Elmer Rafael Diktonius
(
20. tammikuuta
1896
Helsinki
–
23. syyskuuta
1961
Kauniainen
) oli
suomenruotsalainen
kirjailija
,
runoilija
ja saveltaja.
Diktonius edusti suomenruotsalaista modernismia. Han kuului
Tulenkantajiin
ja kirjoitti
Ultra
-lehteen.
Diktonius oli tuotannossaan
modernisti
, ja erityisen vahvana hanen teoksissaan nakyvat
ekspressionismi
ja
imagistinen
kuvakasitys. Diktoniuksen on arvioitu vieneen runomuotojen vapautumista eteenpain ja pidemmalle kuin toinen suomenruotsalainen modernisti
Edith Sodergran
, jonka jalanjaljissa Diktoniuksen on katsottu kulkeneen. Samalla Diktonius mursi viimeisetkin rakenteelliset yhteydet perinteiseen runouteen.
Diktonius soitti myos viulua, ja erityisesti
Edith Sodergranin
vieraana tama hanen taitonsa antoi uutta elinvoimaa jo varsin huonokuntoiselle runoilijattarelle. Diktoniuksen musiikinopettajana toimi
Helsingin musiikkiopiston
rehtori
Erkki Melartin
. Saveltajana Diktonius ei menestynyt, koska hanen savelkieltaan pidettiin radikaalina; ensikonsertti toukokuussa 1920 oli lahes fiasko.
Min dikt
(1921; suom.
Runoni
) oli Diktoniuksen esikoisteos ja samalla hanen ohjelmanjulistuksensa. Nimestaan huolimatta teos on enemman
proosaruno
- tai
aforismikokoelma
kuin perinteinen runokokoelma. Teoksessaan Diktonius selvittelee suhdettaan taiteeseen. Han esittaa yleison ja kriitikot varsin kriittisessa valossa ja korostaa uutta ihmisyytta; samoja teemoja Diktonius kasittelee lehtikirjoituksissaankin.
Diktoniuksen tunnetuimpia teoksia on
Janne Kubik
(1932; tekijan itsensa suomentamana
Janne Kuutio
). Alaotsikon
Ett tradsnitt i ord
(suom.
Puupiirros sanoin
) mukaan teos kertoo kuvamaisin katkelmin Jannesta, joka kulkee historian pyorteissa milloin punakaartilaisena, milloin tukkijatkana, milloin pirtutrokarina. Tassa suhteessa hanessa voi nahda yhtalaisyyksia
F. E. Sillanpaan
Hurskaan kurjuuden
Toivolan Juhaan, joka myos ajautuu olosuhteiden uhrina punakaartiin.
Janne Kubik
nosti esiin
Suomen sisallissodan
punaisen paahenkilon kautta, joskin Janne hahmona on kaikkea muuta kuin ihanteellinen kuva punakaartilaisesta. Samoin Jannen myohempi elama puukkosankarina (
Suomalainen tango
), lapualaiskyyditsijana (
Monologi muilutusautossa
) saati loppu lakonrikkurina satamassa (
Lastiluukku
) ovat kaikkea muuta kuin hyvan miehen elamaa; tosin Jannen viimeiset ajatukset hanen pudotessaan kuolemaansa kohdistuivat kaipaavina punakaartilaisystava Jarviseen ja ”Suomalaisen tangon” aikakauden rakastettuun Elinaan. Kirjailija itse kutsuu teostaan ”rumimmaksi ja rakkaimmaksi tyokseen”.
Tarkea proosateos on myos
Medborgare i republiken Finland
, joka ilmestyi kaksiosaisena 1935 ja 1940.
Diktonius oli yhteiskunnallisesti aktiivinen, vasemmistolaisesti suuntautunut ja tunsi muun muassa
Otto Wille Kuusisen
. Diktonius opetti Kuusiselle savellysta ja Kuusinen Diktoniukselle runoutta. Diktonius oli suomenruotsalaisten modernistien joukossa poikkeus siina mielessa, etta han kirjoitti myos suomeksi, vaikka suurin osa teoksista ilmestyikin ruotsiksi.
Arbetarbladetissa
vuonna 1936 julkaistu Diktoniuksen pakina johti lehden paatoimittajan
Karl-August Fagerholmin
saamaan
kunnianloukkaussyytteeseen
. Fagerholm tuomittiin ”Suomeen ystavallisissa suhteissa olevan valtion paamiehen”, Saksan johtajan
Adolf Hitlerin
kunnian loukkaamisesta 1050 markan sakkoihin. Syytteen nostamista oli vaatinut Saksan Helsingin-lahettilas Wipert von Blucher.
[1]
Diktonius toimitti postuumisti Edith Sodergranin kokoelman
Landet som icke ar
. Hanen myohaisvuosiaan varjostivat
alkoholismi
ja
Alzheimerin tauti
.
Diktonius kotioloissa noin vuonna 1960.
- Min dikt, 1921, suom. Runoni 1972
- Harda sanger, 1922, suom. Kovia lauluja
- Brodet och elden, 1923, suom. Leipa ja tuli
- Taggiga lagor, 1924, suom. Okaisia liekkeja
- Stenkol, 1927, suom. Kivihiilta
- Stark men mork, 1930, suom. Vahva mutta pimea (sisaltaa tunnetun balladin Puna-Eemelista, "Rod-Eemeli")
- Mull och moln, 1934, suom. Multaa ja pilvia
- Gras och granit, 1936, suom. Ruohoa ja graniittia
- Jordisk omhet, 1938, suom. Mainen hellyys
- Varsel, 1942
- Hard borjan, 1946
- Annorlunda 1948
- Novembervar 1951
- Dikter 1912–1942, 1955
- Kirjaimia ja kirjavia, 1956, kokoomateos suomeksi kirjoitetuista runoista
- Onnela, 1925, proosaa
- Ingenting och andra novellistiska skisser, 1928
- Opus 12, 1933, esseita
- Medborgare i republiken Finland 1935 ja Medborgare 1940, novellikokoelmia. joista on toimitettu suomenkielinen yhteislaitos
Suomen tasavallan kansalaisia
, 1972
- Hostlig bastu, 1943, proosaa
- Prosa 1925–1943, 1955
- Meningar, 1957, aforismeja
- Janne Kubik: Ett trasnitt i ord, 1932
- Janne Kuutio: Puupiirros sanoin, kuvittanut Tapio Tapiovaara, 1946
- Donner, Jorn:
Diktonius. Elama
. (Diktonius. Ett liv, 2007.) Kasikirjoituksesta suomentanut Raija Mattila. Helsinki: Otava, 2007.
ISBN 978-951-1-22082-4
.
- Schoolfield, George C.:
Elmer Diktonius
. Westport (Conn.): Greenwood, 1985.
ISBN 0-313-24760-9
.
(englanniksi)
- Vainio, Matti:
Diktonius: Modernisti ja saveltaja
. Vaitoskirja. Helsingin yliopisto. Acta musicologica Fennica, 8. Helsinki: Suomen Musiikkitieteellinen Seura, 1976.
ISBN 951-95335-1-6
.
- ↑
Fagerholm, K.-A.:
Puhemiehen aani
, s. 51. Tammi, 1977.
Commons
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|