991 Liechtenstein, joka halusi talla tavoin paasta mukaan EFTAn ja EU:n valiseen kauppapoliittiseen jarjestelyyn eli Euroopan talousalueeseen (ETA) sen jalkeen kun Sveitsi oli kansanaanestyksessa hylannyt ETA-jasenyyden. Norjan, Islannin ja Liechtensteinin suhteet Euroopan talousalueeseen jarjestyvat EFTAn kautta, kun taas ETAsta kansanaanestyksella kieltaytynyt Sveitsi on solminut EU:n kanssa kahdenvalisia sopimuksia. Liechtenstein kayttaa rahanaan
Sveitsin frangia
ja sen ulkomaanedustuksen hoitaa Sveitsi, jolloin se on yhdentynyt Sveitsiin. Islanti ei ole harkinnut EU:hun liittymista, mika on Norjassa torjuttu toistaiseksi. Norjassa EU-jasenyytta pelataan yhteisen maatalouspolitiikan, aluetukien ja energiapolitiikan vuoksi.
Neuvostoliitto
suhtautui kriittisesti EEC:hen siksi, etta sen jasenet olivat paaasiassa
Nato
-maita. Taman vuoksi Suomessa Neuvostoliiton kanssa kaytavan
bilateraalikaupan
turvaamiseksi yhdentymista lanteen harjoitettiin pienin askelin. Neuvostoliitolle bilateraalikauppa- ja kauppapolitiikka oli ulkopolitiikan elimellinen jatke, mika edellytti Suomelta puolueettomuuden korostamista.
Suomen postilaitos julkaisi vuonna 1967 postimerkin Suomen ja EFTAn solmimasta kauppaliitosta eli niin sanotusta FINEFTA-sopimuksesta.
Pohjoismaat olivat kaavailleet Pohjolan
tulliliitto
a miltei koko 1950-luvun ajan. Suomi suhtautui asiaan varovasti eika kiirehtinyt paatostaan. Niin kutsuttu ulkoseitsikko eli EEC:n ulkopuolelle jaaneet
OECD
-maat, joihin Suomi ei kuulunut, aloittivat loppuvuonna 1958 Ruotsin ja Britannian johdolla neuvottelut yhteisesta vapaakauppa-alueesta.
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen
paa-aanenkannattaja
Pravda
varoitti Pohjoismaita liittymasta vapaakauppa-alueeseen, joka olisi vain Naton peitejarjesto.
Paaministeri
V. J. Sukselainen
ilmoitti
Pohjosmaiden neuvosto
n paaministerikokouksessa
Kungsalv
issa Ruotsissa heinakuussa 1959, etta Suomi voisi liittya EFTAn jaseneksi vain siina tapauksessa ettei siihen sisaltyisi poliittisia sitoumuksia.
Vapaakauppasopimuksen syntyminen loppuvuoden 1959 aikana oli Suomelle ongelma, koska Ruotsi uhkasi Suomen pahimpana kilpailijana vallata Britannian paperimarkkinat. Toisaalta Suomi oli sitoutunut myontamaan Neuvostoliitolle samat edut kuin muillekin kauppakumppaneilleen. Marraskuussa 1959 hallitus antoi eduskunnalle EFTA-kysymyksesta tiedonannon, jossa todettiin vapaakauppaetujen valttamattomyys Suomen kilpailukyvylle, mutta myos niihin liittyneet poliittiset ja tekniset vaikeudet. Eduskunta antoi hallitukselle neuvotteluvaltuudet kaupallisten etujen hankkimiseksi ilman poliittisia sitoumuksia.
Miltei samanaikaisesti EFTA-sopimuksen voimaanastumisen kanssa Neuvostoliitto jatti Suomelle
nootin
, jossa se vaati samoja etuja, jotka Suomi valmistautui antamaan EFTAn jasenmaille. Neuvotteluja Suomen ja EFTAn suhteiden jarjestamisesta kaytiin tiiviisti kevaan 1960 ajan ja Suomen paaneuvottelijana oli suurlahettilas
Olavi Munkki
. Presidentti
Urho Kekkonen
katsoi, etta Sukselaisen maalaisliittolaisen vahemmistohallituksen tilalle olisi saatava enemmistohallitus, johon Moskovan olisi EFTA-neuvotteluissa helpompi luottaa. Hallitustunnustelijan,
Kokoomuksen
eduskuntaryhman puheenjohtajan
Paivio Hetemaen
yritys raukesi Kokoomuksen alettua epailla Kekkosen vain pyrkivan kayttamaan EFTA-sopimusta valikappaleenaan sisapoliittisen valtansa kasvattamiseksi. Ongelma ratkesi lopulta Neuvostoliiton puoluejohtajan
Nikita Hru?t?ovin
vierailtua Urho Kekkosen 60-vuotispaivilla syyskuun alussa 1960, jolloin todettiin, etta Neuvostoliitto ymmarsi Suomen pyrkimykset kilpailukykynsa sailyttamiseksi. Neuvottelut Neuvostoliiton vaatimasta niin sanotusta suosituimmuuslausekkeesta kaytiin
Moskovassa
marraskuussa 1960, ja nain syntyi neuvotteluratkaisu, jonka seka EFTA etta Neuvostoliitto saattoivat hyvaksya. Neuvostoliitolle periaatteellisen suosituimmuuslausekkeen taloudellinen merkitys oli vahainen, koska Suomi osti Neuvostoliitosta lahinna raaka-aineita, joita EFTAn tullijarjestelyt eivat koskeneet. FINEFTA-sopimus astui voimaan heinakuun alussa 1961.
[4]
[5]
Historiantutkija
Jukka Seppinen
paljasti Suomen EFTA-ratkaisua koskeneessa
vaitoskirjassaan
talvella 1997, etta silloinen kauppa- ja teollisuusministeri seka apulaisulkoministeri
Ahti Karjalainen
oli marraskuussa 1960 allekirjoittanut Neuvostoliiton vaatiman, suosituimmuuslauseketta koskeneen sitoumuksen Moskovaan lahettamassaan kirjeessa. Karjalaisella oli tahan presidentti
Urho Kekkosen
suostumus. Kirjetta ei kasitelty hallituksessa eika sita koskaan julkistettu.
[6]
Suomen postilaitos julkaisi vuonna 1985 postimerkin EFTAn 25-vuotisesta ajasta. Suomi liittyi seuraavana vuonna EFTAn taysjaseneksi.
Kulissien takana Suomi pyrki koko liitannaisjasenyytensa ajan EFTAn taysjaseneksi, mutta joka kerralla hanke kariutui Neuvostoliiton vastustukseen. Neuvostoliiton Helsingin-suurlahetystossa tyoskennelleiden
Viktor Vladimirovin
ja
Juri Derjabinin
mielesta Suomi ei saanut olla lansimaa, vaan jonkinlainen sosialistisen liittolaisen ja lansimaan valimuoto. Suomalaiset nakivat asian toisin: Suomi samastui Lansi-Euroopan puolueettomiin maihin, vaikka neuvostosuhteiden vuoksi jouduttiin kehittelemaan omia jarjestelyja lansiyhteistyohon osallistumiseksi. Kaytannossa ero EFTAn taysjasenyyden ja Suomen liitannaisjasenyyden valilla oli hiuksenhieno, lahes olematon.
[6]
Pisimmalle taysjasenyytta koskenut hanke eteni vuonna 1978, jolloin silloinen ulkoministeri
Paavo Vayrynen
toimitti Neuvostoliittoon asiaa kasitelleen muistion. Ulkoministerion alivaltiosihteerin
Paavo Kaarlehdon
laatimassa muistiossa Suomen pyrkimysta EFTAn taysjaseneksi perusteltiin vapaakauppajarjeston vahvistamisella. Sitkeasta yrityksesta huolimatta Neuvostoliitto torjui jalleen hankkeen.
[6]
Syksylla 1984 EFTAn silloinen norjalainen paasihteeri
Per Kleppe
otti yhteytta Suomen ulkomaankauppaministeriin
Jermu Laineeseen
ja ehdotti talle Suomen liittymista vapaakauppajarjeston taysjaseneksi. Ulkoministeriossa laadittiin marraskuussa 1984 muistio, jonka mukaan Suomen erikoisasemalle EFTAssa ei enaa ollut jarkevia perusteita. Presidentti
Mauno Koivisto
halusi kuitenkin edeta asiassa varovasti. Tilanne muuttui oleellisesti kevaalla 1985
Mihail Gorbat?ovin
tultua Neuvostoliiton uudeksi puoluejohtajaksi.
[6]
Syyskuussa 1985 Koivisto sai vierailukutsun Neuvostoliittoon. Pari viikkoa ennen vierailua han lahetti Gorbat?oville kirjeen, jossa han kertoi Suomen aikeista liittya EFTAn taysjaseneksi. Vakiintuneen tavan mukaan
Kremliin
oli ensin lahetettava kirjeitse tieto valmisteilla olleista merkittavista hankkeista, minka jalkeen presidentti odotti viikon tai kaksi. Mikali kirjeeseen ei kuulunut vastausta, hanke pantiin kayntiin. Aiemmin neuvostojohto oli halunnut keskustella, mutta syksylla 1985 Moskova pysyi hiljaa. Paivaa ennen presidentin seurueen lahtoa Neuvostoliittoon Koivisto ja
hallitus
ilmoittivat Suomen liittyvan EFTAn taysjaseneksi vuoden 1986 alussa. Ilmoituksessa tahdennettiin sopimuksen puhtaasti kauppapoliittista luonnetta. Samalla viikolla paasihteeri Per Kleppe oli jo ollut Helsingissa viimeistelemassa liittymissopimusta.
[6]
EFTAn taysjasenyys tuli eduskunnan kasiteltavaksi joulukuussa 1985. Liittymissopimus hyvaksyttiin 17. joulukuuta aanin 148?30. Hyvaksymista vastustivat koko
SKDL:n eduskuntaryhma
,
vihreiden
kansanedustajat
Ville Komsi
ja
Kalle Konkkola
seka
Keskustapuolueesta
eronnut ja oman yhden hengen eduskuntaryhmansa muodostanut
Liisa Kulhia
.
[6]
EFTAn nykyiset jasenvaltiot
Euroopan talousliitot vuonna 1988. EFTA vihrealla,
EEC
sinisella,
SEV
punaisella.
| EFTA-maat
|
Soveltaa
eurooppaoikeutta
|
Euroopan atomienergiayhteisossa
|
Euroopan puolustusvirastossa
|
Schengenin sopimuksessa
|
EU:n arvolisaveroalueella
|
Euroopan tulliliitossa
|
Euroopan unionin sisamarkkinoilla
|
Euroalueessa
|
Islanti
|
Osittain
|
Ei
|
Ei
|
Kylla
|
Ei
|
Ei
|
Osittain
ETA
:n kautta
[7]
|
Ei, (Islannin kruunu)
|
Liechtenstein
|
Osittain
|
Ei
|
Ei
|
Kylla
|
Ei, Sveitsin ja Liechtensteinin valinen arvonlisaveroalue
|
Ei, Sveitsin ja Liechtensteinin valinen arvonlisaveroalue
|
Osittain
ETA
:n kautta
[7]
|
Ei, (Sveitsin frangi)
|
Norja
, paitsi:
|
Osittain
|
Ei
|
Osallistuu ei-jasenena
|
Kylla
|
Ei
|
Ei
|
Osittain
ETA
:n kautta
[7]
|
Ei, (Norjan kruunu)
|
|
|
Huippuvuoret
|
Osittain
|
Ei
|
demilitarisoitu
|
Ei
|
Ei, arvonlisaverovapaa-alue
|
Ei
[7]
[8]
|
Ei
|
Ei, (Norjan kruunu)
[7]
[8]
|
|
|
Bouvet’nsaari
|
Ei
|
Ei
|
Osallistuu
|
Ei
|
Ei
|
Ei
|
Ei
|
Ei, (Norjan kruunu)
|
|
|
 Pietari I:n saari
|
Ei
|
Ei
|
demilitarisoitu
|
Ei
|
Ei
|
Ei
|
Ei
|
Ei, (Norjan kruunu)
|
|
|
Kuningatar Maudin maa
|
Ei
|
Ei
|
demilitarisoitu
|
Ei
|
Ei
|
Ei
|
Ei
|
Ei, (Norjan kruunu)
|
Sveitsi
, paitsi:
|
Osittain
|
Osittain tarkkailijana
[9]
|
Ei
|
Kylla
|
Ei, Sveitsin ja Liechtensteinin valinen arvonlisaveroalue
|
Ei, Sveitsin ja Liechtensteinin tulliliitto
|
useiden kahdenvalisten sopimusten kautta
|
Ei, (Sveitsin frangi)
|
|
|
 Samnaun
|
Osittain
|
Osallistuu Sveitsin kanssa
[9]
|
Ei
|
Kylla
|
Ei, arvonlisaverovapaa-alue
|
Ei, Sveitsin ja Liechensteinin tulliliitto
|
useiden kahdenvalisten sopimusten kautta
|
Ei, (Sveitsin frangi)
|