Ernest Henry Shackleton
(
15. helmikuuta
1874
Kilkea
,
Irlanti
?
5. tammikuuta
1922
Grytviken
Etela-Georgia
) oli
angloirlantilainen
tutkimusmatkailija. Shackleton tunnetaan parhaiten
Endurance
-laivalla
1914
?
1916
tekemastaan tutkimusretkesta
Etelamantereelle
.
Shackleton syntyi Irlannissa ja hanen isansa oli laakari. Han asui lapsena vahan aikaa
Dublinissa
ennen kuin hanen vanhempansa muuttivat pysyvasti Englantiin. Perheeseen kuului kaksi poikaa ja kahdeksan tytarta. Shackleton kavi koulun
Dulwich Collegen
sisaoppilaitoksessa. Ernest lahti 16-vuotiaana brittilaisen kauppalaivan palvelukseen. Han toimi muun muassa laivan peramiehena ja luutnanttina. Shackleton avioitui Emily Dormannin kanssa
1904
.
[3]
Shackleton liittyi
Robert Falcon Scottin
retkikuntaan elokuussa
1901
. Matka tehtiin Discovery-laivalla McMurdonsalmeen Etelamantereelle. Tavoitteena oli paasta etelanavalle. Scott, Shackleton ja tohtori Edward Wilson lahtivat matkaan yhdeksallatoista rekikoiralla ja viidella reella. Retkikunta saavutti 82. leveysasteen ja 17' minuuttia. Shackleton karsi matkalla keripukista ja hanta oli kuljetettava reella.
[4]
Nimrod
lahdossa Etelamantereelle (1907)
Nimrodin tutkimusmatka oli Shackletonin ensimmainen itsenainen. Shackleton onnistui jarjestamaan rahoituksen retkelle alkuvuodesta 1907. Elokuussa 1907 Shackletonin alus
Nimrod
lahti kohti etelamannerta. Mukana retkella oli yhdeksan koiraa ja viisitoista
ponia
. Vain kahdeksan ponia saatiin asemapaikalle eri syista, loput jouduttiin teurastamaan jo satamassa. Lopuistakin poneista nelja kuoli jo asemapaikalla: jaljelle jai nelja ponia.
[5]
Shackleton lahti lokakuun 29. paivana
1908
Kap Roydsin tukikohdasta Great Ice Barrierin jaatikolta neljan ponin ja kolmen miehen kanssa (Frank Wild, tohtori Eric Marshall ja luutnantti Jameson Adams). Ponit osoittautuivat virheratkaisuksi; matkan edistyessa ne ammuttiin yksi kerrallaan niiden voimien loppuessa, paitsi viimeinen, Socks: se putosi joulukuun alussa jaahalkeamaan. Retkikunta saavutti kuitenkin 88. leveysasteen ja 23' minuuttia ja paasivat vain 160 kilometrin paahan etelanavasta, mutta heidan taytyi kaantya takaisin muonavarojen loppumisvaaran vuoksi. Englantiin palaamisen jalkeen Shackleton sai aatelisarvon ja hanesta tuli kansallissankari.
[5]
Seuraavan parin vuoden ajan Shackleton makseli Nimrodin matkan velkoja, saneli best-sellerin ja muutti Nimrodin maksulliseksi museoksi.
[6]
Ernest Shackleton (1915)
Shackleton lahti Antarktiksen ylitysretkelle
Endurance
-laivalla 8. elokuuta
1914
.
Etela-Georgian
saarelta retkikunta lahti eteenpain 5. joulukuuta. Laiva juuttui jaihin 18. tammikuuta 1915 ja haaksirikkoutui 27. lokakuuta, jolloin retkikunta siirtyi jaan paalle. Jaiden rikkoontuessa 9. huhtikuuta 1916 retkikunta siirtyi pelastusveneisiin ja onnistui paasemaan pienelle
Elefanttisaarelle
Etelamantereen pohjoisosaan 15. huhtikuuta. Shackleton lahti 24. huhtikuuta kuuden miehen kanssa 1287 kilometrin pituiselle avunhakumatkalle Etela-Georgian saarelle pienella
James Caird
-nimisella pelastusveneella. Saarelle paastiin 10. toukokuuta, mutta taman jalkeen heidan piti viela ylittaa saari paastakseen sen itarannalle valaanpyyntiasemalle, jonne Shackleton saapui 20. toukokuuta. Taman jalkeen Shackleton pyrki pelastamaan Elefanttisaarelle jaaneen miehistonsa, mutta yritykset epaonnistuivat jaiden vuoksi. Vasta 30. elokuuta 1916
chilelainen
avomerihinaaja Yelcho onnistui paasemaan Elefanttisaarelle ja toi haaksirikkoiset
Punta Arenasiin
.
[7]
Myos retkikunnan ryhma, jonka tehtavana oli ollut asettaa varastoja
Rossinmeren
puolelle Aurora-laivalla, oli joutunut pulaan. Shackleton palasi takaisin Etelamantereelle kokoamaan retkikuntansa viimeiset rippeet.
Englantiin
han palasi lopulta toukokuussa
1917
. Taman jalkeen Shackleton teki nopeatempoisen luentomatkan
Yhdysvaltoihin
. Palattuaan Englantiin keskelle
ensimmaista maailmansotaa
Shackleton haki vapaaehtoisena armeijaan, koska han ymmarsi palveluksen olevan ehto tulevien yritysten rahoittamiseksi. Hallitus ymmarsi hanen julkisuusarvonsa ja lahetti hanet
Etela-Amerikkaan
houkuttelemaan
Argentiinaa
ja
Chilea
mukaan sotaan
ymparysvaltojen
puolelle. Shackleton lahti
Buenos Airesiin
lokakuussa 1917 ja palasi takaisin Englantiin huhtikuussa
1918
. Han yritti edelleen paasta asepalvelukseen, mutta lopulta han paatyi
Huippuvuorten
kautta
Murmanskiin
, jossa hanen nimikkeenaan oli "arktisesta kuljetuksesta vastaava miehistoupseeri".
[8]
Sodan jalkeen Shackleton saneli loppuun Endurancen tutkimusmatkasta kertovan
South
-kirjan, joka julkaistiin vuonna
1919
. Shackleton joutui luopumaan kaikista oikeuksistaan teokseen maksaakseen velkojaan. Nain Shackleton oli varaton ja vailla ansiotyota.
[8]
1921?1922 Shackletonin-Rowettin tutkimusretki
[
muokkaa
|
muokkaa wikitekstia
]
Vuonna
1920
Shackleton ilmoitti haluavansa takaisin antarktisille seuduille. Hanen tavoitteenaan oli
Etelamantereen
ymparipurjehdus
Quest
-laivalla. Matkaan lahdettiin
Lontoosta
syyskuussa 1921. Shackletonin terveys alkoi horjua ja Riossa han sai sydankohtauksen, mutta kieltaytyi tutkimuksista ja matka jatkui etelaan. Laiva saapui
Etela-Georgian
saarelle 4. tammikuuta
1922
. Shackleton sai sydankohtauksen ja kuoli 5. tammikuuta kello 2.50 Questilla, joka oli ankkurissa saarella.
Tutkimusmatkailijan
ruumis haudattiin omaisten toivomuksesta Etela-Georgian
Grytvikeniin
. Hanen viimeiset sanansa olivat: "Sina haluat minun aina luopuvan jostakin. Mista toivot minun nyt luopuvan?"
[8]
James Caird -saatio
perustettiin vaalimaan Shackletonin saavutusten muistoa vuonna
1994
. Saation presidenttina on toiminut Shackletonin nuorin poika, Edward Shackleton. Alexander Shackleton pojantytar on toiminut saation presidenttina vuodesta
1995
. Shackletonin
Etelanavan
ylitysretkesta on kuvattu vuonna
2002
kaksiosainen
Charles Sturridgen
ohjaama televisioelokuva, jonka paaosassa Shackletonia esittaa
Kenneth Branagh
.
Shackletonin hauta on suosittu
turistien
matkakohde
Grytvikenissa
Etela-Georgiassa
. RRS Ernest Shackleton -niminen laiva on nimetty hanen kunniakseen. Shackletonin muistokirjasto on Scottin napa-alueiden tutkimuksen instituutissa (
engl.
Scott Polar Research Institute
)
Cambridgen yliopistossa
.
- Caroline Alexander:
Endurance : Shackletonin legendaarinen Antarktiksen retki
. Suomentanut Tapio Pekola. Otava, 1999.
ISBN 951-1-16156-3
.
- Lansing, Alfred:
Kestavyys: Shackletonin uskomaton matka Etelamantereelle
. (Endurance: Shackleton's incredible voyage, 1959.) Suomentanut Panu Pekkanen. 2. painos (1. painos 1959). Helsinki: Tammi, 2002.
ISBN 951-31-1513-5
.
- James, Naomi:
Meren kutsu
. Otava, 1990.
ISBN 951-1-10384-9
.
Sivut 64?78.
- Andersson, J. G.:
Etelanavan sankareita
. Tammi, 1948.
Commons
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Tieteilijat
| |
|---|
| | Taiteenala
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|