Elbe Nissinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Elbe Maria Nissinen ( 25. toukokuuta 1893 Leppavirta ? 23. lokakuuta 1984 ) oli suomalainen laulunopettaja ja oopperalaulaja , jonka aaniala oli altto .

Nissinen opiskeli nuorena laulua Alma Fohstromin johdolla Pietarin keisarillisessa konservatoriossa. Sen jalkeen han opiskeli Helsingissa Maikki Jarnefelt-Palmgrenin johdolla ja teki opintomatkoja Italiaan , jossa opiskeli aanifysiologiaa Anna Petrellan johdolla seka oopperataidetta Giannina Russin johdolla. Aanifysiologian loppututkinnon Nissinen suoritti vuonna 1962 Sveitsin Bernissa . Sita ennen han oli taydentanyt alan opintojaan Tukholmassa ja Koopenhaminassa vuosina 1946?1954.

Opettajana Nissinen suoritti merkittavan paivatyon. Han aloitti opettajana Pietarin suomalaisessa yhteiskoulussa 1914?1917 ja Helsingin kansankonservatoriossa vuosina 1919?1932. Lisaksi han opetti seka Lahden etta Kuopion musiikkiopistoissa ja useissa kansalaisopistoissa kautta maan. Muutettuaan Leppavirralle han jatkoi sielta kasin laulun ja aanifysiologisen terapian opetusta. Nissinen palkattiin vuonna 1917 Kuopion teatteriin , ja han oli teatterin ensimmainen palkattu nayttelija. [1] Han naytteli vuonna 1937 kuvatussa Tukkijoella -elokuvassa Maijaa vastanayttelijanaan Toppo Elonpera .

Yleisradion aloittaessa radiotoiminnan 9. syyskuuta 1926 Nissinen esiintyi sen ensimmaisessa lahetyksessa Alexis af Enehjelmin kanssa, ja han oli ensimmainen suomalainen radiolaulaja. [2] Nissinen jatkoi radioesiintymisiaan viikoittain aina vuoteen 1932. Vuodet 1919?1931 han oli kiinnitettyna Suomalaisen oopperan vakituiseen henkilokuntaan. Nissinen lauloi yli 40 roolia, niin kotimaisissa kuin ulkomaisissakin oopperoissa ja antoi laulu- ja lausuntaopetusta lukuisille suomalaisille laulajille seka nayttelijoille. Hanen tunnetuimpia oppilaitaan olivat muun muassa Jorma Huttunen , Matti Lehtinen , Vieno Kekkonen , Eino Gron , Parre Forars , Kalle Juurela , Matti Heinivaho seka Ansa Ikonen . Oppilaista laheisin suhde Nissisella oli perhetuttuun Ikoseen, joka oli tuttu jo Venajan vuosilta. Ikosesta piti alun perin tullakin oopperalaulaja, mutta Nissinen kannusti hanta nayttamolle ja jarjestikin hanelle ensimmaisen nayttelijan paikan Koiton Nayttamolle . Ikonen kertoo muistelmateoksessaan hyvin lampimasti Nissisesta ja siita kuinka tama auttoi Ikosen nayttelijanuralle.

Presidentti Urho Kekkonen myonsi Nissiselle professorin arvonimen vuonna 1976. [3]

  • Otavan iso musiikkitietosanakirja. T. 4. Otava. Helsinki. 1978. s. 433.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]