Tama artikkeli kertoo ukrainalaisesta kaupungista.
Dnipro
on myos
Dneprjoen
ukrainankielinen nimi
Dnipro
(
ukr.
Дн?про
,
Dnipro
) on kaupunki
Ukrainassa
Kiovan
etelapuolella,
Dneprjoen
(ukr. Dnipro) varrella.
[2]
Dnipro on Ukrainan neljanneksi suurin kaupunki lahes miljoonalla asukkaallaan.
[1]
Se on myos
Dnipropetrovskin alueen
ja sen
Dnipron piirin
hallinnollinen keskus.
Dniproa on yleisesti pidetty kauniina kaupunkina. Sen vehreat puistokadut mutkittelevat molemmin puolin Dneprin rantavalleja. Vihreat puistot ja kukkulat tuovat oman savayksensa kaupungin luonnonlaheiseen mutta urbaaniin tunnelmaan. Dnipro on Ukrainan korkean teknologian, koulutuksen, koneenrakennuksen, lentokoneteollisuuden, metallurgian ja kaupankaynnin keskus. Kaupungissa sijaitsee muun muassa avaruusraketteja ja -laitteita valmistavaa teollisuutta.
[3]
Dnipron aiempia nimia
Venajan keisarikunnan
ajalta ovat
Jekaterinoslav
ja
Novorossijsk
, neuvostoaikana kaupunki sai nimekseen
Dnipropetrovsk
; nykyiseen muotoon Dnipro nimi muutettiin vuonna 2016.
[3]
[4]
Dnipron alueella on ollut ihmisasutusta jo esihistoriallisista ajoista lahtien, muun muassa
skyytteja
.
Kaupungin keskustaa vuonna 1910.
Ilmakuva kaupungista (2011)
Nykyisen Dniprona tunnetun kaupungin perusti ruhtinas
Grigori Potjomkin
keisarinna
Katariina II:n
kaskysta vuonna
1776
Jekaterinoslavin (
ven.
Eкaтepинocлaвъ
, ukr. Катеринослав) nimisena Lo?akivkan alueelle
Samarajoen
haarakohtaan. Vuoteen
1782
mennessa kaupungissa oli jo 2 194 asukasta, mutta koska kevattulvien silla oli tapana muuttua suoksi, vuotta myohemmin koko kaupunki jouduttiin siirtamaan aivan muualle, talla kertaa nykyiselle paikalleen. Jekaterinoslav perustettiin uudelleen vuonna
1783
Zapori??jaan
, Polovytsian kylaan ja siita oli tarkoitus tehda todellinen suurkaupunki pitkine ja suorine katuineen, palatseineen seka puutarhoineen.
Katariina kuoli vuonna
1796
. Aitiaan "perheriitojen" vuoksi vihannut kruununperija
Paavali I
pysaytti kaupungin rakentamisen tyystin ja sen nimi muutettiin Katariinaa ylistavasta Jekaterinoslavista Novorossijskiksi. Tama ei kuitenkaan kestanyt kovin pitkaan, silla Paavalin salamurhan jalkeen ja poikansa
Aleksanteri I:n
noustua valtaistuimelle vuonna
1801
, kaupungin nimi palautettiin takaisin Jekaterinoslaviksi (1802).
[3]
Muutoin kaupungissa ei kummoista kehitysta tapahtunut ennen kuin vuonna
1866
Donetskin
hiilikaivosten perustaja, kymriliikemies
John Hughes
ja ukrainalainen
Aleksandr Pol
aloittivat rautamalmin kaivaukset
Kryvyi Rihin
alueella. Donetskista saatavaa hiilta tarvittiin, jotta Kryvyi Rihin malmista saatiin sulatettua valurautaa, ja hiilen kuljettamiseen tarvittiin rautatie. Rautatie aloitti toimintansa vuonna
1884
. Viimeistaan siina vaiheessa, kun Dneprin ylittava
Merefan-H’ersonin rautatiesilta
avattiin, alkoi Jekaterinoslavin asukasluvun ja teollisuuden huikea kehitys.
Vuonna
1899
perustettiin Jeketerinoslavin kaivoskoulu, joka
1913
kohotettiin instituutiksi. Tasta kehittyi nykyinen
Dnipron kansallinen polytekninen yliopisto
.
[5]
Jeketerinoslavin kaivosinstituutin opettajat olivat perustamassa myos Jekaterinoslavin yliopistoa, nykyista
Dnipron kansallista yliopistoa
.
[5]
[6]
Venajan vallankumousta
1917
seurannut sekava yhteiskunnallinen tilanne halvaannutti kaupungin teollisuuden ja liike-elaman taysin. Vuonna
1926
kaupungin nimi muutettiin Dnipropetrovskiksi Dneprjoen ja silloisen Ukrainan kommunistijohtajan
Grigori Petrovskin
mukaan.
Niin sanottu "Dnipropetrovskin klaani" on perinteisesti ollut vahvassa asemassa Ukrainassa. Siihen kuuluivat neuvostojohtajat
Leonid Bre?nev
ja
Nikita Hru?t?ov
seka Ukrainan presidentti
Leonid Kut?ma
ja paaministerit
Pavlo Lazarenko
ja
Julija Tymo?enko
. "Dnipropetrovskin klaani" on perinteisesti kilpaillut vallasta Ita-Ukrainan
Donetskin
ja lannen
Lvivin
kanssa.
[7]
Dniprossa on
kansainvalinen lentoasema
, josta paivittain lentaa reittikoneita Euroopan suuriin kaupunkeihin. Myos junayhteydet
Dnipron rautatieasemalta
lantiseen Eurooppaan ja
Venajalle
ovat hyvat.
[8]
Kiovasta
Donetskiin
johtava valtatie M04 (osa
eurooppatieta
E50) kulkee kaupungin kautta, samoin
Harkovasta
etelaan
Krimin niemimaan
Sevastopoliin
johtava M26 (osa E105:ta).
[2]
Linja-autovuorot kulkevat muun muassa Venajalle,
Puolaan
,
Saksaan
,
Moldovaan
ja
Turkkiin
.
Kaupungin sisaisessa liikenteessa on 20 johdinbussia, 16 raitiovaunua, 150 linja-autoreittia, 16 junayhteytta esikaupunkeihin seka vuonna
1995
valmistunut kuusiasemainen
metro
.
Dniprossa toimii Ukrainan neljanneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaava, mutta aiemmin huomattavaa kansainvalistakin menestysta saavuttanut jalkapalloseura
FK Dnipro
.
- ↑
a
b
Der?avna slu?ba statystyky Ukrajiny:
T?yselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sit?nja 2013 roku
(pdf)
(Ukrainan paikkakuntien viralliset vakilukuarviot 1.1.2013) 2013. Kiova: Der?avna slu?ba statystyky Ukrajiny (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua.
Arkistoitu
12.10.2013. Viitattu 3.3.2014.
(ukrainaksi)
- ↑
a
b
Je. L. Makarevit? (redaktor):
Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova
1:500 000. Minsk, Valko-Venaja: Izdatelstvo Jansejan, 2005.
ISBN 985-6501-12-1
.
(venajaksi)
- ↑
a
b
c
Dnipropetrovsk
(Slovar sovremennih geografit?eskih nazvanii 2006 ja muut teokset 2001, 2008)
Geografit?eskaja entsiklopedija- kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkelien nettiversio
. Viitattu 3.3.2014.
(venajaksi)
- ↑
Dnipropetrovsk renamed as Dnipro
Ukraine Today, 19.5.2016
- ↑
a
b
Serhiy Bilenky:
Dnipro University of Technology
Internet Encyclopedia of Ukraine
. 2021. University of Toronto Press & Canadian Institute of Ukrainian Studies, Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. Viitattu 10.4.2022.
(englanniksi)
- ↑
The history of the University
Dnipron kansallinen teknillinen yliopisto, nmu.org.ua. Viitattu 10.4.2022.
(englanniksi)
- ↑
On Ukraine's Capitalist Path, Clique Mans Roadblocks
, The New York Times
- ↑
Atlas ?eleznyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva
. Venajan ja IVY-maiden rautatiekartasto. Omsk: FGUP "Omskaja kartografit?eskaja fabrika", 2010.
ISBN 978-5-95230323-3
.
(venajaksi)