Ekspressionismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
August Macke , Nainen vihreassa takissa , 1913.

Ekspressionismi on 1900-luvun alussa noussut taiteen tekemisen tapa, johon kuuluvat taiteilijan sisaisen tunteen ilmaiseminen seka voimakkaat varit ja aiheet. [1]

Suuren yleison edessa nimitysta kaytettiin ensimmaisen kerran vuonna 1901 Julien-Auguste Herven taidenayttelyssa. Ekspressionistinen liike oli voimakkaimmillaan vuosien 1905?1920 aikana, ja siihen kuului maalaustaiteen ohella myos arkkitehtuuri , nayttamotaide , musiikki ja kirjallisuus . [2]

Tyyli [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ekspressionistitaiteilijoiden mielesta taiteella piti olla jotain sanottavaa, ja heille teoksen sisalto ja muoto olivat yhta. Ekspressionistit kayttivat voimakkaita siveltimenvetoja ja vahvoja vareja. Heidan aiheensa olivat usein surullisia, eriskummallisia tai irvokkaita ja ilmaisunsa groteskia, pessimistista tai vakivaltaista. [1]

Ekspressionistit esittelivat maailman tyypillisesti subjektiivisesta nakokulmasta kasin. Heidan tavoitteenaan oli herattaa ajatuksia, tunteita tai inspiraatiota. Ekspressionismi oli reaktio positiiviselle, impressionistiselle ja naturalistiselle taiteelle. [2] Ekspressionismi voidaan nahda romantiikan jatkeena. [3] Ekspressionistit ottivat vaikutteita myos eurooppalaisen taiteen ulkopuolelta ja vierailivat etnografisissa museoissa seka afrikkalaisen ja oseanialaisen taiteen nayttelyissa. [4]

Kuvataiteissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ekspressionismi kehittyi Ranskassa ja kukoisti Saksassa . Joitain ekspressionismin kehitykseen eniten vaikuttaneita taiteilijoita olivat Vincent van Gogh , Paul Gauguin , Edvard Munch ja Henri de Toulouse-Lautrec . [1]

Liike yhdistetaan useimmin saksalaisiin taiteilijaryhmiin Die Brucke ja Der Blaue Reiter . Muita merkittavia ekspressionistitaiteilijoita olivat Georges Rouault , Egon Schiele , Oskar Kokoschka , Paul Klee , Max Beckmann , Pablo Picasso (osin), Henry Moore , Graham Sutherland , Francis Bacon , Alberto Giacometti , Jean Dubuffet , Georg Baselitz ja Anselm Kiefer . Myos fauvistit kuten Henri Matisse voidaan lukea ekspressionisteihin. Toisen maailmansodan jalkeen syntyi Yhdysvalloissa ekspressionismin muunnelma abstrakti ekspressionismi . 1980-luvulla syntyi uusekspressionistinen liike. [3]

Natsi-Saksassa ekspressionismi oli eras niista modernismin taidesuuntauksista, joita kansallissosialistit tuomitsivat ja joita esitettiin ” rappiotaiteen ” nayttelyissa. Aluksi jotkut natsijohtajat, esimerkiksi Hermann Goring kannattivat ekspressionismia, varsinkin Die Brucke -ryhman maalauksia ”aitosaksalaisena” taiteena. Taman niin sanotun ekspressionismikiistan ratkaisi Adolf Hitler , ja vuoteen 1937 mennessa ekspressionismi ja ekspressionistit oli julistettu pannaan.

Galleria [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Musiikissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Taidemusiikissa ekspressionismi nakyi teosten lyhenemisena ja ilmaisun tiivistymisena, mutta draamallisuus kuitenkin sailyi. Ekspressionistinen melodiikka on luonteeltaan soittimellista, koska laulullisuuden ihannetta ei enaa pidetty keskeisena. Harmonian ja sointivarin merkitys korostui, ja alettiin lahestya atonaalisuutta . Rytmiikka monimuotoistui: tahtilajit vaihtuvat tiheasti ja rytmit ovat poikkeusjakoisia. [5]

Ekspressionismia tyypillisimmillaan edustavat saveltajat Arnold Schonberg , Alban Berg ja Anton Webern 1910-luvun tuotannoillaan. Igor Stravinskyn baleteissa Tulilintu (1905), Petru?ka (1911) ja Kevatuhri (1913) on ekspressionistisia piirteita. Aarre Merikanto ja Vaino Raitio ovat suomalaisia ekspressionisteja. [5]

Kirjallisuudessa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuudessa sisaisen kokemuksen ilmentamisen vaatimus merkitsi kapinaa naturalistista todellisuuden jaljentamista vastaan. Ekspressionistiseen kirjallisuuteen kuului voimakas ilmaisu, provokaatio, sokkivaikutelmat seka protesti pikkuporvarillista moralismia ja valjahtanytta arvomaailmaa vastaan. Kirjallisuuden ekspressionismi syntyi noin vuonna 1910, ja vahvimmillaan se oli 1920-luvulla. Kirjallisia ekspressionisteja olivat muun muassa Franz Werfel , Gottfried Benn , Georg Trakl ja Alfred Doblin . Myos Franz Kafka ja Hermann Hesse olivat osin ekspressionisteja. [6] Suomessa ekspressionismia edustaa parhaiten Edith Sodergranin ja Elmer Diktoniuksen runous. [7]

Elokuvassa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tri Caligarin kabinetin elokuvajuliste.

Varhaisimmat ekspressionistiset elokuvat saivat runsaasti vaikutteita ekspressionistisesta nayttamotaiteesta, ja ne pyrkivat valittamaan protagonistin mielentilan lavastuksen avulla. Kuuluisin naista elokuvista on Robert Wienen ohjaama, vuonna 1920 ensi-iltansa saanut Tri Caligarin kabinetti , jossa hullu paahenkilo kertoo oman nakemyksensa siita, miten han joutui mielisairaalaan. Elokuvan vaaristyneet kadut ja rakennukset ovat paahenkilon oman sisaisen maailman heijastumia, ja elokuvan muut hahmot on abstrahoitu maskeerauksen ja pukujen avulla visuaalisiksi symboleiksi. Elokuvan sairaalloisen kauhun, uhan ja ahdistuksen tunnelmasta seka dramaattisesta valaistuksesta ja oudoista lavasteista tuli esikuva useille muille saksalaisille ekspressionistisille elokuville. Paul Wegenerin toinen versio Golemista (1920), F.W. Murnaun kauhuelokuva Nosferatu (1922) ja Fritz Langin tulevaisuuskuvitelma Metropolis (1927) kuvaavat pessimistisissa visioissaan sosiaalista romahdusta tai tutkivat ihmisluonnon synkkaa kaksijakoisuutta ja sen kykya hirvittavaan pahuuteen. [8]

Arkkitehtuurissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Ekspressionismi (arkkitehtuuri)

Ekspressionismi oli noin 1910?1925 Euroopassa, varsinkin Saksassa, vaikuttanut arkkitehtuurin tyylisuunta. Ekspressionismin mukaan arkkitehdin persoonallisen idean tuli ilmeta rakennuksen vapaasti muotoilluissa, abstrakteissa ja veistoksellisissa muodoissa. Ekspressionistisella arkkitehtuurilla on selva sisallollinen yhteys kuvataiteen ja kirjallisuuden ekspressionismiin. [9]

Galleria [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Erich Mendelsohn, Einstein-torni, 1921, Potsdam-Babelsberg, Saksa.
    Erich Mendelsohn, Einstein-torni , 1921, Potsdam-Babelsberg, Saksa.
  • Jules M. Luthmann, Lähetysasema Radio Kootwijk, 1922 Alankomaat, betonirakennus.
    Jules M. Luthmann, Lahetysasema Radio Kootwijk, 1922 Alankomaat, betonirakennus.
  • Fritz Höger, Chilehaus, 1925, Burchardstraße Hampuri.
    Fritz Hoger, Chilehaus , 1925, Burchardstraße Hampuri.
  • Josef Franke, Asuin- ja liiketalo "Ring-Eck", 1928, Gelsenkirchen, Saksa.
    Josef Franke, Asuin- ja liiketalo "Ring-Eck", 1928, Gelsenkirchen, Saksa.
  • Elsi Borg, Taulumäen kirkko, 1929, Jyväskylä.
    Elsi Borg, Taulumaen kirkko , 1929, Jyvaskyla.

Ekspressionismi Suomessa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Modernismin ”ismeista” juuri ekspressionismi on ollut suosituin Suomen taiteessa. Syita siihen on etsitty niin pohjoisesta luonnosta kuin karkeasta kansanluonteesta . Ekspressionismin lapimurto oli tapahtunut Suomessa jo ennen 1910-luvun lopulla perustetun Marraskuun ryhman esiintymista. Ryhmassa olivat muun muassa Tyko Sallinen , Marcus Collin , Alvar Cawen , Jalmari Ruokokoski , Valle Rosenberg , William Lonnberg ja Ilmari Aalto . Myos esimerkiksi Aimo Kanerva seka naivistisen tyylisuunnan edustaja Heikki Tuomela kuuluvat tunnettuihin ekspressionisteihin. Liminkalainen taidemaalari Vilho Lampi maalasi nuoruudessaan Tyko Sallisen, Alvar Cawenin ja Marraskuun ryhman vaikutuksen savyttamaa ekspressionismia. [10]

  • Juho Mäkelä, Omakuva, 1910.
    Juho Makela, Omakuva , 1910.
  • Alvar Cawén, Sokea soittoniekka, 1922.
    Alvar Cawen, Sokea soittoniekka , 1922.
  • Eemu Myntti, Uimarannalla, 1923.
    Eemu Myntti, Uimarannalla , 1923.
  • Vilho Lampi, Hevoshuijarit, 1930.
    Vilho Lampi, Hevoshuijarit , 1930.

Suomalaista uusekspressionismia 1980-luvulta alkaen edustavat muun muassa Leena Luostarinen symbolistisella ekspressionismillaan, Cris af Enehielm satirisoivalla ja karikatyristisella tyylillaan, Jukka Makela ja Hannu Ronkkonen abstraktilla ekspressionismilla. Limingan taidekoulussa maalausta opettava Hannu Lukin tunnetaan isokokoisista varma- ja isolyontisen ekspressionismin hengessa tehdyista maalauksistaan [11] ja taidegraafikko Antti Holman taiteessa on nahty yhteyksia saksalaisen ekspressionismin perinteeseen. [12]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b c Ekspressionismi Mikkelin taidemuseo. Viitattu 23.5.2020.
  2. ↑ a b Ekspressionismi on 1900-luvulla puhjennut taidesuuntaus 10.10.2017. Galleriajohans.fi. Viitattu 23.5.2020.
  3. ↑ a b Expressionism Tate. Viitattu 23.5.2020.
  4. ↑ Expressionism The Museum of Modern Art. Viitattu 23.5.2020.
  5. ↑ a b Ekspressionismi Sibelius-akatemia. Arkistoitu 5.7.2018. Viitattu 24.5.2020.
  6. ↑ ekspressionismi Kirjasampo . Viitattu 23.5.2020.
  7. ↑ Haapala, Vesa ym.:  Sarma. Suomen kieli ja kirjallisuus , s. 151. Otava, 2016. ISBN 978-951-1-28914-2 .
  8. ↑ The Editors of Encyclopaedia Britannica: Expressionism Encyclopedia Britannica . Viitattu 2.4.2021. (englanniksi)
  9. ↑ Jokinen & Honkala 2000, s. 62 ja 66
  10. ↑ Lampi, Matti: Henkilogalleria KirjastoVirma. Arkistoitu 23.11.2020. Viitattu 6.2.2009.
  11. ↑ Pessi Rautio: Hannu Lukin - Nettinayttely - maalauksia/paintings Helsingin Sanomat . galleriat.net. Arkistoitu 22.10.2007. Viitattu 6.2.2009.
  12. ↑ Elina Vieru: Graphica Creativa 2002: Antti Holma Jyvaskylan taidemuseo. Arkistoitu 13.1.2005. Viitattu 6.2.2009.

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Abstraktin taiteen suuntauksia

Voimakkaasti pelkistavia →     Ekspressionismi ● Kubismi ● Futurismi ● Suprematismi ● Konstruktivismi ● Neoplastisismi ● Konkretismi ● Abstrakti ekspressionismi ● Informalismi ● Minimalismi ● Op-taide ● Kineettinen taide    ← Taysin abstrakteja

 

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ekspressionismi&oldid=22363152 ”