Englannin?Hollannin sodat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Englannin?Hollannin sodat ( engl. Anglo-Dutch Wars , holl. Engels?Nederlandse Oorlogen ) olivat 1600-luvun loppupuolella ja reilut sata vuotta myohemmin 1780?1784 kaytyja merisotia, joiden perussyy oli kilpailu ulkomaankaupan herruudesta. [1]

Taustaa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Englanti ja Alankomaat olivat 1500-luvulla laheisia liittolaisia vastustaessaan Habsburg-suvun pyrkimyksia. Habsburgit hallitsivat Itavallan keisarikuntaa , Espanjaa ja monia pienempia alueita. Kumpikin maa pyrki estamaan Espanjan merivallan kasvua. Niinpa Englanti tuki Alankomaiden Espanjan-vastaista taistelua kahdeksankymmenvuotisessa sodassa lahettamalla sille rahaa ja joukkoja. Alankomaiden hallinnossa oli pysyva Englannin edustaja takaamassa yhteistoiminnan. Englannin vuonna 1604 Espanjan kanssa tekema erillisrauha teki saron yhteistoimintaan, mutta pian sen jalkeen syttyneessa kolmikymmenvuotisessa sodassa ne olivat samalla puolella.

Espanjan vaikutusvallan heikkeneminen kolmikymmenvuotisen sodan paattyessa 1648 merkitsi samalla Espanjan siirtomaiden resurssien uudelleen jakoa. Saaliinjako aiheutti kiistaa aiempien liittolaisten valille. Alankomaiden tehtya rauhan Espanjan kanssa se nousi Englannin sijaan Espanjan tarkeimmaksi kauppakumppaniksi. Se pysaytti Englannin kaupan tasaisen kasvun, joka oli jatkunut yhtajaksoisesti vuodesta 1590 asti. Kauppalaivojen osalta Alankomaat olivat 1600-luvun puolivalissa Euroopan suurin maa: silla oli enemman kauppalaivoja kuin muilla mailla yhteensa.

Alankomaiden talous perustui kauppamerenkulkuun. Silla oli kauppapoliittinen ylivalta erityisesti Pohjanmeren ja Itameren alueilla. Lisaksi Alankomaat valtasi lahes kaikki Portugalin Kaukoidan ja Brasilian siirtomaat ja kauppa-asemat, mika mahdollisti erityisen tuottoisan maustekaupan. Hollantilaiset onnistuivat pienentamaan laivojensa rahtikuluja valmistamalla helppohoitoisia ja halvalla rakennettuja aluksia. Siten Hollanti voitti jopa maitse Lahi-idan kautta kulkeneen valityskaupan, joka siirtyi merikuljetuksiin. Vuonna 1602 perustettu Hollannin Ita-Intian kauppakomppania valtasi Intian markkinat portugalilaisilta, ja sen tukikohdaksi muodostuivat muun muassa Molukit , Sundasaaret ja Kapmaa . [1]

Ensimmainen sota 1652?1654 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Englannin parlamentti saati vuonna 1651 purjehdussaannon ( Act of Navigation ). Se kielsi tavaroiden tuonnin Euroopan mannermaalta Englantiin muissa kuin englantilaisissa tai tavaran tuottajamaan aluksissa. Englannin siirtomaista ja Euroopan ulkopuolelta tuotava tavara piti tuoda englantilaisilla laivoilla. Tosin maaraysta ei voitu taysin noudattaa, silla Englannilla ei ollut siihen riittavasti laivoja. Laki oli suunnattu suoraan Hollantia vastaan, silla nimenomaan Hollanti hoiti suuren osan muidenkin maiden valisesta rahtiliikenteesta. Tama johti Ensimmaiseen Englannin?Hollannin sotaan vuosina 1652?1654. Hollantilaiset joutuivat talloin huomaamaan, etta maan sotalaivaston kehittamista oli laiminlyoty. Sota paattyi Englannin lievaan voittoon, ja se sai itselleen kauppa-aseman Maustesaarilta . [1]

Toinen sota 1665?1667 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Hollannin ja sen ita-Intian kauppakomppanian hallitseva asema kauppamerenkulussa pysyi vahvana, vaikka sen kilpailijamaat pyrkivat ottamaan siita mallia ja tehostamaan toimintaansa. Ranskalainen talouspoliitikko Jean-Baptiste Colbert laskeskeli vuonna 1665, etta hollantilaiset omistivat kolme neljasosaa kaikista laivoista, Colbertin mukaan 15 000 alusta. Nykylaskelmat pitavat lukua liian suurena, mutta nykyisetkin laskelmat osoittavat, etta Hollannin kauppalaivasto oli 8?10 kertaa suurempi kuin Ranskan. [1] Alankomaat vahvisti myos sotalaivastoaan, kun se aloitti vuonna 1653 kuudenkymmenen uuden sotalaivan rakentamisohjelman. Toisaalta Englannin restauraatio nosti kansallisen ylpeyden esille Britanniassa. Vuonna 1665 se aloitti toisen Hollannin vastaisen sodan kaappamalla ja rosvoamalla useita sen kauppalaivoja. Aluksi Englanti naytti voittavan sodan valtaamalla Alankomaiden siirtokunnat Pohjois-Amerikassa , mutta kesakuussa 1667 hollantilaisen amiraalin Michiel de Ruyterin johtama hyokkays Thames -joelle sai englantilaiset allekirjoittamaan sodan lopettaneen Bredan sopimuksen 31. heinakuuta 1667.

Kolmas sota 1672?1674 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ranskan kuningas Ludvig XIV paatti maaliskuussa 1672 aloittaa Hollannin-vastaisen sodan vallatakseen Espanjan Alankomaat Ranskalle. Aluksi Ludvigin piti hajottaa aikaisemmasta sodasta periytyva Ranskan vastainen liittokunta: Englanti ostettiin kullalla Ranskan liittolaiseksi (salainen Doverin sopimus kesalla 1670) ja helmikuussa 1672 Ruotsi sitoutui vuosittaista maksua vastaan pitamaan 16 000 sotilasta Pommerissa , jotta saksalaisia (erityisesti Brandenburgia) estettaisiin liittymasta Hollannin puolelle tulevassa sodassa. Englanti liittyikin luvatulla tavalla Ranskan aloittamaan sotaan, mutta se sai tarpeekseen satamien saartamisesta, kun Michiel de Ruyterin johtamat hollantilaiset voittivat nelja taistelua Englantia vastaan. Britannian parlamentti pakotti kuninkaan lopettamaan sodan.

Neljas sota 1780?1784 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Maiden valiset 1600-luvun sodat paattyivat vuoden 1688 mainioon vallankumoukseen , koska talloin Englannin hallitsijaksi tuli alankomaalainen Vilhelm III Oranialainen . Ennen pitkaa hollantilaiset kuitenkin pettyivat haneen, koska varmistaakseen englantilaisten uskollisuuden han myonsi kuninkaalliselle laivastolle monia etuoikeuksia, kuten etta kaikki englantilais-hollantilaiset laivastot olisivat englanninkielisia. Hollannin varakkaimmat kauppiaat alkoivat kayttaa Lontoota uutena paamajanaan, ja Alankomaiden talouskasvu hidastui. Ajoittaisista vaikeuksista huolimatta Alankomaat oli 1700-luvulla huomattava merivalta, silla sen omistuksessa oli vuosisadan loppupuolella Indonesian maustesaaret , Ceylon , Kapmaa ja osa Guayanasta . [2] Vuoden 1780 tienoilla Britannian bruttokansantuote kuitenkin ylitti Alankomaat. Samaan aikaan alkoi kehittya uusi konflikti, silla Yhdysvaltain vapaussodassa Alankomaat asettui amerikkalaisten puolelle britteja vastaan tunnustamalla vuonna 1782 Yhdysvaltain itsenaisyyden. Syntyi Neljas Englannin?Hollannin sota . Tosin Hollannin laivasto oli nyt vain varjo entisestaan, koska silla oli vain noin kaksikymmenta alusta, joten se ei pystynyt suuriin laivastotaisteluihin. Alankomaat joutui Pariisin sopimuksessa 1784 tunnustamaan tappionsa. Tama merkitsi Hollannin imperiumin kutistumista ja Britannian nousua merten herraksi. Hollannin Ita-Intian kauppakomppania ajautui konkurssiin. [3]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. a b c d Goran Rystad:  Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 11 , s. 192, 199?201. Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08250-7 .
  2. Knut Mykland:  Otavan suuri maailmanhistoria 13: Suuret vallankumoukset , s. 12. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08772-X .
  3. Dalio, Ray. “The Big Cycles of the Dutch and British Empires and Their Currencies” . LinkedIn , 21.5.2020. Viitattu 25.12.2020.

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]