Creedence Clearwater Revival
Creedence Clearwater Revival vuonna 1968. Vasemmalta oikealle: Tom Fogerty , Doug Clifford , Stu Cook ja John Fogerty .
Tiedot
Toiminnassa	1967?1972
Tyylilaji	roots rock , swamp rock , bluesrock
Kotipaikka	El Cerrito , Kalifornia , Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Jasenet	John Fogerty Tom Fogerty Stu Cook Doug Clifford
Levy-yhtio	Fantasy
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OK Nimi-testi OK

Creedence Clearwater Revival eli CCR oli John Fogertyn johtama yhdysvaltalainen rockyhtye . CCR nousi yhdeksi 1960- ja 70-lukujen taitteen merkittavimmista rockyhtyeista, ja sen seitsemasta albumista viisi ylsi Yhdysvaltain top 10:een. Lisaksi yhdeksan yhtyeen singlea paasi kymmenen myydyimman joukkoon, ja niista seitsemaa myytiin yli miljoona kappaletta. Myos muualla maailmassa CCR saavutti menestysta. ^[1]

Yhtyeen suosittuja kappaleita ovat esimerkiksi ” Fortunate Son ”, ” Up Around the Bend ”, ”Green River”, ”Looking Out My Backdoor”, ” Have You Ever Seen the Rain? ”, Who’ll Stop the Rain , ”Travelin’ Band”, ” Proud Mary ” ja ” Bad Moon Rising ”.

Paaartikkeli: Tommy Fogerty & The Blue Velvets

Creedence Clearwater Revival sai alkunsa vuonna 1959, kun samaa Portolan ylaastetta El Cerriton pikkukaupungissa kayneet 13-vuotias kitaristi John Fogerty , rumpali Doug Clifford ja pianisti Stu Cook perustivat yhtyeen nimelta The Blue Velvets. Yhtye soitti koulukonserteissa ja -tansseissa, markkinoilla ja muissa tilaisuuksissa instrumentaaliversioita aikansa hittikappaleista Duane Eddyn surffimusiikista Ray Charlesiin . ^[2]

Kolmikko teki vuonna 1960 ensimmaisen levytyksensa, doo-wop -kappaleen nimelta ”Beverly Angel”. Samana vuonna yhtyeen laulajaksi ja johtajaksi tuli John Fogertyn isoveli Tom Fogerty , ja syksylla yhtye alkoi esiintya pohjoisessa Kaliforniassa nimella Tommy Fogerty and the Blue Velvets. Yhtye aanitti demoja ja yritti saada levytyssopimusta. Vuonna 1961 levy-yhtio Orchestra julkaisi nelja Fogertyn veljesten tekemaa kappaletta ja seuraavana vuonna viela kaksi, mutta etenkin viimeisen singlen myynti jai hyvin heikoksi. ^[3]

Jazz-levyja tuottanut Fantasy Records kiinnostui vuonna 1963 Blue Velvetsin instrumentaalidemoista ja solmi sen kanssa levytyssopimuksen. Yhtye alkoi kayttaa enemman laulusolistia ja vaihtoi lyhytaikaisesti nimekseen The Visions. Fantasy julkaisi yhtyeen ensimmaisen singlen marraskuussa 1964. Manageri Max Weiss vaihtoi singlelle yhtyeen nimeksi The Golliwogs , joka kuulosti hanen mielestaan muodikkaan brittilaiselta. Yhtye ei pitanyt nimesta mutta taipui managerinsa ja levy-yhtion omistajan tahtoon. ^[4]

The Golliwogs soitti 1960-luvun puolivalissa ahkerasti 50 dollarin ja ilmaisten kaljojen palkkioilla keikkoja opiskelijajuhlissa, baareissa ja sotilastukikohdissa. Yhtyeen laulajana oli toiminut kesaan 1964 asti vain Tom Fogerty, mutta nyt myos John alkoi laulaa. Pian Johnista tuli yhtyeen laulusolisti, Tom siirtyi soittamaan rytmikitaraa ja Cook vaihtoi pianon bassokitaraan. ^[5]

Kevaalla ja kesalla 1965 Fantasy julkaisi Golliwogsilta kaksi uutta singlea, mutta ilman suurta menestysta. Useimmat yhtyeen kappaleet olivat Fogertyn veljesten kirjoittamia. Fantasy siirsi yhtyeen uudelle Scorpio-levymerkilleen, joka suuntautui rock-musiikkiin. Lokakuussa 1965 julkaistu single ”Brown Eyed Girl” myi jo kohtalaiset 15 000 kappaletta, vaikka se ei noussutkaan hitiksi. Sita seuranneet singlet eivat myyneet yhta hyvin. Loppuvuonna 1966 yhtye oli tauolla kun John Fogerty ja Clifford suorittivat asepalveluksensa. Menestyksen antaessa odottaa itseaan yhtye jatkoi jasenten rahahuolista huolimatta kuitenkin keikkailua ja harjoittelua. ^[6]

Lokakuussa 1967 Fantasyn myyntijohtaja Saul Zaentz osti levy-yhtion ja teki Golliwogsin kanssa uuden sopimuksen. Sopimuksen ehdot olivat yhtyeen ja sen lauluntekijoiden kannalta hyvin huonot mutta tyypilliset tuolle ajalle. Zaentzin ehdotuksesta yhtye ryhtyi miettimaan uutta nimea. Tom Fogertyn ystavalla oli kaveri nimelta Credence Nuball. Siita yhtye keksi nimen Creedence, joka viittasi sanaan ’creed’ ( suom. usko, luottamus ). Sanan Clearwater, ’kirkas vesi’, yhtye sai Olympia-oluen mainoksesta, ja se vetosi myos etenkin Cliffordin ymparistotietouteen. Revival, ’elpyminen’, viittasi yhtyeen ja sen soittaman yksinkertaisen rock and rollin uudestisyntymiseen. John Fogerty yhdisti nama kolme sanaa, ja kun Zaentz hyvaksyi nimen, yhtyeesta tuli Creedence Clearwater Revival. ^{[7] [8]}

Yhtyeen ensimmainen keikka uudella nimellaan oli jouluaattona 1967, ja ensimmainen single ”Porterville” julkaistiin tammikuussa 1968. Yhtye sai jokaviikkoisen esiintymissopimuksen Deno-Carlo-nimiselta klubilta North Beachissa , ja sen suosio alkoi kasvaa. ^[9]

CCR julkaisi heinakuussa 1968 esikoisalbuminsa Creedence Clearwater Revival . ^[10] Albumin sijoitus yhtyeen kotimaassa oli 52, mutta varsinaista menestysta saavutti cover vanhasta Dale Hawkinsin hitista ” Suzie Q ”, joka paasi Billboard Hot 100 -listalla sijalle 11. ^[11] Toinen lainakappale, alun perin Screamin' Jay Hawkinsin esittama ”I Put a Spell on You”, ylsi sijalle 58. ^[12] Albumille sisaltyi myos ”Walk on the Water”, joka oli uusi versio Golliwogs-aikakauden kappaleesta ”Walking on the Water”.

CCR:n toinen albumi Bayou Country ilmestyi tammikuussa 1969. Se sisalsi muun muassa eraan yhtyeen tutuimmista hiteista, ” Proud Mary ”, joka nousi Yhdysvalloissa listakakkoseksi. ^[12] Vahvasti sen tukemana myos Bayou Country menestyi ja nousi Billboard 200 -listan seitsemanneksi. ^{[13] [14]}

Yhdysvaltain listaykkoseksi noussut ^[13] albumi Green River julkaistiin elokuussa 1969. Sen kappaleet ” Bad Moon Rising ” ja ”Green River” olivat suuria menestyksia. Pienempaa suosiota saavuttivat ”Lodi” ja ”Commotion”. ^[12] CCR:sta tuli megaluokan yhtye. Suosion alkamisen nopeudesta kertoo se, etta viela kesalla 1968 yhtyeen konserttipalkkiot olivat noin 30 dollaria. Vuoden 1969 puolivalin aikoihin palkkiosumma oli noin 30 000 dollaria, ja monet esiintymiset tapahtuivat suurilla stadioneilla jopa 150 000 ihmisen edessa. ^[15] Creedence Clearwater Revival paasi myos esiintymaan Woodstockin rock-festivaalille. Yhtye soitti kolmelta aamulla, jolloin suurin osa yleisosta oli nukkumassa. CCR ei halunnut tapahtumasta kuvattuun elokuvaan, koska sen jasenet eivat olleet tyytyvaisia esitykseen, ja sopimuksellisista epaselvyyksista johtuen kappaleita ei kuultu elokuvan soundtrackillakaan. ^[14]

Vuoden 1969 lopulla yhtye julkaisi jo kolmannen albuminsa saman vuoden aikana. Willy and the Poor Boys saavutti jalleen menestysta nousten Yhdysvalloissa listan kolmanneksi. ^[13] Levyn tunnetuimmat kappaleet ovat singlejulkaisut ”Down on the Corner” (sijoitus Yhdysvalloissa 3.) ja ” Fortunate Son ” (sijoitus 14.). ^[12] Levylla on myos kappaleet ”The Midnight Special” ja ”It Came Out of the Sky”. Viimeksi mainittu oli ”Fortunate Son” -kappaleen ohella John Fogertyn ensimmaisia poliittisia kannanottoja. ^[14]

Yhtyeen kenties menestynein albumi Cosmo’s Factory julkaistiin vuonna 1970. Se sisalsi monta suurta hittia, kuten singlet ” Up Around The Bend ”, ”Lookin’ out My Back Door”, ”Travelin’ Band”, ” Run Through the Jungle ” ja ” Who’ll Stop the Rain ”, ^[12] ja tunnettu on myos 11-minuuttinen Marvin Gaye -cover ”I Heard It Through the Grapevine”. Cosmo’s Factoryn myota Creedence Clearwater Revivalista oli tullut maailman menestynein yhtye samana vuonna hajonneen The Beatlesin tilalle. ^[14] CCR oli myos huomattavan suosittu Vietnamin sodassa taistelleiden amerikkalaisjoukkojen keskuudessa. He pitivat erityisesti kappaleesta ”Run Through the Jungle” ( suom. Juokse viidakon lapi ). ^[16]

Yhtye kohtasi myos arvostelua, ja CCR:aa kritisoitiin jopa purukumipop -yhtyeeksi. Sen vuoksi vuoden 1970 joulukuussa ilmestyneesta albumista Pendulum tehtiin aikaisempia pitkasoittoja kunnianhimoisempi. Kappaleissa kaytettiin huomattavan paljon kosketin - ja puhallinsoittimia , ja yhdessa kappaleessa oli mukana myos taustakuoro. ^[17] Pendulum ylsi top 10:een Yhdysvalloissa, ^[13] ja singlet ” Have You Ever Seen the Rain? ” ja ” Hey Tonight ” olivat suuria menestyksia. ^[12]

Pendulumin aikoihin yhtyeen sisaiset riidat karjistyivat, kun Tom Fogerty, Doug Clifford ja Stu Cook kertoivat kyllastyneensa olemaan vain John Fogertyn taustayhtye ja alkoivat vaatia myos omien savellystensa levyttamista. Tom Fogerty lahtikin soolouralle vuonna 1971. Hanelle ei otettu korvaajaa, vaan yhtye jatkoi triona. Vuonna 1972 julkaistiin albumi Mardi Gras , jolla oli mukana myos Cookin ja Cliffordin savellyksia. Albumi sai murskaavan vastaanoton kriitikoilta ? sita haukuttiin jopa ”kaikkien aikojen huonoimmaksi suuren yhtyeen tekemaksi levyksi”. Yhtye teki viela Euroopan-kiertueen mutta ilmoitti lopulta hajoamisestaan 16. lokakuuta 1972. ^[14]

CCR:n hajottua sen jasenia sitoi Fantasy Recordsiin vuoden 1974 loppuun asti vanha sopimus sen kanssa. Sopimus edellytti lisaksi kaikilta jasenilta perati 24 julkaistua kappaletta vuosittain. ^[18] Kaikki nelja tekivatkin omia sooloalbumejaan. Silla valin Fantasy ryhtyi julkaisemaan CCR:lta kokoelma-albumeja, live-albumeja ja yhtyeen kauhuksi jopa Golliwogsin vanhoista singleista kasatun albumin. John Fogerty yritti tehda pesaeroa vanhaan yhtyeeseensa ja jopa itseensa ensimmaisella sooloalbumillaan The Blue Ridge Rangers , jonka han julkaisi kuvitteellisen yhtyeen nimella. Se ei kuitenkaan lyhentanyt Fogertyn ”velkaa” levy-yhtiolleen, silla country-covereita sisaltanyt albumi ei ollut riittavan CCR-tyylista musiikkia. Vain Tom Fogerty oli pystynyt tayttamaan Fantasy-sopimuksen ehdot. Vuoden 1973 lopussa John Fogerty oli Fantasylle velkaa jo lahes 40 tekematonta kappaletta. Han yrittikin neuvotella Zaentzilta parempia sopimusehtoja mutta tuloksetta. ^[19]

Fantasy vapautti Cookin, Cliffordin ja Tom Fogertyn sopimuksestaan vuoden 1974 lopussa, mutta John Fogerty oli yha sidottu siihen. Lopulta Asylumin David Geffen osti Fogertyn osittain ulos sopimuksesta. ^[20] Fantasy omisti kuitenkin yha oikeudet CCR:n kappaleisiin, mika katkeroitti Fogertyn vuosikymmenien ajaksi. Fantasy jopa haastoi Fogertyn oikeuteen 1980-luvulla siita, etta Fogerty oli vaitetysti plagioinut omaa CCR-kappalettaan uudella Centerfield -soololevyllaan. ^[21]

Huonosti soolourallaan menestynyt Tom Fogerty yritti viela 1970-luvulla koota CCR:n uudelleen. Myos Cook ja Clifford halusivat yhtyeen jatkavan, mutta John Fogerty ei lammennyt ajatukselle. John myos vastusti ainoana jasenena Fantasyn tapaa rahastaa julkaisemalla yhtyeen vanhaa materiaalia yha uusin tavoin. Vaikka John Fogertyn 1970-luvun sooloalbumit eivat menestyneetkaan, CCR:n musiikki koki 1970-luvun lopulla uuden nousun suosioon. ^[22]

Tom Fogerty kuoli vuonna 1990. CCR valittiin vuonna 1993 Rock and Roll Hall of Fameen , mutta John Fogerty ei suostunut esiintymaan Cookin ja Cliffordin kanssa edes nimitystilaisuudessa. Fogertyn katkeruuden lopullinen syy oli se, etta yhtyetoverit olivat salaa myyneet CCR:n ryhma-aanioikeutensa Saul Zaentzille, minka seurauksena Zaentz ei enaa kysynyt Fogertyn mielipidetta yhtyeen musiikin kayttamisesta mainoksissa ja kokoelmalevyilla. Fogertyn mukaan muut jasenet olivat nain pettaneet yhtyeen rahasta. ^[23]

Clifford ja Cook perustivat vuonna 1995 vanhoja CCR-kappaleita esittavan yhtyeen, jonka nimeksi tuli Creedence Clearwater Revisited . Laulajaksi ja kitaristiksi otettiin People -yhtyeen John Tristao . Fogerty haastoi yhtyeen oikeuteen Creedence Clearwater -nimen ja CCR-lyhenteen kaytosta, ja vahaksi aikaa yhtye vaihtoikin nimekseen Cosmo’s Factory. ^[24] Fogerty havisi jutun, ja uusi CCR sai jatkaa. Clifford ja Cook haastoivat puolestaan Fogertyn oikeuteen, kunnes peruivat syytteet lopulta vuonna 2001. ^[25] Revisited julkaisi live-esiintymisistaan kootun tupla-CD:n Recollection (1998). ^[26]

Fogerty oli pitkaan valtellyt soolouransa aikana CCR:n kappaleiden esittamista, mutta 1990-luvulla han alkoi ottaa niita jalleen ohjelmistoonsa ja konserttijulkaisuihinsa. ^[27] Fantasyn vaihdettua omistajaa vuonna 2004 se antoi Fogertylle takaisin hanen vuonna 1975 luovuttamansa rojaltioikeudet tekemiinsa CCR-lauluihin. ^[28]

Laulaja-kitaristi-lauluntekija John Fogertyn tavaramerkiksi muodostuivat muutaman minuutin tarinat, joiden teemana oli usein kaukokaipuu, lahteminen tai matkustaminen. Musiikillisesti hanen savellystensa esikuvina toimivat muun muassa Chuck Berry , Bo Diddley ja Little Richard . ^[1] Suomalaisen musiikkitoimittaja Jake Nymanin mukaan tarkeassa osassa yhtyeen rosoisessa ja siloittelemattomassa soundissa oli rytmikitaristi Tom Fogertyn, basisti Stu Cookin ja rumpali Doug Cliffordin luoma yksinkertaisen tehokas komppi. Willy and the Poor Boys -albumista lahtien CCR:n musiikissa oli kasvavassa maarin vaikutteita rockin, soulin ja rhythm and bluesin lisaksi myos countrysta ja folkista . ^[29] AllMusicin Richie Unterbergerin mukaan yhtyeen musiikki oli sekoitus rockabillya , swamp popia , R&B:ta ja countrya . CCR yhdistetaan erityisesti roots rock -genreen. ^[30]

Jake Nyman on nahnyt Creedence Clearwater Revivalin suureen menestykseen syyna muun muassa sen, etta yhtye esitti yksinkertaista perusrockia aikakaudella, jolloin monet yhtyeet tekivat kunnianhimoisia albumikokonaisuuksia tai kaupallista purukumipoppia. Naiden kahden tyylin valissa oli selkea markkinarako, jonka CCR taytti. Yhtye erosi myos ulkoiselta olemukseltaan muista yhtyeista ruutupaitoineen ja farmarihousuineen. John Fogerty onkin sanonut, ettei yhtyeen jasenissa ollut mitaan erikoista. ^[1]

• John Fogerty ? laulu, kitara, huuliharppu, kosketinsoittimet ja saksofoni
• Tom Fogerty ? kitara, laulu (1967?1971, k. 1990)
• Stu Cook ? bassokitara, laulu
• Doug Clifford ? rummut, laulu

• Creedence Clearwater Revival   (1968)
• Bayou Country   (1969)
• Green River   (1969)
• Willy and the Poor Boys   (1969)
• Cosmo’s Factory   (1970)
• Pendulum   (1970)
• Mardi Gras   (1972)

• Live in Europe   (1973)
• The Concert   (1980) (livetallenne Oakland Coliseumilta, Kaliforniasta 31. tammikuuta 1970)

• Creedence Gold   (1972)
• More Creedence Gold   (1973)
• Pre-Creedence   (1975)
• Chronicle   (1976)
• Creedence Country   (1981)
• The Movie Album   (1985)
• Chronicle 2   (1986)
• The Best of Creedence Clearwater Revival   (1998)
• Platinum   (2001)
• Creedence Clearwater Revival: Box Set   (2001) (kuuden CD:n kokoelma, jossa ensimmainen CD sisaltaa nimilla Tommy Fogerty & The Blue Velvets ja The Golliwogs tehtyja kappaleita)
• Bad Moon Rising: The Best of Creedence Clearwater Revival   (2003)
• The Singles Collection   (2009)
• The Ultimate Collection   (2012)

• Porterville / Call it pretending (Fantasy, tammikuu 1968)
• Suzie Q (part 1) / Suzie Q (part 2) (Fantasy, 15. kesakuuta 1968)
• I Put a spell on you / Walk on the water (Fantasy, lokakuu 1968)
• Proud Mary / Born on the bayou (Fantasy, 15. tammikuuta 1969)
• Bad moon rising / Lodi (Fantasy, 15. huhtikuuta 1969)
• Green river / Commotion ( Heinakuu 1969)
• Down on the corner / Fortunate son (Fantasy, 19. syyskuuta 1969)
• Travelin’ band / Who’ll stop the rain (Fantasy, 2. tammikuuta 1970)
• Up around the bend / Run through the jungle (Fantasy, huhtikuu 1970)
• Lookin’ out my back door / Long as I can see the light (Fantasy, 24. kesakuuta 1970)
• Hey tonight / Have you ever seen the rain? (Fantasy, tammikuu 1971 )
• Sweet hitch-hiker / Door to door (Fantasy, 30. kesakuuta 1971)
• Someday never comes / Tearin’ up the country (Fantasy, huhtikuu 1972)
• I heard it through the grapevine / Heard it through the grapevine (mono/promo) (Fantasy, tammikuu 1976)
• Tombstone shadow / Commotion (Fantasy, tammikuu 1981)
• Medley U.S.A. / Bad Moon Rising (elokuu 1981)
• Cotton fields / Lodi (Fantasy, marraskuu 1981)
• Medley (Proud Mary to Lodi) / Medley (1985)
• Medley (Proud Mary to Up Around the Bend) / Rude Awakening #2 (1985)

• Luettelo Creedence Clearwater Revivalin kappaleista

• Bordowitz, Hank:  Bad Moon Rising: The Unauthorized History of Creedence Clearwater Revival . Chicago Review Press, 2007. ISBN 9781556526619 .
• Fogerty, John:  Onnenpoika . (alkuteos Fortunate Son ? My Life, My Music , 2015). Suomentanut Suramo, Ari. Otava, 2016. ISBN 978-951-1-27753-8 .
• Nyman, Jake:  Onnenpaivat 2 . Helsinki: Kustannusosakeyhtio Tammi, 1995. ISBN 951-31-0573-3 .

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Creedence Clearwater Revival Wikimedia Commonsissa

• Epaviralliset kotisivut (englanniksi)
• Creedence Clearwater Revisited (englanniksi)
• John Fogerty (englanniksi)
• Electric Bayou ? Creedence Clearwater Revival & John Fogerty (englanniksi)