Emanuel Swedenborg ja hanen kasikirjoituksensa
Apocalypsis Revelata
Per Krafft vanhemman
oljymaalauksessa vuodelta 1766 (Statens portrattsamling,
Mariefred
, Ruotsi).
Osa
artikkelisarjaa
|
Kristillinen mystiikka
|
---|
![](//upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/e/e5/Unknown_painter_-_Transfiguration_of_Christ_-_WGA23487.jpg/140px-Unknown_painter_-_Transfiguration_of_Christ_-_WGA23487.jpg) |
|
Kaytantoja
- Luostarilaitos, saantokunnat ja mystiset liikkeet
- Mietiskely
- Askeesi
- Tavoitteita
|
Ihmisia
(aikakauden tai vuosisadan mukaan)
- Antiikki
- Aavikkoisat
- Sydankeskiaika
- Myohaiskeskiaika
- Englantilaisia mystikkoja
- Alankomaalaisia mystikkoja
- Saksalaisia mystikkoja
- Naismystikkoja
- Renessanssi ja uusi aika
- Moderneja mystikkoja
|
|
Emanuel Swedenborg
(vuoteen
1719
asti Swedberg) (
29. tammikuuta
1688
Tukholma
?
29. maaliskuuta
1772
Lontoo
) oli
ruotsalainen
tiedemies
,
filosofi
,
mystikko
ja
teologi
. Swedenborg oli tuottelias kirjoittaja, jonka tuotanto kasittaa yli nelja
hyllymetria
teoksia eri aloilta.
Emanuel Swedenborg syntyi
Tukholmassa
29. tammikuuta 1688. Han oli kolmanneksi vanhin yhdeksanlapsisen
perheen
lapsista
. Nimi Emanuel tulee
heprean
sanasta
immanuel
, joka tarkoittaa ”Jumala kanssamme”. Emanuelin isa oli
luterilainen
pappi
ja
hovisaarnaaja
Jesper Svedberg
, josta vuonna 1703 tuli Skaran
piispa
. Varakkaasta perheesta lahtoisin ollut aiti Sara Behm puolestaan kuoli Emanuelin ollessa kahdeksanvuotias.
Perheen varallisuus mahdollisti Swedenborgille hyvan koulutuksen. Lapsena hanta opetti yksityisopettaja, ja nuorena han opiskeli usean vuoden ajan
Uppsalan yliopistossa
. Tuolloin Swedenborg keskittyi opinnoissaan erityisesti
kirjallisuuteen
ja
klassisiin kieliin
. Opiskeleminen
Uppsalassa
johti vuonna 1709 valmistuneeseen klassillisen kirjallisuuden
vaitoskirjaan
.
Vuonna 1710 Swedenborg lahti kahdeksi vuodeksi
Lontooseen
saadakseen lisatietoja
matematiikkaa
ja
luonnontieteita
koskien. Han opiskeli viela lisaa
Alankomaissa
,
Ranskassa
ja
Saksassa
. Matkustellessaan Swedenborg asui erilaisissa kodeissa ja omaksui samalla erilaisiin ammatteihin liittyvia kaytannon taitoja. Matkustellessaan han toimi samalla eraanlaisena Uppsalan yliopiston kiertavana asiamiehena hankkien kirjoja ja tutkimusvalineistoa niiden ohjeiden mukaisesti, joita han sai langoltaan Erik Benzelius nuoremmalta. Benzelius tyoskenteli yliopistossa kirjastonhoitajana. Ruotsiin Swedenborg palasi 1715.
Swedenborg eli aikuisiallakin vuosikausien ajan isansa varallisuuden turvin. Vuonna 1716 hanet tosin nimitettiin Ruotsin Kuninkaalliseen kaivoslautakuntaan ylimaaraiseksi
asessoriksi
, mutta virka oli palkaton. Vasta kahdeksan vuotta myohemmin hanesta tuli lautakunnassa palkallinen asessori.
Vuonna 1719 Swedenborg sisaruksineen
aateloitiin
, ja siihen asti suvun nimena ollut Swedberg muutettiin Swedenborgiksi. Samana vuonna han alkoi osallistua
Ruotsin valtiopaivien
aatelissaadyn istuntoihin sukunsa edustajana, ja jatkoikin poliittiseen paatoksentekoon osallistumista vuoteen 1761 asti.
1720-luvun puolivalissa Swedenborg ryhtyi tutkimaan
metallurgiaa
. Noin kymmenen vuotta myohemmin, vuonna 1736, han lahti jalleen vuosiksi ulkomaille opiskelemaan, talla kertaa Ranskaan, Alankomaihin ja
Italiaan
. Luentoja kuuntelemalla, demonstraatioihin osallistumalla ja kirjastojen kirjoja lukemalla han taydensi tietojaan
ihmisen anatomiasta
ja
fysiologiasta
. Kaikkiaan matka kesti nelja vuotta.
Myohemmalla ialla Swedenborg alkoi kiinnostua yha enemman hengellisista asioista, joskin uskonnollinen han oli ollut lapsesta saakka. Swedenborg vaitti itsellaan olevan
yliluonnollisia
kykyja, joiden ansiosta han muun muassa kykeni kommunikoimaan kuolleiden ihmisten kanssa. Friedrich Oetingerille marraskuussa 1766 kirjoittamassaan kirjeessa Swedenborg vaittaa keskustelleensa satoja kertoja
Martti Lutherin
kanssa, vuoden ajan apostoli
Paavalin
kanssa ja kerran
Mooseksen
kanssa. Han uskoi, etta
Jumala
ilmaisi hanelle totuuden
kuolemanjalkeisen elaman
erilaisista tiloista ja viimeisesta tuomiosta. Swedenborg katsoi, etta hanen uskonnollinen oppinsa toimii yhdessa
Raamatun
kanssa pohjana aivan uudelle
kirkolle
, mutta ei ennustanut taman kirkon saavuttavan suosiota nopeasti. Swedenborgin opetukset jakoivat aikalaisten mielipiteita jyrkasti. Henkimaailmaa ja aviollista rakkautta kasitellyt teos
Deliciae sapientiae de amore conjugiali
jopa takavarikoitiin vuonna 1769, kun Ruotsin luterilainen kirkko syytti Swedenborgia harhaoppisuudesta.
Vaikka Swedenborg kirjoitti jonkin verran avioliitosta, han ei koskaan mennyt naimisiin eika hanella ollut lapsia. Swedenborg kuoli Lontoossa 29. maaliskuuta 1772. Kuolinvuoteellaan hanen kerrotaan sanoneen, etta olisi jo julkaisemiensa uskonnollisten tekstien lisaksi halunnut kertoa ihmisille monia muitakin henkimaailman salaisuuksia, mutta hanelle ei annettu siihen lupaa. Swedenborg haudattiin Lontoon ruotsalaisen seurakunnan hautausmaahan, mutta ruumis siirrettiin Uppsalaan vuonna 1908. Tuolloin Uppsalaan haudattiin myos Swedenborgin paakallo, joka oli ollut pitkaan kateissa.
Swedenborg julkaisi elaessaan yli 30 kirjaa. Jos pienpainatteet lasketaan mukaan, on julkaisujen maara yli 50. Kirjansa han painatti
omakustanteina
, joskin on esitetty, etta hanella olisi ollut yksi tai useampia rahoittajia. Swedenborg jatti oman nimensa usein pois kirjoistaan. Teokset voidaan jakaa kolmeen luokkaan: matemaattis-luonnontieteellisiin, anatomisiin ja mystillis-teologisiin.
Ollessaan palkattomana asessorina kaivoslautakunnassa Emanuel Swedenborg toimitti Ruotsin ensimmaista tieteellista aikakausjulkaisua nimelta
Daedalus Hyperboreus
. Se keskittyi matematiikkaan ja fysiikkaan ja ilmestyi vuosina 1716?1718. Ensimmaiset omat teoksensa han julkaisi vuosina 1721 ja 1722. Ne kasittelivat
mineralogiaa
,
geologiaa
ja
kemiaa
, ja Swedenborg oli saanut niihin taustatietoja tutustuessaan kaivosteollisuuteen Saksassa ja Alankomaissa. Julkaisut saivat hyvan vastaanoton luonnontieteellisissa piireissa.
Swedenborgin seuraavat kirjat, kolmiosainen
Opera Philosophica et Mineralia
seka
De Infinito
, ilmestyivat 1734 eli yli kymmenen vuotta ensimmaisten teosten jalkeen. Niissa Swedenborg otti kayttoon lukuisia uusia termeja, mika oli omiaan tekemaan hanen kirjoistaan vaikeatajuisia.
Opera Philosophica et Mineraliassa
ja
De Infinitossa
Swedenborg lahestyy
fysikaalisia
ilmioita filosofisista nakokulmista, mutta esittelee myos puhtaasti luonnontieteellisia
teorioita
. Naista ehka tunnetuin on
maailmaneetterihypoteesi
, jota nykyaan pidetaan virheellisena.
Vuosina 1736?1740 toteutettu opintomatka ulkomailla antoi Swedenborgille valmiudet kirjoittaa myos anatomiasta ja fysiologiasta. Vuonna 1740 han julkaisi kirjan
Oeconomia Regni Animalis
, jonka keskeisia teemoja olivat
verenkierto
,
veren
koostumus ja
sydan
. Teoksessa puhutaan tosin myos ihmisen
sielusta
.
1740-luvulla Swedenborg suunnitteli myos laajempaa, 17-osaista anatomista teosta, jolle han antoi nimeksi
Regnum Animale
. Kirjan kirjoittaminen jai kesken, mutta yksittaisia osia siita on julkaistu.
Kirjojensa aiheissa Swedenborg eteni melko suoraviivaisesti ihmisen ulkopuolisista luonnontieteellisista ilmioista ihmisen ruumiinrakenteeseen ja lopulta sieluun seka Jumalaan. Swedenborgin uskonnollisissa teoksissa korostuu hanen nakemyksena siita, etta sokea
usko
ei ole
ymmarrysta
jalompaa, vaan Jumalaan,
taivaaseen
ja
helvettiin
liittyvia asioita voidaan ymmartaa valaistuneella
ihmisjarjella
.
Vuonna 1745, kirjoittaessaan samanaikaisesti myos anatomisia teksteja, Swedenborg julkaisi kaksi ensimmaista osaa teoksestaan
De Cultu et Amore Dei
, joka kuvaili luomiskertomusta. Tama oli alku Swedenborgin laajalle teologiselle tuotannolle. Mainitun teoksen kolmas osa jai julkaisematta. Nelja vuotta myohemmin Swedenborg alkoi julkaista osia seuraavasta kahdeksanosaisesta teoksestaan,
Arcana Coelestiasta
. Viimeinen osa ilmestyi vuonna 1756. Luultavasti juuri
Arcana Coelestia
sisaltaa Swedenborgin radikaaleimmat uskonnolliset vaitteet. Kirjassaan han esittaa, etta kaikilla aineellisilla asioilla on henkiset vastaavaisuutensa, ja kutsuu tata vastaavaisuuksien tieteeksi. Swedenborgin mukaan lahes koko Raamattu on kirjoitettu vastaavaisuuksien avulla, jolloin siihen sisaltyisi runsaasti katkettyja tietoja.
Myohemmissa teoksissaan Swedenborg muun muassa selitti Raamatun sanomaa omien menetelmiensa mukaisesti, ja vahan ennen kuolemaansa han julkaisi viela kirjan
Vera Christiana Religio
, jonka tarkoituksena oli lahinna selittaa hanen omia opetuksiaan luterilaisille kristityille.
Vera Christiana Religiossa
Swedenborg myos vakuuttaa, etta Jumala on antanut hanelle tehtavan kertoa ihmisille taivaallisista salaisuuksista.
- Clavis hieroglyphica. Hieroglyfinen avain ja muita filosofisia teksteja
. Suomentanut ja johdannolla varustanut Jyrki Siukonen. Helsinki: Gaudeamus, 2000.
ISBN 951-662-800-1
.
- Taivas, sen ihmeet ja Helvetti
- Uusi Jerusalem ja sen taivaallinen oppi
- Swedenborg, Emanuel:
Clavis hieroglyphica. Hieroglyfinen avain ja muita filosofisia teksteja
. Suomentanut ja johdannolla varustanut Jyrki Siukonen. Helsinki: Gaudeamus, 2000.
ISBN 951-662-800-1
.
- Niemi, Pertti:
Johdatus Emanuel Swedenborgin filosofiaan
. Turku: TAB-kirjat, 2001.
ISBN 951-98483-1-2
.
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Tieteilijat
| |
---|
| Taiteenala
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|