Englannin?Hollannin sodat
(
engl.
Anglo-Dutch Wars
,
holl.
Engels?Nederlandse Oorlogen
) olivat 1600-luvun loppupuolella ja reilut sata vuotta myohemmin 1780?1784 kaytyja merisotia, joiden perussyy oli kilpailu ulkomaankaupan herruudesta.
[1]
Englanti ja Alankomaat olivat 1500-luvulla laheisia liittolaisia vastustaessaan
Habsburg-suvun
pyrkimyksia. Habsburgit hallitsivat
Itavallan keisarikuntaa
,
Espanjaa
ja monia pienempia alueita. Kumpikin maa pyrki estamaan Espanjan merivallan kasvua. Niinpa Englanti tuki Alankomaiden Espanjan-vastaista taistelua
kahdeksankymmenvuotisessa sodassa
lahettamalla sille rahaa ja joukkoja. Alankomaiden hallinnossa oli pysyva Englannin edustaja takaamassa yhteistoiminnan. Englannin vuonna 1604 Espanjan kanssa tekema erillisrauha teki saron yhteistoimintaan, mutta pian sen jalkeen syttyneessa
kolmikymmenvuotisessa sodassa
ne olivat samalla puolella.
Espanjan vaikutusvallan heikkeneminen kolmikymmenvuotisen sodan paattyessa 1648 merkitsi samalla Espanjan siirtomaiden resurssien uudelleen jakoa. Saaliinjako aiheutti kiistaa aiempien liittolaisten valille. Alankomaiden tehtya rauhan Espanjan kanssa se nousi Englannin sijaan Espanjan tarkeimmaksi kauppakumppaniksi. Se pysaytti Englannin kaupan tasaisen kasvun, joka oli jatkunut yhtajaksoisesti vuodesta 1590 asti. Kauppalaivojen osalta Alankomaat olivat 1600-luvun puolivalissa Euroopan suurin maa: silla oli enemman kauppalaivoja kuin muilla mailla yhteensa.
Alankomaiden talous perustui kauppamerenkulkuun. Silla oli kauppapoliittinen ylivalta erityisesti
Pohjanmeren
ja
Itameren
alueilla. Lisaksi Alankomaat valtasi lahes kaikki Portugalin Kaukoidan ja Brasilian siirtomaat ja kauppa-asemat, mika mahdollisti erityisen tuottoisan maustekaupan. Hollantilaiset onnistuivat pienentamaan laivojensa rahtikuluja valmistamalla helppohoitoisia ja halvalla rakennettuja aluksia. Siten Hollanti voitti jopa maitse Lahi-idan kautta kulkeneen valityskaupan, joka siirtyi merikuljetuksiin. Vuonna 1602 perustettu
Hollannin Ita-Intian kauppakomppania
valtasi Intian markkinat portugalilaisilta, ja sen tukikohdaksi muodostuivat muun muassa
Molukit
,
Sundasaaret
ja
Kapmaa
.
[1]
Englannin parlamentti saati vuonna 1651
purjehdussaannon
(
Act of Navigation
). Se kielsi tavaroiden tuonnin Euroopan mannermaalta Englantiin muissa kuin englantilaisissa tai tavaran tuottajamaan aluksissa. Englannin siirtomaista ja Euroopan ulkopuolelta tuotava tavara piti tuoda englantilaisilla laivoilla. Tosin maaraysta ei voitu taysin noudattaa, silla Englannilla ei ollut siihen riittavasti laivoja. Laki oli suunnattu suoraan Hollantia vastaan, silla nimenomaan Hollanti hoiti suuren osan muidenkin maiden valisesta rahtiliikenteesta. Tama johti
Ensimmaiseen Englannin?Hollannin sotaan
vuosina 1652?1654. Hollantilaiset joutuivat talloin huomaamaan, etta maan sotalaivaston kehittamista oli laiminlyoty. Sota paattyi Englannin lievaan voittoon, ja se sai itselleen kauppa-aseman
Maustesaarilta
.
[1]
Hollannin ja sen ita-Intian kauppakomppanian hallitseva asema kauppamerenkulussa pysyi vahvana, vaikka sen kilpailijamaat pyrkivat ottamaan siita mallia ja tehostamaan toimintaansa. Ranskalainen talouspoliitikko
Jean-Baptiste Colbert
laskeskeli vuonna 1665, etta hollantilaiset omistivat kolme neljasosaa kaikista laivoista, Colbertin mukaan 15 000 alusta. Nykylaskelmat pitavat lukua liian suurena, mutta nykyisetkin laskelmat osoittavat, etta Hollannin kauppalaivasto oli 8?10 kertaa suurempi kuin Ranskan.
[1]
Alankomaat vahvisti myos sotalaivastoaan, kun se aloitti vuonna 1653 kuudenkymmenen uuden sotalaivan rakentamisohjelman. Toisaalta
Englannin restauraatio
nosti kansallisen ylpeyden esille Britanniassa. Vuonna 1665 se aloitti toisen Hollannin vastaisen sodan kaappamalla ja rosvoamalla useita sen kauppalaivoja. Aluksi Englanti naytti voittavan sodan valtaamalla Alankomaiden siirtokunnat
Pohjois-Amerikassa
, mutta kesakuussa 1667 hollantilaisen amiraalin
Michiel de Ruyterin
johtama hyokkays
Thames
-joelle sai englantilaiset allekirjoittamaan sodan lopettaneen
Bredan sopimuksen
31. heinakuuta 1667.
Ranskan kuningas
Ludvig XIV
paatti maaliskuussa 1672 aloittaa
Hollannin-vastaisen sodan
vallatakseen
Espanjan Alankomaat
Ranskalle. Aluksi Ludvigin piti hajottaa aikaisemmasta sodasta periytyva Ranskan vastainen liittokunta: Englanti ostettiin kullalla Ranskan liittolaiseksi (salainen Doverin sopimus kesalla 1670) ja helmikuussa 1672 Ruotsi sitoutui vuosittaista maksua vastaan pitamaan 16 000 sotilasta
Pommerissa
, jotta
saksalaisia
(erityisesti Brandenburgia) estettaisiin liittymasta Hollannin puolelle tulevassa sodassa. Englanti liittyikin luvatulla tavalla Ranskan aloittamaan sotaan, mutta se sai tarpeekseen satamien saartamisesta, kun
Michiel de Ruyterin
johtamat hollantilaiset voittivat nelja taistelua Englantia vastaan. Britannian parlamentti pakotti kuninkaan lopettamaan sodan.
Maiden valiset 1600-luvun sodat paattyivat vuoden 1688
mainioon vallankumoukseen
, koska talloin Englannin hallitsijaksi tuli alankomaalainen
Vilhelm III Oranialainen
. Ennen pitkaa hollantilaiset kuitenkin pettyivat haneen, koska varmistaakseen englantilaisten uskollisuuden han myonsi kuninkaalliselle laivastolle monia etuoikeuksia, kuten etta kaikki englantilais-hollantilaiset laivastot olisivat englanninkielisia. Hollannin varakkaimmat kauppiaat alkoivat kayttaa Lontoota uutena paamajanaan, ja Alankomaiden talouskasvu hidastui. Ajoittaisista vaikeuksista huolimatta Alankomaat oli 1700-luvulla huomattava merivalta, silla sen omistuksessa oli vuosisadan loppupuolella
Indonesian maustesaaret
,
Ceylon
,
Kapmaa
ja osa
Guayanasta
.
[2]
Vuoden 1780 tienoilla Britannian bruttokansantuote kuitenkin ylitti Alankomaat. Samaan aikaan alkoi kehittya uusi konflikti, silla
Yhdysvaltain vapaussodassa
Alankomaat asettui amerikkalaisten puolelle britteja vastaan tunnustamalla vuonna 1782 Yhdysvaltain itsenaisyyden. Syntyi
Neljas Englannin?Hollannin sota
. Tosin Hollannin laivasto oli nyt vain varjo entisestaan, koska silla oli vain noin kaksikymmenta alusta, joten se ei pystynyt suuriin laivastotaisteluihin. Alankomaat joutui Pariisin sopimuksessa 1784 tunnustamaan tappionsa. Tama merkitsi Hollannin imperiumin kutistumista ja Britannian nousua merten herraksi.
Hollannin Ita-Intian kauppakomppania
ajautui konkurssiin.
[3]