Emmanuel Joseph Sieyes
Emmanuel Joseph Sieyes, Jacques-Louis Davidin maalaama muotokuva vuodelta 1817.
Yhteishyvan valiokunnan jasen
5. maaliskuuta ? 3. heinakuuta 1795 2. elokuuta ? 4. marraskuuta 1795
Ranskan direktori
9. kesakuuta ? 10. marraskuuta 1799
Ranskan konsuli
10. marraskuuta ? 25. joulukuuta 1799
Henkilotiedot
Syntynyt	3. toukokuuta 1748 Frejus , Ranska
Kuollut	20. kesakuuta 1836  (88 vuotta) Pariisi , Ranska
Tiedot
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Emmanuel Joseph Sieyes ( ransk. [sjej?s] ) ( 3. toukokuuta 1748 Frejus ? 20. kesakuuta 1836 Pariisi ) ^[1] oli ranskalainen kirkonmies, poliitikko ja poliittinen kirjailija. Hanen vuonna 1789 julkaisemansa pamfletti Mika on kolmas saaty? vaikutti Ranskan suuren vallankumouksen puhkeamiseen. Han osallistui myos poliittisena vaikuttajana vallankumouksen jalkeisiin tapahtumiin. Sieyes auttoi Napoleon Bonapartea kaappaamaan vallan marraskuussa 1799 ja toimi sen jalkeen konsulaatin jasenena.

Sieyesin isa oli Frejusin kaupungin notaari . ^[1] Varhaisimman koulutuksensa Sieyes Draguignanin jesuiittakoulussa . Han opiskeli teologiaa vuodesta 1765 pariisilaisessa Saint-Sulpicen pappisseminaarissa ja myohemmin Sorbonnen yliopistossa , josta han valmistui papiksi vuonna 1773. ^{[2] [3] [1]} Hanesta tuli vuonna 1775 Treguierin piispan Jean-Baptiste-Joseph de Lubersacin sihteeri ja 1778 paikallisen tuomiokapitulin kaniikki . ^{[4] [3]} Sieyes siirtyi vuonna 1780 de Lubersacin mukana Chartresiin , jossa hanesta tuli hiippakunnan ylivikaari ja 1788 kansleri. Aateliton syntypera rajoitti hanen mahdollisuuksiaan urakehitykseen, mika lisasi hanen katkeruuttaan aatelistoa kohtaan. ^{[1] [3]} Hanen mielenkiintonsa alkoi pian siirtya politiikkaan, ja hanet valittiin vuonna 1787 papiston edustajana Orleanais’n maakunnan saatykokoukseen. ^[2]

Kun Ranskan saatyjen yleiskokous vuonna 1788 ilmoitettiin kutsuttavaksi koolle, Sieyes julkaisi samana vuonna poliittiset pamfletit Vues sur les moyens d’execution dont les representants de la France pourront disposer en 1789 ja Essai sur les privileges , ja esitti niissa ohjelman yhteiskunnallisista uudistuksista, joita saatyjen yleiskokouksen tulisi toteuttaa. ^[2] Huomattavasti vaikutusvaltaisemmaksi muodostui kuitenkin Sieyesin tammikuussa 1789 julkaisema kolmas pamfletti Qu’est-ce que le tiers etat? ( Mika on kolmas saaty? ), jolla han osallistui saatykokouksen jarjestamistavasta kaytyyn julkiseen keskusteluun. Siina han esitti, etta niin sanottu kolmas saaty ensisijaisesti muodosti Ranskan kansakunnan ja etta sille kuului oikeus perustuslain saatamiseen. Pamfletti heratti Ranskassa suuren innostuksen ja Sieyes valittiin Pariisista kolmannen saadyn edustajaksi valtiopaiville, jotka kokoontuivat 5. toukokuuta 1789. Juuri hanen aloitteestaan kolmannen saadyn edustajat julistautuivat 17. kesakuuta kansalliskokoukseksi . Sieyes vaikutti myos pallohuoneen valan vannomiseen kolme paivaa myohemmin ja rohkaisi kolmannen saadyn edustajia uhmaamaan kuningas Ludvig XVI:tta kesakuun 23. paivan kokoontumisessa, mika merkitsi vallankumouksen kaynnistymista. Seuraavien kuukausien aikana kansalliskokous lakkautti feodalismin ja poisti suuren osan kuninkaan valtaoikeuksista. ^[1]

Sieyes oli yksi nakyvimpia poliitikkoja vuosina 1789?1791 toimineessa perustuslakia saatavassa kansalliskokouksessa . Perustuslakikomitean jasenena han osallistui Ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistuksen valmisteluun seka laati suunnitelman Ranskan jakamisesta departementteihin . ^[2] Kesakuussa 1790 han oli kaksi viikkoa kansalliskokouksen puhemiehena. ^[4] Vaalien aanioikeus saadettiin omaisuuteen perustuvaksi Sieyesin ehdotuksen mukaisesti: hanen mukaansa kansalaiset voitiin jakaa omaisuuden maaran perusteella ”aktiivisiin” ja ”passiivisiin”, mika tosiasiassa varmisti johtavan aseman nimenomaan porvaristolle . Sieyesia arvostettiin yhteiskuntateoreetikkona, mutta hanen huonot puhujantaitonsa vahensivat myohemmin hanen vaikutustaan Ranskan politiikassa. Hanet valittiin vuonna 1792 Sarthen edustajana uuteen kansalliskonventtiin , jossa han aanesti tammikuussa 1793 enemmiston mukana kuningas Ludvig XVI:n kuolemantuomion puolesta, joskin vastentahtoisesti. Jyrkkien jakobiinien kaapattua vallan kesalla 1793 Sieyes vetaytyi politiikasta ja sailytti henkensa terrorin aikana . Han kommentoi myohemmin toimintaansa tana aikana lakonisilla sanoilla ” J’ai vecu ” (”Jain henkiin”). ^{[2] [1]}

Robespierren kukistumisen jalkeen Sieyes palasi Ranskan politiikan eturiviin. Han toimi vuonna 1795 kahdesti yhteishyvan valiokunnan jasenena, maaliskuusta heinakuuhun seka elokuusta marraskuuhun, ja oli kansalliskonventin puhemiehena kaksi viikkoa huhti?toukokuussa. ^[4] Han osallistui neuvotteluihin ulkovaltojen kanssa pyrkien edistamaan Ranskan laajentumista. ^{[1] [2]} Han laati vallanjakoon perustuneen esityksen Ranskan uudeksi perustuslaiksi, mutta Kansalliskonventti ei hyvaksynyt sita. ^[2] Uuden perustuslain astuttua voimaan Sieyes valittiin lokakuussa 1795 uuteen viidensadan neuvostoon . ^{[2] [1]} Sen sijaan han kieltaytyi tassa vaiheessa jasenyydesta direktoriohallituksessa ja hanelle tarjotusta ulkoministerin tehtavasta. ^[2] Han oli kuukauden ajan viidensadan neuvoston puhemiehena marras?joulukuussa 1797. ^[4] Toukokuussa 1798 hanet nimitettiin Ranskan lahettilaaksi Berliiniin . ^{[4] [2]}

Toukokuussa 1799 Sieyes valittiin toimeenpanovaltaa kayttaneeseen viisijaseniseen direktorioon Jean-Francois Rewbellin tilalle ja han aloitti tehtavassa 9. kesakuuta. Syyskuuhun saakka han oli myos direktorion puheenjohtaja. ^[4] Han kannatti kuitenkin hallitusvallan voimistamista ja osallistui kenraali Napoleon Bonaparten, Joseph Fouchen ja Charles Maurice de Talleyrandin sotilasvallankaappaukseen 18. brumaire -kuuta (9. marraskuuta) 1799. Kaappauksen seurauksena direktorio syostiin vallasta ja sen tilalle perustettiin konsulihallinto, jossa Bonaparte, Sieyes ja Pierre-Roger Ducos nimitettiin ensimmaisiksi konsuleiksi. Sieyes luonnosteli neljan vuoden takaisen suunnitelmansa pohjalta uuden perustuslain, jonka tarkoituksena oli tasata valta konsulien kesken. Napoleon kuitenkin muutti sita ja teki itsestaan ensimmaisen konsulin eli Ranskan todellisen johtajan, jolloin Sieyes menetti vaikutusvaltansa. ^[1] Sieyes ja Ducos joutuivat vetaytymaan konsulin tehtavista 25. joulukuuta 1799. Sieyes oli sen jalkeen maaliskuuhun 1800 saakka ”sailyttavan senaatin” ( Senat conservateur ) puhemiehena, joka oli tosin lahinna seremoniallinen virka. ^{[4] [2]}

Sieyes valittiin vuonna 1804 Ranskan akatemian jaseneksi. Valtio lahjoitti hanelle Crosnen kruununmaat. ^[2] Sieyes nimitettiin myos kunnialegioonan suurupseeriksi vuonna 1804 ja korotettiin 1808 kreiviksi . ^[1] Satapaivaisen keisarikunnan aikana Napoleon antoi hanelle viela paarinarvon . ^[2] Restauraation alettua vuonna 1815 Sieyes karkotettiin maasta, silla han oli aanestanyt Ludvig XVI:n kuolemantuomion puolesta. Han asettui asumaan Brysseliin , mutta palasi Ranskaan heinakuun vallankumouksen jalkeen vuonna 1830. ^[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Emmanuel Joseph Sieyes Wikimedia Commonsissa

• Emmanuel, Joseph SIEYES (ranskaksi) Ranskan kansalliskokous
• Emmanuel-Joseph SIEYES (ranskaksi) Ranskan akatemia
• Emmanuel Joseph Sieyes (ranskaksi) Encyclopedie Larousse

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Chile Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Italia Israel Belgia Yhdysvallat Ruotsi Japani T?ekki Australia Kreikka Korea Kroatia Alankomaat Puola 2 Portugali Vatikaani Tieteilijat CiNii Taiteenala ULAN Henkilot Deutsche Biographie Sycomore Trove Muut SNAC IdRef