Dagestanin sota

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dagestanin sota
Paivamaara:

2. elokuuta ? 12. syyskuuta 1999

Paikka:

Dagestan , Venaja

Lopputulos:

Venalaisten voitto
Hyokkaajien tappio

Osapuolet

Khattabin ja Basajevin asejoukot

  Venaja

Komentajat

Ibn al-Khattab
?amil Basajev

Viktor Kazantsev

Dagestanin sota oli Ibn al-Khattabin ja ?amil Basajev johtamien joukkojen hyokkays Venajan Dagestaniin tuolloin de facto itsenaisesta It?keriasta eli T?et?eniasta 2. elokuuta ? 12. syyskuuta 1999 . Hyokkaajat valtasivat joitakin kylia Dagestanin T?et?enian vastaisella rajalla, mutta hyokkaajien toivomaa suurta kansannousua alueella ei tapahtunut. Lopulta venalaisten joukkojen onnistui tyontaa hyokkaajat takaisin T?et?eniaan. Tapahtumat johtivat Venajan kerrostalopommien ohella toiseen T?et?enian sotaan .

Tausta

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Joitakin tapahtumapaikkoja Dagestanin kartalla.

Hyokkayksesta Dagestaniin kertovat lahteet ovat sekavia ja tapahtumien yksityiskohtia on hankala selvittaa varmasti. Tapahtumien johtohenkiloita olivat joka tapauksessa Ibn al-Khattab ja ?amil Basajev . Joissain lahteissa Khattabin ja Basajev sanotaan johtaneen hyokkaysta yhdessa ja toisissa Basajevin liittyneen siihen vasta myohemmin. Dagestanissa yhteenotot keskushallinnon ja wahhabistien valilla olivat alkaneet vuonna 1997. Avaarijohtaja Bagauddin Magomedov saapui T?et?eniaan Dagestanista, jossa han loi yhteyksia T?et?enian wahhabisteihin. Vuonna 1998 dagestanilaisia kylia oli julistautunut wahhabilaiseksi tasavallaksi ja keskushallinto oli tunnustanut muodollisesti sen osittaisen autonomian kykenemattomana ajamaan wahhabisteja tiehensa. [1] Alue kasitti Kadarin , Karamahin ja T?abanmahin kylat. [2] Tammikuussa 1999 Khattab perusti ulkomaalaisten taistelijoiden niin sanotun kansainvalisen islamilaisen rykmentin ja teki tunnusteluiskuja Dagestanin rajalla. Venalaiset turvallisuusjoukot vastasivat aneemisesti ja ilmeisesti taman rohkaisemana Magomedov julistettiin islamilaisen Dagestanin " emiiriksi ". Huhtikuussa 1999 Magomedov vetosi vapaaehtoisiin jihadin aloittamiseksi "Dagestanin ja Kaukasian vapauttamiseksi Venalaisesta kolonialismista". [1]

Nakokannasta riippuen sittempi hyokkays on esitetty joka ennalta suunniteltuna hyokkayksena tai vain vastauksena valittomaan uhkaan. Venalaiset olivat suunnitelleet T?et?enian pohjoisosien valtausta jo maaliskuussa 1999. Tarkoitus oli toteuttaa operaatio elokuussa tai syyskuussa. Ei kuitenkaan tiedeta, onko islamisteilla ollut oikeaa kasitysta Venalaisten suunnitelmista. Islamistien omassa viestinnassa he kuitenkin syyttivat Venajaa vastaavan hyokkayksen suunnittelusta ja heidan viestinnassaan oli esiintynyt ajatus laajemmasta islamilaisesta valtiosta Kaukasiassa jo ennen hyokkaysta. [1]

Jos hyokkaykselle Dagestaniin oli ennalta laadittuja tarkempia suunnitelmia, niita ei tunneta. Tyypillinen strategia olisi sisaltanyt tapoja esittaa konflikti muslimeihin kohdistuvana uskonnollisena vainona ja oikeutettuna kostona. Mahdollinen taktiikka olisi t?et?eenien tukemana paikallisten asukkaiden irtautumisen keskushallinnosta ideologisesti puolustettavissa olevista syista, aseistaa ja kouluttaa paikallisia joukkoja ja yrittaa saada aikaan tilanne, johon keskushallinto reagoisi ylimitoitetusti. Tama toimisi syyna t?et?eenien sekaantumiselle asioihin ja tilanne voitaisiin yrittaa kaantaa kansainvalisessa mediassa heille edulliseksi. Koska tapahtumat toteutuivat pitkalti edella kuvaillulla tavalla, voidaan hyokkaysta olettaa suunnitellun etukateen. [1]

Hyokkays

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

2. elokuuta aloitettiin rajallinen hyokkays, joka lyotiin takaisin. [3] Joukko Magomedovin johtamia miehia ylitti Dagestanin rajan ja valtasi joitakin pienia kylia. Rajalla surmattiin joitakin puolustusministerion sotilaita. [1] Noin viikkoa myohemmin rajan yli tuli noin 1 500 Basajevin ja Khattabin johtamaa asemiesta. Heista suurin osa oli dagestanilaisia, mutta mukana oli myos t?et?eeneja ja ulkomaalaisia taistelijoita. Dagestanissa vallattiin uusia kylia. [1] 7. elokuuta Botlihin kylaa kohti tehty isku lyotiin takaisin. Islamistit alkoivat linnoittaa kylia Botlihin lansipuolella. [3]

9. elokuuta Venajan paaministeri Sergei Stepa?in erotettiin ja hanet korvasi Vladimir Putin . 10. elokuuta hyokkaajat julistivat valtaamansa osat Dagestanista itsenaiseksi "Dagestanin islamilaiseksi valtioksi". [1] Tuolloin heidan hallussaan oli 10 kylaa Tsumadan ja Botlihin piirissa . [4] Islamistien tarkein tukikohta oli Gakkon kyla. [3] Dagestanin puolelle tuotiin edelleen Basajevin ja Khattabin johdolla islamilainen prikaati. Vastassa ei kuitenkaan ollut odotuksista huolimatta dagestanilaisten yleista kansannousua. Sen sijaan monet paikalliset pitivat hyokkaajia uskonnollisina kiihkoilijoina ja t?et?eenien uskottiin ajavan oman alueensa laajennusta dagestanilaisten kustannuksella. [1]

Venajan Pohjois-Kaukasian sotilaspiirin komentaja Dagestanin taistelujen aikana oli kenraali Viktor Kazantsev . [5] Venajan liittotasavallan joukot olivat hitaita reagoimaan tilanteeseen. Hyokkaajia hidastivat kuitenkin Dagestanin poliisijoukkojen ja paikallisten vastarinta. [3] Samaan aikaan hyokkaajia vastaan kohdistettiin suuren mittakaavan ilmapommitus- ja tykistooperaatio. Venalaiset kayttivat esimerkiksi termobaarisia pommeja ja ilmasta levitettavia miinoja . Hyokkaajien hidastaminen teki mahdolliseksi tuoda alueelle lisajoukkoja. [1] Venalaiset joukot koostuivat armeijan joukoista, seka sisaministerion MVD VV-joukoista, spetsnaz -joukoista ja Dagestanin OMON -joukoista. [3]

Vladimir Putin lensi henkilokohtaisesti Dagestaniin valvomaan hyokkaajien tyontamista rajan toiselle puolelle. [1] Hyokkaajien valtaamat kylat oli vallattu takaisin 24. elokuuta mennessa. [3] 29. elokuuta alkoi operaatio Kadaria ja T?abanmahia vastaan. [4] 5. syyskuuta T?et?enian puolelta rajaa tehtiin viela uusi hyokkays kohti Hasavjurtia , mutta sekin pysahtyi alkuyllatyksen jalkeen. [3] Basajevin mukaan hyokkays tehtiin venalaisten huomion kiinnittamiseksi pois Kadarin suunnalta. Hyokanneet joukot oli karkotettu Dagestanista 12. syyskuuta mennessa, joskin viela taman jalkeen rajalla kaytiin yksittaisia yhteenottoja. [4]

Seuraukset

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteesta riippuen venalaiset olivat menettaneet 275 [4] ?340 [2] sotilasta kaatuneina ja 937 oli haavoittunut. Surmansa oli saanut myos useita dagestanilaisia turvallisuusjoukkojen jasenia. Taistelualueelta pakeni noin 20 000 siviilia, joista suurin osa paasi kuitenkin palaamaan koteihinsa syyskuussa. [4] Dagestanilaisia hyokkaajia kuoli noin 150. T?et?eenitaistelijoiden tappioita ei tunneta. [2]

It?kerian presidentti Aslan Mashadov tuomitsi Dagestaniin tehdyn hyokkayksen pelaten Venalaisten reaktiota. Taistelujen ollessa viela meneillaan 4. syyskuuta Venajan rajavartioston jasenten ja heidan perheidensa asuntolan edustalla rajahti autopommi, jossa sai surmansa 64 henkiloa. Isku oli ensimmainen niin sanotuista kerrostalopommeista , joiden myota toinen T?et?enian sota oli nyt vaistamaton. [1] Venaja oli aloittanut ilmaiskut T?et?eniaan jo hyokkayksen aikana ja kerrostaloiskujen jalkeen iskuja kiihdytettiin. 1. lokakuuta Putin julisti Mashadovin hallinnon laittomaksi ja Venajan maavoimat aloittivat etenemisen [3] joulukuussa 1999 [2] .

Sodan jalkeen esiintyi useita salaliittoteorioita, joiden mukaan kerrostalopommit ja Dagestanin hyokkays olivat FSB :n tai GRU :n operaatioita uuden T?et?enian sodan oikeuttamiseksi. Joitakin teorioista on esitetty myos luotettavina pidetyissa lahteissa. Venalainen lehti Moskovski Komsomolets jukaisi vuoden 1999 lopussa puheluja venalaisen oligarkki Boris Berezovskin ja salafisti Movladi Udugovin valilla, joissa keskusteltiin hyokkayksesta Dagestaniin ja pommi-iskuista Moskovassa. Udugov halusi venalaisten tukea Dagestanin hallinnon kaatamiseksi ja venalaismyonteisen islamilaisen valtion perustamiseksi. Venajalla oli tiedossa duuman vaalit joulukuussa 1999 ja Boris Jeltsinin kannatusluvut olivat alhaiset. Iskut olisivat syy joko lykata vaaleja tai niita voitaisiin kayttaa kannatuslukujen nostamiseen. Nezavisimaja gazeta kirjoitti puolestaan 12. lokakuuta hyokkayksen olevan "selvasti salaisen palvelun operaatio" ja ylimman valtionjohdon siunaama. Samaa teoriaa hyokkayksesta kannatti myos vuonna 2006 murhattu toimittaja Anna Politkovskaja . [1]

Lahteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Robert W. Schaefer:  The insurgency in Chechnya and the North Caucasus : from gazavat to jihad , s. 180-185. ABC-CLIO, 2010. ISBN 978-0-313-38635-0 . (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Christoph Zurcher:  The Post-Soviet Wars : Rebellion, ethnic conflict, and nationhood in the Caucasus , s. 180-188. New York University Press, 2007. ISBN 978-0-8147-9709-9 . (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h Mark Galeotti:  Russia’s Wars in Chechnya 1994?2009 , s. 51-55. Osprey Publishing, 2014. ISBN 978 1 78200 278 9 . (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e Alexander Pashin: Russian Army Operations and Weaponry During Second Military Campaign in Chechnya Moscow Defence Brief . Arkistoitu 29.1.2009. Viitattu 30.12.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Dagestan rebels hit hard BBC News . BBC. Viitattu 1.1.2021. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Dagestanin_sota&oldid=21126962 ”