Dioriitti
on
syvakivi
, josta noin kaksi kolmasosaa on
maasalpaa
(
plagioklaasia
) ja yksi kolmasosa tummia mineraaleja (
sarvivalketta
,
pyrokseeneja
,
biotiittia
). Joskus se voi sisaltaa myos jonkin verran
kvartsia
. Dioriitti on tasarakeista ja raekooltaan hieno- tai keskirakeista. Dioriitti muistuttaa
graniittia
, ja kivea onkin kutsuttu "mustaksi graniitiksi".
[1]
Dioriitin tiheys on 2 700?2 800 kg/m
3
, ja se on variltaan harmaa, tummanharmaa, vihertavan harmaa tai musta.
Dioriitti on Suomessa yleinen kivilaji, joskin muualla maailmassa sita pidetaan suhteellisen harvinaisena. Kivea loytyy Suomen lisaksi muun muassa
Italian
Sondriosta,
Saksan
Thuringenista
ja
Saksista
,
Romaniasta
,
Turkin
koillisosasta,
Ruotsista
,
Skotlannista
ja
Yhdysvaltojen
Minnesotasta
. Suomessa dioriittia esiintyy Keski-Suomessa, kuten
Korpilahdella
,
Viitasaarella
,
Aanekoskella
ja
Jyvaskylan
alueella. Dioriitti on Keski-Suomen maakuntakivi.
[1]
Dioriittikivi on kovaa, mika tekee sen tyostamisesta vaikeaa.
Kovuutensa
vuoksi kivea voidaan kuitenkin kaivertaa yksityiskohtaisesti ja kiillottaa korkealaatuisesti, ja kerran tyostetty kivi on kestavaa. Dioriittia on kaytetty kaivertamiseen, mista tunnetuin esimerkki lienee kivipaasi, johon on kirjoitettu
Hammurabin laki
. Taidekaytossa dioriitti oli arvostettu kivi muinaisissa Lahi-idan kulttuureissa, kuten
muinaisessa Egyptissa
,
Babyloniassa
,
Assyriassa
ja
Sumerissa
.