Dekabristikapina on jalkimaailman antama nimitys Pietarissa ja Venajan keisarikunnan etelaosissa 14. joulukuuta (26. joulukuuta gregoriaanista kalenteria ) 1825 puhjenneelle liberaalien upseerien kapinalle, jonka tarkoitus oli estaa keisari Nikolai I:n nousu valtaistuimelle. Myohemmin dekabristeiksi ( ven. Декабри?сты , Dekabristy , venajan sanasta dekabr , joulukuu ) kutsutut kapinalliset vaativat lansimaisten ihanteiden mukaisesti Venajalle perustuslakia ja maaorjuuden lakkauttamista. Keisarille uskolliset joukot kukistivat kapinan. Vuonna 1925, kapinan satavuotispaivana, dekabristeja ihailleet ja heihin samaistuneet bol?evikit nimesivat kapinan paanayttamon, Pietarin Senaatinaukion , uudelleen Dekabristien aukioksi .

Kapinan juuret [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

1800-luvulle tultaessa Venaja oli Euroopan takapajuisimpia maita huolimatta kahdesta 1700-luvulla hallinneesta ajalleen suhteellisen edistyksellisesta keisarista, Pietari I:sta ja Katariina II:sta . Elinkeinorakenteet olivat auttamattomasti vanhentuneita. Vaestosta noin puolet eli maaorjuudessa , joka oli instituutiona Lansi-Euroopasta jo lakkautettu. Ruotsin kuningaskunnassa, mukaan lukien v. 1809 Venajaan liitetty Suomi, ei koskaan ollut maaorjuutta. Korruptio hairitsi valtionhallintoa. Sivistys oli keskittynyt suuriin kaupunkeihin, erityisesti paakaupunki Pietariin . Venaja ei ollut kansallisvaltio, kuten esimerkiksi Ranska ^lahde? tai Espanja ^lahde? vaan monikansallinen imperiumi, jonka eriluontoiset osat yhdisti valtakunnaksi uskollisuus keisaria eli imperaattoria kohtaan. Kansasta vieraantunut ylaluokka puhui ranskaa ja noudatti uusinta eurooppalaista muotia. Lisaksi Venajan keisarikunnan alamaisista suuri osa oli muita kuin itaslaaveja, kuten puolalaisia , suomalaisia, tataareja ym.

Lansimainen, valistusaatteeseen perustuva liberalismi levisi Venajalle Aleksanteri I:n aikana. Keisarissa oli isoaitinsa Katariina II:n valistushenkea mutta toisaalta isansa Paavali I:n vanhoillisuutta. ^lahde? Hallitusvuosiensa alkuaikoina han oli Katariinan tavoin uudistusmielinen. Venajan Suomen sodassa 1809 valtaamasta Suomesta tehtiin Ruotsin aikaisten lakien mukaan perustuslaillisesti hallittava suuriruhtinaskunta, mita vahvemman aseman sai Puolan kuningaskunta , jonka hallitsijaksi tuli venalainen varakuningas , mutta jolla oli jatkuvasti toimiva valtiopaivalaitos seka viela oma 30 000 sotilaan vakinainen palkka-armeija. Myos varsinaisen Venajan alueen oloja pyrittiin uudistamaan.

Liberaalin uudistusohjelman johtaja oli Mihail Speranski . Vuonna 1808 han sai tehtavakseen koko Venajan hallinnon uudelleensuunnittelun. Tarkoitus oli kodifioida eli saattaa yksiin kansiin kaikki Venajalla saadetyt ja voimassa olevat lait. Myos perustuslaista oli puhetta jossain vaiheessa. Venaja siirtyi perustuslailliseen hallintotapaan vasta vuonna 1905 .

Koko Venaja joutui uhatuksi Napoleonin hyokatessa maahan ja marssiessa Moskovaan vuonna 1812. Huolimatta siita, etta Aleksanterilla oli jo kaytossaan Euroopan suurin armeija, han pakkovarvasi suuren joukon maaorjia ja lupasi samalla varvaytyneille epamaaraisesti vapautusta sodan jalkeen. Venalaisten joukkojen urhoollisuus, taitavat kenraalit ja erityisesti poltetun maan taktiikka tuhosivat Napoleonin armeijan lahes taysin. Venaja siirtyi hyokkayskannalle ja nujersi Ranskan kolmessa vuodessa liittolaistensa, lahinna Preussin ja Britannian avulla. Venajan armeija marssi Pariisiin vuonna 1815.

Saksan ja Ranskan hyvinvointi teki vaikutuksen moniin Venajan armeijan nuorempiin upseereihin , jotka eivat olleet aiemmin kayneet kotimaansa ulkopuolella. Upseerit havaitsivat, etta maaorjuuden lakkauttamisella, elinkeino- ja kaupparajoitteiden purkamisella seka yksinvaltiuden rajoittamisella saavutettiin hyvinvointia ja vaurautta. Monet heista alkoivat kaivata samanlaisia uudistuksia myos Venajalle. ^lahde? Keisari Aleksanteri I:n mielipiteet muuttuivat kuitenkin sodan jalkeen vanhoillisempaan suuntaan. Aleksanterista oli tullut Pyhan Allianssin perustajajasen ja han oli nyt etunenassa suojelemassa Euroopan vanhaa jarjestysta vallankumouksellisilta ja ateismilta . Armeijaan varvatyille maaorjille annettu ”lupaus” unohdettiin kaikessa hiljaisuudessa. Uudistusmielinen ministeri Speranski joutui hovijuonittelujen uhriksi, ja hanet karkotettiin Siperiaan .

Salaseura Pelastuksen liitto ( Sojuz Spasenija ) perustettiin Pietarissa vuonna 1816 . Seura koostui lahinna armeijan nuoremmasta upseeristosta, jotka olivat tutustuneet Lansi-Euroopan oloihin. ^{[1] [2]} Seuraa voisi luonnehtia liberalistis- nationalistiseksi . Erityisesti upseereita arsytti se, etta Aleksanteri I oli myontanyt Puolalle perustuslain, kun taas Venajalla ei vastaavaa ollut. Toimintatavoiltaan seura muistutti Vapaamuurareita , ja sen tavoitteena lienee ollut perustuslaillinen monarkia . Seuran tarkein vaikuttaja oli Pavel Pestel . Seura hajosi pian Pohjoisen seuraan ja Etelan seuraan , jotka toimivat toisistaan riippumatta.

Pietarilaista Pohjoisen seuraa johtivat Nikita Muravjov ja Kondrati Rylejev . Sen poliittisessa ohjelmassa oli perustuslaillinen monarkia ja talonpoikien aseman parantaminen, erityisesti maaorjuuden lakkauttaminen. Pestelin johtama Etelan seura toimi taman asemapaikassa, pienessa ukrainalaisessa Tult?inin varuskuntakaupungissa. Sen ohjelma oli radikaalimpi : se sisalsi hallitusmuodon muuttamisen tasavaltalaiseksi , koko keisarillisen perheen surmaamisen, kaiken viljelymaan uudelleenjakamisen ja kansallisten vahemmistojen pakkovenalaistamisen lukuun ottamatta puolalaisia ja juutalaisia, jotka erotettaisiin omiin kansallisvaltioihinsa. Pohjoisen ja Etelan seurat pysyivat toisistaan riippumattomina ja sailyttivat aate-eronsa loppuun saakka. Seka Pohjoisen etta Etelan seurat olivat hahmotelleet kansannousua vuodeksi 1826, mutta suunnitelmat keskeytyivat keisari Aleksanteri I:n kuoltua yllattaen 1. joulukuuta 1825.

Aleksanteri I jatti jalkeensa yhdeksan aviotonta lasta, mutta ei yhtaan laillista kruununperillista. Virallisen perimysjarjestyksen mukainen kruununperillinen oli Aleksanterin nuorempi veli, liberaaleista mielipiteistaan tunnettu suuriruhtinas Konstantin , joka toimi Puolan kuvernoorina . Konstantin oli vuonna 1820 mennyt naimisiin puolalaisen kreivitar Joanna Grudzi?skan kanssa, ja vuonna 1822 han oli salaa sopinut Aleksanterin kanssa luopuvansa Venajan vallanperimyksesta nuoremman veljensa Nikolain hyvaksi. Nikolain poliittiset mielipiteet muistuttivat enemman isansa Paavali I:n vanhakantaisia ja jaykkia periaatteita, eika han ollut uudistusmielisten suosiossa. ^[3]

Aleksanteri I:n kuoltua syntyi omituinen tilanne, kun Nikolai vannoi, ilmeisesti salaisesta sopimuksesta tietamattomana, Pietarissa uskollisuutta keisari Konstantinille. Konstantin taas pysyi Varsovassa , julkisti vallastaluopumissopimuksensa ja kieltaytyi kruunusta. Tasta kuullessaan Nikolai paatti julistautua keisariksi ja antaa hallitsijanvakuutuksensa Pietarissa 14. joulukuuta . Pohjoisen seura paatti toimia. Tavoitteena oli estaa sotilaita vannomasta uskollisuudenvakuutusta Nikolaille, surmata tama, kaapata valta Pietarissa ja asettaa myohemmin Konstantin valtaistuimelle rajoitetuin valtaoikeuksin. ^lahde?

Pietarin Senaatinaukio kapinanayttamona [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aamulla 14. joulukuuta (26. joulukuuta gregoriaanista kalenteria ) kapinalliset olivat valmiina toimimaan. Ruhtinas Sergei Trubetskoi valittiin Venajan valiaikaiseksi diktaattoriksi , jonka oli tarkoitus ottaa valta keisariperheen kukistuttua. Kapinasuunnitelmaan kuului joukkojen kokoaminen kolmesta paikasta, Talvipalatsin valtaus ja Nikolain murhaaminen, mutta naista tehtavista vastuussa olleet kapinalliset pettivat viime hetkessa. ^lahde? Ainoastaan 3 000 miesta saatiin koottua Nikolai Bestu?evin johdolla ja marssitettua Senaatinaukiolle . Sotilaat kieltaytyivat vannomasta uskollisuutta keisarille. Tarkoitus oli saada senaatti julkaisemaan ”manifesti Venajan kansalle”, jossa muun muassa tunnustettaisiin Konstantin keisariksi.

Kapinaan osallistuville rivisotilaille ei ollut selvaa, minka asian puolesta he taistelivat. Upseerit olivat ohjeistaneet heita huutamaan iskulausetta ”Konstantin ja konstituutio (perustuslaki)”. Myohemmin kuulusteluissa selvisi, etta monet olivat luulleet ”Konstituution” tarkoittaneen suuriruhtinas Konstantinin vaimoa. ^lahde?

Kuultuaan kapinasta Nikolai lahetti ensin tilannetta rauhoittamaan Napoleonin sotien sankarin, kreivi Mihail Miloradovit?in . Miloradovit? piti sotilaille vaikuttavan puheen, jossa han lupasi rivimiehille armahdusta ja uhkaili rangaistuksilla. Estakseen joukkojensa hajaantumisen kapinallisupseeri Pjotr Kahovski ampui Miloradovit?in, joka kuoli heti.

Kun diktaattoriksi valittua Trubetskoita ei kuulunut Senaatinaukiolle, kapinalliset valitsivat Bestu?evin hanen tilalleen. Kapinalliset oli kuitenkin jo piiritetty, ja Nikolai toi paikalle koko ajan lisaa joukkoja. Iltaan mennessa 3 000 kapinallista vastassa oli 12 000 miehen armeija ja useita tykkeja. Muodostui pattitilanne .

Nikolai paatti hoitaa tilanteen voimalla. Kun ratsuvakirynnakko oli epaonnistunut lahinna torin jaisyyden takia, Nikolai antoi tykistolle kaskyn ampua. Kapinalliset hajaantuivat. Jotkut heista onnistuivat pakenemaan Nevan jaalle ja yrittivat murtautua Pietari-Paavalin linnoitukseen , mutta Nikolain ratsuvaki ja tykisto hajottivat heidan rippeensa Nevan jaalla. Loputkin kapinalliset otettiin vangiksi. Kapinassa kuoli yhteensa noin 80 ihmista, heista suurin osa tykiston tulituksesta.

Kapina etelassa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paiva ennen Pietarin tapahtumia Etelan salaseuran johtaja Pavel Pestel oli pidatetty petoksesta epailtyna. Etelan seuralle kesti kaksi viikkoa kuulla kapinan epaonnistumisesta, samalla kun heidan johtajiaan vangittiin. Lopulta he nousivat kapinaan yhdessa paikallisen nationalistiryhman kanssa, vapauttivat vangitut johtajansa, nostivat Sergei Muravjov-Apostolin johdolla Vasilkovin kaupungin varuskunnan kapinaan ja pitivat kaupunkia hetken aikaa hallussaan. Kapinalliset kohtasivat kuitenkin 3. tammikuuta 1826 ylivoimaisia keisarillisia joukkoja, joilla oli tykkeja. Etelan kapina paattyi lyhyen taistelun jalkeen.

Jalkiselvittely [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kaikkiaan 529 henkea kuulusteltiin salaliitosta epailtyna. Monet vangittujen kapinallisten ystavat joutuivat epailtyjen listalle, muun muassa runoilija Aleksandr Pu?kin . Tarinan mukaan Pu?kin olisi itse halunnut mukaan salaliittoon, mutta salaliittolaiset eivat halunneet asettaa suurta runoilijaa alttiiksi vaaralle. ^lahde? Lopulta hanta, tai vastaavassa asemassa ollutta Aleksandr Gribojedovia , ei kuitenkaan syytetty mistaan. Lisaksi muun muassa vapaamielinen kenraali Aleksei Jermolov , jolla oli ollut yhteyksia dekabristeihin, pakotettiin eroamaan virastaan.

Kapinan jalkiselvittelyissa rivimiehet saastyivat kovemmilta rangaistuksilta, mutta upseerien ja muun kapinan johdon tuomiot olivat ankaria. Tutkinnan ajaksi dekabristit eristettiin toisistaan uusien vapautusmellakoiden pelossa; muutamia pidettiin vankina muun muassa Suomessa. Puoli vuotta kestaneen tutkinnan jalkeen erityistuomioistuin tuomitsi kaikkiaan 36 kapinallista upseeria kuolemaan ja monia muita eripituisiin pakkotyorangaistuksiin Siperiassa ja Kaukoidassa . Istuessaan jo tukevasti vallan kahvassa keisari Nikolai I paatti kuitenkin armahtaa teloitukselta kapinoijat viitta johtajaa lukuun ottamatta. ^[4]

Maanpetoksesta tuomitut Pjotr Kahovski ja Kondrati Rylejev Pohjoisen seurasta seka Pavel Pestel, Sergei Muravjov-Apostol ja Mihail Bestu?ev-Rjumin Etelan seurasta hirtettiin Pietari-Paavalin linnoituksessa 13. kesakuuta 1826. ^[5] Tarinan mukaan kolme viidesta hirttokoydesta katkesi ensimmaisella yrityksella. Perinnetta, jonka mukaan hirsipuusta pudonnut oli tapana armahtaa, ei noudatettu talla kertaa, ja Rylejevin viimeisiksi sanoiksi jaivat: ”Voi tata Venajaa, eivat osaa edes kunnolla hirttaa.” ^[6]

Kuolemantuomiolta saastetyt lahetettiin Siperiaan elinikaiseen pakkotyohon. Yhdentoista tuomitun vaimot seurasivat vapaaehtoisesti miehiaan hapeasta ja muun muassa aatelisarvon menetyksesta huolimatta. Venajan kieleen on jaanyt heidan muistokseen sana dekabristivaimo kuvaamaan vaimon uskollisuutta miehelleen. Joidenkin dekabristien pakkotyo kesti aina vuoteen 1856 asti, kun Nikolai I:n kuoltua hanen seuraajansa Aleksanteri II armahti viimeisetkin.

Perinto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Koska kapina epaonnistui, yksinvaltius jatkui Venajalla viela melkein vuosisadan. Kapinan vuoksi Nikolai I:n oli kuitenkin pakko aloittaa valtakuntansa uudistaminen. Karkotettu Mihail Speranski kutsuttiin Siperiasta takaisin 1826 laatimaan Venajan laeista yhtenainen kokoelma. Lisaksi dekabristit vaikuttivat yleiseen mielipiteeseen niin paljon, etta heidan ansionaan voidaan jossain maarin pitaa maaorjuuden lakkauttamista vuonna 1861 . ^lahde?

Dekabristikapina oli virallisesti kielletty aihe koko Nikolai I:n kauden ajan. Siita huolimatta varsinkin teloitettu viisikko nousi vapauden symboleiksi. Lontoossa asuva kumouksellinen emigrantti Aleksandr Herzen painoi heidan kuvansa Lontoossa ilmestyneen radikaalin Poljarnaja Zvezda eli Pohjantahti -kirjallisuuslehtensa kanteen. Pu?kin omisti runojaan vankeudessa istuville dekabristiystavilleen. Runoilija Nikolai Nekrasov kirjoitti dekabristivaimoista pitkan runon, joka osaltaan lisasi heidan mainettaan. Leo Tolstoi kirjoitti liberaalista liikkeesta romaanin, josta myohemmin muotoutui Sota ja rauha .

Tavallaan dekabristit jatkoivat venalaisten palatsikapinallisten perinnetta; he yrittivat saada oman miehensa keisariksi kuten lukuisat aiemmat vastaavat kapinat. Heidan liikkeensa erosi kuitenkin aiemmista ratkaisevasti liberaalin ohjelmansa takia. Heita voi itse asiassa pitaa vallankumouksellisen liikehdinnan alkusoittona. Dekabristikapina oli Venajan hallituksen ja liberaalien ainesten ensimmainen avoin yhteenotto, ja sen voi sanoa aloittaneen ketjun, joka huipentui vuoden 1917 vallankumouksiin . ^lahde?

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta: yleiset lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Dobrovolskaja, Jelena. 1825 - Dekabristit , Kustannusliike Progress, SN-Kirjat OY 1988. (neuvostoliittolainen sarjakuva)
• Elgklou, Lars. Tsarernas Ryssland , Bra Bocker AB, 1992.
• Hosking, Geoffrey. Ryssland - Folk och Imperium 1552-1917 , Historiska Media, 2003.
• Neville, Peter. Matkaopas historiaan - Venaja , Kustannusosakeyhtio Puijo, 1998.

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta dekabristit .

Kapinoita ja vallankumouksia Venajan ja Neuvostoliiton historiassa

Suolakapina 1648 | Stenka Razin 1670 | Ivan Mazepa 1709 | Jemeljan Pugat?ov 1773 | Dekabristit 1825 | Vuoden 1905 vallankumous ( Verisunnuntai ) | Kazakstanin kapina 1916 | Vuoden 1917 vallankumous ( Helmikuun vallankumous · Heinakuun paivat · Lokakuun vallankumous ) | Bol?evikkien vastaiset kapinat: Kerenskin?Krasnovin kapina 1917 · Vasemmistoeserrien kapina 1918 · Jaroslavlin kapina 1918 · Tambovin kapina 1920 · Kronstadtin kapina 1921 | Basmat?in kapina 1916?1934 | Storo?evoin kapina 1975 | Sumgaitin levottomuudet 1988 | Bakun levottomuudet 1990 | Neuvostoliiton vallankaappausyritys 1991 | Perustuslaillinen kriisi 1993 | Wagner-ryhman kapina 2023

n k m Pietari Hallinnollinen jako Liittovaltiokaupunki Leningradin alue Yleista Tulvat Historia Pietari Suuri Pietari-Paavalin linnoitus Dekabristikapina Verisunnuntai Pietarin neuvosto Leningradin piiritys Leningradin juttu Maantiede Itameri Suomenlahti Pietarin saaret Kivisaari Koivusaari Vasilinsaari Konnunlahti Moika Neva Suzdalinjarvet Tuutarinjarvi Tulvapato Uusi Hollanti Koulutus ja tiede Tiedeakatemia Pietarin valtionyliopisto Laaketieteellinen Luoteinen laaketieteellinen Pediatrinen laaketieteellinen Teknologinen instituutti Herzenin pedagoginen yliopisto Mihailovin tykistoakatemia Kulttuuri Museot Eremitaa?i Pietarhovin palatsi Taideakatemia Talvipalatsi Venalaisen taiteen museo Musiikki Konservatorio Orkesteri Teatteri Mariinski-teatteri Music Hall Venajan esittavan taiteen valtioninstituutti Puistot Jusupovin puisto Katariinan puisto Kesapuisto Taurian puisto Urheilu SKA Spartak Zenit Liikenne Pulkovo Satamat Merimatkustajasatama Morskoi vokzal Suursatama Kehatiet Metro Frunze?Primorje Kirov-Viipuri Moskova-Petrograd Neva-Vasilinsaari Pravobere?naja Sillat Ratayhteys Baltian asema Laatokan asema Leninski prospekt Moskovan asema Suomen asema Varsovan asema Vitebskin asema Pietari?Vologda Kadut Englantilainen rantakatu Mohovaja ulitsa Nevski prospekt Palatsirantakatu Prospekt Engelsa Hallinnollinen jako Amiraliteetti Amiraliteetti Kolomna (Pietari) Frunze Kupsila Kalinin Piskarjovka Kirov Autuansaari Uljaala Kolpina Kolpina Ust-I?ora Kraassela Kraassela Liiha Rotsansilta Krasnogvardeiski Polsteri Suuri-Ohta Pieni-Ohta Ruutmylly Orskoi Kronstadt Kronstadt Kurort Kellomaki Kuokkala Siestarjoki Terijoki Tyriseva Valkeasaari Vammelsuu Moskova Neva Nevskaja zastava Tuntia Petrograd Korpisaari Pietarhovi Lomonosov Pietarhovi Strelna Pietarin keskusta Liteinyi Primorje Juntolovo Revonnena Pu?kin Aleksanskoi Pauluskoi Pu?kin Suosaari Tarola Vasilinsaari Viipuri Levassova Parkala Parnas Nahtavyydet Aleksanteri Nevskin luostari Amiraliteetti Aurora Iisakinkirkko Jumalanaidin ennusmerkin kirkko Kazanin katedraali Mars-kentta Pietari-Paavalin katedraali Pyhan kolminaisuuden katedraali Senaatinaukio Vaskiratsastaja Verikirkko