Ensimmainen Balkanin sota

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ensimmainen Balkanin sota
Osa Balkanin sotia
Ensimmäisen Balkanin sodan jälkeiset rajat
Ensimmaisen Balkanin sodan jalkeiset rajat
Paivamaara:

18. lokakuuta 1912 ? 30. toukokuuta 1913

Paikka:

Balkan

Lopputulos:

Balkanin liiton voitto, Lontoon sopimus

Osapuolet

Balkanin liitto :
  Bulgarian kuningaskunta
Serbia
Kreikka
Montenegro

  Osmanien valtakunta

Vahvuudet

Bulgaria : 300 000
Kreikka : 125 000
Serbia : 22 000
Montenegro : 35 000

350 000

Ensimmainen Balkanin sota kaytiin vuosina 1912?1913 osmanien valtakunnan (Turkki) ja Bulgarian , Serbian , Kreikan ja Montenegron muodostaman Balkanin liiton valilla. [1] Liittouman tavoitteena oli vallata Turkin alueet Balkanilla . Sota alkoi lokakuussa 1912, ja liittolaiset valtasivat Makedonian seka osia Traakiasta . Vuonna 1913 Turkki yritti viela jatkaa sotaa, mutta sen oli lopulta luovuttava melkein kaikista alueistaan Euroopassa. Vain kapea alue Konstantinopolin lansipuolella jai turkkilaisten hallintaan.

Taustaa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viela 1800-luvun alussa Turkille kuului lahes koko Balkanin niemimaa. Kreikka, Bulgaria, Serbia ja Montenegro itsenaistyivat Turkista vuosisadan kuluessa, mutta niiden alueet olivat nykyista suppeampia, silla Turkille kuului yha Egeanmeren pohjoisrannikko, Makedonia ja Albania . Taten Turkin alue ulottui Adrianmerelle saakka.

Balkanin liiton tarkoitus oli poistaa Turkin vaikutusvalta Euroopasta. Monet tuon ajan suurvaltojen poliitikot epailivat liiton mahdollisuuksia, silla Balkanilla asuvat kansat olivat hajanaisia. Makedoniassa oli 1 531 000 asukasta, joista 410 000 kristittya ja 46 000 muslimeita lahinna bulgaareja, [2] 35 000 albanialaista , 28 000 turkkilaista , 145 000 kreikkalaista , 120 000 serbia , 95 000 romanialaista seka 48 000 juutalaista , jotka asuivat paaasiassa Salonikissa . Lisaksi alueella asui tiiveissa yhteisoissa puolalaisia , venalaisia , saksalaisia , unkarilaisia , juutalaisia, arabeja , armenialaisia , t?erkesseja ja romaneja . [2] Lisaksi serbeihin kuului varsinaisia serbeja, bosniakkeja , montenegrolaisia ja uskookkeja . [2]

Makedoniassa eri kansallisuuksien valiset rajat eivat ole yksiselitteisesti osoitettavissa. Serbia, joka oli kiinnostunut ns. Muinaisserbiasta oli vakiluvultaan noin 2 930 000, [2] kun sen etelapuolella asui 1 340 000 serbia. Useat bulgaariyhteisot Bulgarian ulkopuolella sijaitsivat Traakiassa Egeanmeren rannikolla satamakaupunki Kavallan ja Dardenellien valilla. [2] Kreikkalaisten asutusta oli muun Balkanin alueella enemman kuin itse Kreikassa. Vuoden 1907 vaestonlaskennan mukaan Kreikassa oli 2 637 000 asukasta. Koko Balkanilla kreikkalaisvaestoa oli kahdeksan miljoonaa. Kreikkalaisten yhdyskuntia oli Epeiroksessa Albanian alueella, Makedoniassa seka Egeanmeren ja Mustanmeren rannikoilla aina Tonavan suistoon saakka seka Vahan-Aasian rannikolla. [2]

Balkanin puhutuimmat kielet olivat tuolloin kreikka , unkari , saksa , romania , bulgaria , serbia ja albania . Suurin uskonto oli kristinusko , mutta esimerkiksi albaanit olivat paaasiassa muslimeja, mika sinansa aiheutti ongelmia. Myos alueen kristityt kuuluivat eri kirkkokuntiin, silla serbit ja kreikkalaiset olivat ortodokseja , unkarilaiset ja romanialaiset katolilaisia . Kieliongelma oli Balkanin yksi suurimmista ongelmista. Erityisen monikielinen alue tuolloin oli Turkille kuulunut Makedonia, joka kasitti seka nykyisen Pohjois-Makedonian alueen etta nykyisin Kreikkaan kuuluvan Makedonian maakunnan, muun muassa Thessalonikin kaupungin ymparistoineen.

Naissa oloissa liittouman jasenvaltioillakin oli keskenaan ristiriitaisia Makedoniaa koskevia vaatimuksia, eika sen jaosta ollut helppoa paasta yksimielisyyteen. Kreikka pyrki liittamaan alueeseensa Makedonian kreikkalaiset, Bulgaria taas sen bulgarialaiset osat, mutta Bulgaria tavoitteli myos osaa Egeanmeren rannikosta ja satamakaupungeista. Serbit taas halusivat perustaa Suur-Serbian . Kansallisuuskysymykset johtivat ongelmiin viela sodan jalkeenkin. Kaikki Balkanin kansat vaativat omia etujaan ennen sotaa ja sodan lopussa, etenkin pienet, jotka pelkasivat joutuvansa suurten kansojen jalkoihin. Tama oli visaisin pulma, joka sodan jalkeen koettiin.

Joukot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Osmanien armeija [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sodan alussa osmaneilla oli arviolta 115 000 sotilasta Traakiassa ja 175 000 sotilasta Makedoniassa. Joukot oli jaettu kahteen armeijaan. Abdullah Pashan johtama 1. armeija oli Traakiassa ja Ali Risa Pashan johtama 2. armeija Makedoniassa. [3]

Liittolaiset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Bulgaria mobilisoi ensimmaisen Balkanin sodan aikana lahes 600 000 miesta. Bulgarialla oli Traakian rintamalla kolme armeijaa: [4] Lisaksi Bulgarialla oli lahes 50 000 miesta Makedonian rintamalla. Rodopi-vuorilla Bulgarialla oli noin 30 000 sotilasta ja naiden lisaksi viela 16 000 vapaaehtoista. [4]

Sodan kulku [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sota alkoi Montenegron julistettua sodan osmanien valtakuntaa vastaan 8. lokakuuta 1912. Bulgaria, Serbia ja Kreikka liittyivat sotaan 17. lokakuuta. [5] Turkki oli juuri karsinyt tappion Italialle Libyassa vuoden 1911 sodassa . [6] Sodan syyna kaytettiin ei-islamilaisten kansojen syrjintaa osmanien valtakunnassa. [6]

Bulgarian joukot miehittivat 18. lokakuuta Kirklarelin ja aloittivat marssin kohti Adrianopolia . Serbian joukot miehittivat 26. lokakuuta Skopjen . [2] Osmanien valtakunta pyysi 3. marraskuuta Ranskaa ja Itavalta-Unkaria rauhanvalittajaksi. Bulgarian joukot valtasivat 5. marraskuuta Konstantinopolin linnoitukset ja katkaisivat kaupungin vesihuollon . Salonikin turkkilainen varuskunta antautui 8. marraskuuta. [7]

19. marraskuuta Balkanin valtiot vaativat aselepoehdotuksessa, etta osmanien valtakunta luopuisi lahes kaikista Euroopan puoleisista alueistaan. [7] 17. joulukuuta Balkanin sodan rauhanneuvottelut alkoivat Lontoossa. [8] Rauhanneuvotteluissa osmanien valtakunta luopui lahes kaikista eurooppalaisista alueistaan. [9] 2. tammikuuta Turkki luopui eurooppalaisista alueistaan lukuun ottamatta Bosporin takamaata ja Dardanelleja . Albaniasta tuli Turkin suunnitelmien mukaan itsenainen valtio. [9] Balkanin valtiot kuitenkin vaativat 8. tammikuuta, etta osmanit poistuisivat kaikilta eurooppalaisilta alueiltaan seka Kreetalta ja Egeanmeren saarilta. Turkki ei suostunut vaatimuksiin ja Rauhanneuvottelut kariutuivat, minka jalkeen sota jatkui Balkanilla 14. tammikuuta. [9]

Toukokuussa 1913 allekirjoitettiin Lontoossa rauhansopimus Kreikan, Serbian, Bulgarian, Montenegron ja Turkin valilla. Britannia , Saksa , Venaja , Itavalta-Unkari ja Italia olivat sopimuksen takaajia. Osmanien valtakunta luopui kaikista Euroopan puoleisista alueistaan Enos-Midia-linjalle saakka, lukuun ottamatta Dardanelleja ja Bosporinsalmen aluetta. [10]

Sodan jalkeen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kesakuussa 1913 Balkanin liitto ajautui sisaisiin riitoihin. Kaikki muut maat olivat saavuttaneet voittoja paitsi Montenegro , joka karsi tappioita Albanian rintamalla.

Voittajat ajautuivat riitaan siita, miten Turkin luovuttamat alueet Makedoniassa ja Traakiassa oli jaettava niiden kesken. Kiista johti jo kesakuussa 1913 toiseen Balkanin sotaan entisten liittolaisten kesken. Turkki kaytti tata tilaisuutta hyvakseen ja valtasi Adrianopolin takaisin. [11]

Joukkojen kokoonpano [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Osmanien armeija [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

1. Armeija [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • I armeijakunta (20 000 miesta) [3]
  • II armeijakunta (14 000 miesta) [3]
  • III armeijakunta (38 000 miesta) [3]
  • IV armeijakunta (20 000 miesta) [3]

I ja III armeijakunta sijaitsivat sodan alussa Lozengradin alueella. II ja IV armeijakunta sijaitsivat Adrianopolin alueella. [3]

2. Armeija [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lisaksi armeijaan kuului 5 tilapaista armeijakuntaa ja useita armeijakunnan kokoisia yksikkoja. [12]

Liittolaiset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Bulgaria [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • 1. Armeija (noin 79 000 miesta)
  • 2. Armeija (noin 120 000 miesta)
  • 3. Armeija (noin 95 000 miesta)

Serbia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • 1. Armeija (noin 132 000 miesta) [13]
  • 2. Armeija (noin 74 000 miesta) [13]
  • 3. Armeija (noin 76 000 miesta) [13]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Erickson, Edward J.:  Defeat in detail: the Ottoman Army in the Balkans, 1912-1913 . Greenwood Publishing Group, 2003. ISBN 9780275978884 . (englanniksi)
  • Hall, Richard C.:  The Balkan Wars, 1912-1913: prelude to the First World War . Routledge, 2000. ISBN 9780415229463 . (englanniksi)

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ Hall, s. 1
  2. ↑ a b c d e f g Vuosisatamme kronikka, s. 152
  3. ↑ a b c d e f Hall, s. 22
  4. ↑ a b Hall, s. 24
  5. ↑ Ihmiskunnan Kronikka 1861-1937: s. 870. Balkanin valtiot sodassa Turkkia vastaan.
  6. ↑ a b Kronikka 1900?1999 ? Suomen ja maailman tapahtumat, s. 84. Osmanit puolustuskannalla
  7. ↑ a b Vuosisatamme kronikka s. 153
  8. ↑ Vuosisatamme kronikka, s. 154
  9. ↑ a b c Vuosisatamme kronikka, s. 155
  10. ↑ Vuosisatamme kronikka, s. 159. Taistelu Balkanista
  11. ↑ Jorma O. Tiainen ym.:  Vuosisatamme kronikka , s. 158?159. Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2893-X .
  12. ↑ a b c d Erickson 2003: 163.
  13. ↑ a b c Hall, s. 45

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ensimmainen_Balkanin_sota&oldid=20885722 ”